Markanvändnings- och bygglagen förnyas som bäst och det är en välbehövlig totalrenovering som kommer att hjälpa byggbranschen ta klivet in i den cirkulära ekonomin. Nybyggen ska bli koldioxidsnåla och klimatutsläppen ska beaktas under byggnadernas hela livscykel, i synnerhet vid valet av material. Det kommer också krav på nya byggnaders livslängd och hur de kan modifieras, repareras och rivas.

Byggnader och byggande använder idag cirka 50 procent av jordens naturresurser och cirka 40 procent av den oförädlade energin. Globalt producerar byggsektorn cirka 35 procent av alla växthusgasutsläpp och 30 procent av allt avfall. Det säger sig självt att en förändring är nödvändig om vi ska kunna prata om en hållbar framtid. 

Det är ändå inga svåra eller märkvärdiga saker det handlar om. Det första och viktigaste är att ta hand om de hus vi redan har genom att underhålla, reparera och renovera. Ju färre nybyggen desto mindre resurser går åt. Om man ändå måste bygga nytt så gäller det att tänka några steg längre än hittills för att huset ska gå från en belastning till en resurs.

För att hålla måttet i en cirkulär ekonomi behöver ett hus vara kvalitativt byggt och bestå av material som går att underhålla och reparera. Detta för att vara långlivat och anpassningsbart för förändringar i användningen. Lyckligtvis har vi ingen brist på hållbara byggmaterial i Finland eftersom bland annat trä och lera är ypperliga i det hänseendet. Material som bör fasas ut eller minimeras i användning är till exempel PVC, laminat, cellplast och betong.

Våra hus ska också i så stor utsträckning som möjligt bestå av återanvända material och de ska byggas på ett sätt som gör att materialen kan plockas isär och återanvändas igen när husen en dag ska rivas. Allt detta kan kännas som en utmaning till en början men det finns hjälp att få. Bland annat har EU-kommissionen tagit fram ett verktyg kallat Level(s) som hjälper byggföretag att planera och förverkliga byggprojekt enligt den cirkulära ekonomins principer.

De hus vi bygger idag ska vi fortfarande bo i om hundra år. Det betyder att vi måste tänka på hur husen klarar de krav och påfrestningar som kommer att råda då med tanke på energiförbrukning och ett förändrat klimat. Den reformerade lagen är tänkt att träda i kraft första januari 2024, men det bästa är att börja på redan idag. Kunskap och erfarenhet i ämnet kommer att vara en värdefull tillgång framöver.

Jonathan Hemming, riksdagsvalkandidat
Korsholm

Markku Jokisipilä kritisoi Pohjalaisen kolumnissaan Maahanmuutto, syntyvyys ja Suomen tulevaisuus (Ilkka-Pohjalainen 16.11.2022) hieman ristiriitaisesti poliitikkoja ”maahanmuuton varaan rakennetuista pilvilinnoista” samalla, kun peräänkuuluttaa itse ”syntyvyyden rajuun nousuun kääntävää ihmettä.”

Syntyvyyden rajukaan nousu ei auta meitä huoltosuhteen korjaamisessa tällä hetkellä. Tarvitsemme ihan aidosti ihmisiä Suomen rajojen ulkopuolelta: Tänä vuonna Suomeen saapuva kymmenvuotias koululainen alkaa kantaa kortensa kekoon aikaisemmin, kuin minun Suomessa syntynyt puolivuotiaani.

On aivan totta, ettei puoli miljoonaa henkilöä ryntää Suomeen heti, kun maahanmuuton esteitä puretaan ja kantaväestö alkaa suhtautua myös muualta tulleisiin niin kuin ihmisiin nyt yleensä tulisi suhtautua.

Toimenpiteet työllistymisen helpottumiseksi ja asenneilmapiirin muutos hyväksyvämpään suuntaan kuitenkin auttavat meitä mahdollisesti pitämään täällä edes ne muutamat, jotka tänne pyrkivät elämäänsä rakentamaan. Näissä meillä on vielä valtavasti tekemistä: Esimerkiksi maahanmuuttajataustaiset asiantuntijat työllistyvät Suomessa vielä hyvin heikosti.

On myös muistettava, että Suomella on vielä verrattain lyhyeltä ajalta kokemusta maahanmuuttajien houkuttelusta, kun muualla Euroopassa pitovoimaan on panostettu jo vuosikymmeniä. Ei kannata ihan heti heittää hanskoja tiskiin vain siksi, että meillä on kylmää ja pimeää.

Jos huoltosuhdetta halutaan parantaa, on käännettävä kaikki kivet.

On turha yrittää etsiä yhtä taikakeinoa, vaan tulee tehdä monia asioita, joista jokainen auttaa vähän. Useiden pienten vaikutusten summa voi olla hyvinkin suuri.

Keinot, jotka tähtäävät syntyvyyden nousuun on hyvä pitää valikoimassa mukana, mutta siitä on aivan yhtä turha odottaa taianomaista kaikkien ongelmiemme ratkaisijaa, kuin maahanmuutostakaan.

Teksti julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 26.11.2022
Laura Ala-Kokko
Kaupunginvaltuutettu, eduskuntavaaliehdokas
Seinäjoki

Olen miettinyt viime aikoina paljon sitä ylioppilaskirjoituksiin valmistautuvaa nuorta, jonka isä otti minuun yhteyttä kantaen huolta lapsensa mielenterveydestä. Erilaisia tapaamisia oli nuorella kyllä ollut, mutta kukaan ei tuntunut ottavan kokonaisuudesta koppia. Tarvittavaa apua ei saanut.

Mielenterveyden häiriöt koskettavat jollain tapaa lähes jokaista meistä. Arvioiden mukaan jopa 60-85 prosenttia ihmisistä kokee elämänsä aikana jonkinasteisen mielenterveyden häiriön. Kun mukaan lasketaan heidän läheisensä, on luku lähellä sataa.

Stigmaa mielenterveyden häiriöiden ympäriltä on purettu ansiokkaasti viime vuosina, jotta kukaan ei jäisi yksin tai hakematta apua. Mielenterveyden palveluja ei kuitenkaan ole pystytty uudistamaan riittävällä vauhdilla. Hoito on painottunut erikoissairaanhoitoon, jonne päästessään potilas voi yleensä jo todella huonosti. Palvelun piiriin kun on todella vaikea päästä koska se on niin kuormittunut.

Toisaalta palveluita tarjotaan lähes poikkeuksetta vain yhteen ongelmaan kerrallaan. Esimerkiksi masennusta, itsetuhoisuutta, päihteiden käyttöä ja syömishäiriöitä voidaan hoitaa toisistaan erillään, kohtaamatta potilasta kokonaisuutena. Pahimmillaan potilas juoksee luukulta luukulle saamatta mistään apua. 

Tarvitsemme kuumeisesti panostuksia kynnyksettömiin mielenterveyspalveluihin. Näiden järjestämisessä järjestöt ovat arvokas tuki ja kriisichatteihin ja -puhelimeen vastaavat koulutetut vapaaehtoiset kultaa.

Palveluita on suunnattava erityisesti lapsille ja nuorille, joilla palveluiden tarve on ollut kasvussa jo pitkään ja jyrkentynyt erityisesti viime vuosina. Nuorten itsetuhoisuus on Suomessa hälyttävällä tasolla, lastenpsykiatrian hoitojonot ovat kaksinkertaistuneet ja nuorisopsykiatriassa yli kahdeksankertaistuneet vain muutamassa vuodessa. Tilanne on täysin kestämätön.

Vanhemmuuden tuki varhaisessa vaiheessa on merkityksellinen ennaltaehkäisevä palvelu, jonka vaikutus kantaa pitkälle tulevaisuuteen. Ylipäätään pitäisi panostaa paljon enemmän mielenterveyden häiriöiden ennaltaehkäisyyn ja mielen hyvinvoinnin edistämiseen. Entä, jos kirjoituksiin valmistautuvan lapsen huoliin olisi tartuttu jo ennen kuin ne laukaisivat oireilun?

Kyse ei ole vain sosiaali- ja terveyspalveluista, vaan monista muista hyvinvointia tutkitusti lisäävistä palveluista kuten kulttuuritoiminnasta ja jokaisen lapsen ja nuoren mahdollisuudesta harrastaa. Vastuu on siis paitsi hyvinvointialueilla, myös kunnilla.

20.−27.11.2022 vietetään mielenterveysviikkoa (10.10. vietetiin Maailman mielenterveyspäivää). Toimivien palveluiden lisäksi mielenterveyskriisin hoidossa on välttämätöntä tutkia ja vaikuttaa niihin juurisyihin, joita on mielenterveyden ongelmien taustalla. Tunteeko lapsi itsensä turvalliseksi koulussa, minkälaisia paineita koulutusjärjestelmä tuottaa? Miten työelämässä vahvistetaan mielen hyvinvointia? Apua on tarjottava yksilöille, ja samalla rakennettava ja korjattava yhteiskuntaa sellaiseksi, ettei se sairastuta. Tähän on eduskunnan vaikutettava.

Teksti julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa ja Vasabladetissa

Lotta Alhonnoro (vihr)
Alue- ja kunnanvaltuutettu,
Eduskuntavaaliehdokas,
Vaasa

YK:n COP27 -ilmastokokous on käynnissä Egyptissä parhaillaan, ja sivusta ilmastokokouksia seuraavalle voi hyvinkin nousta esiin otsikossa esitetty kysymys: mitä iloa näistä on? Tämä kysymys saattaa käydä mielessä, kun asetettuihin tavoitteisiin pääseminen tuntuu etenevän huolestuttavan hitaasti. Hyötyjä ehdottomasti on, koska neuvotteluissa otetaan aina vähintään askelia ja joskus jopa harppauksia kohti tavoitteita.

Ennen tavoitteellista maailmanlaajuista ilmastopolitiikkaa, jonka ytimessä ilmastoneuvottelut ovat, maailmaa oli menossa kohti 3,5 asteen kuumenemista. Eli ennusteiden valossa elettiin maailmanlopun tunnelmissa.

Ilmasto on jo lämmennyt keskimäärin noin asteen esiteollisista ajoista lähtien. Seurauksetkin näkyvät eri puolilla maailmaa, on äärimmäistä kuivuutta, suuria tulvia, vaarallisia helleaaltoja ja tuhoisia metsäpaloja. Ilmastopolitiikan ja ilmastoneuvottelujen myötä tilanne ja tulevaisuuskuva on kuitenkin valoisampi.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana niin moni maailman maista on asettanut päästötavoitteensa sellaisiksi, että maailman kuumeneminen voidaan rajata 1,8 asteeseen. Mikä parasta, on löydetty keinot, joiden avulla jopa tavoiteltuun 1,5 asteen rajaan voidaan päästä. Tämä on vieläpä sekä teknisesti tehtävissä että taloudellisesti kannattavaa.

No mikä sitten hidastaa? Miksi emme ole jo maalissa? Vastaus on, ettei se ole ollut vielä poliittisesti mahdollista.

“Onneksi politiikkaa on kuitenkin helpompi muuttaa kuin luonnonlakeja.” Nämä viisaat ja rohkaisevat sanat lainaan ilmastoneuvottelujen konkarilta Oras Tynkkyseltä.

Vastaukseni otsikossa esitettyyn kysymykseen on siis: kyllä.

Suvi Syrjä, Vaasa
Eduskuntavaaliehdokas
Vihreät

Eräiden puolueiden poliitikot ovat ottaneet sellujättien viestin sellaisenaan osaksi omaa agendaa. Tämä näkyy irvokkaalla tavalla nyt käytävässä keskustelussa EU:n ennallistamisasetuksesta. Ennallistamista kauhistellaan aivan kuin se tarkoittaisi Suomen metsien “museointia” tai “sosialisointia Brysselin herroille”.

Olisihan se tietyllä tapaa imartelevaa, jos Euroopan poliittinen eliitti näkisi metsämme näin suuressa arvossa, mutta näin ei ole. Näillä museohömpötyksillä ei ole mitään todellisuuden kanssa.

Käydäänpä läpi yleisimmät virheelliset käsitykset:

1) ”Ennallistamisella pakkosuojellaan suomalaiset metsät.”

Suomessa olemme tottuneita siihen, että ennallistamisella tarkoitetaan yksinomaan ympäristön palauttamista luonnontilaan. EU:n vaikeaselkoisessa jargonissa ennallistaminen tarkoittaa kuitenkin yleisemmin luonnon tilan vahvistamista – ei sitä, että esimerkiksi metsien talouskäyttöä oltaisiin kieltämässä. Joissain tapauksissa ennallistaminen voisi edelleen tarkoittaa esimerkiksi kitukasvuisen metsän palauttamista suoksi. Useammin puhuttaisiin kuitenkin pienistä muutoksista esimerkiksi metsänhoidossa, joista suurin osa on jo suomalaisille tuttuja: esimerkiksi jatkuvan kasvatuksen suosimista ja lahopuiden säästämistä. Näiden keinojen valitsemisessa Suomella on vapaat kädet – asetuksella luodaan vain raamit.

2) ”Koko asetuksen tarkoituksena on kiristää EU:n otetta suomalaisiin metsiin.”

Metsäteollisuus on heittäytynyt vaivaannuttavaan marttyyrin rooliin, sillä ennallistamisasetuksen vaikutuksista vain murto-osa osuu metsiin. On toki totta, että Suomessa on muuhun Eurooppaan verrattuna paljon metsää, mutta asetus koskisi paljon muitakin luontotyyppejä. Suurimmaksi osin asetuksella vaikutettaisiin Suomen vesistöjen tilaan, joka on nykyisellään huolestuttava jokakesäisine sinilevälauttoineen ja rakennettuine jokineen. Näissä meillä on jo valmiiksi kansallista tahtoa tehdä paljon enemmän. Muualla Euroopassa huolehdittaisiin tarkemmalla silmällä kullekin alueelle tyypillisistä luontotyypeistä, esimerkiksi Keski-Euroopassa maaseudun perinneympäristöjen tilasta.

3) ”Ennallistaminen maksaa liikaa.”

Euroopan komissio on arvioinut, että ennallistamisasetuksen hintalappu olisi Suomelle yli 900 miljoonaa euroa vuodessa. Se on kieltämättä pirusti rahaa. Suomalaisten arvioiden mukaan tämä komission laskelma ampuu kuitenkin reippaasti yli, koska Suomessa tehdään jo monia asetuksen toimeenpanon kannalta olennaisia asioita, ja esimerkiksi vesiensuojelua tehdään usein ns. ”markkinahintaa” halvemmalla eri yhdistysten toimesta. Arvioiden mukaan suomalainen yhteiskunta kuitenkin hyötyisi ennallistamisesta lähes 10 miljardilla eurolla vuosittain vahvistuvana luontopääomana. Nämä hyödyt jäävät nyt saamatta. On myös mietittävä, mitä vaihtoehtoja meillä on: luontopääoman vahvistaminen tulee paljon halvemmaksi, jos aloitamme sen nyt. Jos jatkamme luontopääoman nakertamista nykyisellä tahdilla, tulevat välttämättömät suojelutoimet paljon kalliimmaksi kymmenen vuoden päästä.

Suomalaista luontoa voi suojella vain Suomessa. On yksin meidän käsissämme, miten huolehdimme luonnostamme. Näillä näkymin olemme jättämässä tuleville sukupolville perinnöksi ainoastaan raskaat velat. Ennallistamalla voimme kuitenkin vielä korjata asian, mutta kurssin kääntämisellä on kiire.

Teksti julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 2.11.2022

Jami Haavisto
Vihreiden nuorten pj.
Eduskuntavaaliehdokas
Seinäjoki

Venäjän sotatoimet ovat kriisiyttäneet energiansaantia. Tuottajien ja kuluttajien odotetaan, sinänsä täysin oikeutetusti, saavan apua valtiolta hankalaan tilanteeseen. Tukitoimet ovat kuitenkin vain välttämätöntä tekohengitystä, sillä tarvitsemme samanaikaisesti kestävämpiä, pidemmän tähtäimen ratkaisuja planetaariseen kriisiin: teollistumisesta asti olemme käyttäneet tulevienkin sukupolvien resursseja. Resurssien vähenemisellä on seurauksensa talouskasvulle ja väistämättä myös elintasolle.

Yksi tapa loiventaa tulevia haasteita on kiertotalouteen siirtyminen. Europan parlamentin määritelmän mukaan kiertotalous on ”tuotanto- ja kulutusmalli, jossa materiaalit ja tuotteet hyödynnetään mahdollisimman pitkälle lainaamalla, vuokraamalla, uudelleen käyttämällä, korjaamalla, kunnostamalla ja kierrättämällä”. Kiertotaloudessa tuotteiden elinkaari pitenee, jäte minimoituu ja materiaalit tuottavat lisäarvoa toistamiseen, toisin kuin sen vastakohdassa, lineaarisen talouden mallissa. Vihreiden poliittisessa ohjelmassa eduskuntakaudella 2023–27 halutaan kiertotalouden osalta parantaa materiaalitehokkuutta ja vähentää luonnonvarojen kulutusta, ajaa EU-tasolla tehokkaita kiertotaloustoimenpiteitä sekä valjastaa taloudellinen ohjaus kiertotalouden edistämiseen.

Valtioneuvoston periaatepäätös kiertotalouden strategisesta ohjelmasta pitää kiertotaloutta talouden ja työllisyyden kannalta merkittävänä mahdollisuutena. Lisäksi sillä vastataan luonnonvarojen vähenemiseen, hiilidioksidipäästöihin sekä muihin kriittisiin ympäristöongelmiin. Periaatepäätöksessä sanotaan siirtymän hiilineutraaliin kiertotalouteen edellyttävän kokonaisvaltaista muutosta valtion, yritysten sekä kotitalouksien asenteissa ja toiminnassa. Pidän tärkeimpinä valtion ohjaustoimenpiteitä, sillä erilaisilla organisaatioilla ja kansalaisilla on erilaisia resursseja ja vaikutusmahdollisuuksia ilman rakenteellisia muutoksia. Lisäksi me ihmiset emme useinkaan halua luopua saavutetuista eduista ilman kollektiivista odotusta.

Vaasan vaalipiirin maakunnat vaikuttavat ainakin strategisella tasolla olevan mukana kiertotalouden siirtymässä. Sekä Keski-Pohjanmaan maakuntastrategiassa 2040 ja -ohjelmassa 2022–25 että Pohjanmaan maakuntasuunnitelmassa 2050 ja -ohjelmassa 2022–2025 kiertotalous mainitaan 38 kertaa. Etelä-Pohjanmaan yhdistetyssä maakuntasuunnitelmassa 2050, maakuntaohjelmassa 2022–2025 sekä älykkään erikoistumisen strategiassa vuosille 2021–2027 taas on 14 kiertotalouden mainintaa. Maakunnissa kiertotaloudelle on määritetty erilaisia tavoitteita ja on haussa rahoitusta kiertotalouden toimenpiteisiin.

Alueemme toimijat voivat rahoitusta hakemalla määrittää alueemme tulevaisuutta kestävässä siirtymässä. Vaikka pidän tärkeänä globaalilla tasolla eri alueiden ja ihmisten tasavertaista hyvinvointia, uskon, että myös kestävässä siirtymässä on häviäjiä ja voittajia. Tulevaisuuttamme tässä kehityksessä määrittää mielestäni se, kuinka nopeasti olemme valmiita hyväksymään planeettamme tilaa koskevat realiteetit ja etsimään niiden rajoissa uudenlaista, kestävää elämäntapaa.

Ylläoleva teksti julkaistu myös to 3.11. Keskipohjanmaan verkkosivuilla.

Laura Sahlgren
Aluevaltuutettu, eduskuntavaaliehdokas
Kokkola

Keski-Pohjanmaan vihreät valitsivat viime viikolla uudeksi puheenjohtajakseen Minna Roukkio-Taipaleen. Kuka on Minna? Tässä lyhyt haastattelumme:

Kuka olet ja minkä alan ammattilainen olet?
Koulutukseltani olen AMK kemian prosessi-insinööri. Ympäristösuojelutekniikka oli minulle tärkein suuntautumisvaihtoehto, johon perehdyin koulussa. Työni teen LVI-suunnittelijana. Tärkein arvonimeni on kuitenkin äiti. Äidiksi minua kutsutaan kolmeäänisesti.

Miten päädyit mukaan vihreään toimintaan ja milloin? Oletko pitkään kokenut puolueen omaksi?
Vihreään toimintaan lähdin mukaan viime kuntavaaleissa. Olenkin ollut aina vihreä aatteiltani. Nauranut joskus, että vähän liiankin vihreä. Puolueeseen liittymistä minulla on aiemmin rajoittanut ajatus, että Vihreissä tulisi kaikkien olla samaa mieltä kaikista puolueen linjaamista asioista. Asian selvittyä ei sitten vaikeuksia ollutkaan.

Keski-Pohjanmaalla on suoriuduttu viimeisissä vaaleissa mukavasti ja uusia ehdokkaita on löytynyt hyvin – osaatko sanoa miksi?
Tämä kuulostaa hyvälle, mutta valitettavasti en voi ottaa kunniaa tästä. Olen vain erittäin tyytyväinen. Olen ollut sen verran vähän aikaa mukana että kuvittelen aina olleen näin. Tästä tosin on vielä varaa parantaa.

Miltä tulevat eduskuntavaalit näyttävät uuden puheenjohtajan silmin?
Olen iloinen että meillä on Keski-Pohjanmaalla vähintään yksi ehdokas. Tiedän Keski-Pohjanmaalla asuvien asenteista sen verran että paikallisen edustajan tulee olla oikeasti paikallinen, siis asua alueella. Paikallisuus auttaa paljon vaalikampanjointia, sekä äänten saamista maakunnasta. Näen että yhteisellä tekemisellä voidaan saada sekä Vihreitä ääniä ehdokkaamme taakse, että uusia ääniä.

Millä fiiliksillä lähdet puheenjohtamaan Keski-Pohjanmaan vihreitä?
Arvostan tätä tehtävää, ja otan tehtävän nöyränä vastaan. Vaikka tehtävän nimi on puheenjohtaja, ei se tarkoita että yksin olen meidän piiri, tai Vihreä maakunta. Yhdessä ideoiden, ja yhdessä tehden voimme saada positiivista nostetta. Lähiaikoina on ollut useat vaalit, ja ne ovat ottaneet veronsa, nyt vedetään henkeä ja lähdetään uuteen nousuun.

Minna Roukkio-Taipale valdes för ordförande av de Gröna i Mellersta Österbotten. Vem är Minna? Här hittar du vår kort intervju om Minna.

Vem är du?
Jag har examen i processingenjöring i Kemi. Miljövårdsteknik var mitt viktigaste inriktningsalternativ. Nuförtiden jobbar jag som VVS-planerare, men mitt viktigaste arbete I världen är att vara mamma till 3 barn

Hur började du med Gröna partiet och blev aktiv inom gröna politiken?
Jag blev bekant med gröna politiken några år sedan via kommunalvalet. Jag har alltid haft “ett grönt hjärta”, ibland lite överdrivet grönt. Att bli medlem I partiet hade jag var någonting som jag bara fundera, att I Gröna partiet måste man tänka likadant av hela ideologin. Då man fått veta, att man kan ha sina egna åsikter i vissa saker, fanns det inget problem nåmera att delta.’

I sista valet gick det bra för Mellestra Österbotten och nu har ni hittat många nya kandidater. Har du någon åsikt, att varför så?
Det här låter jätte bra, men tyvärr kan jag inte ta asvar av det. Jag är bara jätte nöjd, att vi har kunnat hitta bra kandidater och att Gröna politiken intresserar folk. Men det finns alltid möjligheten att förbättra!

Som ordförande, hur ser du fram till riksdagsvalet?
Jag är jätte nöjd att vi har åtminstone en kandidat för riksdagsvalet. Jag är medveten av attityder som folk har I Mellestra Österbotten, och vet, att kandidaten måste faktiskt bo I området. Lokaliteten betyder mycket här. Det är lättare att träffa folk, föra kampanj och skaffa gamla, samt nya röster, då man förstår lokalitetens betydelse.

Hur känns det att börja som ordförande?
Jag uppskattar att har blivit valt I arbetet, det får mig ödmjuk. Ensam är jag ingenting – tillsammans kan vi köra fram gröna ideologin, hitta nya ideer och växa I Mellestra Österbotten. Tiden har varit jobbig för oss alla med pandemin och flera olika val – nu är det dags att andas och börja på nytt. Bättre än tidigare.

Mustasaarelainen Elina Sahlgren on valittu Vaasan vaalipiirin vihreiden vaalityöntekijäksi. Vaasan vaalipiirin vihreät vahvistivat valinnan lokakuun kokouksessaan. Sahlgrenilla on vaalipiirin laajaa tuntemusta, sillä hän on viettänyt lapsuutensa Kokkolassa ja on asunut sittemmin Vaasassa ja Vaasan lähistöllä yli 10 vuotta. Sahlgren saavutti myös ensikertalaisena ehdokkaana kunnioitettavat 80 ääntä aluevaaleissa 2022 Pohjanmaan hyvinvointialueella.

“Politiikka on aina ollut salainen paheeni – nyt voi vihdoin jännityksellä sanoa, että pääsen toteuttamaan sitä hyveenä yhdessä mahtavien työkavereiden ja vihreiden eduskuntavaaliehdokkaiden kanssa. Seinäjoen kesän 2023 puoluekokouksen järjestäminen jännittää sekin, mutta hyvällä tavalla”, kertoo Elina Sahlgren.

Sahlgrenin tehtävänkuvaan kuuluu erityisesti viestinnälliset sisällöt sekä vaalipiirin vihreiden ehdokkaiden avustaminen matkalla kohti vuoden 2023 eduskuntavaaleja.

“Upea saada aiemmin ehdokkaana ollut Elina nyt mukaan työntekijätiimiin vahvistamaan koko vaalipiirin kattavaa osaamista ja monikielistä viestintää”, kommentoi Vaasan vaalipiirin vihreiden puheenjohtaja Lotta Alhonnoro.

Vaasan vaalipiirin vihreät ovat julkistamassa vielä 8 uutta ehdokasta eduskuntavaaleihin jo julkistettujen 8 henkilön lisäksi. Seuraavat julkistukset ovat luvassa marraskuussa.

Menneellä viikolla sosiaalisessa mediassa kiersi haaste, jossa jaettiin työelämän onnistumiset sekä listattiin aikaisempi työkokemus.

Haasteen myötä oli mielenkiintoista huomata, minkälaisia työpaikkoja monilla on ollut. On kuitenkin hyvä muistaa, että elämme suorituskeskeisessä yhteiskunnassa, jossa ihannoidaan määrätietoista ahertamista, joka saa usein mennä jopa hyvinvoinnin edelle. Olemmekin tottuneet sanontoihin kuten “ensin työ, sitten hupi”. 

Mediassa on helppoa jakaa onnistumisen hetket sekä pitkät ansioluettelomerkinnät. Näiden takana ovat kuitenkin usein kokemukset burn outista, mielenterveyshäiriöistä tai rahahuolista. Nämä kokemukset on helppo jättää sanomatta. On tärkeää huomioida se, että moni ahertaa oman jaksamisensa kustannuksella. Kaikkien lähtötilanne ei myöskään ole sama.

Suomessa mielenterveyspalvelut ovat erittäin ylikuormittuneita. Suurin syy siirtyä työkyvyttömyyseläkkeelle ovat mielenterveysongelmat. On valitettavaa, että tällä hetkellä kaikilla ei ole samanlaisia mahdollisuuksia saada apua nopeasti ja ennaltaehkäisevästi.

Lisäksi tulevat sukupolvet ovat jo ennen työelämään siirtymistä uupuneita ja väsyneitä. Eri tutkimusten mukaan noin 20–25 prosenttia nuorista kärsii mielenterveysongelmista. Erityisesti nuoret ja opiskelijat elävät jatkuvasti suorituskeskeisen yhteiskunnan paineiden alla. Opiskelijat ovat Suomessa ainoa ihmisryhmä, joka joutuu kustantamaan jokapäiväistä elämäänsä lainalla. Tämän lisäksi opiskelijoiden oletetaan tekevän töitä opiskeluiden ohessa ja lomillaan, joka on johtanut siihen, että opiskelijat uurtavat usein vuosiakin ilman lomaa.

Merkittävää on se, että verraten vuoteen 2021 tänä vuonna opintotuen tulorajat nousivat 25 prosentilla ja vuodesta 2023 eteenpäin tuloraja nousee 50 prosentilla. Tämä on tärkeä muutos, jolla osoitetaan opiskelijoille, että heitä on kuunneltu.

Nuorten ja opiskelijoiden huolia ja murheita on kuunneltava tarkasti jatkossakin. Nuoret ja opiskelijat varmistavat vauraan ja hyvinvoivan tulevaisuuden Suomen.

Maria Saita
Kaupunginvaltuutettu, eduskuntavaaliehdokas