Yhteiskuntajärjestys Suomessa perustuu Pohjoismaisen  hyvinvointiyhteiskunnan malliin. Valtio saa tulonsa veroina ja maksuina. Nämä kerätään työtä, pääomatuloa, ja kulutusta verottamalla. Veroina ja maksuina kerätyin tuloin hoidetaan sosiaali- terveys- ja pelastustoimi, koulutetaan ja hoidetaan lapset ja maksetaan turvallisuutta ja lakia valvoville, sekä yhteiskuntaa palveleville palkat ja autetaan vähävaraisia.  Kun verotulot eivät riitä, ottaa valtio velkaa joko omalta keskuspankilta tai ulkomailta. Suomessa on demokratian lisäksi sopimusyhteiskunta, jotka yhdessä takaavat yhteiskuntarauhan. Näitä asioita pidän faktoina. 

Suomessa ja myös muissa vastaavissa yhteiskunnissa työntekijöillä on oikeus lakkoilla. Tällä käytännöllä on varmistettu se että mahdollisuus hoitaa mielenilmaus mahdollisimman sivistyneesti, ja säilyttää luottamus seuraavaan sopimuskierrokseen. Luottamus ja sopiminen tukevat toisiaan. 

Ymmärrän valtion velan nouseen liian korkealle, ja sen pienentämiseksi tulee tehdä säästötoimia. En kuitenkaan ymmärrä miksi alennetaan verotusastetta ja otetaan samanaikaisesti lisää velkaa. Hallituspuolueiden puolelta haukutaan ay-liikettä, ja samalla puhutaan aloitettavaksi rasismin vastainen toiminta. Ei, ay-liikkeen haukkuminen ei ole rasismia, mutta ei sen haukkuminen ole myöskään kansanedustajan arvoista käytöstä. Käyttäytymisen taso pitäisi olla esimerkillistä kun on päässyt noin vaikuttavaan tehtävään. 

Hallituksen esityksessä väitetään edistettävän työllisyyttä, ja saman aikaisesti poistetaan aikuiskoulutustuki. Samaan ihmettelyyn menee kysymys, että miten on varaa lisätä yksityisen terveydenhuollon tukea, kun julkisen terveydenhuollon rahoitukseen ei ole varaa, ja julkinenhan hoitaa ne hyvätuloisten erikoissairaanhoidot. Hyvinvointivaltion tunnusmerkkeihin kuuluu Suomessa heikommista huolehtiminen. Ymmärrän että pitää säästää, mutta en sitä että murennetaan hyvinvointivaltio. 

Valtiolla on liikaa velkaa, siitä ovat lähes kaikki samaa mieltä. Korjaavista toimenpiteistä ei. Valtion ei ole tarkoitus olla velaton. Tavoitteena tulee olla että valtion velka olla hallittavissa, ja alle sovitun osuuden BKT:stä. Hallituspuolueiden leikkauksilla fantasiointi, ja niiden ihannointi osoittaa että käsityskyky tekojen seurauksista loppui. 

Useampi hallitus, kuten nykyinenkin, on väittänyt että talouden nousussa on avain onneen. Se onnen avain on hukassa niin kauan kun ei hoksata että kaiken lähtökohta on tuottavuus. Tuottavuutta kasvattamalla saamme sekä BKT nousuun että sen tuottavuuden, joka jää viivan alle, kun tuloista on menot poistettu. Tämä voidaan panostaa tutkimukseen ja kehitykseen tai tulouttaa voittona. 

Bruttokansantuote johon pääasiassa valtionvelkaa verrataan, on maan tuotannon arvo yhden vuoden ajalta. Eli se ei vielä kerro paljonko jäi viivan alle tulosta, vai menikö kaikki mitä tienattiin. 

Tietenkin tulee pitää järki verovarojen käytössä. Julkisen talouden kokoa tulee verrata vain toiseen vastaavaan valtioon, jossa julkisilla varoilla katetaan samat toiminnot.

Minna Roukkio-Taipale

Keski-Pohjanmaan Vihreiden puheenjohtaja

Hallitukselle oli esitetty kirjallinen kysymys aiheesta, kuinka hallitus aikoo estää Seta Ry:n vierailut Suomen peruskouluissa. Median mukaan kirjallisen kysymyksen allekirjoittaneet kansanedustajat kokevat Setan vierailut ideologisina ja tieteen vastaisina. Ilkka-Pohjalaisessa pohjalainen kansanedustaja Anne Rintamäki kommentoi, ettei ”alle 12-vuotiaille  tarvitse puhua seksiasioista vielä yhtään mitään”.

Koko kirjallinen kysymys ja Rintamäen kommentit aiheesta osoittavat uskomatonta tietämättömyyttä lasten ja nuorten kehityksestä sekä piittaamattomuutta lasten oikeuksista.

Setan vierailut kouluissa eivät tarkoita, että Seta kertoisi lapsille ”seksiasioista”. Sukupuoli ja seksuaalisuus ovat todella paljon laajempia asioita kuin pelkkä seksi. Seksuaalikasvatusta tehdään jo päiväkodeissa, joissa lapsille opetetaan mm. turvataitoja. Lapsen seksuaalisesta kehityksestä voi lukea luotettavaa tietoa esimerkiksi Väestöliiton sivuilta.

Toki kouluissa pitää puhua seksistäkin, ja olisi hyvä, että aiheesta kerrottaisiin lapsille ja nuorille ikätasoisesti myös kotona. Kertomatta jättäminen on lähinnä vaarallista. Tällöin lapsi kasvaa ajatukseen, että seksistä ei saa puhua tai että se on häpeällistä, mikä ei ainakaan edesauta teini-iän kasvua ja kehitystä.

On absurdia keskustella Setan vierailuista koulussa ja lapsille annettavasta seksuaalikasvatuksesta tähän sävyyn samaan aikaan, kun yhä nuoremmat lapset saavat aikuisilta dickpicejä ja näkevät pornovideoita. Eivät lapset pysty käsittelemään netissä näkemiään asioita ilman, että he kuulevat luotettavilta tahoilta luotettavaa tietoa seksistä ja seksuaalisuudesta. En usko kenenkään vakavissaan toivovan, että lapsi saa kaiken tietonsa seksuaalisuudesta ja seksistä netistä. Lapsilla ja nuorilla on oikeus opetukseen, myös seksuaalisuuteen liittyvään.

Mielestäni on selvää, että hallitukselle esitettyä kysymystä puoltavat kansanedustajat eivät oikein tiedä, mistä puhuvat. Tiede ei millään tapaa sodi seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuutta vastaan, päinvastoin. Toisekseen nämä kansanedustajat eivät ymmärrä sukupuolineutraalia kasvatusta. Sukupuolineutraalius huomioidaan lasten kasvatuksessa esimerkiksi antamalla kaikkien lasten leikkiä samoja leikkejä, tai pukeutua kuten haluavat. Sen tavoitteena ei ole poistaa naisia tai miehiä, vaan antaa jokaisen olla sellainen kuin on. Tämä ei ole mitään uutta tai ideologista eikä vaaraksi kenenkään kehitykselle, eikä liity juurikaan Setan vierailuihin kouluissa.

Lapset ja nuoret tarvitsevat kasvatusta ja tietoa, myös seksuaalisuudesta. Niin taitavat tarvita myös kansanedustajamme.

Piiä Äijö

Kirjoittaja on Etelä-Pohjanmaan Vihreiden puheenjohtaja

Suomi sai uuden presidentin 1.3.2024. Alexander Stubbin ja Pekka Haaviston välinen vaalitaisto oli historiallisen tiukka, ja moni suomalainen seurasi tiiviisti vaaleihin liittyviä keskusteluja. Aina ei pysytty ihan asialinjalla, etenkin virallisten vaalipaneelien ulkopuolella keskustelun taso oli usein ala-arvoista. Mediassa, etenkin somessa, keskustelun kantava teema tuntui olevan, voiko homo olla presidentti? Vaalien jälkeen MTV:n kysely paljasti, että 24 %:lle Stubbia äänestäneistä Haaviston seksuaalinen suuntautuminen ratkaisi äänestyspäätöksen.

Presidentinvaalien tulosta on turha tätä enempää spekuloida, mutta vaalien aikaisesta keskustelusta voisimme vielä oppia paljon. Ilmi tulleet asenteet luovat karua kuvaa suomalaisten erilaisuuden pelosta. Pohjanmaalla asenneilmapiiri tuntuu olevan vielä muuta maata rajoittuneempi, ja homofobiaa naamioidaan ”konservatiivisuudeksi” ja ”perinteisten arvojen kannattamiseksi”. No, mielipiteitähän saa olla erilaisia, joten miksi tämä on ongelma?

Siksi, että kun netissä, kahvipöytäkeskusteluissa tai Ilkka-Pohjalaisen haastatteluissa sanotaan, ettei homo kelpaa presidentiksi, ei puhuta vain Haavistosta. Sanoma iskee syvälle jokaiseen seksuaalivähemmistöön kuuluvaan. Suomessa on ja on aina ollut seksuaaliselta suuntautumiseltaan moninaisia ihmisiä. Vuoden 2023 kouluterveyskyselyssä 8. ja 9. luokkalaisista nuorista 14 %, lukiolaisista 16,9 % ja ammatillisten oppilaitosten oppilaista 12,2 % ilmoitti kuuluvansa seksuaalivähemmistöön. Määrä on suuri, emmekä siis puhu yksittäisistä Helsingin Kalliossa asuvista tyypeistä, vaan ihan meillä täällä Pohjanmaallakin on monenlaista väkeä.

Meille pohjanmaalaisille olisi tärkeää saada myös nämä vähemmistöihin kuuluvat nuoret tuntemaan, että he kuuluvat tänne. Muualla Suomessa jo ymmärretään, että ihmisiä on monenlaisia, eikä kaikkien tarvitse mahtua tiettyyn muottiin. Nuoret, jotka lähtevät  Pohjanmaalta muualle Suomeen opiskelemaan, eivät halua enää palata pohjalaiseen tunkkaiseen ilmapiiriin. Seksuaalivähemmistöön kuuluva voi löytää kaupungista paikan, jossa häntä ei haukuta, kiusata tai hänen pätevyyttään vähätellä, toisin kuin Pohjanmaalla.

Meillä Pohjanmaalla on siis valtavasti töitä omien ennakkoluulojemme kanssa. Maalle kyllä mahtuu monenlaista kulkijaa, eikä kenenkään asia ole arvostella toisia siksi, että joku ei sovi pieneen muottiin ”oikeanlaisesta” pohjalaisesta. Haluammeko todella olla alue, jossa joukkoon hyväksytään vain heterot?

Piia Äijö

Etelä-Pohjanmaan Vihreiden puheenjohtaja

Työttömyysetuudet ovat vastikkeellisia. Työttömällä on tiettyjä lain vaatimia velvollisuuksia täytettävänä, jotta hänelle myönnetään oikeus työttömyysetuuteen, ja se vaikuttaa myös muihin etuuksiin.

Esimerkkitapauksessa, joka on ollut viime aikoina paljon esillä, henkilö on tehnyt n. kolme vuotta vapaaehtoistyötä järjestössä, joka jakaa noin tuhannelle vähävaraiselle perheelle viikossa hävikkiruokaa.

Henkilö oli samassa työssä palkkatukioikeuden ajan palkallisena, ja palkka oli nettona noin 1 200 € kuukaudessa. Henkilöllä ei ole peruskoulun jälkeistä tutkintoa, ja hän on ollut työttömänä vuodesta 2015, eli nyt 8 vuotta.

Nyt, siis kolme vuotta myöhemmin, TE-toimisto ja Kela ovat alkaneet periä henkilöltä yli 25 000 € työttömyysetuuksia, koska lain tulkinnan mukaan, henkilö ei ole ollut työmarkkinoiden käytettävissä, koska on työskennellyt vapaaehtoistyössä, josta voisi maksaa palkkaa, koska hänelle lyhyen ajan siitä maksettiin palkkaa.

Henkilöltä on evätty nyt kaikki etuudet, myös asumistuki, ja hän elää n. kahden tuhannen euron säästöillään, ja kun ne loppuvat, hänellä on oikeus hakea harkinnanvaraista toimeentulotukea.

Huomioita tästä tapauksesta. Työttömän tulot kolmen vuoden aikana, ovat olleet yhteensä reilut 25 000 €, eli alle kymppitonnin työtön saa käteen vuodessa elämiseen, ja sekin on vastikkeellista tuloa. Erikoinen huomio on se, että tätä on jatkunut kolme vuotta, ja jostain syystä viranomaiset nyt vasta hoksasivat puuttua asiaan, ilman että olivat missään vaiheessa asiakkaaltaan asiasta pyytäneet selvitystä näiden vuosien aikana. Tulkinta on, että tämä vapaaehtoistyö lasketaan ilmaiseksi tehdyksi työksi, koska siitä voitaisiin maksaa palkkaa, ja että se työskentely estää henkilöä ottamasta palkkatyötä vastaan.

Järjestössä on työskennellyt yleensä viisi palkkatukioikeutettua palkallista ja 15 vapaaehtoistyöntekijää, eli noin 25 % työn suorittajista on ollut palkallisia, joilla on palkkatukioikeus pitkän työttömyyden tai muiden työllistymistä erityisen paljon hankaloittavien seikkojen takia, ja palkkatyö on ollut määräaikaisella sopimuksella palkkatukioikeuden, eli yleensä vuoden ajan.

TE-palveluiden sivuilla ohjeistetaan näin:

”Vapaaehtois- tai talkootyö ei vaikuta työttömyysturvaasi, jos se on palkatonta ja tavanomaista yleishyödyllistä työtä ja olet valmis vastaanottamaan kokoaikatyötä.

Vapaaehtois- tai talkootyön aikana sinulle tarjotaan työllistymistä edistäviä palveluita ja voit saada työtarjouksia. Vapaaehtois- tai talkootyö ei ole pätevä syy kieltäytyä tarjotusta työstä tai sovitusta palvelusta tai keskeyttää palvelu.

Kun asioit TE-toimiston tai kuntakokeilun kanssa, suullinen ilmoitus vapaaehtois- tai talkootyön tekemisestä yleensä riittää. TE-toimisto tai kuntakokeilu saattaa lähettää sinulle selvityspyynnön, jonka tavoitteena on selvittää, että kyse on työttömyysturvalain mukaisesta tavanomaisesta yleishyödyllisestä vapaaehtois- tai talkootyöstä.”

”Sinulla ei ole oikeutta työttömyysturvaan, jos työskentelet palkatta yrityksessä tai sellaisissa tehtävissä, jotka yleisesti tehdään työsuhteessa tai yritystoimintana.

Voit kuitenkin tehdä vapaaehtoistyötä yleishyödyllisessä yhteisössä, vaikka työ olisi yleisesti työsuhteessa tehtävää, jos se ei kohdistu elinkeinotoimintaan. Tuloverolaissa säädetään erikseen toiminnasta, jota ei pidetä yleishyödyllisen yhteisön elinkeinotoimintana.

Jos talkoo- tai vapaaehtoistyön järjestäjän palveluksessa on satunnaisesti ollut esimerkiksi palkkatuella palkattuja työntekijöitä samoissa tai samankaltaisissa tehtävissä, kyse ei ole tehtävistä, joita yleisesti tehdään työsuhteessa.

Urheilu- ja kulttuuritapahtumissa ja muissa yleisötapahtumissa voi olla sekä palkattuja työntekijöitä että vapaehtoisia tai talkoolaisia ilman, että kyse on tehtävistä, joita yleisesti tehdään työsuhteessa.”

”Palkkatukityö on normaali työsuhde. Jos jatkat samassa työssä samalla volyymilla, oletko käytettävissä kokoaikatyöhön?”, Uudenmaan TE-toimiston palkkatukitiimin johtava asiantuntija Niko Vähäkuopus pohtii.

Minä pohdin, että miksi henkilön vapaaehtoistyö estäisi olemasta käytettävissä kokoaikatyöhön? Vapaaehtoistyö on nimensä mukaan vapaaehtoista, ja se tarkoittaa sitä, että mitään sitovaa sopimusta ei ole.

Ymmärrän sen, että lain tarkoitus on estää tilanne, jossa työttömäksi ilmoittautunut henkilö, joka hakee, ja saa työttömyysetuutta, työskenteleekin ilmaiseksi tai ns. pimeästi, jossain yrityksessä. Mutta se, että tässä tapauksessa kyse on yleishyödyllinen voittoa tavoittelematon hyväntekeväisyysjärjestö tai -yhdistys on täysin eri asia kuin tavallinen yritys. Tässä ei pitäisi olla mitään erityistä tulkinnan varaa, koska lyhyen palkkatukityöpätkän tekeminen samassa paikassa pitäisi vaikuttaa asiaan millään tavalla. Tällaisissa järjestöissä ja yhdistyksissä ei ole mahdollista työllistyä palkallisena vakituisesti. Yleensä vain toiminnanjohtaja on vakituisessa palkkasuhteessa, joten ei voida tehdä tulkintaa, että henkilö voisi saada koko ajan palkkaa työstään kuten yrityksessä saisi.

Nykyään puhutaan paljon kansalaisten osallistamisesta, siitä että kansalaiset osallistuvat yhteiskuntaan monin eri tavoin, kaikilla elämän osa-alueilla, jotta heillä olisi parhaat mahdolliset mahdollisuudet vaikuttaa itseään ja läheisiään koskeviin asioihin, joita yhteiskunta hoitaa. Yhteiskuntahan olemme kaikki me kansalaiset. Kansalaisvaikuttaminen on meidän oikeutemme. Ja vapaaehtoistyö on juuri sitä.

Tutkitusti ja myös kokemusperäisesti, vapaaehtoistyö aktivoi ihmisiä, ja ennalta ehkäisee syrjäytymistä, pitää yllä ja parantaa mielenterveyttä, mutta myös fyysistä terveyttä, pitää yllä ja parantaa myös ammattitaitoa ja työkykyä. Ja nämä kaikki ovat erittäin tärkeitä asioita myös työttömän työllistymisen kannalta, eli ei mitään pikkujuttuja. Syrjäytyminen maksaa yhteiskunnalle todella suuria summia, joten voisi olettaa, että vapaaehtoistyöhön ja muuhun kansalaistoimintaan ennemminkin kannustettaisiin nimenomaan työttömiä.

Kyseinen tapaus on viranomaisten käsiteltävänä, koska on lain mukaan mahdollista, että näitä työttömyysetuuksia ei tarvitse maksaa takaisin. Mutta sen ajan, kun asia on käsittelyssä, tämä henkilö roikkuu löysässä hirressä, entistä köyhempänä, ja miettien, että mitä jos niskaan putoaa kolmen vuoden tulojen suuruinen velka maksettavaksi, niin että todennäköisesti seuraavat 15 vuotta joutuu olemaan ulosoton asiakkaana.

Tämä on yksi niistä työttömiä ja vähävaraisia koskevista asioista, joiden järkeistämisen eteen teen työtä.

Johanna Laakso
Eduskuntavaaliehdokas, toiminnanjohtaja

Tähän asti tuntui siltä, että koko aihetta on vältelty näissä vaaleissa. Aloin pohtimaan aihetta viikko sitten, ja kuin lahjana tipahti syliin kommentti kulttuurista luksuksena.

Miten kulttuuri voi olla luksusta? Onko niin, että vain osalla kansalaisista on oikeus tai saavutettavuus kulttuuriin, joka on maamme peruskiviä? Ajatus itsenäisestä Suomesta on syntynyt kulttuuripiireissä. Taiteilijoiden keskusteluissa syntynyt ajatus suomalaisuudesta synnytti vyöryn, joka johti kansallistunteen syntymiseen ja lopulta maamme itsenäisyyteen. Mitä me olisimme ilman kulttuuria?

Alle prosentti bkt:stä menee kulttuuriin, eikä se ole vain menoerä, koska se myös tuottaa reilusti enemmän kuin mitä se ottaa.

Kulttuurin rahoittaminen on myös työllisyyttä tulonsiirron kautta, esimerkkinä vaikka teatterit. Ne saavat valtionosuuksia, joilla työllistävät henkilökuntaa. Näytöksillä he antavat taidetta ja viihdettä kuntalaisille. Kuntalaiset taas kuluttavat varojaan, jolloin syntyy lisää työllisyyttä. Ravintolat, taksimatkat ehkä jopa vaateliikkeet saavat osansa. Joskus myös hotellit saavat majoittujia. Kuntalainen joka kuluttaa kulttuuripalvelua saa elämyksen, joka auttaa jaksamaan arjessa ja on siten tuottavampi työntekijä. Kulttuuri siis synnyttää hyvin erilaisia tulovirtoja hyvin erilaisille tahoille.

Oma aiheensa olisi kulttuurin terveysvaikutukset: tämä näkyy inhimillisellä tasolla mutta myös säästöinä, kun terveyspalveluita kulutetaan vähemmän. Hyvinvoiva ihminen myös antaa yhteiskunnalle takaisinpäin enemmän.

Kulttuuri on teollisuutta. Miksi tätä ei nähdä vieläkään? Suomesta viedään maailmalle teollisuustuotetta nimeltä kulttuuri. Se on elokuvien, televisiosarjojen ja musiikin muodossa. Se on maalauksia ja tanssia, sekä montaa muuta muotoa. Vienti tuo tuloja ja synnyttää työpaikkoja.

Miten se voisi olla luksusta, kun se leikkaa läpi jokaisen ihmisen elämänkaaren, lapsuudesta alkaen? Kulttuuri kouluttaa ja se kasvattaa, se hoitaa ja kuntouttaa, se kertoo historiaa ja selittää keitä me olemme. Se on työpaikkoja sekä viihdettä. Se on monimuotoista.

Korona-aikana koko kulttuuri ja tapahtuma-ala heitettiin bussin alle. Rakennettiin kiireessä mekanismeja, jotka eivät toimineet. Valtionhallinnon tasolla ei tunnettu alan rakenteita. Ei ymmärretty alan olevan täynnä keikkatyöläisiä ja mikroyrittäjiä, pientahoja jotka ovat riippuvaisia yleisöstä. Freelancereiden kohtalo oli karu. Hyvinä aikoina emme huomaa ja huomioi heitä, mutta taatusti nautimme heidän työn hedelmistä. Huonoina aikoina heitetään bussin alle.

Jatkossa perustulo ratkaisisi seuraavan kriisin tai pandemian aikana monta ongelmaa jotka nyt kohdattiin.

En osaa antaa yhdellekään puolueelle hyvää arvosanaa siitä, miten kulttuurialaa kohdeltiin. Kun puolueet pitävät puoluekokouksiaan, siellä on töissä jokunen tapahtuma-alan ammattilainen tavalla tai toisella rakentamassa ja avustamassa. Kun turuilla ja toreilla pidetään puheita, joku sen äänentoiston hoitaa. Ammattilaisten osaamisella tapahtuma sujuu ja yleisö saa nauttia.

Me eletään kulttuurista ja kulttuurille lapsesta alkaen. Mitä me oikeasti olisimme, jos meiltä otetaan pois kulttuuri? Ei olisi kirjastoja, ei kirjallisuutta. Maailma ilman musiikkia tai taidemaalauksia? Ei olisi teatteria eikä elokuvia. Minkä vuoksi me rakentaisimme maatamme?

Kulttuuri on elinehto.

Marko Perälä, muusikko
Eduskuntavaaliehdokas

P.S. Tervetuloa keskustelemaan kulttuurin tukemisesta ja arvostuksesta ensi viikolla järjestettävään keskustelutilaisuuteen Seinäjoen Still Standing -baariin, jossa mukana KULTA ry:n PJ Rosa Meriläinen sekä kulttuurivihreät ry:n hallituksen jäsen Anni Teerikangas (myös eduskuntavaaliehdokkaana!)