Skogen berör oss alla

Många är de skogsägare som oroar sig för att staten ska blanda sig i deras skogsbruk. Man upplever det som orättvist att tvingas använda sin privata mark för att binda andra människors koldioxidutsläpp. Det är en rimlig reaktion, men det är samtidigt en rimlig begäran från finska folket.

Vårt viktigaste uppdrag gällande klimatkrisen är att kraftigt minska vår konsumtion av jungfruliga råvaror och fossil energi. Om vi lyckas med det så minskar också trycket på våra kolsänkor. Det betyder ändå inte att vi klarar oss utan dem. Vi har redan hunnit fylla atmosfären med så mycket koldioxid att vi behöver all hjälp vi kan få för att undvika de värsta scenarierna.

Utöver det så har vi en pågående utarmning av biodiversiteten. Här spelar skogen också en stor roll. Hur vi brukar skogen och med vilka metoder är avgörande om vi ska lyckas bromsa trenden.

Allt detta drabbar inte bara skogsägaren, utan alla vi som bor i det här landet. Naturen och klimatet är större än enskilda skogsskiften. Därför är det också av nationellt intresse att skogsbruket sker på ett hållbart sätt. Man kan likna det vid andra branschers bestämmelser och riktlinjer, till exempel gruvdrift eller fiskeri; båda har strikta regler om hur näringsverksamheten ska bedrivas. Lagar som har omarbetats och skärpts vartefter vi sett behov av det för att skydda människa och natur.

När vi gör upp regler som är lika för alla så blir det också mera rättvist. Då behöver ingen enskild skogsägare känna att hen måste bära ansvar för andras utsläpp. Istället hjälps alla åt för ett hållbart skogsbruk och ett välmående Finland.

Jonathan Hemming
Riksdagsvalkandidat
Korsholm

Etelä-Pohjanmaan suunta on muutettavissa

Viime vuoden väestötilastot Etelä-Pohjanmaan osalta olivat jälleen katastrofaalista luettavaa. Maakunnan väkimäärä tippui lähes tuhannella ja Seinäjokea lukuunottamatta väestö väheni lähes kaikissa alueen kunnissa. Järkyttävää tilastoa kaunisteli edes hiukan maahanmuutto, joka oli maakunnassa lähes 700 plussan puolella.

On toki selvää, että Etelä-Pohjanmaalla yksi iso tekijä muuttotappioon on korkeakoulutuksen puute. Opiskelun perässä muuttaa muualle vuosittain iso joukko nuoria. Isompi ongelma kuitenkin on se, että nämä muualle muuttaneet nuoret eivät muuta takaisin kotikonnuilleen. Suunta Etelä-Pohjanmaalla on juuri sellainen kuin on ennustettu, joten riittääkö maakunnassa rohkeutta muuttaa asenteita sellaisiksi, että maakunta olisi vetovoimaisempi.

Väestön väheneminen näkyy myös maakunnan työllisyystilanteessa. Työttömyysprosentit ovat toki maan alhaisimpia, mutta samalla yritykset kipuilevat kuitenkin työvoimapulan kanssa. Osa joutuu miettimään myös paikkakunnan vaihtoa työvoiman saamiseksi. Kevan teettämän kyselyn mukaan eteläpohjalaiskunnilla on vaikeuksia saada avoimiin virkoihin osaavia työntekijöitä. Moniin paikkoihin hakijoita ei meinaa löytyä ollenkaan. Kyse on siitä, että maakunta ei näytä houkuttelevalta vaihtoehdolta työntekijälle. Ollaan siis isoissa imago-ongelmissa, mutta miksi sitten näin on?

Syytä voi hyvin hakea maakunnasta esiin nousevista asenteista ja ilmapiiristä, joka näkyy ulospäin. Medioissa ja somekeskusteluissa nousee esiin, kuinka Etelä-Pohjanmaalla karsastetaan kasvis- ja vegaaniruokaa, vastustetaan Pride-tapahtumia, väheksytään ilmastonmuutosta, ei luoteta tutkittuun tietoon vaan koviten huutavan mielipiteeseen ja uskotaan edelleen turpeen ja turkistarhauksen voimaan, kunhan sitäkin työtä tekee vain joku muu, kuin maahanmuuttajat. Muun muassa nämä ovat kaikki asioita, josta syystä maakunta ei monia houkuta ja saavat useat nuoret jättämään maakunnan ja etsimään omaa paikkaa muualta.

Eteläpohjalaiset ovat aina olleet puheiden mukaan rehtejä, reiluja ja yrittelijäitä, mutta vieläkö nämä kuvaukset sopivat meihin? Olemmeko rehtejä ja reiluja erilaisuutta kohtaan? Olemmeko yritteliäitä, jos meillä on jämähdetty puolustusasemiin sen sijaan, että lähdettäisiin rohkeasti uudistumaan maailman mukana?

Maakunnassamme ollaan aikojen saatossa oltu luovia ja luotu vaurautta muun muassa tervanpoltolla ja maatalouden tuotteilla. Maataloudellakin on edelleen isot mahdollisuudet, mutta innovaatiot löytyvät kuitenkin muualta, kuin halvan, verovaroilla tuetun lihan viemisessä Kiinaan tai auringonlaskun turve- ja turkistuotannossa.

Etelä-Pohjanmaan suunta voidaan muuttaa, mutta se muutos pitää lähteä meistä eteläpohjalaisista itsestämme. Populismilla ja syyllisten osoittamisella muualta voidaan saavuttaa voittoja politiikassa, mutta maakuntaa ne eivät vie eteenpäin. Sen sijaan, että etsimme syyllisiä maakunnan väestökatoon muualta, olisi viimein aika katsoa peiliin ja muuttaa omia asenteita.

Tuomas Ojajärvi, Seinäjoki

Turkisten aika on ohi

Kuinka pitkään olemme valmiita oikeuttamaan turhaa kärsimystä eläimille aiheuttavan ja ihmisten tarpeisiin nähden täysin toissijaisen toiminnan?

Jos nykyisiltä pohjalaiskansanedustajilta kysytään, ovat he yksimielisesti turkistarhauksen kannalla, kertoo Yle:n kysely. Perusteluna on talous, vaikka turkistarhaus painii jatkuvien kannattamattomuusongelmien kanssa. Tarkemmin katsoen selviää, että kyselyyn on vastannut alueen 16 kansanedustajasta 11 ja muut ovat päättäneet olla hiljaa.

Minusta on reilua ja alan toimijoiden itsensä etu, että turkistarhauksen tulevaisuuskuva perustuu realismiin. Turkisten aika on ohi. On oikein sanoa tämä myös ääneen. Yhtä lailla tärkeää on tukea ja kouluttaa turkisalan yrittäjiä siirtymään uusiin ammatteihin.

Turkistarhojen määrä on laskenut Suomessa reippaasti. Kun vielä 1980-luvulla tarhoja oli Suomessa lähemmäs 6000, nyt niitä on enää noin 900.

Samalla työllistävä vaikutus on laskenut merkittävästi. Vuonna 2008 alan arvioitiin työllistävän suoraan keskimäärin 0,7 henkilöä tarhaa kohden, mikä tarkoittaisi tämän päivän tarhamäärällä noin 700:aa työvuotta. Alan itsensä teettämän laskelman mukaan ala työllistää noin 5 000 henkilötyövuotta, kun huomioidaan tarhojen työntekijöiden lisäksi markkinointi- ja huutokauppayhtiö Saga Fursin työntekijät sekä rehuntuotanto ja kuljetukset.

Koronapandemia ja Ukrainan sota ovat ajaneet alaa entistä enemmän kriisiin. Myynti Venäjälle ja Kiinaan on pysähtynyt. Turkisala sai pandemian aikaan tukia 33 miljoonaa euroa ja tukia ollaan myöntämässä taas lisää.

Ylen haastattelemista kansanedustajista kukaan ei kyseenalaista tarhattujen eläinten oloja. Kuluttajien mielipide on kuitenkin selvä: 80 prosenttia suomalaisista ei hyväksy nykyisen kaltaista turkistarhausta. Tarhaus on myös ympäristön kannalta ongelmallista. Turkiseläinten häkkien alle kertyvä lanta ja virtsa rehevöittävät vesistöjä ja aiheuttavat puustovaurioita.

Yhä useampi EU-maa on kieltänyt turkistarhauksen, viimeisimpinä Latvia. Eurooppalainen kansalaisaloite Fur Free Europe pyrkii kieltämään turkistarhauksen ja turkisten tuonnin ja myynnin EU:n alueella. Muutos on varmasti tulossa: myös 12 EU:n jäsenmaata on kehottanut Euroopan komissiota selvittämään vaihtoehtoja turkistarhauksen kieltämiseksi EU:ssa.

Toimintaympäristö on muuttunut. Epäeettisyyden lisäksi taloudelliset realiteetit on hyväksyttävä. Se ei kuitenkaan suinkaan tarkoita, että turkistarhaajat jätettäisiin omilleen. Päinvastoin! Eduskunnan tulee päättää erilaisista tukitoimista, joilla yrittäjiä ja alalta elantonsa saavia tuetaan siirtymään esimerkiksi kasvihuoneviljelyyn tai mukaan alueen tuulivoima- sekä bio- ja kiertotaloushankkeisiin. Tällaisia toimia tulee tehdä jo nyt, sillä mitä aiemmin ja pidemmällä siirtymäajalla päätöksiä tehdään, sitä joustavampi ja reilumpi muutos on yrittäjille.

Usein väitetään, että jos turkistarhaus Suomessa kiellettäisiin, tuotanto siirtyisi muihin maihin, joissa eläinten olosuhteet ovat vielä huonommat. Koskaan ei voi perustella eettisten periaatteiden sivuuttamista sillä, että joku muu tekisi vielä huonommin. Sillä silloin mikään hyvä ei etenisi.

EU:n turkiskieltoa koskeva aloite: www.furfreeeurope.fi

Lotta Alhonnoro
Puheenjohtaja, Vaasan vaalipiirin vihreät
Eduskuntavaaliehdokas

Suomalaiset valttikortit

Työssäni europarlamentaarikko Ville Niinistön kotimaan poliittisena avustajana olen saanut mahdollisuuden tavata monia suomalaisen teollisuus-, tutkimus- ja energia-alan edustajia. 

Tapaamisia on ollut erityisen paljon, koska Ville Niinistö toimii Euroopan parlamentissa näistä asioista vastaavassa ITRE-valiokunnassa vihreiden koordinaattorina. 

Viimeistään tässä avustajan työssä olen oivaltanut, miten korkeatasoista ja vankkaa osaamista Suomessa on teollisuus-, tutkimus- ja energia-aloilla. 

Suomalaisen teollisuuden menestyksestä puhuttaessa esiin nousee  tyypillisesti kilpailukyky, se miten Suomi pärjää kilpailussa muiden maiden kanssa. Tilastojen mukaan hyvin, vaikka julkisen keskustelun perusteella voisi muuta luulla.

Kilpailukyky koostuu monista tekijöistä, vaikka kustannukset on se mihin tavataan keskittyä. Suurten suomalaisten teollisuusyritysten johtoa tavatessa huomaa nopeasti, että he kyllä ymmärtävät ettei pelkkien kustannuksien vertailu kerro kaikkea ja monet tärkeät kilpailukykytekijät liittyvän siihen, että Suomi on hyvinvointivaltio. 

Yritysten tärkein pääoma on kuitenkin ihmiset. Autamme yrityksiä, panostamalla koulutukseen aina varhaiskasvatuksesta korkeakoulutukseen saakka. Tutkimukseen satsaaminen on mitä parhainta yritystukea. Samoin toimivat terveyspalvelut ja viihtyisä ja turvallinen elinympäristö on yritystenkin etu. Eikä voi tietenkään unohtaa kirjasto-ja kulttuuripalveluiden tärkeyttä. 

Monet hienot asiat, joita pidämme itsestäänselvyyksinä Suomessa, eivät ole sitä kaikkialla. Ne ovat kilpailuetuja, joita kannattaa vaalia.

Suvi Syrjä
Eduskuntavaaliehdokas, Vaasa

MARIA OHISALON VIERAILU VAASAN VAALIPIIRISSÄ

Ympäristö – ja ilmastoministeri Maria Ohisalo vieraili Vaasan vaalipiirissä keskiviikkona 11. tammikuuta. Vierailun teemana oli tutustua erilaisiin kestäviin energiahankkeisiin Pohjanmaalla.

Aamupäivällä ministeri Ohisalo tutustui Wärtsilä Sustainable Hubiin Vaasan Vaskiluodossa. Wärtsilä on tunnettu polttomoottoreista ja telakkateollisuudesta, jonka lisäksi yritys on nopeasti ottanut puhtaan merenkulun ja energian tulevaisuuden kysymykset haltuunsa. 

Kuva: André Snåre

Tällä hetkellä Wärtsilä panostaa edelläkävijän roolin saavuttamiseen puhtaiden ja synteettisten polttoaineiden kehittämisessä. Tarkoituksena ei ole ainoastaan kehittää bisnestä lyhyellä aikajänteellä ekologisempaan suuntaan, vaan myös vaikuttaa jo olemassaolevien laivojen (joiden käyttöaika saattaa olla jopa 40 vuotta) päästöjen vähentämiseen läpi niiden elinkaaren. Ohisalo ja hänen mukanaan ollut paikallisdelegaatio pääsi tutustumaan erilaisiin tulevaisuuden polttoaineisiin ja niiden valmistustekniikoihin, sekä kuulemaan hyviä uutisia päästövähennysten suhteen.

Kuva: André Snåre
Kuva: André Snåre

Iltapäivän mittaan seurueeseen liittyi myös vaalipiirin eduskuntavaaliehdokkaita Pedersöressä, Erikssonin autokorjaamossa. Autokorjaamo on osa ruotsalaista AutoCirc -konsernia, jonka Pedersöressä sijaitseva piste on lisäksi ottanut tavoitteekseen ihan uuden pilotin käytettyjen sähköautoakkujen kierrättämisessä. Sähköautot ovat alati kasvava bisnes, jonka jälkeä ympäristölle ei voi vähätellä. AutoCircillä on hallussaan keinot akkujen jatkokäytölle ja he tavoittelevat johtavaa asemaa akkujen kierrätyksessä sekä uusiokäytössä. 

Kuva: Eva-Stina Kjellman

AutoCirc rakentaa kiertotalousajattelua myös sähköautojen suhteen siten, että sähköautojen akuille rakennetaan jälkimarkkinaa. Vaikka autojen akut voivat olla useiden tuhansien eurojen arvoisia uutena, ei kolaroitujen autojen akuille ole markkinaa tai uudelleenkäyttöä. AutoCircin toiminta on vielä alkutekijöissään, mutta onnistuessaan markkinat voivat olla jopa kansainväliset. Alkuun yrityksen lähestymiskulma on Pohjoismaiden tasolla.

Kuva: Eva-Stina Kjellman

Vaalipiriin kierros päättyi Kokkolaan, jossa ministeri Ohisalo tapasi lisää paikallista väkeä, eduskuntavaaliehdokkaita sekä Vihreitä aktiiveja.

Perinteistä paremmat perhearvot

Konservatiivithan muistavat aina liputtaa ”perinteisten perhearvojen” puolesta. Mutta koska asiat eivät ole mustavalkoisesti ”vanha hyvä, uusi paha” (tai toisinpäin), en myös pidä järkevänä vastustaa kategorisesti kaikkea uutta, ja niputtaa ”perinteiset perhearvot” kategoriaan: ”hyvät ja säilytettävät jutut” erittelemättä edes aina että mitä ne ovat, saatika selittämättä että miksi ne pitäisi museoida.

Miksi pitäisi jäädyttää yhteiskunnan kehittäminen niiltä osin? Tasa-arvo ei ole vielä valmis, oikein minkään sukupuolen kannalta tarkasteltuna. Päin vastoin, kaikkia asioita tulee tarkastella krittisesti sillä ajatuksella että aina voi olla jotain parantamisen varaa.

Useimmiten ”perinteisillä perhearvoilla” viitataan siis ns. perinteisiin perheen sukupuolirooleihin, joissa nainen hoitaa kotia ja lapsia ja mies käy töissä ja elättää perheen.

Jotkut konservatiivit luulevat että tasa-arvo pakottaisi naiset töihin. Mutta tasa-arvo tarkoittaa myös sitä että sovitaan tasa-arvoisesti yhdessä mallista joka molemmille parhaiten sopii, sisältäen myös vapauden elää myös siinä perinteisessä perhemallissa jossa mies ottaa vastuun rahan ansaitsemisesta koko perheelle. (Tämä ei kuitenkaan ole sama kuin epätasa-arvoinen asetelma jossa mies on ”perheen pää” ja saa päättää asioista.) Naisellakin pitää aina olla vapaus jäädä kotiin omasta valinnastaan ja aidosti yhdessä tehdystä päätöksestä.

Koska maailmaan mahtuu myös monenlaisia erilaisia ihmisiä ja vähemmistöjä, olisi väkivaltaa heitä kohtaan yrittää pakottaa heidätkin mahtumaan siihen samaan muottiin, johon he eivät koe kuuluvansa.
Esimerkiksi vapaus saada olla oma itsensä, ja oikeus omannäköiseen elämään ovat siis uusia hienoja ja edistyksellisiä arvoja sekä selkeitä parannuksia, jotka eivät kaikilta osin enää sovikaan yhteen ns. ”perinteisten perhearvojen” kanssa. Kotiäitiys on taatusti maailman ihanin asia äidin omana toiveena ja vapaana valintana, mutta muuttuu toksiseksi rooliksi jos se muutetaan kaikkia sukupuolen edustajia koskevaksi velvoitteeksi sillä että vaihtoehtoja ei anneta, tai ainkin niitä syvästi halveksutaan.

Konservatiivien riveistä usein kuulee näistä uusista arvoista sellaisia vähän nurinkurisia lausahduksia kuten ”miehet eivät enää saa olla miehiä”, kun vapaus olla oma itsensä päinvastoin tarkoittaa myös vapautta olla niin miehekäs kuin haluaa ja mikä omimmalta tuntuu, niin kauan kun ei toimillaan satuta muita.

”Miehekkyys” on toksista vasta sitten kun se satuttaa muita. Vapaus olla oma itsensä ei sisällä vapautta päättää muiden elämistä. Ja kun feministi puhuu toksisesta maskuliinisuudesta, niin se ei myös tietenkään tarkoita sitä että kaikki mitä jokainen mies on ja tekee olisi huonoa ja väärin. Tämäkin yksi konservatiivien väärinkäsityksistä.

Olkaa miehiä ja olkaa naisia, olkaa heteroita, vaikka valkoisiakin; ei siinäkään ole mitään vikaa. ’Live and let live, you do you ja antaa kaikkien kukkien kukkia” saarnaa tämä henkisesti vanhana hippinä syntynyt täältä toisin sanoen. — Kunhan. Ette. Satuta. Muita.

Mutta hetkinen. Mennäänpäs vielä askel syvemmälle.

Toksiset sukupuoliroolit satuttavat ensin ihmistä itseään. ”Miehet eivät itke. Miehet eivät näytä hellyyttä julkisesti. Mies ei puhu tunteistaan” noin esimerkeinä . Sellainen sukupuolirooli joka kieltää ihmiseltä itseltään osan kaikille ihmisille yhteisestä tunneskaalasta ja -ilmaisusta rajoittaa hänen ihmisyyttään ja saa patoamaan kielletyt tunteet sisälleen paineeksi. Se painekattila sitten vähän miehestä riippuen voi purkautua joko ulospäin henkisesti ja fyysisesti väkivaltaisena käytöksenä tai sisäänpäin aiheuttamalla ahdistusta, masennusta ja itsetuhoista käytöstä.

Haluaisinkin haastaa itsensä konservatiiveiksi identifioituvat vähän hiomaan omaa ajatteluaan tältä osin. Eikö niitä museoituja perhemalleja voisi pölyttää ja uudistaa edes niiden ihmistä itseään satuttavien sukupuoliroolien osalta? Voitaisiinko heteronormatiivisessa ydinperheessä opetella sallimaan kaikkien tunteiden ilmaisu kaikille — etenkin miehille, joilta ne kaikki parhaat ja tärkeimmät kielletään? Voisiko isä helliä ja halata avoimesti ja usein koko perhettään (ja miksei myös ystäviään)? Me tarvittaisiin sellaiset perinteistä paremmat perhearvot.

Konservatiivi-mies, minä puhun nyt sinulle. Sinulla on oikeus kaikkiin tunteisiin, myös niihin ”kiellettyihin”, joten ole oman elämäsi kapteeni ja valtaa menetetyt alueet takaisin.

Päästä irti toisten ihmisten kontrolloinnista, se on vain pelkoa ja epävarmuutta valepuvussa.

Itke. Naura. Leiki. Kuuntele. Suvaitse. Rakasta. Ymmärrä. Välitä.

Hengitä.

Anni Teerikangas
Eduskuntavaaliehdokas, kaupunginvaltuutettu
Pietarsaari

Energiakriisin ratkaisu löytyy vihreästä siirtymästä

Enpä olisi reilu vuosi sitten uskonut, että tässä yltäkylläisyyden ajassa meillä tulisi pulaa sähköstä, kaikki elämämme mukavuudet mahdollistavasta perusresurssista. Mutta niin vain kaikki muuttui, kun Putin hyökkäsi Ukrainaan 300 päivää sitten. Energiahanat Venäjältä lyötiin kiinni, jotta Putin ei käyttäisi meidän rahojamme ukrainalaisten lasten murhaamiseen. Monien sähkölaskut ovat nousseet raketin lailla, koska sähköä ei yksinkertaisesti enää ole saatavilla ylimäärin.

Hallitus onkin päättänyt nyt kahteen otteeseen tukea ihmisiä sähkölaskuissa – ja hyvä niin. Syksyn budjettiriihessä hallitus päätti keventää sähkön arvonlisäveroa sekä ottaa käyttöön sähkötuen ja erillisen sähkövähennyksen veroista. Joulun alla SDP, kokoomus ja perussuomalaiset ennättivät huutaa kilpaa hintakaton perään. Hallitus kuitenkin päätti maksaa könttäsummana korvauksen ylisuurista sähkölaskuista.

Onneksi Suomessa ei sentään lähdetty täysin hulluttelemaan ja säätämään sähkölle hintakattoa. Se olisi ollut tukitoimena älyttömän kallis ja vain lisännyt sähkökatkojen riskiä. Hintakatto olisi ollut katto vain kuluttajalle, ei sähkön tuottajalle. Tämän erotuksen olisi maksanut joka tapauksessa joku – todennäköisesti veronmaksajat. Kaiken kukkuraksi ensimmäiset sähkökatkot olisivat todennäköisesti tulleet jo joulun alla, jos hintakatto olisi otettu käyttöön. 

Sanotaan se nyt kuitenkin suoraan ja kaunistelematta: hallituksen ratkaisu ei ollut läheskään täydellinen eikä edes toimiva. Vaikean taloustilanteen olisi pitänyt pakottaa hallitus pohtimaan, millä keinoin voidaan tukea tehokkaimmin juuri heitä, jotka apua eniten tarvitsevat. Nykyisillä keinoilla näin kuitenkaan tapahdu, vaan osa rahasta valuu hukkaan. Ei ole mitään järkeä tukea espoolaisen toimitusjohtajan merenrantakodin lattialämmitystä, jos samalla rahalla voitaisiin tukea pienituloista perhettä maaseudulla.

Työ- ja elinkeinoministeriön olisi pitänyt pystyä parempaan, mutta ministeri Mika Lintilä epäonnistui johtamisessaan ja tilannearviossaan. Asiantuntijat varoittivat jo viime keväänä, että tästä talvesta tulisi vaikea. Ministeriön olisi pitänyt alkaa valmistelemaan ratkaisuja välittömästi, mutta sen sijaan Lintilä hukkasi monta kuukautta arvokasta aikaa.

Vihreiden ratkaisut olivat alusta alkaen selvät: energiaraha ja windfall-vero. Näiden valmistelu olisi pitänyt aloittaa kiireellisesti jo viime keväänä, mutta se ei kuitenkaan valitettavasti ollut keskustan ministereille prioriteetti. Energiarahalla tukea saataisiin kohdennettua tarkasti apua eniten tarvitseville. Tukisumma määräytyisi muun muassa postinumeron ja tulojen perusteella. Tämä lysti rahoitettaisiin windfall-verolla, joka höylää osan pois energiayhtiöiden laariin satavista jättivoitoista. Tästä onneksi saatiin jo hallituksen esitys.

On tietenkin hienoa, että hallitus on päättänyt jo kahdesti tukea suomalaisia raskaissa laskuissa. Pitkällä aikavälillä ainut kestävä ratkaisu energiakriisiin on kuitenkin se, että puhtaan kotimaisen energian tuotantoa lisätään merkittävästi. Tulevaisuus näyttääkin ihan hyvältä. Olkiluoto 3 aloittaa keväällä jauhamaan ydinsähköä täydellä teholla ja ensimmäisiä pieniä ydinreaktoreita suunnitellaan jo testi- ja tutkimuskäyttöön Lappeenrantaan. Lisäksi ensi vuonna rakennetaan jälleen valtavasti lisää tuulivoimaa. Näiden valossa ensi talvesta tulee kaiken järjen mukaan jo huomattavasti helpompi.

On päivänselvää, ettei vihreä siirtymä ole energiakriisin syy, vaan ratkaisu. Tällä tiellä meidän on pysyttävä, sillä paluuta halvan fossiilienergian aikaan ei ole.

Eduskuntavaaliehdokas, vihreiden nuorten puheenjohtaja
Jami Haavisto

Teksti on julkaistu ruotsiksi Vasabladetissa:

https://www.vasabladet.fi/Artikel/Visa/648293

Tuomas Ojajärvi ja Anni Teerikangas Vaasan vaalipiirin vihreiden eduskuntavaaliehdokkaaksi

Vaasan vaalipiirin vihreät ovat valinneet seinäjokelaisen kaupunginhallituksen jäsenen ja kaupunginvaltuutettu Tuomas Ojajärven sekä Pietarsaarelaisen kaupunginvaltuutetun Anni Teerikankaan ehdokkaaksi kevään 2023 eduskuntavaaleihin.

– Aloin harkita ehdokkuutta syksyllä, kun kyselyjä ja kannustuksia ehdokkuuteen alkoi tulla useammasta suunnasta. Lopullinen sysäys ehdolle lähtemiseen oli kuitenkin eduskunnassa käyty keskustelu ennallistamisasetuksesta, ja äärimmäisen tärkeään luonnonsuojelulakiin loppumetreillä tehdyt heikennykset. Asiantuntijatieto sivuutetaan aivan liian usein luontopolitiikassa. On selvää, että tarvitsemme eduskuntaan enemmän päättäjiä, jotka ottavat luontokadon ja ilmastonmuutoksen vaikutukset vakavasti, kommentoi Ojajärvi tuoreeltaan
ehdokkuuttaan

Ojajärvi on koko poliittisen uransa puhunut myös lasten ja nuorten puolesta ja tämän teeman hän haluaa nostaa edelleen yhdeksi tärkeimmistä teemoista eduskuntavaaleissa.Ojajärvi on pitkän linjan vihreä toimija. Hän on toiminut vuodesta 2012 asti eri rooleissa vihreissä sekä alueellisella, että valtakunnallisella tasolla. Tällä hetkellä hän on keskittynyt erityisesti kuntapolitiikkaan Seinäjoella, valtuutettuna ja kaupunginhallituksen jäsenenä. 

Ehdokkaaksi valittiin myös pietarsaarelainen kaupunginvaltuutettu Anni Teerikangas. Teerikangas toimii mm. kansallisen Eläinvihreät ry:n puheenjohtajana ja on myös vihreiden puoluevaltuuston jäsen.

– Mietin ehdokuutta pitkään ja hartaasti ja päädyin lähtemään ehdolle, koska näissä vaaleissa meidän listallamme on ihan oikea mahdollisuus saavuttaa ensimmäinen vihreä kansanedustaja Vaasan vaalipiirissä. Haluan luonnollisesti osaltani olla auttamassa tavoitteen toteutumista.

Teerikangas oli ehdolla ensimmäistä kertaa vuoden 2019 eduskuntavaaleissa, ja on sittemmin valittu myös Pietarsaaren kaupunginvaltuustoon. Teerikangas on toiminut viimeiset vuodet myös vihreiden puoluevaltuustossa, ja toimii valtakunnallisen Eläinvihreät ry:n puheenjohtajana. Hän on halunnut pitää esillä eläinten oikeuksia ja eläinten hyvinvointiteemoja Vaasan vaalipiirissä.

Viranomaisen joulu

Työskentelen sosiaalityöntekijänä sosiaali- ja kriisipäivystyksessä, eli sokrissa. Olemme neljäs kenttäviranomainen poliisin, ensihoidon ja pelastustoimen ohella. Moni ei tiedä, että lain mukaan myös sosiaaliviranomainen on oltava tavoitettavissa 24/7. Me olemme siis töissä myös jouluna.

Sosiaali- ja kriisipäivystyksen yleisimpiä työtehtäviä ovat lastensuojelulliset tehtävät, lapsen kiireelliset hoidon- ja huolenpitotarpeen arvioinnit. Myös aikuisten ja ikäihmisten äkillisiin sosiaalihuollon tarpeisiin vastataan. Sen lisäksi työllistävät kiireelliseen kriisiapuun liittyvät tehtävät. Kriisiapua tarjotaan esimerkiksi silloin kun läheinen menehtyy äkillisesti. Tulipalotilanteissa varmistamme muun muassa, että ihmisille järjestyy katto pään päälle. Teemme myös tarpeen mukaan putkasosiaalityötä ja toimimme muutenkin yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa.

Sosiaali- ja kriisipäivystyksessä joka vuorossa työskentelee aina vähintään yksi sosiaalityöntekijä, sillä päätöksen lapsen kiireellisestä sijoituksesta voi tehdä ainoastaan pätevä sosiaalityöntekijä ja näitä päätöksiä täytyy voida tehdä ajankohdasta riippumatta. Sosiaalityöntekijän ammattioikeuteen pätevöidytään suorittamalla yhteiskunta- tai valtiotieteiden maisteritasoiset opinnot sosiaalityön pääaineesta. Tämän lisäksi sokrissa työskentelee sosiaaliohjaajia, joilla on myös suoritettuna sosiaalialan korkeakoulututkinto.

Kun suurin osa viettää joulua rauhallisissa merkeissä, saattaa joulu sokrissa näyttäytyä toisenlaisena. Päihteidenkäyttö, väkivalta, rikokset, onnettomuudet ja äkilliset kuolemantapaukset eivät katso kalenteria. Joillekin juhlan aika saattaa muuttua elämän pysäyttäväksi kokemukseksi. Ainakin itseäni kuitenkin rauhoittaa ajatus, että kenttäviranomaiset ovat saatavilla 24/7. Apua saa ajankohdasta huolimatta silloin kun hätä on suurin. Esimerkiksi kriisiavulla on suuri merkitys, sillä se ennaltaehkäisee haitallisia jälkireaktioita. Sokrista ohjataan aina asiakkaan suostumuksella myös jatkoavun piiriin.

Itsekin työskentelen pari vuoroa taas joulun aikaan. Rauhallisen joulun toivotukset saavatkin silloin vähän uuden merkityksen. Toivotaan rauhallisia työvuoroja myös sokriin tänä jouluna. Rauhallista joulua toivon myös jokaiselle Teistä!

Jenni Kuisti
Eduskuntavaaliehdokas
Alajärvi

Millaisia tulevaisuuden osaajia yhteiskuntamme mahdollistaa?

Ajankohtaiset uutiset nuorten hyvinvoinnista huolestuttavat. THL:n tutkimuksen mukaan korona-aikana nuorten yksinäisyys lisääntyi ja osallisuus heikkeni. Omassa opiskelijapiirissä olen huomannut saman, huolestuttavan ilmiön. Opiskelijat kamppailevat henkisen hyvinvoinnin, opintojen ja sosiaalisen elämän kanssa. Monia huolettaa oma taloudellinen tilanne. 

Opiskelijoiden toimeentulo nojaa lainapainotteisuuteen ja opiskelijat ovat yhä velkaantuneempia. Kuinka jaksaa arjessa, jos omasta toimeentulostaan kantaa huolta päivittäin? Suunta näyttää huonolta. Seuraava hallitus ei saa leikata esimerkiksi asumisen tuista, sillä tämä huonontaa opiskelijoiden taloudellista tilannetta entisestään. 

Nuoret ovat tulevia veronmaksajia, vastuunkantajia sekä tulevaisuuden osaajia. Nuorten hyvinvointiin tulee panostaa, sillä tulevaisuuden yhteiskunta ei pyöri ilman hyvinvoivia tulevaisuuden tekijöitä. 

Pahoinvoinnista kertovat myös uutiset nuorten huumeidenkäytöstä. Yli puolet suomalaisista ammattikoulu- ja lukioikäisistä kertoo huumeiden hankkimisen olevan helppoa. Nuorten tyytyväisyys elämäänsä vuoden 2021 kouluterveyskyselyn mukaan on laskenut vuodesta 2019. Yhä useampi painii mielenterveyden kanssa ja ennaltaehkäisevää apua on tarjolla liian vähän. Avun saanti on nuorelle vaikeampaa kuin huumeiden hankkiminen. 

Mielenterveyspalveluihin täytyy saada lisäresursseja. Korona-aikana yksinäisyyden kokemukset olivat viisi kertaa yleisempiä korkeakouluopiskelijoilla, jotka kokivat itsensä muutoinkin psyykkisesti kuormittuneeksi. Seuraavan hallituksen tulee paikata korona-ajan nuoriin jättämät jäljet, keskittäen resursseja mielenterveyspalveluihin sekä koulutukseen.

Nuorten syrjäytymistä tulee ennaltaehkäistä. Suomessa on noin 60 000 syrjäytynyttä ihmistä, joista suurin osa on poikia ja miehiä. Nuorten miesten syrjäytyminen johtaa usein vakaviin mielenterveysongelmiin ja miesten itsemurhat ovat yleisimpiä. Syrjäytyminen voi johtaa päihteiden käyttöön, jolloin apua ei haeta tai ole saatavilla. Miesten kynnys hakea apua on yhteiskunnassamme korkea. 

Nuorten väkivaltainen käytös sekä rikollisuuden kasvu ovat ratkaisuja vaativa ongelma. Jengiytymisestä puhuttaessa vedotaan maahanmuuttoon, Suomea syytetään Ruotsin jalanjäljissä kulkemisesta. Näin ei synny ratkaisuja. Rikollisuuden kitkeminen perustuu nuorten auttamiseen ja ennaltaehkäiseviin toimiin. Tällaiset henkilöt tarvitsevat ympärilleen luotettavia aikuisia, jotka inhimillisesti ja syrjimättä tarjoavat tukensa vaikeinakin hetkinä.

Tarvitsemme konkreettisia toimia. Koronapandemian sekä heikentyneiden mielenterveyspalveluiden takia nuorten kasvanut pahoinvointi näkyy ja kuuluu. Vaikutukset näkyvät vielä pitkään ellemme ota tilannetta vakavasti. Pienentyneet sosiaaliset verkostot ja kasvanut pahoinvointi vaikuttavat suoraan hyvinvointiin ja mielenterveyteen. 

Seuraavan hallituksen tulee panostaa koulutukseen, opiskelijoihin sekä nuoriin. Nuorten hyvinvointi takaa hyvinvoivan Suomen – nyt ja huomenna.

Maria Saita, opiskelija

Vaasan kaupunginvaltuutettu sekä kaupunkiympäristölautakunnan jäsen