Vaasan vaalipiirin vihreät: Ketä puoliväliriihen turvesopu auttaa?
Vaasan vaalipiirin vihreät ovat tyytyväisiä, että puoliväliriihessä syntyi sopu. Se on ainut oikea ratkaisu globaalin pandemian riehuessa. Turvepäätös herättää kuitenkin ihmetystä:
“On surullista ja epärehellistä tukea turpeen polttoa tilanteessa, jossa kaikki tietävät, että energiaturpeen käyttö tulee loppumaan. Tuotannon tukemisen sijaan rahaa pitäisi ohjata ihmisille ja tukea reilua siirtymää alalta pois”, toteaa Vaasan vaalipiirin puheenjohtaja Lotta Alhonnoro.
“Tekohengitys ei auta ketään. Turvetuottajien vappumarssi osoittaa, ettei nyt syntynyt sopu lämmitä turvetuottajiakaan”, Alhonnoro jatkaa.
Ilmaston kannalta hyvä ja välttämätön uutinen on, että turpeen synnyttämät päästöt kompensoidaan muualta.
“Korvaavat päästövähennykset on etsittävä toisaalta, kuten esimerkiksi liikenteestä tai maataloudesta.Mielenkiintoista nähdä mitä keinoja Keskusta tähän esittää. Ilmastopäästöjen vähentäminen olisi kaikkein tehokkainta energiaturpeen osalta, muualta vastaavien vähennysten hakeminen vaatii isoja toimia.”, pohtii Etelä-Pohjanmaan vihreiden puheenjohtaja Jenni Kuisti.
Turpeella tuotetaan vain viitisen prosenttia Suomen energiasta, mutta sen aiheuttama osuus hiilidioksidipäästöistä on jopa 13 prosenttia. Lisäksi turvetuotanto pilaa vesistöjä ja synnyttää metaanipäästöjä. Metaani on vielä hiilidioksidiakin haitallisempi kasvihuonekaasu. Yli puolet suomen soista on ojitettu, jolloin ne ovat enemmänkin päästölähteitä, vain ojittamattamattomien soiden toimiessa tehokkaina hiilinieluina.
Viime päivinä Kokoomus ja Keskusta ovat horjuttaneet myös EU:n tukipakettia. Sen kautta voitaisiin kuitenkin ohjata rahaa juurikin esimerkiksi turvetuottajille reiluun siirtymään sekä hiilinieluja vahvistaviin ennallistamistöihin.
“Oma kotikuntani Vaasan menestys nojaa puhtaisiin energiaratkaisuihin. Tulevaisuuden ratkaisuihin panostamalla ei voi epäonnistua”, päättää Alhonnoro.
Lisätietoja:
Lotta Alhonnoro Puheenjohtaja, Vaasan vaalipiirin vihreät Valtuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen, Vaasa lotta.alhonnoro@vihreat.fi
Susanna Yli-Tainio on ensimmäistä kertaa kuntavaaleissa ehdolle lähtenyt kokkolalainen media-alan opiskelija.
Lueskelin mielenkiinnolla edellisten kirjoittajien blogitekstejä. On aina miellyttävää huomata, kuinka tärkeää ekologisuus ja luonto on jo monille. Teksteissä kiteytyi minunkin ajatukseni ja mielipiteeni; planeetan puolesta on toimittava nyt. Ekologisuus lähtee yksilötasolta, mutta kuntatasolla saadaan jo merkittäviä vaikutuksia. Minä en kuitenkaan kirjoita tänään ympäristöasioista. Kirjoitan paitsi kuntavaaliehdokkaana, myös ihan vain äitinä ja vanhempana.
Olemme eläneet poikkeusaikoja nyt reilun vuoden verran. Viime kesänä päätin, että käytän tämän ajan hyödyksi. Niinpä päätin hakea opiskelupaikkaa. Pääsin haastatteluun ja jo seuraavana päivänä sain tekstiviestitse ilmoituksen, että koulu alkaa ensi maanantaina. Minun aloittaessani opiskelun media-alalla, aloitti lapseni esikoulun. Olen tyytyväisenä seurannut vierestä, kuinka hienosti nämä pienet eskarilaiset tulevat toimeen keskenään. Pieniä erimielisyyksiä ja riitoja toki tulee välillä, mutta kaikki eripurat selvitetään aina heti. Siitä iso kiitos henkilökunnalle.
Silti ala-asteen aloittamista miettiessäni mieleeni hiipii sama pelko, joka on varmasti käynyt monen muunkin vanhemman mielessä; “mitä jos minun lastani kiusataan”. Yksi opettaja ei näe ja kuule kaikkea, eikä tieto kiusaamisesta välttämättä tavoita vanhempia, koska lapsi ei uskalla kertoa kenellekään. Kuulostaa lohduttomalta, mutta tarvitseeko sen olla sitä?
Kiusaaminen on valtava ongelma. Kiusaamista on aina ollut, on nyt ja pahoin pelkään, että tulee olemaan myös jatkossa. Tämä ongelma ei ratkea sormia napsauttamalla, mutta jokainen meistä voi siihen vaikuttaa. Ole esimerkki lapsillesi, sukulaislapsillesi ja jokaiselle kohtaamallesi lapselle.
Älä kiusaa, älä arvostele, vaan ole lempeä. Lapset ovat tulevaisuus ja me voimme ennaltaehkäistä syrjäytymistä ennaltaehkäisemällä kiusaamista. Meidän on keksittävä konkreettisia keinoja kiusaamisen ennaltaehkäisyyn, sekä kiusaamistilanteisiin puuttumiseen. Mielestäni me olemme aikuisina ja kaupunkina velvollisia huolehtimaan siitä, että meidän lapsemme voivat mennä turvallisin ja iloisin mielin kouluun.
Jokaisella on varmasti tuoreena mielessä Koskelan tragedia, jossa kiusaaminen vaihtui väkivaltaan ja lopulta raakaan murhaan. Tämä on se pahin kauhuskenaario, jota emme missään tapauksessa halua tapahtuvan enää koskaan. Vaikka minua ei kaupunginvaltuustoon valittaisikaan, toivon uusien valtuutettujen tarttuvan tähän asiaan, jotta lapsillamme olisi hyvä ja turvallinen oppimisympäristö.
Haastan jokaisen mukaan kiusaamisenvastaiseen toimintaan! Lapsiin ja nuoriin ei kuiva paasaaminen pure, vaan tarvitsemme tekemistä ja tempauksia. Minulla on jo paljon ideoita, toivottavasti sinullakin!
Den unika språkkulturen i Österbottens kommuner är en stor rikedom som man måste hålla fast vid. Flerspråkighetens ställning i kommunerna är redan stark, men den måste även i fortsättningen bibehållas. Det bästa sättet är att se till att varje invånare av en kommun kan fungera smidigt som en del av flerspråkiga gemenskaper där alla blir förstådd på sitt eget modersmål.
Jag förstod själv hur viktigt det svenska språket är i samhället först när jag var vuxen. Jag kommer från Birkaland, där tvåspråkigheten inte var starkt närvarande i mitt hem. När jag flyttade till Österbotten märkte jag vad jag missade. Senare i livet lärde jag mig, och svenska kunskapen blev till stor nytta både på arbetsplatsen och på fritiden. På grund av mina erfarenheter vill jag inte att något finskt barn skall sakna förståelse för vikten av språkkunskaper. Varje barn måste garanteras lika möjligheter att lära sig språk i en trygg miljö. Därför ska utbildningen inte skäras ned. Man måste också vara särskilt uppmärksam på att inget barn måste kompromissa om sina språkkunskaper på grund av att man inte kan fylla på grupperna. Undervisning bör ordnas för alla som vill ha undervisning, även om det bara finns några som vill ha det.
Livslångt lärande får inte heller glömmas bort när det gäller att fatta beslut i kommuner. Organisationer som medborgarinstitut ser till att befolkningen ständigt utvecklar språkkunskaper. Denna verksamhet måste stödjas.
Ofta när man talar om de olika språkens ställning i samhället, stannar diskussionen endast på undervisningsnivå. Debatten fokuserar ofta på att tala om vilket språk som ska vara obligatoriskt och vilket ska inte vara det. Undervisningen är naturligtvis en viktig del av språkinlärningen, men den unika språkkulturen måste skyddas även på andra politikområden.
Jag tror att var och en kan lära sig, så länge det finns en gynnsam miljö för det. Det viktigaste är att lära sig förstå olika personer. Jag vill vara med och bygga en kommun där det finns mötesplatser där ungdomar med olika språkbakgrund kan mötas. Mötesplatser skapas genom finansiering av exempelvis idrottsföreningar och andra föreningar, såsom ungdomsföreningar. Vi behöver också samarbete över kommungränserna mellan de kommuner där språkfördelningen är olika. Vi måste se till att alla har en hobbymöjlighet eller något annat nätverk genom vilket de kan utveckla sig själva som språkanvändare.
Ofta förstår man saker först när man ser dem med egna ögon. Därför måste man satsa på att allt fler människor från ett enspråkigt område ser Österbotten vackra skärgårdsnatur och en unik språkkultur där finska och svenska lever i harmoni med varandra. Genom att bygga en företagarvänlig kommun och investera i ett tilltalande kommunvarumärke främjar man den inhemska turismen och därmed också tvåspråkigheten.
Mikko Jokipii on Vaasan vaalipiirin vihreiden toiminnanjohtaja sekä kurikkalainen kaupunginvaltuutettu
Ensimmäiset vaalini olivat Jalasjärven ylä-asteen oppilaskuntavaalit vuonna 1997. Nousin lavalle, asetin käteni Richard Nixonin tunnetuksi tekemään kaksikätiseen peace – asentoon ja julistin “äänestäkää mua, oon paras”. Olin ysiluokkalainen nuorimies joka oli karistanut vauvakiloja pois ja oli sitä mieltä että maailma on nyt valmis minun ehdokkuudelleeni. Samaan aikaan kaksoissiskoni istui yleisössä, ja varmaan pyöritteli hiljaa silmiään.
Tämä pieni hetki kertoo minusta, siskostani ja meistä suomalaisista kenties enemmän kuin mitä nopeasti ajattelet.
Oppilaskuntavaalit ja nuorisovaltuustovaalit tuli poikasena koluttua läpi, ja vaaleissahan oli monelle nuorelle kyse enemmän suosiosta kuin vastuusta. Minulle ne olivat itsetunnon pönkitystä, enkä usko olleeni ollenkaan se tehokkain tai vastuullisin jäsen. Nuorisovaltuustossa muistan olleeni sellainen takapenkin perseilijä, joka toki kävi kokouksissa, mutta ei kuitenkaan ollut se ihan tuottelijain jäsen. Työtaakan kantoivat usein näkymättömät vastuunkantajat, jotka pitivät homman käynnissä.
Sama kuvio toteutuu monessa kaupunginvaltuustossa.
Kun omaan työnkuvaan kuuluu ihmisten kysymistä ehdolle kuntavaaleihin, kuulee ja näkee monenlaisia reaktioita: kohteliasta radiohiljaisuutta, hyviä ja huonoja syitä, puoluepolitiikkaa, ajankäyttöä ja yllättynyttä naureskelua. Todella usein kuulen henkilön sanovan “en tiedä olisiko minusta siihen”.
Toistan tämän usein, koska se on mielestäni tärkeää: kaikki puolueet tarvitsevat ihmisiä jotka kysyvät itseltään “en tiedä olisiko minusta siihen”. Järkevä ja tasapainoinen ihminen kysyy itseltään haastavia kysymyksiä.
Tämän vastauksen vastakohtana on luonnollisesti “TOTTAKAI minusta on siihen”, joka viittaa joko jo käytyyn ajatusprosessiin tai välittömään, kritiikittömään ja sangen narsistiseen ajatukseen siitä että “jos joku niin minä osaan nää jutut”. Ikävän usein kaksi vastakkaista vastausta ovat etenkin täällä Pohjanmaalla sukupuoleen sidottuja. Ja se puolestaan päätyy näkymään valtuustojemme sukupuolijakaumissa, jotka ovat ihan liian miesvoittoisia. Edustuksellinen demokratia ei ikävä kyllä toteudu oikein laadukkaasti jos kunnissa asioista päättävät isolla enemmistöllä 50-70 -vuotiaat miehet.
Jos siis tunnet henkilön joka mielestäsi olisi hyvä kuntavaltuutettu, riippumatta puolueesta, puske tätä lähtemään ehdolle. Suomalaiset kunnat tarvitsevat juuri nyt enemmän vastuullisia tekijöitä, jotka kysyvät itseltään vaikeita kysymyksiä.
Kirjoittaja Anni Teerikangas on kuntavaaliehdokas Pietarsaaresta. Teerikangas toimii kulttuurivihreiden hallituksessa, sekä eläinvihreät ry:n puheenjohtajana.
Kulttuuri- ja tapahtuma-alalla kuhistaan. 12.3. tuli kuluneeksi vuosi siitä kun hallitus suositteli yli 500 hengen tapahtumia kiellettäväksi. LiveFIN ry järjesti hiljaisen hetken ja Vuosi hiljaisuutta -kampanjakuvia pyörii vieläkin sosiaalisessa mediassa.
Valtio on jakanut kriisin aikana paljon erilaisia tukia, joiden tavoitteena on ollut pitää yrityksiä pystyssä ja leivän pöydässä. Ongelma on kuitenkin se, että tuet eivät ole huomioineet tarpeeksi epätyypillisissä työsuhteissa toimivia, itsensätyöllistäjiä, freelancereita tai silpputyötä tekeviä. Tukia on paranneltu pitkin matkaa, mutta väliinputoajia on edelleen liikaa. Esimerkiksi noin 30 000 musiikkialan työntekijästä valtaosa on freelancereita tai itsensätyöllistäjiä. Sama pätee myös ammattinäyttelijöihin.
Taiteen ja kulttuurin barometrin ennakkotietojen mukaan kulttuurialalla työskentelevistä jopa 76 prosenttia raportoi koronaviruksen vaikuttaneen työskentelyynsä, ja suurin osa vaikutuksista oli negatiivisia. Esimerkiksi Muusikkojen liitto arvioi, että 96 prosenttia muusikoista on koronapandemian vuoksi menettänyt työtilaisuuksia
Valtio korvaa tulonmenetysten sijaan vain kustannuksia. Kulttuurialan ammattilaisella ei kuitenkaan välttämättä ole yhtään juoksevia kuluja, jos tulot muodostuvat esimerkiksi keikoista, esityksistä ja opettamisesta. Kun sovitut esiintymiset on peruttu eikä uusia ole kuukausiin tullut, ei tulojakaan ole. Moni on tipahtanut tyhjän päälle.
Koska kunnissa on jäänyt valtavasti tapahtumia järjestämättä, on rahaakin säästynyt. Ottaen huomioon kulttuurialan nykyisen ahdingon, olisi reilua, että kunnat jakaisivat vuonna 2020 säästyneistä kulttuurivaroista tukia kulttuuritoimijoille.
Ratkaisuja tulisi etsiä kuntien lisäksi myös sosiaaliturvan piiristä. Esimerkiksi tekijänoikeuskorvaukset eivät kerrytä ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa, mutta ne voivat leikata työttömyyskorvauksen kokonaan pois. Tämä epäkohta kannattaisi korjata pikaisesti. Myös viime vuonna voimassa olleiden työttömyysturvan poikkeussäännösten jatkaminen olisi tärkeää esimerkiksi näyttelijöille.
Poikkeuksellinen tilanne on tehnyt harvinaisen selväksi, että sosiaaliturvajärjestelmä on täynnä reikiä. Freelancerit, itsensätyöllistäjät, pienyrittäjät ja silpputyöläiset ovat heikossa asemassa, kun työt katoavat ympäriltä. Olisikin tarkoituksenmukaista uudistaa sosiaaliturvajärjestelmä ja ottaa käyttöön perustulo, jotta seuraavan kriisin koittaessa kukaan ei jää tyhjän päälle.
Kirjoittaja Anni Teerikangas on kuntavaaliehdokas Pietarsaaresta
Johanna Laakso on pitkäaikainen vihreä aktiivi Kokkolasta, jolle alkukipinä poliittiseen vaikuttamiseen on lähtenyt vähävaraisten ja työttömien asioiden hoidosta.
Edellinen hallitus testasi että miten työllisyyttä saataisiin nostettua aktiivimallilla, mutta kuten etukäteen jo tiedettiin, huonostihan siinä kävi. Otettiin mallia Tanskasta, mutta sieltä otettiin meille käyttöön vain pieni osa, se keppi-osa, ja porkkanat jäi ikävä kyllä Tanskaan.
Nyt nykyinen hallitus on päättänyt ottaa mallia enemmän Ruotsista jossa on onnistuttu tietyiltä osin paremmin työllisyyden hoidossa kuin meillä.
Tämän ruotsalaisen mallin suomalainen versio kuulostaa aika hyvältä, ja kun siihen liittyy vielä kuntakokeilu ja muut hallituksen tekemät toimenpiteet, kokonaisuus alkaa näyttää huomattavasti paremmalta kuin koskaan ennen.
Työttömyys on pysynyt korkealla tasolla 90-luvun lamasta asti, ja nyt koronalama painaa päälle, uudistukset ovat entistä tarpeellisempia.
Paras työllistämistoimi on aina palkata työtön ihminen töihin, ja kun nämä työllistämistoimet alkavat mennä enemmän sitä kohti, on toivoa että niistä oikeasti olisi ihan hyötyäkin. Valtion työnvälitysyritys etsii työttömille oikeasti oikeita töitä, ja palkkatuen laajentaminen ja parantaminen auttaa siinä. Ja ylipäätään työttömien palvelujen räätälöinti entistä enemmän työttömien yksilöllisten tarpeiden mukaan, eikä sen mukaan mitä massojen ajatellaan tarvitsevan, on aina parannus.
Mitä enemmän otetaan huomioon esimerkiksi työttömän terveydentila, elämäntilanne, koulutuspuutteet jne. sitä parempiin tuloksiin päästään.
Työttömien keskuudessa näistä uusistakaan keinoista mikään ei saa varauksetonta hyväksyntää, monille aktiivimalli oli viimeinen kyykytys, joka vei luottamuksen niin viranomaisiin kuin poliitikoihinkin. Monet työttömät eivät usko että vaikka joku uudistus kuulostaisi hyvältä, että se heille oikeasti olisi hyväksi. Päättäjien oletetaan olevan aina joku ketunhäntä kainalossa, että luvataan jotain, mutta sitten käykin niin että otetaan jotain pois. Ja tämä on täysin ymmärrettävää. Minultakin aktiivimalli otti vähästä pois, ja siitä tuli tunne että kohdellaan epäreilusti, lyödään lyötyä.
Mutta nyt on tulossa oikeasti positiivisia asioita: ehkä positiivisin uudistus on se, että karensseja kevennetään. Karenssit pitäisi poistaa kokonaan, muttä tämä on jo hyvä alku että ensin tulee huomautus, ja sitten portaittain karenssia jos toistuvasti rikkoo sääntöjä, mutta lyhyempiä jaksoja kuin nykyään. Moni ihmettelee että miksi karenssien keventäminen on hyvä asia, mutta käytännössä se on. Karenssi ei kurita niitä lusmuja joita varten ne on keksitty, vaan yleensä niitä huono-onnisia joilla joku asia menee pieleen ja karenssi vielä pahentaa asioita moninkertaisesti.
Käytännössä hallitus ei voi työpaikkoja lisätä (jos ei valtiolle palkkaa lisää työntekijöitä), vaan suurimmalta osin työpaikkojen määrän ja laadun määrittelee yritykset. Kun ihmisillä on rahaa ostaa tavaroita ja palveluita, on firmoilla varaa palkata enemmän ihmisiä töihin. Siksi minä pidän tärkeimpänä työllistämistoimena sitä että pidetään huolta ihmisten ostovoimasta, jotta firmoille riittää asiakkaita ja raha liikkuu.
Toinen tärkeä asia on se, että huolehditaan siitä ettei kohtaanto-ongelma (löytääkö työ tekijänsä) olisi liian suuri. Koulutuksella on erittäin suuri merkitys, ja tähänkin on onneksi nykyhallitus tuonut helpotusta monin eri keinoin.
Myös yrityksissä tapahtuva koulutus pitäisi nostaa uudestaan panostuksen kohteeksi, yritysten itsensä taholta.
Maailma muuttuu, ja myös työelämä muuttuu nopeasti, mutta ihmiset ovat edelleen samanlaisia. Työelämän muutoksissa pitää ottaa huomioon ihmiset, koska työelämä on ihmisiä varten, ei päinvastoin.
Suomen malli ”Suomeen luodaan systemaattinen, tavoitteellinen ja liiketoimintaperusteinen välityömarkkinatoimija käyttäen esimerkkeinä Ruotsin Samhall ‐yhtiöstä saatuja kokemuksia sekä työpankkikokeilun tuloksia. Tarkoituksena on vahvistaa osatyökykyisten ja muiden vaikeassa asemassa olevien henkilöiden mahdollisuuksia siirtyä avoimille työmarkkinoille tarjoamalla tuettu työpaikka sekä avoimille työmarkkinoille siirtymiseen tarvittava koulutus ja muu tuki. Tavoitteena on myös edistää vammaisten oikeutta palkkatyöhön ja tarjota riittävän pitkäkestoinen työpaikka niille, joille työskentely avoimilla työmarkkinoilta ei toteudu.”
Kuntakokeilu
”Kuntakokeilussa työllisyyttä edistäviä palveluja kehitetään yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Tavoitteena on luoda koko maakunnan kattava palveluvalikoima. Kokeilu tarjoaa asiakkaille henkilökohtaista ohjausta sekä moniammatillisen verkoston sen tueksi. Kokeilun tarkoituksena on osallistaa alueen yrittäjiä, sidosryhmiä sekä verkostoja yhteistyöhön. Kokeilussa luodaan malleja yrittäjien, työnantajien sekä asiakkaiden kohtaantoon alueen työvoimatarpeiden pohjalta.
”Työllisyyden kuntakokeilu pyrkii uudistamaan työllisyydenhoidon koko prosessia. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitsemme rohkeita ja uusia avauksia, innovatiivisia malleja sekä ennen kaikkea yhteistä tahtotilaa”, työllisyyden kuntakokeilusta vastaava Kokkolan kaupungin työllisyyspäällikkö Sanna-Mari Levijoki kannustaa.
Kirjoittaja Johanna Laakso on kokkolalainen vihreä aktiivi
Kirjoittaja Taavi Horila on ensi kertaa kuntavaaliehdokkaaksi lähtenyt YTM sekä järjestelmäasiantuntija.
Kestävä kuntatalous on Vihreän politiikan vankka perusta.
Vihreille politiikassa tärkeää on olla heikompien ja pienempien puolella sekä tietysti pitää luonnon ja koko planeetan hyvinvoinnista kiinni. Näitä asioita puolustamme myös vaikeina aikoina. Huomenna Pohjanmaa on elinvoimainen ja vihreä!
Elämme keskellä vaikeaa taloudellista ja terveydellistä kriisiä, mutta valitettavasti olemme olleet kriiseissä aiemminkin. Omaa nuoruuttani leimasi 1990-luvun lama ja valtavaksi kasvanut työttömyys. Opiskelin tuolloin taloustiedettä yliopistossa ja tein pro gradu -työni kuntien taloudesta ja työttömyydestä. Tuon taloushistoriamme erään synkimmän ajan kokemuksista meidän pitää ottaa oppia kriisin hoidossa. Emme saa valinnoillamme aiheuttaa tilannetta, jossa pitkitämme talouden kriisiä , inhimillisestä tai ekologisesta kriisistä puhumattakaan.
Vihreät on tulevaisuuteen katsova puolue. Kuntataloutta ajattelemme seuraavan vuoden budjettia pidemmälle. Koulutuksesta ja osaamisesta tai lasten ja nuorten hyvinvoinnista leikkaaminen tänään pienentää verotuloja sekä suurentaa kustannuksia huomenna. Tällöin emme vain tekisi lapsillemme velkaa vaan myös viemme heidän hyvinvointinsa. Tällaista politiikkaa ei Vihreät halua olla tekemässä Pohjanmaan kunnissa.
Kuntatalouden tasapainottamisessa emme esitä lyhytnäköisiä leikkauslistoja. Tavoitteemme on tehostaa toimintaa yhteistyön kautta. Monessa palvelussa ja toiminnossa voidaan toimia tehokkaammin yhteistyössä järjestöjen, seurakuntien, yritysten tai naapurikuntien kanssa. Tietotekniikan ja tietoliikenneyhteyksien mahdollisuudet tulee hyödyntää uudenlaisessa yhteistyössä, jolla saadaan tehokkuutta sekä laadukkaampia palveluita kuntalaisille.
Jos peruspalveluita ja niiden laatua ei saada turvattua muuten, olemme valmiita myös korottamaan veroja. Tätä emme mielellämme tee, mutta näemme verojen korottamisen oikeudenmukaisempana ja parempana ratkaisuna kuin tulevaisuuden kestävästä kasvusta leikkaamisen. Jos veroja joudutaan korottamaan, niin ensisijaisesti korotamme kiinteistöveroa.
Elinvoimaisen kunnan ja tulevaisuuden vahvan kuntatalouden perusta syntyy menestyvistä yrityksistä ja hyvästä työllisyydestä. Valtakunnan tasolla Vihreät ovat olleet hallituksessa luomassa Suomelle kestävän kasvun ohjelmaa, samaa haluamme tehdä myös Pohjanmaan kunnissa. Panostukset uusiin ratkaisuihin, energiatehokkuuteen, kiertotalouteen, uusiutuvaan energiaan ja älykkäisiin palveluihin luovat paikkakunnille uusia menestyksen mahdollisuuksia sekä säästävät myös kunnan rahoja. Kunnan velvollisuutena on huolehtia, että myös paikalliset pienet yritykset pääsevät mukaan julkisiin tarjouskilpailuihin.
Työllisyyttä ja yritysten työvoiman saantia edistämme paikallisesti tukemalla oppilaitosten ja yritysten välistä yhteistyötä. Osaava uusi työvoima ja vanhojen työntekijöiden elinikäinen oppiminen auttaa yrityksiä kasvuun ja näin tarjoamaan enemmän työpaikkoja. Suomeen muuttaneiden työllistymisen tukeminen kouluttamalla sekä suoraan kuntiin työllistämällä luo väyliä työllistymiseen ja ehkäisee syrjäytymistä. Väestön vanhentuessa ja pienentyessä Pohjanmaan kunnissa ei ole varaa jättää työllistämättä maassa jo olevia ihmisiä.
Jenni Kuisti on Etelä-Pohjanmaan vihreiden puheenjohtaja, sekä kuntavaaliehdokas Alajärvellä
Vietin lapsuudessani paljon aikaa läheisessä mummulassa. Jo 1980-luvulla siellä vessan punaisia seiniä koristi iso juliste, jossa luki ”eteläpohjalainen suo pelastettava!”. Mummulan opeilla on paljon tekemistä sen kanssa, miksi olen nyt juuri vihreä kuntavaaliehdokas. Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden ihanteet ja heikomman puolelle asettuminen ovat arvoja ja asioita, joihin minua on kasvatettu. Niistä arvoista vihreissä saan pitää kiinni.
Eteläpohjalainen suo pelastettava! -juliste mummolan seinältä
Turpeeseen liittyvät seikat sen sijaan eivät ole olleet kärkiteemojani, vaikka julistetta olenkin varmasti tuhansia kertoja katsellut. Näin kuntavaalien alla olen kuitenkin ehdottomasti eniten päässyt vastaamaan kysymyksiin turpeen energiakäytöstä. Olen toiminut eläinten kanssa koko ikäni, joten ymmärrän esimerkiksi kuiviketurpeen saatavuuteen liittyvät huolet.
Vajaa 13% Suomen ilmastopäästöistä muodostuu turpeen poltosta ja tuotannosta, samaan aikaan turpeella tuotetaan noin 5% energiasta. Suomessa yli puolet soista on ojitettu, jolloin ne ovat lähinnä päästölähteitä. Nämä seikat tekevät turpeen energiakäytön lopettamisesta ja soiden ennallistamisesta hyviä keinoja päästövähennysten tavoittelussa ja hiilivarastojen kasvattamisessa.
Viime aikoina olen kuullut usein turpeen energiakäyttöä puolustelevan väitteen, että uutta turvetta muodostuisi enemmän kuin sitä käytetään, ja siksi turve pitäisi luokitella uusiutuvaksi. Turpeen uusiutumista tulee mielestäni tarkastella päästöjen kautta. Suomen ojittamattomat suot sitovat noin kolme megatonnia hiiltä vuosittain, kun samalla pelkästään turvetuotantoalueet ja turpeen energiakäyttö päästävät ilmakehään noin 7,5 megatonnia.
Vuosittainen turpeen kasvu ei siis sido samaa määrää hiiltä, kuin käytön myötä vapautuu, vaan jatkuvasti tyhjennämme arvokasta hiilivarastoamme ilmakehään. Päästöjen lisäksi tulevat vielä muut ympäristöhaitat, kuten luontokato. Suot ovat muodostuneet tuhansien vuosien aikana ja ennallistamisen jälkeenkin uusiutuvat hitaasti. Ei vaikuta siltä, että käyttäisimme turvetta kestävällä tavalla.
Turpeen verotukseen liittyviä päätöksiä ei tehdä kunnanvaltuustoissa. Niinpä paljon mieluummin puhuisin kuntavaalien alla siitä, mitä me vihreät tuomme valtuustoihin. Me nostamme yhdenvertaisuus- ja tasa-arvoasiat esille, puolustamme heikoimmassa asemassa olevia ja haluamme panostaa ongelmien ennaltaehkäisyyn. Mielestämme jokaisen lapsen tulee kaikissa palveluissa saada riittävästi aikuisen aikaa. Niin varhaiskasvatuksessa, kouluissa, kuin lastensuojelussakin. Äänestämällä vihreitä kuntavaaleissa voi vaikuttaa esimerkiksi lasten, nuorten, perheiden arkeen omassa kotikunnassa.
Me vihreät tiedostamme myös, että siirtymä uusiutuviin energiamuotoihin tuo työtä maaseudulle. Haluamme olla tuomassa uusia ratkaisuja Etelä-Pohjanmaalle. Haluamme varmistaa, että kaikki pysyvät mukana ja yritteliäät pohjalaiset myös pärjäävät maailman muuttuessa. Me katsomme rohkeasti tulevaan, sillä suo, kuokka ja Jussi ovat jäämässä entistä syvemmälle kansallishistoriaan.
Jenni Kuisti Puheenjohtaja, Etelä-Pohjanmaan vihreät ry Kuntavaaliehdokas Alajärvellä
Lähteet:
Seppälä, Grönroos, Koskela, Holma, Leskinen, Liski, Tuovinen, Laurila, Turunen, Lind, Maljanen & Martikainen, Kilpeläinen (2010) Climate impacts of peat fuel utilization chains – a critical review of the Finnish and Swedish life cycle assessments. The Finnish Environment 16.
Tilastokeskus (2019) Suomen kasvihuonekaasupäästöt 2009-2018. 2., korjattu painos.
Turunen, Vähäkuopus, Valpola (2019) Suot hiilinieluina ja -lähteinä. Miksi tulisi olla kiinnostunut? Geologian tutkimuskeskus
Sitra (2020) Turveraportti: Turpeen rooli ja sen käytöstä luopumisen vaikutukset Suomessa.
Laura Ala-Kokko on Vihreät Naiset ry:n varapuheenjohtaja. Ala-Kokko on ehdolla Seinäjoelta tulevissa kuntavaaleissa.
“Pidä ruususi. Kuuntele sen sijaan, mitä minä sanon” kirjoittaa Märta Tikkanen vuonna 1979 kirjoittamassaan romaanissa Vuosisadan rakkaustarina. Kirja on ilmestynyt syntymävuotenani ja yhä meille tarjotaan naistenpäivänä ruusuja ja kauniita sanoja, ei lisää tilaa yhteiskunnassa.
Älä ymmärrä väärin. Rakastan ruusuja. Tai no, pidän enemmän tulppaaneista ja neilikoista, mutta kukat ylipäätään ovat ihania. Naistenpäivän perimmäinen ajatus ei kuitenkaan ole naisen hemmotteleminen, vaan naisten oikeuksien, ihmisoikeuksien, esiin tuominen ja edistäminen. Ja ihmisoikeuksia minä rakastan paljon enemmän kuin ruusuja.
Niin Suomessa kuin kansainvälisestikin naisten oikeuksissa ja asemassa on valtavasti parantamisen varaa. Katsotaan kuitenkin tällä kertaa lähemmäs, Etelä-Pohjanmaalle. Kuuluuko naisten ääni meidän maakunnassamme?
Kun tarkastellaan tilastoja kuntien päättäjistä, näyttää tilanne aika synkältä. Etelä-Pohjanmaalla on 18 kuntaa, joista 12:sta yli 70 prosenttia valtuutetuista on miehiä. Vain kahdessa kunnassa päästään yli perinteisesti tasa-arvon mittarina pidetyn 60/40 jakauman. Naisia on enemmistö vain yhdessä kunnassa, Ähtärissä. Koko maakunnan kuntapäättäjistä siis alle kolmasosa on naisia.
Synkin tilanne on Karijoella, jossa valtuutetuista vain 13 prosenttia on naisia. Naisia on siis valtuustossa kaksi.
Voiko keski-ikäisten miesten joukko todella edustaa kaikkia etelä-pohjalaisia? Tietävätkö he varmasti parhaiten, mihin suuntaan vaikkapa nuoret tahtovat kunnan kehittyvän, tai millaisia palveluita lapsiperheet kaipaavat? Kunnalle on todellinen ongelma, jos kuntalaisia edustaa joukko hyvin samankaltaisia ihmisiä.
Yhteisistä asioista päättämään tarvitaan mahdollisimman monenlaisia ihmisiä. Tarvitaan erilaisista taustoista tulevia, eri sukupuolia, eri ikäisiä ja erilaisissa elämäntilanteissa olevia. Vain siten voidaan luottaa siihen, että mahdollisimman monen kuntalaisen tarpeet ja toiveet tulevat otetuksi huomioon päätöksenteossa. Vain siten voidaan varmistaa, että kunta pysyy houkuttelevana ja viihtyisänä paikkana kaikenlaisille ihmisille.
Tee tänä vuonna naistenpäivän lupaus ja etsi tulevilta kuntavaalilistoilta ehdokas, joka edustaa vähemmistöä kuntasi tämän hetkisten päättäjien joukossa. On nimittäin päivänselvää, että päteviä ja osaavia ehdokkaita löytyy myös esimerkiksi nuorista naisehdokkaista.
Anna tänä naistenpäivänä ruusujen ja kauniiden puheiden sijaan naisille enemmän tilaa yhteiskunnassa.
Kirjoittaja on feministi Seinäjoelta ja valtakunnallisen Vihreät Naiset ry:n 1. varapuheenjohtaja
Ville Veintie on ähtäriläinen lähihoitajaopiskelija, joka on ensimmäistä kertaa ehdolla kuntavaaleissa.
Vedetäänpä syvään henkeä..
.. vielä toisen kerran..
“viha ei koskaan lopu vihalla: viha loppuu rakkaudella, tämä on vanha sääntö.”.
Viime vuosi pakotti meidät kaikki omalla tavallamme käpertymään omiin pieniin ympyröihin, kun yksinkertaisesti kaikki oli peruttu aina festareista pienempiin tapahtumiin. Suomessa olemme säästyneet pienellä siihen verrattuna, mikä tilanne oli vaikkapa Italiassa. Elämme edelleen tilanteessa, jossa vältämme ylimääräisiä sosiaalisia kontakteja, kaupassa käydessämme näemme kaikilla maskit ja koitamme pitää turvavälit mielessämme, kauppalistan lisäksi. Siinä missä täysin poikkeuksellinen viime vuosi pakotti meidät globaalisti pysähtymään, käpertymään ja keskittymään omaan selviytymiseen, toivoisin tämän vuoden ja kuntavaalien herättelevän meidät ajattelemaan yhtä asiaa, joka yhdistää meidät jokaisen monien muiden kanssa – kaupunki, jossa asumme. Yhteisten asioiden ja päätöksenteon on täytynyt toimia myös poikkeusoloissa, siispä siinä on tapa osaltaan osoittaa omia arvoja ja välittämistä muista.
Toivon yhteisen koettelemukset olevan tilaisuus ensinnäkin tarkastella omia arvojamme ja asenteitamme, lisäksi niiden pohjalta ryhtymään dialogiin niiden kanssa, jotka omaavat erilaisen, jopa vastakkaisen näkemyksen. Nyt tosin on niin, että on aloitettava tunnistamalla, ettei oma näkemys ole täydellinen, vasta sitten voimme kuulla, mitä toisella osapuolella on sanottavaa. Sosiaalisessa mediassa tämä vaatii eritystä tarkkaavaisuutta, koska on helppoa kirjoittaa lähes ja täysin tuntemattomalle kärkkäämmin kuin miten asiat kasvotusten tulisi sanottua. Siispä toivon, ettemme yrittäisi juntata omia näkemyksiään toiselle, ikään kuin meillä olisi monopoli totuuteen, vaan ryhtyisimme keskusteluun, löytääksemme myös oman ajattelumme ja näkemyksemme virheet.
Toisaalta on myös niin, että erilaisia näkemyksiä maailmaan mahtuu, kuitenkin ratkaisevaa on se, miten toimimme. Tässä yhteydessä toivon, että asenteemme ja tapamme kohdata toinen ihminen, olisi myös menetelmä edistää käytännössä vihreitä arvoja ihmisoikeuksista tasa-arvoisempaan yhteiskuntaan ja siihen tarvitsemme pikimmiten asenneilmastonmuutosta.
