2020-luku tuntuu olevan monenlaisten kriisien aikaa. Jostain syystä meillä yleisesti tunnistetaan ongelmat maataloustuottajien, energiaitsenäisyyden ja maanpuolustuksen osalta, mutta terveydenhuoltoalan ongelmat lakaistaan maton alle. Tehy ja Super käyvät tällä hetkellä laaja-alaista työtaistelua hoitoalan palkkojen nostamiseksi. Hoitoala on erityisen naisvaltainen, ja siksi hoitoalan huonot työolot ja palkkakuoppa ovat naisspesifejä ongelmia.

Tasa-arvolain (1986/609) mukaan ”viranomaisten tulee kaikessa toiminnassaan edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti”. Kuitenkin ajatellaan, että hoitoala on kutsumus, ja että alalle hakeutuneet eivät motivoidu paremmasta palkkauksesta. Tällä hetkellä myös media toistaa viestiä, jonka mukaan hoitajien palkkoja ei ole varaa nostaa.

On totta, että pelkästään palkkojen korotus ei korjaa hoitoalan ongelmia. On kuitenkin tosiasia, että hoitajien palkkojen nostoa paljon kalliimmaksi tulee tilanne, jossa meillä ei ole työhönsä motivoituneita hoitajia.

Hoitajien palkkauksen historia on mielenkiintoinen. Vielä 1960-luvulle asti on ollut suositeltavaa ja laillista maksaa naisille vähemmän palkkaa kuin miehille. Työssäkäyvän miehenhän on täytynyt elättää koko perhe, jos nainen taas kävi palkkatöissä niin hän oli todennäköisesti itsellinen eikä hänen näin ollen täytynyt maksaa kuin oma elämisensä. 1963 Suomi ratifioi kansainvälisen sopimuksen, joka teki laittomaksi palkkasyrjinnän. Naisvaltaisen hoitoalan palkat jäivät kuitenkin kuoppaan, josta niiden on mahdotonta päästä nousemaan ilman yhteiskunnan tukea.

Muihin Pohjoismaihin verrattuna hoitajien palkat ovat huomattavasti matalammat. Ylen tammikuussa julkaistun artikkelin mukaan suomalainen sairaanhoitaja saa kuussa keskimäärin 3200e kuussa, kun taas tanskalainen sairaanhoitaja saa 4300e. Nämäkin luvut ovat mielestäni hyvin harhaanjohtavia, sillä palkkaan on laskettu mukaan myös vuorolisät. Vuorolisät ovat haittalisiä: yövuorot ja säännöllisen epäsäännöllinen päivärytmi altistavat mm. masennukselle, ylipainolle ja rintasyövälle. Todellisuudessa hoitajan peruspalkka on noin 2500e/kk, mikä on merkittävästi vähemmän kuin samantasoisen koulutuksen käyneen insinöörin peruspalkka.

Palkkauksen päälle monella muulla alalla saa esimerkiksi lämmityspaikan autolleen, kahvia, lounasseteleitä, tulospalkkioita, joululahjoja ja firman pikkujouluja. Hoitajat eivät saa näistä mitään. Palkka ei myöskään nouse työuran aikana kuin joitain kymppejä.

Huonon palkan lisäksi hoitoalaa on verotettu lean-ajatusmallin mukaisella tehostamisella. Ylhäältä käsin on helppo sanoa, että työn voi tehdä tehokkaamminkin. Tehostus on kuitenkin pois inhimillisestä kohtaamisesta: keskusteluista, kuuntelemisesta, rauhallisesta ilmapiiristä. On kamalaa lähteä töistä kotiin tietäen, että ei ole pystynyt kiireen vuoksi auttamaan hätää kärsiviä ihmisiä. Väitän, että jokainen hoitaja tunnistaa tämän tunteen. Kiirettä on toki muillakin aloilla, mutta hoitoalalla ero on siinä että kiireestä kärsivät sairaat, vanhukset ja vammaiset. Lisäksi hoitoalalla kiiretilanteessa tehdyt huonot päätökset voivat johtaa vakaviin vaaratilanteisiin, jopa vammautumisiin ja kuolemiin. Olen kuullut toki myös kommentin, että mm. rakennusalan ihmiset ovat aina myös vastuussa ihmishengistä. Varmasti ovatkin, mutta heidän päätöksensä varmistetaan monen ihmisen toimesta ja tietokoneohjelmien avulla, eikä päätöksiä tarvitse ikinä tehdä sekunnissa. Hoitajien täytyy.

Jos näitä hoitoalan ongelmia, palkkausta ja työoloja, ei korjata, näemme lopputuloksen lähitulevaisuudessa. Todellisuus muuttuu karuksi, kun hoitajiksi haluavia ei enää löydy ja osaajat katoavat parempipalkkaisiin toimistotöihin. Hoitajia ei voida rekrytoida tilalle ulkomailtakaan, sillä tämä synnyttää eettisiä ongelmia lähtömaihin hoitajakadon siirtyessä ja perheiden jäädessä ilman äitejään. Emme me voi viedä muiden maiden koulutettuja hoitajia, tarvitsemme omamme. Hoitajien puutteessa ajaudumme Etelä-Eurooppalaisten maiden tapaiseen tilanteeseen, jossa omaiset korvaavat puuttuvia hoitajia. Tällä hetkellä suomalainen sairaanhoito on tuloksiltaan maailman huippuluokkaa. Uskon, että haluamme pysyä huipulla jatkossakin.

Piia Äijö
Kauhajoki

Lähteet:

Tasa-arvolaki 8.8.1986/609

Yle: Sairaanhoitaja saa Suomessa yli tonnin vähemmän kuin Tanskassa – kansainvälinen vertailu paljastaa hoitajien palkkakuopan syvyyden. 22.2.2022

Mitä eroa on valtakunnanpoliitikolla ja työttömällä työnhakijalla?

Helsingin Sanomat haastatteli kykypuolueen puheenjohtajaa Lauantaivieras -osiossaan 26.3. Haastattelussaan Petteri Orpo moitti yleiseen tapaansa hallituksen talous- ja työllistämistoimia riittämättömyydestä ja toisti samat iänikuiset hokemat menokehyksistä ja priorisoinneista. Ilmeisesti kokoomuksen johto ei näe kehuttavaa historiallisen korkeassa työllisyysasteessa, mikään ei ole tarpeeksi. Älyllisesti epärehellisintä kuitenkin haastattelun annissa oli iänikuinen väite siitä, että sosiaaliturvan leikkaaminen jotenkin nostaisi työllisyyttä automaattisesti, tätä kantaa ei ilmeisesti tarvitse perustella mitenkään enää.

Sosiaaliturva ei ole kuluerä, vaan sijoitus. Se on yhteiskuntarauhan hinta raaistuvassa työnhakuympäristössä, jossa suurin työllistäjä ei ole avoimien hakujen perusteella kartoitettu pätevyys, vaan nepotismi – eli näin nykykielessä “verkostoituminen”. Kattava työttömän työnhakijan sosiaaliturva vähentää suoraa mm. omaisuusrikollisuutta ja tarvetta kodinturvajärjestelmille, joita poliitikkojen ykkös- ja kakkosasunnoissa kyllä riittää. Ei tule myöskään unohtaa, että Euroopan neuvosto on viimevuosina moittinut Suomea monesti sosiaaliturvan matalasta tasosta, eli näin rautalangasta vääntäen siis Euroopan suurimman ihmisoikeusjärjestön mukaan Suomen nykytasoinen sosiaaliturva ei mahdollista inhimillistä elämää.

Kuka kertoisi tämän kokoomukselle? Puolueen talousajattelu kaipaisi muutamaa modernia luentoa käsitteistä kuten näennäistalouskuri (lyhytnäköiset säästöt jotka kasvattaa kuluja pitkällä tähtäimellä).

Suomen viimeiset kolme hallitusta ovat todella pyrkineet kitkemään työttömyyttä, siis ainakin tilastoista. Työttömäksi ei siis lasketa kuntoutujaa, opiskelijaa tai sitä raukkaa joka kertoi bisnesideastaan TE-toimiston haastattelussa ja sai itsensä lueteltua yrittäjäksi täysin vailla alkupääomaa tai Y-tunnusta. Myöskin nollatuntisopimukset ja satunnaiset keikkatyöt kaunistavat listoja ja puhdistavat omaatuntoa mukavasti.

Kysymys kuuluu: onko maksettujen sosiaalietuuksien määrä laskenut nimellisen työllisyyden noustessa? Rohkenen epäillä. Uusi työnvälitysmalli tuskin tuo sen suurempaa apua niin kauan kuin osa työnantajista ei edes ilmoita avoimia paikkojaan TE-toimistolle, samalla valitellen kohtaantaongelmia. Hakuvelvoitteet eivät tähänkään asti ole luoneet yhtäkään uutta työpaikkaa muualle kuin TE-toimistoon. 

Suuri osa julkista sektoriamme joko on toteuttamassa tai suunnittelee työtaistelutoimia tällä hetkellä, suurimpana syynä nimenomaan palkkakehitys. Samaan aikaan hyvinvointialueiden luottamustoimien palkat asetetaan poskettoman korkeiksi, harvalla on niin hyväpalkkaista osa-aikatyötä kuin aluevaltuutetulla.

Tähän ajatukseen kiteytyykin tämän blogin otsikko; Työtön, lähde politiikkaan! Poliittisessa toiminnassa sinulla on viimeinkin mahdollisuus oikeasti vaikuttaa työllisyyspoliittiseen päätöksentekoon! Palkkaus vastaa viihdealan ruokapalkasta poskettomuuksiin -asteikkoa, saat keskustella vertaistesi kanssa avoimesti siitä, miksi tuleva työnvälitysmalli on tuhnu jo syntyessään kaikista niistä syistä jotka työnantajat itse antavat ja saat miellyttäviä yhteiskunnallisia vastuutehtäviä vaan niin paljon kuin viitsit hakea riippuen tietysti asioista kuten naamakerroin, sukupuoli-identiteetti, uskontokunta ja mikä lyhenne nimesi vierestä löytyy! Huipulle päästessäsi saat nauttia verovapaista asumistuista kauniissa pääkaupungissamme ja rajattomasta taksikortista ilman työssäolovelvoitetta, siinä tohinassa TE-toimiston tsemppipuhelu ei tunnu enää missään!

Ehkä sosiaaliturvan tärkeyskin unohtuu, ironian piillessä siinä että elät itse steroideilla pumpatuilla sosiaalituilla joita kukaan ei valvo, olethan parempi ihminen nyt.

Topias Lahdensuo, Lapua
Etelä-Pohjanmaan vihreät nuoret

Vauva muuttaa vanhempiensa maailman, ja tuo mukanaan suuren vastuun pienen elämän edellytysten järjestämisestä. Toisaalta vauva ei paljoa vaadi,  ravinto ja hellä hoiva ovat ne tärkeimmät. Suurin osa suomalaisäideistä haluaisi imettää lastaan, mutta vain osa onnistuu tavoitteessaan. THL:n ja WHO:n 6kk täysimetystavoitteeseen pääsee vain murto-osa äideistä, jo yhden kuukauden iässä vauvoista enää 58% on täysimetettyjä. Lisäksi asiaan liittyy sosioekonomisia eroja: nuoret ja vähemmän koulutetut äidit todennäköisemmin lopettavat imetyksen aikaisemmin. Syy ei ehdottomasti ole äideissä, eikä vauvoissa, vaan puutteellisessa ohjauksessa ja virheellisessä tiedossa jota perheet saavat läheisiltään ja terveydenhuollosta. Siksi imetyksen edistäminen on yhteiskunnallinen asia.

Vielä 1980-luvulla tieto ihmisen maidonerityksestä perustui siihen, mitä tiesimme nautaeläinten maidonerityksestä. Tietoa ihmislajin osalta ei ollut, suurelta osin koska ketään ei rahallisesti hyödyttänyt tutkia aihetta. Ei myöskään ymmärretty vauvan tarpeita, tiheän imun kausia tai rintaraivareita. Ratkaisuksi ihan jokaiseen ongelmaan tarjottiin korviketta tai kiinteiden ruokien aloitusta. Esimerkiksi toiselle meistä on aloitettu luumusoseen syöttäminen kuukauden ikäisenä vatsavaivojen vuoksi. Nykytietämyksen mukaan tällä on todennäköisesti lähinnä pahennettu vatsanväänteitä. Ja toisen meistä 70-luvun lopulla syntyneen imetys loppui, koska hyvää tarkoittanut kummitäti tuli hoitamaan ja antoi äidille lomaa juuri kriittisessä vaiheessa, jolloin maidon tulo ehtyi korvikkeen antamisen myötä. 

Imetys on tärkeä asia ensinnäkin siksi, että se edistää koko perheen terveyttä. Vauvalla se vähentää mm. korvatulehduksia, sairaalahoitoa vaativia vatsatauteja, allergioita, astmaa ja jopa leukemiaa. Äideillä se taas auttaa synnytyksestä palautumisessa ja ehkäisee mm. sydän- ja verisuonitauteja, kakkostyypin diabetesta ja hormonaalisia syöpiä. Tutkitusti perheessä, jossa imetys sujuu hyvin, on vauvalla pienempi riski tulla pahoinpidellyksi tai laiminlyödyksi. Lisäksi imetys on perheelle taloudellisesti edullisempaa kuin korvikeruokinta.

Terveydellisten ja sosiaalisten asioiden lisäksi imetys on ekoteko. Rintamaito ei vaadi pakkaamista, kuljettamista tai lämmittämistä. Lisäksi korvikkeeseen verrattuna rintamaidon “tuottamiseen” tarvitaan vähemmän vettä ja vähemmän energiaa. Korvike myös useimmiten syötetään muovisesta tuttipullosta.

Onneksi nyt 2020-luvulla tiedämme enemmän imetyksestä ja tunnemme useita keinoja, joilla yhteiskuntamme voi tukea perheitä imetyksessä. WHO on laskenut, että jokainen imetyksen tukemiseen panostettu euro maksaa itsensä takaisin 35-kertaisena. Imetyksen edistäminen on siis  kustannustehokasta ja ennaltaehkäisevää toimintaa, joka nostaa perheiden hyvinvoinnin tasoa. Perheet tarvitsisivat nykyistä nopeammin apua ja tukea imetysongelmiinsa. Sosioekonomisten erojen vuoksi mielestämme olisi perusteltua, että tämä apu olisi perheille ilmaista. Synnytyksen jälkeen ylimääräinen poliklinikkamaksu voi kaataa pienituloisen perheen talouden.

Imetys on siis edullinen ja konkreettinen tapa edistää perheiden yhdenvertaisuutta ja rakentaa kestävää yhteiskuntaa. Siksi imetyksen edistämiseen tulee panostaa jatkossa enemmän.  Kirjoituksemme tarkoituksena ei ole painostaa ketään, mutta perheillä pitäisi olla käytössään riittävästi tietoa päätöksentekoon sekä riittävä tuki ja apu päätöksensä tueksi.

Piia Äijö, kätilö ja Heli Hämäläinen, ammatillinen opettaja

Lähteet:

https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/140536/URN_ISBN_978-952-343-555-1.pdf

Breastfeeding and the environment

https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-949-1

https://www.euro.who.int/en/health-topics/disease-prevention/nutrition/publications/2020/the-best-start-in-life.-breastfeeding-for-the-prevention-of-noncommunicable-diseases-and-the-achievement-of-the-sustainable-development-goals-in-the-who-european-region-2020

Kotisairaanhoitoa ja muita kotiin tuotavia palveluja on uudistettava ennakkoluulottomasti niin, että ihmiset voivat asua omassa kodissaan mahdollisimman pitkään. Jokaisella pitää olla myös mahdollisuus valita, muuttaako palvelujen äärelle kuntien keskuksiin, vai hankkiiko omatoimisesti lisäapua nykyiseen kotiin. Ikääntymisen myötä myös muistisairaudet lisääntyvät ja tehostetun palveluasumisen hoivakotipaikkoja ei riitä kaikille. Siksi tarvitsemme kaikki tahot mukaan hoivatalkoisiin. Julkinen ja yksityinen palvelu ei saa olla toistensa kilpailijoita. Myös muut toimijat on otettava mukaan.

Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen aluevaltuustoon pitää valita sellaisia henkilöitä, joilla on rohkeutta kehittää palveluja täysin uudella tavalla. Palvelujen kirjo voi olla mitä tahansa yhteisruokailujen järjestämisestä henkilökohtaisiin palveluihin. Myös helppokäyttöiset uudet digitaaliset palvelut ja pitää ottaa epäröimättä käyttöön. Rahaa säästyy, kun osa hoivakäynneistä voidaan hoitaa videopuheluiden välityksellä tavanomaisten kotona käyntien lisäksi.

Kuntiin kannattaa rakentaa uusia esteettömiä ja yhteisöllisiä asuinympäristöjä. Tulevaisuuden koti sijaitsee talossa tai korttelissa, jossa on mahdollista tavata muita ihmisiä, harrastaa, liikkua ja kuntoutua yksin tai ryhmissä. Hissit, ovet ja lukitukset ovat automaattisesti ohjattuja. Erilaisia kaatumisen tunnistavia, tai asunnossa liikkumisen seurantalaitteita voidaan laittaa jo enemmän hoivaa tarvitsevien asuntoihin turvaa tuomaan. Oma kotihoidon tiimi pyörii lähistöllä aamusta iltaan ja vartiointipalvelu turvaa yöaikaisen avun saannin.

Myös Ikääntyneiden ihmisten nykyiset asunnot pitää muuttaa turvallisiksi. Varsinkin syrjäkylillä asuville on kehitettävä uusia, pelastustoimen avulla kehitettyjä palveluja. Sopimuspalokuntalaiset voivat opastaa ja kouluttaa ihmisiä siinä, miten oma koti saadaan turvallisemmaksi. Paikannuspalvelu ja selkeät opasteet tuovat avun varmemmin ja nopeimmin perille silloin kun hätä on suurin.

Kyläyhdistykset ja vammaisjärjestöt pitää ehdottomasti ottaa mukaan hoivapalvelujen kehittämistyöhön, sillä heillä on mahdollisuus tuoda tietoa, toimintaa ja vertaistukea ihmisten arkeen. Kolmas sektori on se taho, jolla on jo valmiit ohjelmat, projektit ja ajatukset siitä, mitä tehdään. Tarvitaan vain kohdeyleisö ja maksuttomat, esteettömät tilat missä voimme kokoontua.

Kotihoidon kehittämisen tavoitteena on ennalta ehkäistä yksinäisyyttä ja siitä aiheutuvia mielenterveysongelmia. Siinä työssä me jokainen voimme myös auttaa. Ollaan siis avuliaita naapureita, sukulaisia, tuttavia ja ystäviä kohtaan. Ollaan kiinnostuneita ja sopivasti uteliaita miten ikääntynyt pärjää. Tarjotaan kyytiä tai kauppa-apua. Annetaan pieniin askareisiin auttavaa kättä.

Ja ennen kaikkea pysähdytään kuuntelemaan vastausta kysymykseen: Mitä sinulle tänään kuuluu?

Tiina Kankaanpää,
Kurikka

• 

Indelningen i välfärdsområden skapar konstgjorda gränser i vårdhelheten. Kronoby lyfts upp som exempel där befolkningen förväntas rösta i Österbottens välfärdsområde samtidigt som många önskar få sin vård i Karleby.

Tycker att Henrik Huhta på ett bra sätt belyste problematiken i sin insändare (4.1.). Landskapet Österbotten är 250 km långt och 30 km brett, vilket gör det till ett geografiskt problem men samtidigt en stark språklig enhet för de svenskspråkiga. Att hitta modeller för vård över gränsen torde säkert vara praktiskt möjligt, men betalningsrörelsen för utförda tjänster blir helt säkert en framtida utmaning så att alla parter är nöjda. Dessutom kommer detta inte att vara ett enbart österbottniskt problem utan motsvarande gränsöverskridande verksamhet finns på annat håll i landet också.

En annan utmaning är patientdatasystemen. Under året har vi kunnat följa hur en upphandling gått i stöpet till följd av starkt ökade kostnader. Men behöver vi över huvud taget ett nytt patientdatasystem? Vi har ju redan nu ett landsomfattande Omakanta system där mycket av vårdhistoriken redan finns inskriven.

Varför bygga upp två parallella system? Dessutom involverar Omakanta systemet också den privata vårdsektorn, vilket gör det mer heltäckande. Har sjukvårdssystemet behov av mer detaljinformation borde det gå att bygga ut med nya moduler. Via detta flyttar patientdatan med personen vid byte av välfärdsområde.

Förhoppningsvis kunde detta leda till att mer resurser frigörs för själva vårdarbetet.

Thomas Snellman, Pederöre
Kandidat i välfärdsområdesvalet, De Gröna

Hoitoalalla on tällä hetkellä kova kiire ja hoitajapula on todellinen. Itsellänikään ei ole ollut aikaa tehdä vaalikampanjaa, sillä työt vievät mennessään. Olen työskennellyt vanhusten ja vammaisten parissa yli 10 vuotta ja olen nähnyt sinä aikana paljon hoitoalaan kohdistuvia leikkauksia. Monikaan ei ymmärrä, kuinka nämä leikkaukset vaikuttavat vanhusten ja vammaisten elämään, ellei omassa lähipiirissä ole vanhuksia tai vammaisia. Palveluiden saannin kriteereistä on tullut tiukempia ja kaikelle on hintalappu. Yritetään säästää kuluista, ja palveluiden laatu kärsii. Yritetään olla tehokkaita ja menetetään inhimillisyys.

Kun vanhus ei enää pärjää turvallisesti kotonaan, Soite (Keski-Pohjanmaan sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymä) tulee kartoittamaan tilanteen, täyttyvätkö kotihoidon myöntämisen kriteerit asiakkaan kohdalla ja kuinka paljon apua hän tarvitsee. Asiakas voi saada apua 15 minuutista 2 tuntiin päivässä riippuen avun tarpeesta. Korkeintaan neljä käyntiä voi olla päivässä. Jos kriteerit täyttyvät ja Soitella on tilaa, he voivat tarjota palvelun, tai vaihtoehtoisesti voivat myöntää palvelusetelin. Mikäli todetaan, että avun tarve on suurempi kuin 2h tuntia päivässä, silloin täytyy hakea laitospaikkaa. Myös hoivakodit ovat täynnä, eikä paikkaa saa välittömästi.

Palvelusetelin arvo on kiinteä, ja loppuosan asiakas maksaa itse. Loppuosan määrä riippuu palveluntarjoajan hinnoista. Yksityiset palveluntarjoajat täydentävät hyvin julkisia palveluita, ja ne lisäävät asiakkaan valinnanvapautta. On kuitenkin tärkeää, että niiden laatua valvotaan ja että hinnat pysyvät asiakkaille kohtuullisina. Kotihoidon lisäksi asiakas maksaa tarvittaessa erikseen siivouspalvelut, ateriapalvelut, kotisairaanhoidon, lääkäri- ja sairaalapalvelut sekä esimerkiksi turvapuhelinpalvelun. Jos asiakkaalla on vain peruseläke, ei kaikkien maksujen jälkeen jää paljon jäljelle lääkkeisiin, vuokraan ja ruokaan.

Tulen itse 3. maailman maasta, jossa vain rikkaat saavat hyvää hoitoa. Meidän tulisi vaalia terveydenhoitojärjestelmäämme ja sosiaalipalveluitamme, ja vaatia, että siihen suunnataan tarpeeksi resursseja ja että se pidettäisiin tasa-arvoisena ja yhdenvertaisena kaikille.

Kaikilla vanhuksilla on oikeus elää kotona ja tuntea olonsa turvalliseksi mahdollisimman pitkään. Kotona asumista tukemalla tuetaan myös vanhuksen terveyttä, itsenäisyyttä ja oman arvon tuntoa. Kun kotona asuminen ei ole enää mahdollista heikentyneen kunnon tai muistisairauden vuoksi, on palvelupaikka taattava. Heille, jotka eivät täytä kotihoidon kriteereitä, mutta eivät kuitenkaan tunne oloaan turvalliseksi kotona, vaihtoehdot ovat joko maksaa kotihoito kokonaan itse tai yrittää selviytyä yksin ja soittaa tarvittaessa ambulanssia paikalle. Kaikilla ei kuitenkaan ole varaa maksaa kotihoitoa kokonaan itse. Usein on vaikea ymmärtää, miksi juuri omalla kohdalla kriteerit eivät täyty. Ainut vastaus on, että resurssit eivät riitä kaikille. Joskus täytyy taistella, että palvelua saa.

Yksi asia, jota Suomessa arvostan, on se, että sairaista ja vammaisista huolehditaan, mutta meidän tulee varmistaa, että näin on asia myös jatkossakin. Palveluista ei voi jatkuvasti leikata, vaan joskus voi myös ajatella, onko mitään muita keinoja ja voidaanko lisätä tuloja. Voitaisiin myös enemmän lisätä kuntouttavia toimia sekä parantaa omaishoitajien asemaa. Sote-alan henkilökunnasta täytyy myös pitää hyvää huolta, jotta he jaksaisivat paremmin. Heitä ei saa ylikuormittaa; se vaikuttaa myös palvelun laatuun.

Työni myötä olen kokenut myös, kuinka sairaalaankaan ei pääse helposti ja sieltä kotiutetaan heti kuin vain mahdollista. Tämä johtaa kierteeseen, jossa asiakas on vain muutamia päiviä kotona ja taas hänelle joudutaan soittamaan ambulanssia, kun hän ei pärjää kotona turvallisesti. Päättäjien tulee tietää, mitä todella tapahtuu terveydenhuollossa. Ehkä heidän pitäisi kokeilla työskennellä alalla hetken. Ehkä sitten päätökset voisivat olla parempia. Kaikkien tulee saada nopeasti palveluita riippumatta tulotasosta. Jatkuva resurssien vähentäminen johtaa siihen, että pian ei ole eroa kehittyvien maiden ja Suomen välillä, jolloin yksityiseltä puolelta saa laadukasta palvelua nopeasti, mutta he, joilla ei ole siihen varaa, kärsivät ja ovat todella eriarvoisessa asemassa.

Faisa Egge
Terveydenhoitaja, yrittäjä
Aluevaaliehdokas (Vihr.)
Kokkola

Aluevaalit lähestyvät, edessä ovat koko Suomea pysyvästi muovaavat vaalit, jonka seuraukset heijastuvat tuleville sukupolville. Väestön ikääntymisen ja yhä jatkuvan kaupungistumisen edetessä eri kuntien ja kaupunkien välinen kyky hoitaa peruspalveluitaan vaihtelee entistä enemmän. 

Laajempi hyvinvointialue mahdollistaa laajan palveluverkoston säilyttämisen yhdenvertaisena asuinpaikasta riippumatta. Yhtenäiset pelisäännöt ja toimintatavat mahdollistavat myös toimintojen joustavamman kehittämisen ja tehostamisen.  

Tuo mulle taivaalta kuusi kuuta,
Paa Saturnuksen renkaat sormeeni mun
Mikään ei mun hulluuttani muuta,
Siksi sinuun turvaudun

Ressu Redfordin kappale vuodelta 1993 kertoo kaipauksesta ja korkeista odotuksista. Sopii hyvin tähänkin hetkeen kun ja odotuksiin joita aluevaaliehdokkaisiin kohdistuu. 

Ehdokkaat sitten kiirehtivät lupaamaan kuita taivaalta ja Saturnuksen renkaita – vaalikoneetkin kyselevät asioita mustavalkoisten lasien läpi. Maailma ei vain ole mustavalkoinen. 

Jääthän yöksi untani vartioimaan?
Et pois saa mennä pitkäksi aikaa,
Laulusi jää sydämeeni soimaan
Ethän, hei, ethän kuole vuokseni mun?

Tunteiden varassa tehdään turvallisia valintoja  ilman että on riittävästi tietoa ja laaja-alaista näkemystä. Aluevaltuustoissa päätetään asioita, jotka koskettavat jokaista hyvinvointialueen ihmistä ja silloin vaakakupissa ei saa olla tärkeimpänä oma napa eikä naapurinkaan. 

Tärkeintä on huolehtia että mielenterveyspalvelut ovat käytettävissä nopeasti jo ennen kuin nuoren ihmisen sielun arvet ovat heijastuneet verta vuotaviksi haavoiksi käsivarsissa. Tärkeintä on saada nopeasti apu paikalle kun iäkäs sydän ei tahdo jaksaa lyödä riittävästi. Tärkeintä on että köyhyysrajalla kituuttava yh-äiti pystyy hoidattamaan itsensä  ilman pelkoa että se heijastuu loppukuussa  jääkaapin sisältöön.

Tuo mulle taivaalta kuusi kuuta,
Paa Saturnuksen renkaat sormeeni mun
Mikään ei mun hulluuttani muuta,
Siksi sinuun turvaudun

Käytä äänioikeuttasi. Möyhi pintaa syvemmältä ja kysy ja kyseenalaista. Oli sydän sitten vasemmalla tai oikealla tai keskellä niin jokainen haluaa tehdä hyvää. Minulle ihminen on keskiössä. 

Enkä vaadi liikaa. En
Teetkö vielä kaikkesi mun tähden?

En. Vaikka äänestäisitkin. Teen kaikkeni kaikkien tähden.

Marko Koivuniemi
Jalasjärveläinen aluevaltuustoehdokas

Seinäjokelainen Teresa Latvajärvi (sit.) on aluevaaleissakin ehdolla oleva apulaisosastonhoitaja.

Olen tässä seurannut sotealan ahdingosta käytävää keskustelua jo pitkään. Tulee vaikutelma, että kunhan vain palkkaus saadaan kuntoon, niin johan alalla maailma aukenee ja ongelmat on pois pyyhitty! Palkkauksesta on puhuttu kuitenkin vuosia, ellei vuosikymmeniä eikä se edelleenkään ole kunnossa. Pitäisikö katse kääntää lähemmäs ruohonjuuritason käytänteisiin – työyhteisötaitoihin ja johtajuuteen?

Harmitusta herättää käytävän keskustelun ja kirjoittamisen sävy, se on hyvin negatiivissävytteinen. Sulkematta pois tosiasioita, niin onhan olemassa myös valtavasti onnistumisia ja tyytyväisiäkin työntekijöitä. Eikö näitäkin puolia voisi tuoda esiin? Hyvä on myös muistuttaa itseään niin ihmisenä kuin työntekijänäkin, että on paljon asioita, joihin voi itse vaikuttaa. On vain otettava se pieni askel – ota vastuuta ja toimi aktiivisesti itse syyttelyn sijaan.

Johtaminen ei ole varsinkaan nykymaailmassa yksinkertaista. Asiat ovat mutkistuneet, samoin sukupolvien väliset erot työn merkityksestä saattavat hiertää. Työhyvinvoinnista huolehtiminen määritetään melko yksipuolisesti johtajan vastuulle, mielestäni se on kaikkien vastuulla. Olen sitä mieltä, että kaikki teot ja tekemättä jättämiset, joilla pyritään tietoisesti vahingoittamaan yhteistä hyvää, kuuluvat epäasiallisen työkäyttäytymisen piiriin. Kukaan ei ole seppä syntyessään missään, mutta yhdessä tekemällä synnytetään yhteistä ymmärrystä asioista.

Peräänkuulutan johtamista, jossa on aikaa nimenomaan henkilöstöhallinnolle. On järjetöntä, että digitalisaation maailmassa esihenkilön päivät useimmin kuluvat työvuorolistojen laadintaan tai sijaisten etsimiseen. Se jos mikä on resurssien haaskausta. Toivottavasti tulevan uudistuksen myötä, myös tällainen menneeseen jämähtänyt toimintatapa tulee tiensä päähän. On aika johtajuudelle, jossa turha ”sälän” tekeminen poistuu ja aika voidaan käyttää hyvän henkilöstöhallinnon kautta työhyvinvoinnin parantamiseen ja tätä kautta se ilmenee positiivisena palautteena asiakastyöhön.

Teresa Latvajärvi
Apulaisosastonhoitaja
Seinäjoki

Aloin yritysten joululahjoja miettiessäni tuumia tätä hyvinvointialueemme kokonaisuutta toisesta kulmasta. Hoitoalalla työtä tekevillä pitää olla halu tehdä alan työtä. Tämän lisäksi työolot tukevat työssäjaksamista: osa hyvinvoinnista on mahdollisuus suunnitella muu elämä. Omalta kohdalta tutuksi on tullut myös kolmivuorotyö tehdasalalla lisineen – tämä sai miettimään eroja näiden välillä.

Hoitotyön vuorolistan alkeista: Vuorolistassa on aamu-, ilta- ja yövuorot, 3 viikkoa kerrallaan. Hoitotyössä noudatetaan yleistä linjausta, eli ylitöitä ei makseta. Näitä kertyy esim. hoitajapulan vuoksi ja sairastumisista. Ylityöt ja pyhäkorvaukset annetaan vapaina 1:1. Työstä maksetaan se mitä TES sanoo. Nykyään on jo mahdollisuus suunnitella vuorolistat itse, esimies vain hyväksyy suunnitelman lista kerrallaan. Vapaat pidetään mahdollisimman pian, koskaan ei tiedä milloin on tuuraajia. Käytännössä hoitajalla on mahdollisuus päästä etelän- tai lapinloman varauslistoille 3 viikon aikataululla. Vuosiloman kesälle sijoittuva osa tiedetään etukäteen. Viikko-osakkeelle pääsee kolmen vuoden välein.

Verrataan lyhyesti tehtaalla työskenteleviin: Heillä on monella myös työt kolmivuorossa. Vuoden vuorolistat jaetaan joulukuussa. Lomatoiveet kirjataan sisäisesti etelän-, ja lapinlomille mahdollisimman pian. Mielellään ajoissa, että tuuraaja löytyy. Käytössä on vuoron vaihtoa, tasoitusvapaata ja vuosiloma. Vuoronvaihdot tehdään suoraan sopimalla. Tasoitusvapaan ja sairasloman voi joku toinen tehdä ylitöinä. Vuosilomiin on eri tuuraajat. Ylityöt tarkoittavat usein rahana maksettavaa korvausta.

Soiten (Keski-Pohjanmaan soteyhtymä) logossa mainostetaan ihmisen olevan keskiössä, mutta mietin että kuka? Sinne ei mahdu hoitohenkilökunta, joiden harteilla on koko toiminta, olisiko asiakas? Meillä Keski-Pohjanmaan alueella hoidetaan asiakkaat suhteellisen pienellä rahalla. Vanhusten hoito on rempallaan, satakunta odottaa paikkaa vanhainkotiin, ollen kotihoidon listoilla. Lasten ja nuorten hoidossa pääsee vain osa yleislääkäriä pidemmälle ilman diagnoosia. Kuitenkin heidän kuulemisella säästettäisiin mielenterveyspuolen erikoissairaanhoitoa, joka on tukossa. Väestön vanheneminen laittaa uusia haasteita hoidon järjestämiseen myös keskustan ulkopuolelle. Hoitohan tulee järjestää asiakkaiden luokse. Ei päinvastoin. Palvelujen pariin pitää päästä, vaikka ilman ajokorttia, ja IT -taitoja.

Työssä jaksaminen ja työhyvinvointi koostuu useista pienistä asioista. Tässä vain yksi. Määräaikaisuuksista saisi vielä ihan oman tarinansa.

Aluevaaliehdokas Keski-Pohjanmaalla (vihr.)
Minna Roukkio-Taipale

Kohta kaksi vuotta olemme eläneet maailmassa, jossa koronavirus ja covid-19 -tauti määrää meille toiminnan rajoja, sekä politiikassa, elinkeinoelämässä ja jokaisen meistä arjessa. Rokotukset ovat Suomessa melko hyvin edenneet ja toiveita olikin jo paluusta jonkinlaiseen normaaliin. Mutta kuten odotettavissa oli, uudet variantit ovat muuttaneet pelin jälleen kerran. Tartuntamäärät ovat kivunneet uusiin ennätyksiin ja erittäin huolestuttavia uutisia on kuulunut tehohoitopaikkojen sekä muunkin hoitokapasiteetin täyttymisestä. 

Opposition äärilaidalta kuuluu vaatimuksia tehohoitopaikkojen kasvattamisesta ja moitteita hallitukselle siitä, ettei paikkoja ole saatu kahden vuoden aikana lisättyä. Mutta onko tehohoitopaikkojen lisääminen todella paras ratkaisu taloudellisesti sekä terveydellisesti? Koronapotilaiden tehohoito on erittäin kallista ja sitoo ison määrän hoitohenkilökuntaa. Rahalla saisi kyllä uusia seiniä ja vuoteita sairaalaan sekä tehohoitoon tarvittavaa välineistöä, mutta mistä saadaan uusia terveydenhuollon ammattilaisia hoitamaan potilaita? 

Sekä tartunnan saaneiden ihmisten terveyden, sairaaloiden ja terveydenhuollon ammattilaisten kuormituksen sekä veronmaksajien taakan kannalta kaikkein paras keino on huolehtia siitä, että tehohoitoon joutuu mahdollisimman vähän ihmisiä. Meillä on jo olemassa erittäin kustannustehokas keino tähän – rokotukset koronavirusta vastaan. Rokotukset tutkitusti sekä vähentää tartunnan todennäköisyyttä että etenkin ehkäisee taudin vakavan muodon puhkeamista. Onkin jotenkin outoa, että laitaoppositio vaatii samanaikaisesti panostuksia kalliiseen tehohoitoon, mutta esittää jopa kansanedustajien ja europarlamentaarikkojen toimesta julkisesti epäilyjä sitä halvinta ja todistetusti tehokkainta keinoa vastaan. Minusta tuo on vastuutonta taloudenhoitoa ja leikkiä ihmisten terveydellä.

Vaikka korona onkin ymmärrettävästi nyt se puhutuin asia sotesektorilla, toimii sama ennaltaehkäisyn periaate myös muualla. On monin verroin tehokkaampaa ja taloudellisempaa sijoittaa nuorten ilmaiseen ehkäisyyn kuin hoitaa sukupuolitauteja tai tehdä raskaudenkeskeytyksiä. Ja jos ennaltaehkäisyssä ei aina onnistuta, on edullisempaa tarjota mahdollisimman nopeasti tukea sitä tarvitsevalle. Kun nuoren mielenterveys horjuu, nopeasti tarjottu matalan kynnyksen apu on lopulta sekä nuoren itsensä ja koko yhteiskunnan etu. Tai lastensuojelun perheitä auttavat ja tukevat toimet, joilla estetään tilanteiden paheneminen ja kalliiden sekä vaikeiden sijoitusten tarve.

Tulevilla hyvinvointialueilla meidän tulee katsoa kvartaalia ja myös yhtä tilikautta pidemmälle. Lyhytnäköinen kulujen säästäminen nyt voi aiheuttaa moninkertaiset kulut tulevaisuudessa. Panostukset ongelmien ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen tukeen eivät ole vain kuluja – ne ovat investointeja parempaan hyvinvointiin ja kestävään talouteen. Seinien rakentamisen tai vanhojen rakenteiden säilyttämisen sijaan katse pitää olla ennaltaehkäisyssä ja yhdenvertaisissa palveluissa kaikille – asuinpaikasta riippumatta.

Taavi Horila
Seinäjoen Vihreät ry. varapuheenjohtaja