Mikko Jokipii on Vaasan vaalipiirin vihreiden toiminnanjohtaja sekä kurikkalainen kaupunginvaltuutettu
Ensimmäiset vaalini olivat Jalasjärven ylä-asteen oppilaskuntavaalit vuonna 1997. Nousin lavalle, asetin käteni Richard Nixonin tunnetuksi tekemään kaksikätiseen peace – asentoon ja julistin “äänestäkää mua, oon paras”. Olin ysiluokkalainen nuorimies joka oli karistanut vauvakiloja pois ja oli sitä mieltä että maailma on nyt valmis minun ehdokkuudelleeni. Samaan aikaan kaksoissiskoni istui yleisössä, ja varmaan pyöritteli hiljaa silmiään.
Tämä pieni hetki kertoo minusta, siskostani ja meistä suomalaisista kenties enemmän kuin mitä nopeasti ajattelet.
Oppilaskuntavaalit ja nuorisovaltuustovaalit tuli poikasena koluttua läpi, ja vaaleissahan oli monelle nuorelle kyse enemmän suosiosta kuin vastuusta. Minulle ne olivat itsetunnon pönkitystä, enkä usko olleeni ollenkaan se tehokkain tai vastuullisin jäsen. Nuorisovaltuustossa muistan olleeni sellainen takapenkin perseilijä, joka toki kävi kokouksissa, mutta ei kuitenkaan ollut se ihan tuottelijain jäsen. Työtaakan kantoivat usein näkymättömät vastuunkantajat, jotka pitivät homman käynnissä.
Sama kuvio toteutuu monessa kaupunginvaltuustossa.
Kun omaan työnkuvaan kuuluu ihmisten kysymistä ehdolle kuntavaaleihin, kuulee ja näkee monenlaisia reaktioita: kohteliasta radiohiljaisuutta, hyviä ja huonoja syitä, puoluepolitiikkaa, ajankäyttöä ja yllättynyttä naureskelua. Todella usein kuulen henkilön sanovan “en tiedä olisiko minusta siihen”.
Toistan tämän usein, koska se on mielestäni tärkeää: kaikki puolueet tarvitsevat ihmisiä jotka kysyvät itseltään “en tiedä olisiko minusta siihen”. Järkevä ja tasapainoinen ihminen kysyy itseltään haastavia kysymyksiä.
Tämän vastauksen vastakohtana on luonnollisesti “TOTTAKAI minusta on siihen”, joka viittaa joko jo käytyyn ajatusprosessiin tai välittömään, kritiikittömään ja sangen narsistiseen ajatukseen siitä että “jos joku niin minä osaan nää jutut”. Ikävän usein kaksi vastakkaista vastausta ovat etenkin täällä Pohjanmaalla sukupuoleen sidottuja. Ja se puolestaan päätyy näkymään valtuustojemme sukupuolijakaumissa, jotka ovat ihan liian miesvoittoisia. Edustuksellinen demokratia ei ikävä kyllä toteudu oikein laadukkaasti jos kunnissa asioista päättävät isolla enemmistöllä 50-70 -vuotiaat miehet.
Jos siis tunnet henkilön joka mielestäsi olisi hyvä kuntavaltuutettu, riippumatta puolueesta, puske tätä lähtemään ehdolle. Suomalaiset kunnat tarvitsevat juuri nyt enemmän vastuullisia tekijöitä, jotka kysyvät itseltään vaikeita kysymyksiä.
Kirjoittaja Anni Teerikangas on kuntavaaliehdokas Pietarsaaresta. Teerikangas toimii kulttuurivihreiden hallituksessa, sekä eläinvihreät ry:n puheenjohtajana.
Kulttuuri- ja tapahtuma-alalla kuhistaan. 12.3. tuli kuluneeksi vuosi siitä kun hallitus suositteli yli 500 hengen tapahtumia kiellettäväksi. LiveFIN ry järjesti hiljaisen hetken ja Vuosi hiljaisuutta -kampanjakuvia pyörii vieläkin sosiaalisessa mediassa.
Valtio on jakanut kriisin aikana paljon erilaisia tukia, joiden tavoitteena on ollut pitää yrityksiä pystyssä ja leivän pöydässä. Ongelma on kuitenkin se, että tuet eivät ole huomioineet tarpeeksi epätyypillisissä työsuhteissa toimivia, itsensätyöllistäjiä, freelancereita tai silpputyötä tekeviä. Tukia on paranneltu pitkin matkaa, mutta väliinputoajia on edelleen liikaa. Esimerkiksi noin 30 000 musiikkialan työntekijästä valtaosa on freelancereita tai itsensätyöllistäjiä. Sama pätee myös ammattinäyttelijöihin.
Taiteen ja kulttuurin barometrin ennakkotietojen mukaan kulttuurialalla työskentelevistä jopa 76 prosenttia raportoi koronaviruksen vaikuttaneen työskentelyynsä, ja suurin osa vaikutuksista oli negatiivisia. Esimerkiksi Muusikkojen liitto arvioi, että 96 prosenttia muusikoista on koronapandemian vuoksi menettänyt työtilaisuuksia
Valtio korvaa tulonmenetysten sijaan vain kustannuksia. Kulttuurialan ammattilaisella ei kuitenkaan välttämättä ole yhtään juoksevia kuluja, jos tulot muodostuvat esimerkiksi keikoista, esityksistä ja opettamisesta. Kun sovitut esiintymiset on peruttu eikä uusia ole kuukausiin tullut, ei tulojakaan ole. Moni on tipahtanut tyhjän päälle.
Koska kunnissa on jäänyt valtavasti tapahtumia järjestämättä, on rahaakin säästynyt. Ottaen huomioon kulttuurialan nykyisen ahdingon, olisi reilua, että kunnat jakaisivat vuonna 2020 säästyneistä kulttuurivaroista tukia kulttuuritoimijoille.
Ratkaisuja tulisi etsiä kuntien lisäksi myös sosiaaliturvan piiristä. Esimerkiksi tekijänoikeuskorvaukset eivät kerrytä ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa, mutta ne voivat leikata työttömyyskorvauksen kokonaan pois. Tämä epäkohta kannattaisi korjata pikaisesti. Myös viime vuonna voimassa olleiden työttömyysturvan poikkeussäännösten jatkaminen olisi tärkeää esimerkiksi näyttelijöille.
Poikkeuksellinen tilanne on tehnyt harvinaisen selväksi, että sosiaaliturvajärjestelmä on täynnä reikiä. Freelancerit, itsensätyöllistäjät, pienyrittäjät ja silpputyöläiset ovat heikossa asemassa, kun työt katoavat ympäriltä. Olisikin tarkoituksenmukaista uudistaa sosiaaliturvajärjestelmä ja ottaa käyttöön perustulo, jotta seuraavan kriisin koittaessa kukaan ei jää tyhjän päälle.
Kirjoittaja Anni Teerikangas on kuntavaaliehdokas Pietarsaaresta
Johanna Laakso on pitkäaikainen vihreä aktiivi Kokkolasta, jolle alkukipinä poliittiseen vaikuttamiseen on lähtenyt vähävaraisten ja työttömien asioiden hoidosta.
Edellinen hallitus testasi että miten työllisyyttä saataisiin nostettua aktiivimallilla, mutta kuten etukäteen jo tiedettiin, huonostihan siinä kävi. Otettiin mallia Tanskasta, mutta sieltä otettiin meille käyttöön vain pieni osa, se keppi-osa, ja porkkanat jäi ikävä kyllä Tanskaan.
Nyt nykyinen hallitus on päättänyt ottaa mallia enemmän Ruotsista jossa on onnistuttu tietyiltä osin paremmin työllisyyden hoidossa kuin meillä.
Tämän ruotsalaisen mallin suomalainen versio kuulostaa aika hyvältä, ja kun siihen liittyy vielä kuntakokeilu ja muut hallituksen tekemät toimenpiteet, kokonaisuus alkaa näyttää huomattavasti paremmalta kuin koskaan ennen.
Työttömyys on pysynyt korkealla tasolla 90-luvun lamasta asti, ja nyt koronalama painaa päälle, uudistukset ovat entistä tarpeellisempia.
Paras työllistämistoimi on aina palkata työtön ihminen töihin, ja kun nämä työllistämistoimet alkavat mennä enemmän sitä kohti, on toivoa että niistä oikeasti olisi ihan hyötyäkin. Valtion työnvälitysyritys etsii työttömille oikeasti oikeita töitä, ja palkkatuen laajentaminen ja parantaminen auttaa siinä. Ja ylipäätään työttömien palvelujen räätälöinti entistä enemmän työttömien yksilöllisten tarpeiden mukaan, eikä sen mukaan mitä massojen ajatellaan tarvitsevan, on aina parannus.
Mitä enemmän otetaan huomioon esimerkiksi työttömän terveydentila, elämäntilanne, koulutuspuutteet jne. sitä parempiin tuloksiin päästään.
Työttömien keskuudessa näistä uusistakaan keinoista mikään ei saa varauksetonta hyväksyntää, monille aktiivimalli oli viimeinen kyykytys, joka vei luottamuksen niin viranomaisiin kuin poliitikoihinkin. Monet työttömät eivät usko että vaikka joku uudistus kuulostaisi hyvältä, että se heille oikeasti olisi hyväksi. Päättäjien oletetaan olevan aina joku ketunhäntä kainalossa, että luvataan jotain, mutta sitten käykin niin että otetaan jotain pois. Ja tämä on täysin ymmärrettävää. Minultakin aktiivimalli otti vähästä pois, ja siitä tuli tunne että kohdellaan epäreilusti, lyödään lyötyä.
Mutta nyt on tulossa oikeasti positiivisia asioita: ehkä positiivisin uudistus on se, että karensseja kevennetään. Karenssit pitäisi poistaa kokonaan, muttä tämä on jo hyvä alku että ensin tulee huomautus, ja sitten portaittain karenssia jos toistuvasti rikkoo sääntöjä, mutta lyhyempiä jaksoja kuin nykyään. Moni ihmettelee että miksi karenssien keventäminen on hyvä asia, mutta käytännössä se on. Karenssi ei kurita niitä lusmuja joita varten ne on keksitty, vaan yleensä niitä huono-onnisia joilla joku asia menee pieleen ja karenssi vielä pahentaa asioita moninkertaisesti.
Käytännössä hallitus ei voi työpaikkoja lisätä (jos ei valtiolle palkkaa lisää työntekijöitä), vaan suurimmalta osin työpaikkojen määrän ja laadun määrittelee yritykset. Kun ihmisillä on rahaa ostaa tavaroita ja palveluita, on firmoilla varaa palkata enemmän ihmisiä töihin. Siksi minä pidän tärkeimpänä työllistämistoimena sitä että pidetään huolta ihmisten ostovoimasta, jotta firmoille riittää asiakkaita ja raha liikkuu.
Toinen tärkeä asia on se, että huolehditaan siitä ettei kohtaanto-ongelma (löytääkö työ tekijänsä) olisi liian suuri. Koulutuksella on erittäin suuri merkitys, ja tähänkin on onneksi nykyhallitus tuonut helpotusta monin eri keinoin.
Myös yrityksissä tapahtuva koulutus pitäisi nostaa uudestaan panostuksen kohteeksi, yritysten itsensä taholta.
Maailma muuttuu, ja myös työelämä muuttuu nopeasti, mutta ihmiset ovat edelleen samanlaisia. Työelämän muutoksissa pitää ottaa huomioon ihmiset, koska työelämä on ihmisiä varten, ei päinvastoin.
Suomen malli ”Suomeen luodaan systemaattinen, tavoitteellinen ja liiketoimintaperusteinen välityömarkkinatoimija käyttäen esimerkkeinä Ruotsin Samhall ‐yhtiöstä saatuja kokemuksia sekä työpankkikokeilun tuloksia. Tarkoituksena on vahvistaa osatyökykyisten ja muiden vaikeassa asemassa olevien henkilöiden mahdollisuuksia siirtyä avoimille työmarkkinoille tarjoamalla tuettu työpaikka sekä avoimille työmarkkinoille siirtymiseen tarvittava koulutus ja muu tuki. Tavoitteena on myös edistää vammaisten oikeutta palkkatyöhön ja tarjota riittävän pitkäkestoinen työpaikka niille, joille työskentely avoimilla työmarkkinoilta ei toteudu.”
Kuntakokeilu
”Kuntakokeilussa työllisyyttä edistäviä palveluja kehitetään yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Tavoitteena on luoda koko maakunnan kattava palveluvalikoima. Kokeilu tarjoaa asiakkaille henkilökohtaista ohjausta sekä moniammatillisen verkoston sen tueksi. Kokeilun tarkoituksena on osallistaa alueen yrittäjiä, sidosryhmiä sekä verkostoja yhteistyöhön. Kokeilussa luodaan malleja yrittäjien, työnantajien sekä asiakkaiden kohtaantoon alueen työvoimatarpeiden pohjalta.
”Työllisyyden kuntakokeilu pyrkii uudistamaan työllisyydenhoidon koko prosessia. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitsemme rohkeita ja uusia avauksia, innovatiivisia malleja sekä ennen kaikkea yhteistä tahtotilaa”, työllisyyden kuntakokeilusta vastaava Kokkolan kaupungin työllisyyspäällikkö Sanna-Mari Levijoki kannustaa.
Kirjoittaja Johanna Laakso on kokkolalainen vihreä aktiivi
Kirjoittaja Taavi Horila on ensi kertaa kuntavaaliehdokkaaksi lähtenyt YTM sekä järjestelmäasiantuntija.
Kestävä kuntatalous on Vihreän politiikan vankka perusta.
Vihreille politiikassa tärkeää on olla heikompien ja pienempien puolella sekä tietysti pitää luonnon ja koko planeetan hyvinvoinnista kiinni. Näitä asioita puolustamme myös vaikeina aikoina. Huomenna Pohjanmaa on elinvoimainen ja vihreä!
Elämme keskellä vaikeaa taloudellista ja terveydellistä kriisiä, mutta valitettavasti olemme olleet kriiseissä aiemminkin. Omaa nuoruuttani leimasi 1990-luvun lama ja valtavaksi kasvanut työttömyys. Opiskelin tuolloin taloustiedettä yliopistossa ja tein pro gradu -työni kuntien taloudesta ja työttömyydestä. Tuon taloushistoriamme erään synkimmän ajan kokemuksista meidän pitää ottaa oppia kriisin hoidossa. Emme saa valinnoillamme aiheuttaa tilannetta, jossa pitkitämme talouden kriisiä , inhimillisestä tai ekologisesta kriisistä puhumattakaan.
Vihreät on tulevaisuuteen katsova puolue. Kuntataloutta ajattelemme seuraavan vuoden budjettia pidemmälle. Koulutuksesta ja osaamisesta tai lasten ja nuorten hyvinvoinnista leikkaaminen tänään pienentää verotuloja sekä suurentaa kustannuksia huomenna. Tällöin emme vain tekisi lapsillemme velkaa vaan myös viemme heidän hyvinvointinsa. Tällaista politiikkaa ei Vihreät halua olla tekemässä Pohjanmaan kunnissa.
Kuntatalouden tasapainottamisessa emme esitä lyhytnäköisiä leikkauslistoja. Tavoitteemme on tehostaa toimintaa yhteistyön kautta. Monessa palvelussa ja toiminnossa voidaan toimia tehokkaammin yhteistyössä järjestöjen, seurakuntien, yritysten tai naapurikuntien kanssa. Tietotekniikan ja tietoliikenneyhteyksien mahdollisuudet tulee hyödyntää uudenlaisessa yhteistyössä, jolla saadaan tehokkuutta sekä laadukkaampia palveluita kuntalaisille.
Jos peruspalveluita ja niiden laatua ei saada turvattua muuten, olemme valmiita myös korottamaan veroja. Tätä emme mielellämme tee, mutta näemme verojen korottamisen oikeudenmukaisempana ja parempana ratkaisuna kuin tulevaisuuden kestävästä kasvusta leikkaamisen. Jos veroja joudutaan korottamaan, niin ensisijaisesti korotamme kiinteistöveroa.
Elinvoimaisen kunnan ja tulevaisuuden vahvan kuntatalouden perusta syntyy menestyvistä yrityksistä ja hyvästä työllisyydestä. Valtakunnan tasolla Vihreät ovat olleet hallituksessa luomassa Suomelle kestävän kasvun ohjelmaa, samaa haluamme tehdä myös Pohjanmaan kunnissa. Panostukset uusiin ratkaisuihin, energiatehokkuuteen, kiertotalouteen, uusiutuvaan energiaan ja älykkäisiin palveluihin luovat paikkakunnille uusia menestyksen mahdollisuuksia sekä säästävät myös kunnan rahoja. Kunnan velvollisuutena on huolehtia, että myös paikalliset pienet yritykset pääsevät mukaan julkisiin tarjouskilpailuihin.
Työllisyyttä ja yritysten työvoiman saantia edistämme paikallisesti tukemalla oppilaitosten ja yritysten välistä yhteistyötä. Osaava uusi työvoima ja vanhojen työntekijöiden elinikäinen oppiminen auttaa yrityksiä kasvuun ja näin tarjoamaan enemmän työpaikkoja. Suomeen muuttaneiden työllistymisen tukeminen kouluttamalla sekä suoraan kuntiin työllistämällä luo väyliä työllistymiseen ja ehkäisee syrjäytymistä. Väestön vanhentuessa ja pienentyessä Pohjanmaan kunnissa ei ole varaa jättää työllistämättä maassa jo olevia ihmisiä.
Jenni Kuisti on Etelä-Pohjanmaan vihreiden puheenjohtaja, sekä kuntavaaliehdokas Alajärvellä
Vietin lapsuudessani paljon aikaa läheisessä mummulassa. Jo 1980-luvulla siellä vessan punaisia seiniä koristi iso juliste, jossa luki ”eteläpohjalainen suo pelastettava!”. Mummulan opeilla on paljon tekemistä sen kanssa, miksi olen nyt juuri vihreä kuntavaaliehdokas. Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden ihanteet ja heikomman puolelle asettuminen ovat arvoja ja asioita, joihin minua on kasvatettu. Niistä arvoista vihreissä saan pitää kiinni.
Eteläpohjalainen suo pelastettava! -juliste mummolan seinältä
Turpeeseen liittyvät seikat sen sijaan eivät ole olleet kärkiteemojani, vaikka julistetta olenkin varmasti tuhansia kertoja katsellut. Näin kuntavaalien alla olen kuitenkin ehdottomasti eniten päässyt vastaamaan kysymyksiin turpeen energiakäytöstä. Olen toiminut eläinten kanssa koko ikäni, joten ymmärrän esimerkiksi kuiviketurpeen saatavuuteen liittyvät huolet.
Vajaa 13% Suomen ilmastopäästöistä muodostuu turpeen poltosta ja tuotannosta, samaan aikaan turpeella tuotetaan noin 5% energiasta. Suomessa yli puolet soista on ojitettu, jolloin ne ovat lähinnä päästölähteitä. Nämä seikat tekevät turpeen energiakäytön lopettamisesta ja soiden ennallistamisesta hyviä keinoja päästövähennysten tavoittelussa ja hiilivarastojen kasvattamisessa.
Viime aikoina olen kuullut usein turpeen energiakäyttöä puolustelevan väitteen, että uutta turvetta muodostuisi enemmän kuin sitä käytetään, ja siksi turve pitäisi luokitella uusiutuvaksi. Turpeen uusiutumista tulee mielestäni tarkastella päästöjen kautta. Suomen ojittamattomat suot sitovat noin kolme megatonnia hiiltä vuosittain, kun samalla pelkästään turvetuotantoalueet ja turpeen energiakäyttö päästävät ilmakehään noin 7,5 megatonnia.
Vuosittainen turpeen kasvu ei siis sido samaa määrää hiiltä, kuin käytön myötä vapautuu, vaan jatkuvasti tyhjennämme arvokasta hiilivarastoamme ilmakehään. Päästöjen lisäksi tulevat vielä muut ympäristöhaitat, kuten luontokato. Suot ovat muodostuneet tuhansien vuosien aikana ja ennallistamisen jälkeenkin uusiutuvat hitaasti. Ei vaikuta siltä, että käyttäisimme turvetta kestävällä tavalla.
Turpeen verotukseen liittyviä päätöksiä ei tehdä kunnanvaltuustoissa. Niinpä paljon mieluummin puhuisin kuntavaalien alla siitä, mitä me vihreät tuomme valtuustoihin. Me nostamme yhdenvertaisuus- ja tasa-arvoasiat esille, puolustamme heikoimmassa asemassa olevia ja haluamme panostaa ongelmien ennaltaehkäisyyn. Mielestämme jokaisen lapsen tulee kaikissa palveluissa saada riittävästi aikuisen aikaa. Niin varhaiskasvatuksessa, kouluissa, kuin lastensuojelussakin. Äänestämällä vihreitä kuntavaaleissa voi vaikuttaa esimerkiksi lasten, nuorten, perheiden arkeen omassa kotikunnassa.
Me vihreät tiedostamme myös, että siirtymä uusiutuviin energiamuotoihin tuo työtä maaseudulle. Haluamme olla tuomassa uusia ratkaisuja Etelä-Pohjanmaalle. Haluamme varmistaa, että kaikki pysyvät mukana ja yritteliäät pohjalaiset myös pärjäävät maailman muuttuessa. Me katsomme rohkeasti tulevaan, sillä suo, kuokka ja Jussi ovat jäämässä entistä syvemmälle kansallishistoriaan.
Jenni Kuisti Puheenjohtaja, Etelä-Pohjanmaan vihreät ry Kuntavaaliehdokas Alajärvellä
Lähteet:
Seppälä, Grönroos, Koskela, Holma, Leskinen, Liski, Tuovinen, Laurila, Turunen, Lind, Maljanen & Martikainen, Kilpeläinen (2010) Climate impacts of peat fuel utilization chains – a critical review of the Finnish and Swedish life cycle assessments. The Finnish Environment 16.
Tilastokeskus (2019) Suomen kasvihuonekaasupäästöt 2009-2018. 2., korjattu painos.
Turunen, Vähäkuopus, Valpola (2019) Suot hiilinieluina ja -lähteinä. Miksi tulisi olla kiinnostunut? Geologian tutkimuskeskus
Sitra (2020) Turveraportti: Turpeen rooli ja sen käytöstä luopumisen vaikutukset Suomessa.
Laura Ala-Kokko on Vihreät Naiset ry:n varapuheenjohtaja. Ala-Kokko on ehdolla Seinäjoelta tulevissa kuntavaaleissa.
“Pidä ruususi. Kuuntele sen sijaan, mitä minä sanon” kirjoittaa Märta Tikkanen vuonna 1979 kirjoittamassaan romaanissa Vuosisadan rakkaustarina. Kirja on ilmestynyt syntymävuotenani ja yhä meille tarjotaan naistenpäivänä ruusuja ja kauniita sanoja, ei lisää tilaa yhteiskunnassa.
Älä ymmärrä väärin. Rakastan ruusuja. Tai no, pidän enemmän tulppaaneista ja neilikoista, mutta kukat ylipäätään ovat ihania. Naistenpäivän perimmäinen ajatus ei kuitenkaan ole naisen hemmotteleminen, vaan naisten oikeuksien, ihmisoikeuksien, esiin tuominen ja edistäminen. Ja ihmisoikeuksia minä rakastan paljon enemmän kuin ruusuja.
Niin Suomessa kuin kansainvälisestikin naisten oikeuksissa ja asemassa on valtavasti parantamisen varaa. Katsotaan kuitenkin tällä kertaa lähemmäs, Etelä-Pohjanmaalle. Kuuluuko naisten ääni meidän maakunnassamme?
Kun tarkastellaan tilastoja kuntien päättäjistä, näyttää tilanne aika synkältä. Etelä-Pohjanmaalla on 18 kuntaa, joista 12:sta yli 70 prosenttia valtuutetuista on miehiä. Vain kahdessa kunnassa päästään yli perinteisesti tasa-arvon mittarina pidetyn 60/40 jakauman. Naisia on enemmistö vain yhdessä kunnassa, Ähtärissä. Koko maakunnan kuntapäättäjistä siis alle kolmasosa on naisia.
Synkin tilanne on Karijoella, jossa valtuutetuista vain 13 prosenttia on naisia. Naisia on siis valtuustossa kaksi.
Voiko keski-ikäisten miesten joukko todella edustaa kaikkia etelä-pohjalaisia? Tietävätkö he varmasti parhaiten, mihin suuntaan vaikkapa nuoret tahtovat kunnan kehittyvän, tai millaisia palveluita lapsiperheet kaipaavat? Kunnalle on todellinen ongelma, jos kuntalaisia edustaa joukko hyvin samankaltaisia ihmisiä.
Yhteisistä asioista päättämään tarvitaan mahdollisimman monenlaisia ihmisiä. Tarvitaan erilaisista taustoista tulevia, eri sukupuolia, eri ikäisiä ja erilaisissa elämäntilanteissa olevia. Vain siten voidaan luottaa siihen, että mahdollisimman monen kuntalaisen tarpeet ja toiveet tulevat otetuksi huomioon päätöksenteossa. Vain siten voidaan varmistaa, että kunta pysyy houkuttelevana ja viihtyisänä paikkana kaikenlaisille ihmisille.
Tee tänä vuonna naistenpäivän lupaus ja etsi tulevilta kuntavaalilistoilta ehdokas, joka edustaa vähemmistöä kuntasi tämän hetkisten päättäjien joukossa. On nimittäin päivänselvää, että päteviä ja osaavia ehdokkaita löytyy myös esimerkiksi nuorista naisehdokkaista.
Anna tänä naistenpäivänä ruusujen ja kauniiden puheiden sijaan naisille enemmän tilaa yhteiskunnassa.
Kirjoittaja on feministi Seinäjoelta ja valtakunnallisen Vihreät Naiset ry:n 1. varapuheenjohtaja
Ville Veintie on ähtäriläinen lähihoitajaopiskelija, joka on ensimmäistä kertaa ehdolla kuntavaaleissa.
Vedetäänpä syvään henkeä..
.. vielä toisen kerran..
“viha ei koskaan lopu vihalla: viha loppuu rakkaudella, tämä on vanha sääntö.”.
Viime vuosi pakotti meidät kaikki omalla tavallamme käpertymään omiin pieniin ympyröihin, kun yksinkertaisesti kaikki oli peruttu aina festareista pienempiin tapahtumiin. Suomessa olemme säästyneet pienellä siihen verrattuna, mikä tilanne oli vaikkapa Italiassa. Elämme edelleen tilanteessa, jossa vältämme ylimääräisiä sosiaalisia kontakteja, kaupassa käydessämme näemme kaikilla maskit ja koitamme pitää turvavälit mielessämme, kauppalistan lisäksi. Siinä missä täysin poikkeuksellinen viime vuosi pakotti meidät globaalisti pysähtymään, käpertymään ja keskittymään omaan selviytymiseen, toivoisin tämän vuoden ja kuntavaalien herättelevän meidät ajattelemaan yhtä asiaa, joka yhdistää meidät jokaisen monien muiden kanssa – kaupunki, jossa asumme. Yhteisten asioiden ja päätöksenteon on täytynyt toimia myös poikkeusoloissa, siispä siinä on tapa osaltaan osoittaa omia arvoja ja välittämistä muista.
Toivon yhteisen koettelemukset olevan tilaisuus ensinnäkin tarkastella omia arvojamme ja asenteitamme, lisäksi niiden pohjalta ryhtymään dialogiin niiden kanssa, jotka omaavat erilaisen, jopa vastakkaisen näkemyksen. Nyt tosin on niin, että on aloitettava tunnistamalla, ettei oma näkemys ole täydellinen, vasta sitten voimme kuulla, mitä toisella osapuolella on sanottavaa. Sosiaalisessa mediassa tämä vaatii eritystä tarkkaavaisuutta, koska on helppoa kirjoittaa lähes ja täysin tuntemattomalle kärkkäämmin kuin miten asiat kasvotusten tulisi sanottua. Siispä toivon, ettemme yrittäisi juntata omia näkemyksiään toiselle, ikään kuin meillä olisi monopoli totuuteen, vaan ryhtyisimme keskusteluun, löytääksemme myös oman ajattelumme ja näkemyksemme virheet.
Toisaalta on myös niin, että erilaisia näkemyksiä maailmaan mahtuu, kuitenkin ratkaisevaa on se, miten toimimme. Tässä yhteydessä toivon, että asenteemme ja tapamme kohdata toinen ihminen, olisi myös menetelmä edistää käytännössä vihreitä arvoja ihmisoikeuksista tasa-arvoisempaan yhteiskuntaan ja siihen tarvitsemme pikimmiten asenneilmastonmuutosta.
Vaasalainen tutkija Lotta Alhonnoro aloitti vuoden 2021 alusta kaksivuotiskautensa Vaasan vaalipiirin vihreiden johdossa.
Kun joku jostain toisesta puolueesta kertoo millaisia vihreät ovat, on se varma merkki pelosta. Vihreät ovat kovassa kasvussa Vaasan vaalipiirin alueella ja tavoittelevat nyt uusia ennätyksiä niin uusien valtuutettujen kuin vihreitä valtuutettuja asettavien kuntien suhteen.
Vaalipiirin suurimmissa kaupungeissa vihreät ovat jo valtavirtaa. Vaasassa Vihreitä kannatti viime kuntavaaleissa 7,8 prosenttia äänestäneistä. Seinäjoella kannatus tuplaantui 6,8 prosenttiin. Kokkolassa Vihreät saivat viime kuntavaaleissa 5,8 prosenttia äänistä, ja eduskuntavaaleissa kannatus oli jo 7,8 prosenttia.
Ilmastokriisissä ei ole kyse yksilöiden sankariteoista tai naapurin moralisoimisesta. Vihreät on olemassa, jotta vähäpäästöiset ja kestävät ratkaisut asumisesta liikkumiseen olisivat vaivattomia ja kaikkien ulottuvilla. Kuntien ilmastotyö luo uusia työpaikkoja ja entistä menestyvämpiä yrityksiä. Tulevaisuuden ratkaisuille ja tulevaisuuteen katsoville on aina kysyntää.
Viime kuntavaaleissa Vihreät sai lähes 6 prosenttia äänistä Suomen pienimmässä kaupungissa Kaskisissa. Närpiössä on kuhinaa, ehdokkaita on jo enemmän kuin viime vaaleissa, ja ensimmäinen vihreä valtuutettu on realistinen tavoite.
Me vihreissä haluamme, että jokainen lapsi ja nuori tulee kohdatuksi, ja kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa. Koulutus ja sivistys on kunnan ytimessä. Kunta menestyy vain, kun kaikki pidetään mukana.
Viime kuntavaaleissa Kurikan valtuustoon nousi kaksi vihreää valtuutettua, ja eduskuntavaaleissa vihreät saivat Kurikassa jo 6% kannatuksen. Nyt ehdokkaita on enemmän kuin koskaan, ja lista kasvaa edelleen vauhdilla.
Me vihreissä uskomme, että kaikki lähtee yhteistyöstä. Parhaat paikalliset ratkaisut syntyvät ja löytyvät yhdessä.
Evijärvellä on ensimmäistä kertaa vihreä ehdokas. Maanviljelijä Thomas Snellman on pitkästä aikaa tuomassa vihreän vaihtoehdon Pedersören valtuustoon. Ilmajoella ja Kuortaneella voi vuosien tauon jälkeen äänestää vihreitä. Lapualla ja Alajärvellä lista on jo nyt pidempi kuin viime vaaleissa.
Ehdokasasettelu on yhä käynnissä, ja tilanne lupaa hyvää. Kun entistä useammassa kunnassa on ehdolla vihreitä, entistä useampi pääsee äänestämään vihreitä.
Huomenna sinunkin kuntasi voi olla vihreä.
Lotta Alhonnoro Puheenjohtaja Vaasan vaalipiirin vihreät
Hanna Härkönen on Jalasjärvellä asuva ja vaikuttava hyvinvointialan yrittäjä, sekä ensikertalainen kuntavaaliehdokas.
Kurikan noin 21 000 asukkaasta noin 27% on yli 60 -vuotiaita. Vuosien 2016 – 2026 aikana yli 65 -vuotiaiden määrän ennustetaan kasvavan 13% ja yli 85 -vuotiaiden määrä 17%. Tämä asettaa kunnan tärkeiden ratkaisujen äärelle, jotta vältyttäisiin liian suurelta hintalapulta ja terveydenhuollon kantokyvyn romahtamiselta.Kurikka on rakenteellinen malliesimerkki maaseudulla.
Eliniän pidentyessä ja suurten ikäluokkien määrän kasvaessa, nousee kysymykseen ennaltaehkäisevät toimet – koskien niin ikäihmisten terveyttä ja hyvinvointia, kuin myös julkisen puolen kantokykyä tuottaa erilaisia palveluita.
Erilaisten ennusteiden mukaan koskien iäkkäämpien ihmisten määrän kasvua vuoteen 2040, huollettavia henkilöitä tulee olemaan 2,05 -kertainen määrä yhtä työntekijää kohden. Pienissä ja keskisuurissa kunnissa tämä näkyy kaikista selkeimmin, sillä työikäisten määrä voi olla suhteessa vähäisempi. Tässä kohdin tuleekin nähdä mahdollisuus luoda ja lisätä työpaikkoja integroimalla julkisen puolen, sekä yksityisen sektorin palvelut.
Yritykset myötävaikuttavat kunnan talouteen ja niiden rooli kunnantaloudessa on tärkeä, sillä vetovoimaiset yritykset luovat työpaikkoja ja tuovat verotuloja kuntaan. Julkisen ja yksityisen sektorin monipuolinen yhteistyö kattaa ikäihmisten terveyden ylläpidon, esimerkiksi erilaisten liikunta-, kuntoutus- ja kulttuuripalvelujen kautta.
Laaja yhteistyöverkosto
Laaja yhteistyöverkosto kattaa julkisen ja yksityisen sektorin. Se takaa potilaalle suoran yhteyden saada kokonaisvaltaista tukea ja hoitoa. Pääteema on myötävaikuttaa potilaan terveyteen, toimintakykyyn ja hyvinvointiin siten, että hän pärjää itsenäisesti perusaskareiden äärellä. Yhteistyöverkoston avulla pienennetään akuutteja tapaturmia, leikkauksia ja muun muassa kalliin laitoshoidon tarvetta.
Verkoston sisällä kommunikaation tulee toimia jokaisen ammattitahon suuntaan. Verkosto ei koske vain yksityisten palvelutarjoajien katon alla tuotettavia palveluilta, vaan laajaa yhteistyötä eri tahojen välillä, niin ettei palveluiden hinta käy liian suureksi asiakkaalle. Tahoja voivat olla esimerkiksi kuntoutuspalvelut, liikuntapalvelut, lääkäri- ja terveydenhuoltopalvelut, mielenterveyspalvelut, sekä erityisesti haja-asutusalueilla liikennepalvelut, jotta sellaiset joilla ei ole omaa autoa pääsevät harrastuksiin. Lisäksi etenkin ikäihmisten kohdalla mahdollinen yksinäisyys ja sen negatiiviset vaikutukset terveyteen tulisi huomioida kaikissa palveluissa.
Laaja yhteistyöverkosto kattaa myös sen, että ikäihminen saa tiedon erilaisista palveluista eikä joudu itsenäisesti niitä etsimään esimerkiksi internetistä. Tiedon on oltava selkeästi esillä ja siitä tulee kertoa verkoston jokaisen tahon kautta ilman minkäänlaisia rajavetoja vastuualueisiin vedoten.
Taloudellinen tilanne ei saa estää liikunnan harrastamista
Terveys ei ole muuttumaton asia, vaan edellyttää aktiivista toimintaa. Liikunta- ja kuntoutuspalveluilla on suuri merkitys jokaisen ihmisen terveyteen. Säännöllinen liikunta vaikuttaa monin tavoin terveyteen, kuten sairauksien ennaltaehkäisyyn ja jälkihoitoon, kuntoon, jaksamiseen, voimantuottoon, arjessa pärjäämiseen, tasapainoon, liukastumisten välttämiseen, muistiin, mielenterveyshaasteisiin, sosiaalisuuteen, sekä lihavuuteen.
Liikunnan tärkeyttä ei tule missään nimessä vähätellä ikäihmisten hoidossa ja tässä ennakointi on erityisen tärkeässä roolissa. Monella ikäihmisellä eläkeraha voi olla hyvin pieni. Eläketurvakeskuksen sivujen mukaan pienintä eläkettä saavat Etelä-Pohjanmaalaiset eläkeläiset, joista monella eläkeraha voi olla alle 1250 euroa kuukaudessa. Taloudellinen tilanne ei saa olla este liikunnan harrastamiselle. On arvioitu, että jos ikäihmisten toimintakykyä ylläpidettäisiin kuntoutuksen ja ohjatun liikunnan tukemana, tehtäisiin sillä noin miljardin säästöt. Näin ollen erilaiset rahalliset tuet esimerkiksi liikuntaan eivät olisi kulueriä vaan investointeja.
Kyse ei ole loppupeleissä vain varojen jakamisesta, vaan myös verotulojen lisäämisestä. Suurten ikäluokkien määrän kasvu suhteessa veronmaksajiin luo tilanteen, missä on osattava toimia ennen kuin sattuu. Ilman oikein kohdennettuja investointeja ei luoda toimivia työkaluja ja tässä säästöjen ei tulisi olla keskiössä, vaan kyky katsoa kulujen tuolle puolen.
Investointi nyt järkevästi rakennettuun kokonaisuuteen tuottaa säästöjä pidemmällä aikavälillä lisäten työpaikkoja ja maaseudun houkuttelevuutta, luoden tasavertaisuutta, sekä pitäen huolen ikääntyvän väestönosan hyvinvoinnista.
Hanna Härkönen Yrittäjä, kuntavaaliehdokas, Kurikka
Kirjoittaja Heidi Väliaho on palvelukordinaattori Seinäjoelta ja on kuntavaaliehdokkaana ensimmäistä kertaa
Kuten tiedämme, kunnat ja kaupungit koostuvat kaupunginosista, alueista sekä erilaisista rajatuista sosiaalisista ympäristöistä. Nämä osaset sisältävät paljon tietoa yksittäisestä alueesta ja yhteisöistä, mutta myös laajemmin koko kaupungista/kunnasta. Varmasti jokainen meistä tunnistaa puheen siitä yhdestä paikasta, jossa asuu sellaista ”tietynlaista” väkeä. Tai kouriintuntuvampi toteamus, että tuolla alueella asunnot maksavat sitä ja tätä.
Alueiden tasa-arvoiseen kohteluun pyrkiminen on mielestäni elinvoimaisen ja kehittymiskykyisen kaupungin/kunnan merkki. Kun alueita kehitetään tasapainoisesti ja myös reuna-alueiden palveluista pidetään huolta, kantaa se pitkälle tulevaisuuteen niin asukkaiden hyvinvointina kuin alueiden vireytenä sekä toimivuutena. Melko suuri väestönosa on asunut kunnassa, joka on kohdannut kuntaliitoksen tai useita ja tietää, mitä muutoksia se tuo eteen mm. palveluiden suhteen. Etenkin kylät ja reuna-alueet tarvitsevat edelleen mm. julkisia kulkuyhteyksiä, tasa-arvoiset harrastusmahdollisuudet sekä peruspalveluita, myös siellä ns. ”perähikiällä”. Todettava kuitenkin on, että saavutettuja etuja on toisinaan hankala pitää – mutta hyvään kompromissiin tulee vähintään pyrkiä.
Alueilla on myös sellaisia ominaisuuksia, joista keskustellaan toisinaan hyvinkin värikkäästi. Näitä ovat esimerkiksi vanhat, vähän rähjäiset ja autiot, mutta ah niin rakkaat talot, jotka jököttävät arvokkaan tontin päällä vuosikymmenestä toiseen. Ne ovat tärkeä osa asukkaiden omaa kokemusta alueesta ja tätä rakennettua kulttuuriympäristöä on tärkeä arvostaa, kohteita löytyy joka kunnasta. Kun tällaiset kohteet vielä valjastetaan hyvinvoinnin, sosiaalisen osallisuuden ja syrjäytymisen ehkäisyn toiminta-alustoiksi – myös asukkaiden mahdollisuudet tasa-arvoiseen osallistumiseen nousevat edelleen. Tästä taas syntyy sitä aktiivista kuntalaisuutta ja alueen pitovoimaa, joita peräänkuulutetaan ahkerasti. Lisäksi hoidetut puistoalueet ja kevyen liikenteen väylät yhdessä luovat aluerakennetta, joka palvelee asukkaita riippumatta ulkoisista tekijöistä tai demografisista mittareista. On olemassa siis paljon toimenpiteitä, joilla alueellista eriytymistä voidaan torjua. Erilaisille hybridimallisille toimintamuodoille on myös nyt tilausta, kun kuntien palvelurakenteet ovat murroksessa. Yhteisöllisyyteen satsaaminen valuttaa lopulta euroja takaisin aina yhteiseen laariin ja hyvinvointivaikutukset kertaantuvat ajan saatossa.
Osallisuus on päivän sana ja sitä käytetään usein yhdessä sanojen ”kuntalaisaktiivisuus”, ”syrjäytymisen ehkäisy” tai ”vuorovaikutus” kanssa. Aktiivisuutta kuntalaisilta odotetaan ja siihen annetaan myös mahdollisuuksia. Kun asuinalueiden asukkaat voivat tuntea yhteisöllisyyttä, on tasa-arvoisella aluekehityksellä paremmat edellytykset – mahdollisuuksia ja edellytyksiä tällaiseen osallisuuteen on jatkossakin luotava.
Silloin kun maailman murheet tuntuvat liian suurilta tai (ilmasto)ahdistus valtaa mielen, on tärkeä voida keskittyä sellaisiin asioihin, joihin pystyy vaikuttamaan omassa lähiympäristössään. Voi tehdä vaikka aloitteen muovinkeräyspisteen hankinnasta, olla mukana lasten harrastustoiminnassa tai vaikkapa käydä naapurin kanssa lenkillä. Jokainen tällainen teko lisää hyvinvointia yhteisössä ja tekee siitä omasta asuinalueesta ainutlaatuisen ja merkittävän. Kuntapolitiikka on tekoja, joissa vaikutetaan arkipäivän asioihin, niihin jotka ovat jokaista lähellä. Elinvoimainen kaupunkiympäristö on viihtyisä, mutta se luo myös tasa-arvoa.
