Pietarsaaren vihreiden varapuheenjohtaja Anni Teerikangas jätti tänään aloitteen Pietarsaaren kaupunginvaltuustossa:

Ilmastoaloite Pietarsaaren kaupungin liittymiseksi Hinku-verkostoon

Suomen ympäristökeskus SYKE ylläpitää suomalaisten kuntien Hinku, eli Hiilineutraali kunta -verkostoa.

Hinku-verkosto on vuonna 2008 perustettu ilmastonmuutoksen hillinnän edelläkävijöiden verkosto, joka kokoaa yhteen kunnianhimoisiin päästövähennyksiin sitoutuneet kunnat, ilmastoystävällisiä tuotteita ja palveluita tarjoavat yritykset sekä energia- ja ilmastoalan asiantuntijat. Hinku-verkostossa on mukana myös maakuntia.

Verkostoon ja sen mukanaan tuomiin päästötavoitteisiin on sitoutunut jo yli 80 kuntaa sekä viisi maakuntaa. Pietarsaari olisi Pohjanmaan ensimmäinen Hinku-kunta.

Keskeinen tavoite on, että kunta on valtuuston päätöksellä sitoutunut tavoittelemaan koko alueensa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä 80 prosenttia vuoden 2007 tasosta vuoteen 2030 mennessä.

Haluan kertoa teille seitsemän asiaa, joita littyminen Hinku-kunnaksi Pietarsaarelle merkitsee:

1. Pietarsaari sitoutuu huomioimaan kasvihuonekaasupäästönäkökulman kaikessa merkittävässä päätöksenteossaan.

2. Kaupungissa sitoudutaan noudattamaan työ- ja elinkeinoministeriön, Energiaviraston ja Kuntaliiton välistä Kunta-alan energiatehokkuussopimusta.

3. Pietarsaareen perustetaan Hinku-työryhmä, jossa ovat edustettuna tärkeimmät hallinnonalat. Työryhmä pyrkii aktiivisesti vähentämään eri hallinnonalojen toiminnasta aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjä.

4. Pietarsaareen laaditaan vuosittain suunnitelma päästöjä vähentävistä investoinneista. Investoinnit sisällytetään talousarvioon.

5. Laaditaan vuosittain hillintätoimien suunnitelma eli vuosikello, joka osoittaa, millä toimenpiteillä ja investoinneilla kasvihuonekaasupäästöjä pyritään vähentämään koko kunnan alueella. Vuosikello sisältää suunnitellut investoinnit sekä keinoja asukkaiden ja paikallisten yritysten aktivoimiseen.

6. Pietarsaaren alueella toteutuneet merkittävimmät hillintätoimet kootaan vuosittain ja julkaistaan kunnan verkkosivuilla sekä Energialoikka-verkkopalvelussa. Toimenpiteisiin liitetään mahdollisuuksien mukaan saavutetut päästövähennykset. SYKE voi tarvittaessa täydentää tiedot Energialoikkaan.

7. Alueen asukkaille, yrityksille sekä maa- ja metsätalousyrittäjille viestitään ilmastonmuutoksen hillinnän tuomista mahdollisuuksista.

Hinku-verkoston jäsenenä Pietarsaari on mukana ilmastotekojen edelläkävijöiden joukossa. Se tuo alueelle osaamista, kontakteja alan toimijoihin, tietoa ja tukea päästövähennyksiin sekä näkyvyyttä omalle työlle, tuotteille ja palveluille.

Hinku-kriteerit ovat Pietarsaaren nykyisen ilmastostrategian mukaisia toimia. Liittymällä Hinku-verkostoon saamme nämä strategiassa jo olevat tavoitteet aktivoitua osaksi kaupungin, alueen elinkeinoelämän ja ihmisten toimintaa.

Pietarsaaressa 9.5.2022

Anni Teerikangas
Pietarsaaren vihreät, vpj.

Vuodesta 2013 Seinäjoen kaupunginvaltuustossa istunut Henna Rantasaari oli päättänyt jo ennakkoon luopuvansa paikastaan valtuustossa, jos hänet valitaan hyvinvointipäällikön virkaan.

– Mietin asiaa pitkään. Velvoitetta luopua ei ole, mutta koen tämän kaikille parhaimmaksi vaihtoehdoksi. Hyvinvointipäällikkönä teen tiivistä yhteistyötä kaikkien kaupungin toimialojen kanssa ja eteeni tulee väistämättäkin samoja asioita, joista valtuustossa päätetään. Ja koen myös, että vihreä ryhmä ansaitsee valtuutetun, joka pystyy tarkastelemaan päätöksiä täysin objektiivisesti.

Rantasaari oli ehdolla kuntavaaleissa jo vuonna 2008, ja tuli silloin valituksi varalle pitkään vihreiden valtuutettuna Seinäjoella olleelle Juha Koivistolle. Henna vaikutti tuon kauden myös nuorisolautakunnassa. Valtuustovuosiensa aikana Rantasaari ehti istumaan niin kaupunginhallituksessa, vetämään läpi kahdet eduskuntavaalit ja pyörittämään vihreiden järjestötoimintaa niin maakuntatasolla kuin Seinäjoella. Rantasaari oli vuosia vihreiden ainut valtuutettu Seinäjoella, kunnes vuoden 2017 vaaleissa paikkamäärä nousi kolmeen.

Laura Ala-Kokko nousee nyt ensimmäistä kertaa Seinäjoen kaupunginvaltuustoon, mutta hän saattaa olla historiallisesti ensimmäinen sekä Vaasassa että Seinäjoella palvellut kaupunginvaltuutettu. Ala-Kokko toimi Vaasassa kaupunginvaltuutettuna vuodesta 2013, kunnes muutti Seinäjoelle vuoden 2020 kesällä. Valtuustouransa aikana hän toimi myös kaupunginhallituksen jäsenenä vuodesta 2017 aina muuttoonsa saakka. Tällä hetkellä Ala-Kokko on Seinäjoen kaupunkiympäristölautakunnan jäsen, kaupunginhallituksen varajäsen ja on mukana Vihreät Naiset ry:n hallituksessa.

– Seinäjoelle muutettuani oli selvää, että tahdon jatkaa vaikuttamista myös uudessa kotikaupungissani. Varavaltuutetun paikka ja kaupunkiympäristölautakunnan jäsenyys olivat mieluisat tehtävät kuntavaalien jälkeen. Arvostan valtavasti Hennan vuosien varrella tekemää työtä niin Seinäjoen valtuustossa kuin Vihreissä, ja hänen valtuustopaikasta luopumisensa tuntuu tietenkin haikealta. Samalla olen valtavan innoissani varsinaisen valtuutetun paikasta, ja odotan entistä tiiviimpää yhteistyötä niin muiden valtuutettujen kuin viranhaltijoidenkin kanssa. Onneksi Henna jatkaa kaupungin kehittämistä omassa työssään, eikä yhteistyö hänenkään kanssaan lopu tähän.

Sekä Rantasaari sekä Ala-Kokko olivat myös vihreiden kärkiehdokkaina vuoden 2015 eduskuntavaaleissa, joissa he olivat kaksi puolueen listalla eniten ääniä saaneita, Ala-Kokko Vaasasta, Rantasaari Seinäjoelta. Kaksikko on myös johtanut Vaasan vaalipiirin vihreitä, Rantasaari ensin ja Ala-Kokko hänen jälkeensä.

Molemmat naiset ovat olleet näkyviä poliitikkoja kotikaupungeissaan, vaikka ovatkin edustaneet pientä ryhmää. Sosiaalisella medialla on ollut iso vaikutus, Henna ja Laura ovat ottaneet somen kanavat haltuun heti vaikuttajauransa alusta, mikä ei ollut vielä tuolloin kovin yleistä.

– Olo on haikea, mutta samaan aikaan luottavainen. On helppo väistyä, kun tietää, että valtuutettuna jatkaa juuri Laura. Oma työ Seinäjoen asukkaiden puolesta jatkuu, mutta vain eri roolissa.

Joka viides käyttää sosiaalipalveluita. Ne ovat yhteiskunnan toimivuuden, turvallisuuden ja myös yksilön hyvinvoinnin kannalta äärimmäisen tärkeitä palveluita. Niitä toteuttamassa on moninainen ammattilaisten joukko. Työ on monin tavoin vaativaa ja kuormittavaa. 

Sosiaalityöntekijä käyttää työssään merkittävää julkista valtaa. Lastensuojelun sosiaalityöntekijän työnkuvaan kuuluvat esimerkiksi huostaanoton valmistelut ja kiireellisen sijoituksen päätökset. Päätöksistään hän vastaa henkilökohtaisesti lain edessä. Kirjaimellisesti ihmishenget ovat ajoittain sosiaalityöntekijän päätösten varassa. 

Sosiaalipalvelut ovat myös paljon muuta kuin lastensuojelu. Myös esimerkiksi vammais- ja aikuissosiaalityössä tehdään merkittäviä yksilön elämään vaikuttavia päätöksiä. Erilaisissa sosiaalipalveluissa tuetaan ihmisiä ja heidän hyvinvointiaan eri elämäntilanteissa. Sosiaalipalveluissa ei mikään osa ihmiselämästä jää vieraaksi.

Monessa kunnassa sosiaalityöntekijät vaihtuvat tiuhasti ja sosiaalihuollon ammattihenkilölain vaatimukset täyttävistä ammattilaisista on pulaa, vaikka heitä on maassamme riittävästi olemassa nykyisiin virkoihin. Vaihtuvuus merkitsee suurempaa taakkaa niille, jotka töissä yhä jatkavat. Puuttuvat työntekijät voivat merkitä myös useampia kriisiytyneitä tilanteita, joita sosiaalihuollon viimeinen perälauta, sosiaali- ja kriisipäivystys, hoitaa. Asiakkaan ja yhteiskunnan etu tietysti on, että apu saataisiin mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. 

Se, että sosiaalityöntekijät eivät pysy tehtävissään tarkoittaa usein myös asiakkaalle oman työntekijän vaihtumista. Surullisessa Vilja Eerikan tapauksessa, jossa lapsi menehtyi vanhempansa surmaamana useista lastensuojeluilmoituksista huolimatta, merkittävänä tekijänä oli työntekijöiden vaihtuminen. Se mahdollisti tilannekuvan hämärtymisen ja sen, ettei kokonaiskuvaa lapsen tilanteesta ollut kellään. Pysyvällä omalla työntekijällä on siis suuri merkitys. 

Työntekijöiden vaihtuvuuteen vaikuttavat monet asiat, yksi merkittävä tekijä on kohtuuttoman suuri työkuorma. Sosiaalityöntekijät kärsivät moraalisesta stressistä, koska joutuvat muun muassa tinkimään työn laadusta kiireen alla. Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia muistutti hiljattain, että eläköityvistä sosiaalityöntekijöistä suurin osa jää työkyvyttömyyseläkkeelle. Työkyvyttömyyseläkkeelle jäävien keski-ikä on 55-vuotta. 

Vuoden 2022 alusta lastensuojeluun on tullut asiakasmitoitus. Sosiaalityöntekijällä voi olla kerrallaan korkeintaan 35 asiakkuutta hoidettavanaan. Asiakasmitoitukset tarvitaan mielestäni kuitenkin  kaikkeen sosiaalityöhön. Tarvitaan joustoja ja vaikuttamismahdollisuuksia, ei työajan pidennyksiä, joita valtakunnansovittelija sovintoesityksessään viimeksi tarjosi. Työajan pidennys valmiiksi kuormittuneille työntekijöille on täysin väärä signaali. Lisäksi tarvitaan riittävä palkkaus, sosiaalialan palkkakuopasta nostava palkkaohjelma, jotta asiantuntijamme eivät haikailisi muille aloille.

Sosiaalityöntekijän pätevyysvaatimuksena on maisterikoulutus, sosiaaliohjaajat ovat myös korkeakoulutuksen saaneita ammattilaisia. Sosiaalialan korkeakoulutettujen palkkauksessa työn vaativuutta, kuormittavuutta ja vastuuta ei tällä hetkellä tunnisteta. 

Jenni Kuisti (vihr) 

Sosiaalityöntekijä (YTM), sosionomi (AMK)

2020-luku tuntuu olevan monenlaisten kriisien aikaa. Jostain syystä meillä yleisesti tunnistetaan ongelmat maataloustuottajien, energiaitsenäisyyden ja maanpuolustuksen osalta, mutta terveydenhuoltoalan ongelmat lakaistaan maton alle. Tehy ja Super käyvät tällä hetkellä laaja-alaista työtaistelua hoitoalan palkkojen nostamiseksi. Hoitoala on erityisen naisvaltainen, ja siksi hoitoalan huonot työolot ja palkkakuoppa ovat naisspesifejä ongelmia.

Tasa-arvolain (1986/609) mukaan ”viranomaisten tulee kaikessa toiminnassaan edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti”. Kuitenkin ajatellaan, että hoitoala on kutsumus, ja että alalle hakeutuneet eivät motivoidu paremmasta palkkauksesta. Tällä hetkellä myös media toistaa viestiä, jonka mukaan hoitajien palkkoja ei ole varaa nostaa.

On totta, että pelkästään palkkojen korotus ei korjaa hoitoalan ongelmia. On kuitenkin tosiasia, että hoitajien palkkojen nostoa paljon kalliimmaksi tulee tilanne, jossa meillä ei ole työhönsä motivoituneita hoitajia.

Hoitajien palkkauksen historia on mielenkiintoinen. Vielä 1960-luvulle asti on ollut suositeltavaa ja laillista maksaa naisille vähemmän palkkaa kuin miehille. Työssäkäyvän miehenhän on täytynyt elättää koko perhe, jos nainen taas kävi palkkatöissä niin hän oli todennäköisesti itsellinen eikä hänen näin ollen täytynyt maksaa kuin oma elämisensä. 1963 Suomi ratifioi kansainvälisen sopimuksen, joka teki laittomaksi palkkasyrjinnän. Naisvaltaisen hoitoalan palkat jäivät kuitenkin kuoppaan, josta niiden on mahdotonta päästä nousemaan ilman yhteiskunnan tukea.

Muihin Pohjoismaihin verrattuna hoitajien palkat ovat huomattavasti matalammat. Ylen tammikuussa julkaistun artikkelin mukaan suomalainen sairaanhoitaja saa kuussa keskimäärin 3200e kuussa, kun taas tanskalainen sairaanhoitaja saa 4300e. Nämäkin luvut ovat mielestäni hyvin harhaanjohtavia, sillä palkkaan on laskettu mukaan myös vuorolisät. Vuorolisät ovat haittalisiä: yövuorot ja säännöllisen epäsäännöllinen päivärytmi altistavat mm. masennukselle, ylipainolle ja rintasyövälle. Todellisuudessa hoitajan peruspalkka on noin 2500e/kk, mikä on merkittävästi vähemmän kuin samantasoisen koulutuksen käyneen insinöörin peruspalkka.

Palkkauksen päälle monella muulla alalla saa esimerkiksi lämmityspaikan autolleen, kahvia, lounasseteleitä, tulospalkkioita, joululahjoja ja firman pikkujouluja. Hoitajat eivät saa näistä mitään. Palkka ei myöskään nouse työuran aikana kuin joitain kymppejä.

Huonon palkan lisäksi hoitoalaa on verotettu lean-ajatusmallin mukaisella tehostamisella. Ylhäältä käsin on helppo sanoa, että työn voi tehdä tehokkaamminkin. Tehostus on kuitenkin pois inhimillisestä kohtaamisesta: keskusteluista, kuuntelemisesta, rauhallisesta ilmapiiristä. On kamalaa lähteä töistä kotiin tietäen, että ei ole pystynyt kiireen vuoksi auttamaan hätää kärsiviä ihmisiä. Väitän, että jokainen hoitaja tunnistaa tämän tunteen. Kiirettä on toki muillakin aloilla, mutta hoitoalalla ero on siinä että kiireestä kärsivät sairaat, vanhukset ja vammaiset. Lisäksi hoitoalalla kiiretilanteessa tehdyt huonot päätökset voivat johtaa vakaviin vaaratilanteisiin, jopa vammautumisiin ja kuolemiin. Olen kuullut toki myös kommentin, että mm. rakennusalan ihmiset ovat aina myös vastuussa ihmishengistä. Varmasti ovatkin, mutta heidän päätöksensä varmistetaan monen ihmisen toimesta ja tietokoneohjelmien avulla, eikä päätöksiä tarvitse ikinä tehdä sekunnissa. Hoitajien täytyy.

Jos näitä hoitoalan ongelmia, palkkausta ja työoloja, ei korjata, näemme lopputuloksen lähitulevaisuudessa. Todellisuus muuttuu karuksi, kun hoitajiksi haluavia ei enää löydy ja osaajat katoavat parempipalkkaisiin toimistotöihin. Hoitajia ei voida rekrytoida tilalle ulkomailtakaan, sillä tämä synnyttää eettisiä ongelmia lähtömaihin hoitajakadon siirtyessä ja perheiden jäädessä ilman äitejään. Emme me voi viedä muiden maiden koulutettuja hoitajia, tarvitsemme omamme. Hoitajien puutteessa ajaudumme Etelä-Eurooppalaisten maiden tapaiseen tilanteeseen, jossa omaiset korvaavat puuttuvia hoitajia. Tällä hetkellä suomalainen sairaanhoito on tuloksiltaan maailman huippuluokkaa. Uskon, että haluamme pysyä huipulla jatkossakin.

Piia Äijö
Kauhajoki

Lähteet:

Tasa-arvolaki 8.8.1986/609

Yle: Sairaanhoitaja saa Suomessa yli tonnin vähemmän kuin Tanskassa – kansainvälinen vertailu paljastaa hoitajien palkkakuopan syvyyden. 22.2.2022

Mitä eroa on valtakunnanpoliitikolla ja työttömällä työnhakijalla?

Helsingin Sanomat haastatteli kykypuolueen puheenjohtajaa Lauantaivieras -osiossaan 26.3. Haastattelussaan Petteri Orpo moitti yleiseen tapaansa hallituksen talous- ja työllistämistoimia riittämättömyydestä ja toisti samat iänikuiset hokemat menokehyksistä ja priorisoinneista. Ilmeisesti kokoomuksen johto ei näe kehuttavaa historiallisen korkeassa työllisyysasteessa, mikään ei ole tarpeeksi. Älyllisesti epärehellisintä kuitenkin haastattelun annissa oli iänikuinen väite siitä, että sosiaaliturvan leikkaaminen jotenkin nostaisi työllisyyttä automaattisesti, tätä kantaa ei ilmeisesti tarvitse perustella mitenkään enää.

Sosiaaliturva ei ole kuluerä, vaan sijoitus. Se on yhteiskuntarauhan hinta raaistuvassa työnhakuympäristössä, jossa suurin työllistäjä ei ole avoimien hakujen perusteella kartoitettu pätevyys, vaan nepotismi – eli näin nykykielessä “verkostoituminen”. Kattava työttömän työnhakijan sosiaaliturva vähentää suoraa mm. omaisuusrikollisuutta ja tarvetta kodinturvajärjestelmille, joita poliitikkojen ykkös- ja kakkosasunnoissa kyllä riittää. Ei tule myöskään unohtaa, että Euroopan neuvosto on viimevuosina moittinut Suomea monesti sosiaaliturvan matalasta tasosta, eli näin rautalangasta vääntäen siis Euroopan suurimman ihmisoikeusjärjestön mukaan Suomen nykytasoinen sosiaaliturva ei mahdollista inhimillistä elämää.

Kuka kertoisi tämän kokoomukselle? Puolueen talousajattelu kaipaisi muutamaa modernia luentoa käsitteistä kuten näennäistalouskuri (lyhytnäköiset säästöt jotka kasvattaa kuluja pitkällä tähtäimellä).

Suomen viimeiset kolme hallitusta ovat todella pyrkineet kitkemään työttömyyttä, siis ainakin tilastoista. Työttömäksi ei siis lasketa kuntoutujaa, opiskelijaa tai sitä raukkaa joka kertoi bisnesideastaan TE-toimiston haastattelussa ja sai itsensä lueteltua yrittäjäksi täysin vailla alkupääomaa tai Y-tunnusta. Myöskin nollatuntisopimukset ja satunnaiset keikkatyöt kaunistavat listoja ja puhdistavat omaatuntoa mukavasti.

Kysymys kuuluu: onko maksettujen sosiaalietuuksien määrä laskenut nimellisen työllisyyden noustessa? Rohkenen epäillä. Uusi työnvälitysmalli tuskin tuo sen suurempaa apua niin kauan kuin osa työnantajista ei edes ilmoita avoimia paikkojaan TE-toimistolle, samalla valitellen kohtaantaongelmia. Hakuvelvoitteet eivät tähänkään asti ole luoneet yhtäkään uutta työpaikkaa muualle kuin TE-toimistoon. 

Suuri osa julkista sektoriamme joko on toteuttamassa tai suunnittelee työtaistelutoimia tällä hetkellä, suurimpana syynä nimenomaan palkkakehitys. Samaan aikaan hyvinvointialueiden luottamustoimien palkat asetetaan poskettoman korkeiksi, harvalla on niin hyväpalkkaista osa-aikatyötä kuin aluevaltuutetulla.

Tähän ajatukseen kiteytyykin tämän blogin otsikko; Työtön, lähde politiikkaan! Poliittisessa toiminnassa sinulla on viimeinkin mahdollisuus oikeasti vaikuttaa työllisyyspoliittiseen päätöksentekoon! Palkkaus vastaa viihdealan ruokapalkasta poskettomuuksiin -asteikkoa, saat keskustella vertaistesi kanssa avoimesti siitä, miksi tuleva työnvälitysmalli on tuhnu jo syntyessään kaikista niistä syistä jotka työnantajat itse antavat ja saat miellyttäviä yhteiskunnallisia vastuutehtäviä vaan niin paljon kuin viitsit hakea riippuen tietysti asioista kuten naamakerroin, sukupuoli-identiteetti, uskontokunta ja mikä lyhenne nimesi vierestä löytyy! Huipulle päästessäsi saat nauttia verovapaista asumistuista kauniissa pääkaupungissamme ja rajattomasta taksikortista ilman työssäolovelvoitetta, siinä tohinassa TE-toimiston tsemppipuhelu ei tunnu enää missään!

Ehkä sosiaaliturvan tärkeyskin unohtuu, ironian piillessä siinä että elät itse steroideilla pumpatuilla sosiaalituilla joita kukaan ei valvo, olethan parempi ihminen nyt.

Topias Lahdensuo, Lapua
Etelä-Pohjanmaan vihreät nuoret

Vauva muuttaa vanhempiensa maailman, ja tuo mukanaan suuren vastuun pienen elämän edellytysten järjestämisestä. Toisaalta vauva ei paljoa vaadi,  ravinto ja hellä hoiva ovat ne tärkeimmät. Suurin osa suomalaisäideistä haluaisi imettää lastaan, mutta vain osa onnistuu tavoitteessaan. THL:n ja WHO:n 6kk täysimetystavoitteeseen pääsee vain murto-osa äideistä, jo yhden kuukauden iässä vauvoista enää 58% on täysimetettyjä. Lisäksi asiaan liittyy sosioekonomisia eroja: nuoret ja vähemmän koulutetut äidit todennäköisemmin lopettavat imetyksen aikaisemmin. Syy ei ehdottomasti ole äideissä, eikä vauvoissa, vaan puutteellisessa ohjauksessa ja virheellisessä tiedossa jota perheet saavat läheisiltään ja terveydenhuollosta. Siksi imetyksen edistäminen on yhteiskunnallinen asia.

Vielä 1980-luvulla tieto ihmisen maidonerityksestä perustui siihen, mitä tiesimme nautaeläinten maidonerityksestä. Tietoa ihmislajin osalta ei ollut, suurelta osin koska ketään ei rahallisesti hyödyttänyt tutkia aihetta. Ei myöskään ymmärretty vauvan tarpeita, tiheän imun kausia tai rintaraivareita. Ratkaisuksi ihan jokaiseen ongelmaan tarjottiin korviketta tai kiinteiden ruokien aloitusta. Esimerkiksi toiselle meistä on aloitettu luumusoseen syöttäminen kuukauden ikäisenä vatsavaivojen vuoksi. Nykytietämyksen mukaan tällä on todennäköisesti lähinnä pahennettu vatsanväänteitä. Ja toisen meistä 70-luvun lopulla syntyneen imetys loppui, koska hyvää tarkoittanut kummitäti tuli hoitamaan ja antoi äidille lomaa juuri kriittisessä vaiheessa, jolloin maidon tulo ehtyi korvikkeen antamisen myötä. 

Imetys on tärkeä asia ensinnäkin siksi, että se edistää koko perheen terveyttä. Vauvalla se vähentää mm. korvatulehduksia, sairaalahoitoa vaativia vatsatauteja, allergioita, astmaa ja jopa leukemiaa. Äideillä se taas auttaa synnytyksestä palautumisessa ja ehkäisee mm. sydän- ja verisuonitauteja, kakkostyypin diabetesta ja hormonaalisia syöpiä. Tutkitusti perheessä, jossa imetys sujuu hyvin, on vauvalla pienempi riski tulla pahoinpidellyksi tai laiminlyödyksi. Lisäksi imetys on perheelle taloudellisesti edullisempaa kuin korvikeruokinta.

Terveydellisten ja sosiaalisten asioiden lisäksi imetys on ekoteko. Rintamaito ei vaadi pakkaamista, kuljettamista tai lämmittämistä. Lisäksi korvikkeeseen verrattuna rintamaidon “tuottamiseen” tarvitaan vähemmän vettä ja vähemmän energiaa. Korvike myös useimmiten syötetään muovisesta tuttipullosta.

Onneksi nyt 2020-luvulla tiedämme enemmän imetyksestä ja tunnemme useita keinoja, joilla yhteiskuntamme voi tukea perheitä imetyksessä. WHO on laskenut, että jokainen imetyksen tukemiseen panostettu euro maksaa itsensä takaisin 35-kertaisena. Imetyksen edistäminen on siis  kustannustehokasta ja ennaltaehkäisevää toimintaa, joka nostaa perheiden hyvinvoinnin tasoa. Perheet tarvitsisivat nykyistä nopeammin apua ja tukea imetysongelmiinsa. Sosioekonomisten erojen vuoksi mielestämme olisi perusteltua, että tämä apu olisi perheille ilmaista. Synnytyksen jälkeen ylimääräinen poliklinikkamaksu voi kaataa pienituloisen perheen talouden.

Imetys on siis edullinen ja konkreettinen tapa edistää perheiden yhdenvertaisuutta ja rakentaa kestävää yhteiskuntaa. Siksi imetyksen edistämiseen tulee panostaa jatkossa enemmän.  Kirjoituksemme tarkoituksena ei ole painostaa ketään, mutta perheillä pitäisi olla käytössään riittävästi tietoa päätöksentekoon sekä riittävä tuki ja apu päätöksensä tueksi.

Piia Äijö, kätilö ja Heli Hämäläinen, ammatillinen opettaja

Lähteet:

https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/140536/URN_ISBN_978-952-343-555-1.pdf

Breastfeeding and the environment

https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-949-1

https://www.euro.who.int/en/health-topics/disease-prevention/nutrition/publications/2020/the-best-start-in-life.-breastfeeding-for-the-prevention-of-noncommunicable-diseases-and-the-achievement-of-the-sustainable-development-goals-in-the-who-european-region-2020

Kotisairaanhoitoa ja muita kotiin tuotavia palveluja on uudistettava ennakkoluulottomasti niin, että ihmiset voivat asua omassa kodissaan mahdollisimman pitkään. Jokaisella pitää olla myös mahdollisuus valita, muuttaako palvelujen äärelle kuntien keskuksiin, vai hankkiiko omatoimisesti lisäapua nykyiseen kotiin. Ikääntymisen myötä myös muistisairaudet lisääntyvät ja tehostetun palveluasumisen hoivakotipaikkoja ei riitä kaikille. Siksi tarvitsemme kaikki tahot mukaan hoivatalkoisiin. Julkinen ja yksityinen palvelu ei saa olla toistensa kilpailijoita. Myös muut toimijat on otettava mukaan.

Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen aluevaltuustoon pitää valita sellaisia henkilöitä, joilla on rohkeutta kehittää palveluja täysin uudella tavalla. Palvelujen kirjo voi olla mitä tahansa yhteisruokailujen järjestämisestä henkilökohtaisiin palveluihin. Myös helppokäyttöiset uudet digitaaliset palvelut ja pitää ottaa epäröimättä käyttöön. Rahaa säästyy, kun osa hoivakäynneistä voidaan hoitaa videopuheluiden välityksellä tavanomaisten kotona käyntien lisäksi.

Kuntiin kannattaa rakentaa uusia esteettömiä ja yhteisöllisiä asuinympäristöjä. Tulevaisuuden koti sijaitsee talossa tai korttelissa, jossa on mahdollista tavata muita ihmisiä, harrastaa, liikkua ja kuntoutua yksin tai ryhmissä. Hissit, ovet ja lukitukset ovat automaattisesti ohjattuja. Erilaisia kaatumisen tunnistavia, tai asunnossa liikkumisen seurantalaitteita voidaan laittaa jo enemmän hoivaa tarvitsevien asuntoihin turvaa tuomaan. Oma kotihoidon tiimi pyörii lähistöllä aamusta iltaan ja vartiointipalvelu turvaa yöaikaisen avun saannin.

Myös Ikääntyneiden ihmisten nykyiset asunnot pitää muuttaa turvallisiksi. Varsinkin syrjäkylillä asuville on kehitettävä uusia, pelastustoimen avulla kehitettyjä palveluja. Sopimuspalokuntalaiset voivat opastaa ja kouluttaa ihmisiä siinä, miten oma koti saadaan turvallisemmaksi. Paikannuspalvelu ja selkeät opasteet tuovat avun varmemmin ja nopeimmin perille silloin kun hätä on suurin.

Kyläyhdistykset ja vammaisjärjestöt pitää ehdottomasti ottaa mukaan hoivapalvelujen kehittämistyöhön, sillä heillä on mahdollisuus tuoda tietoa, toimintaa ja vertaistukea ihmisten arkeen. Kolmas sektori on se taho, jolla on jo valmiit ohjelmat, projektit ja ajatukset siitä, mitä tehdään. Tarvitaan vain kohdeyleisö ja maksuttomat, esteettömät tilat missä voimme kokoontua.

Kotihoidon kehittämisen tavoitteena on ennalta ehkäistä yksinäisyyttä ja siitä aiheutuvia mielenterveysongelmia. Siinä työssä me jokainen voimme myös auttaa. Ollaan siis avuliaita naapureita, sukulaisia, tuttavia ja ystäviä kohtaan. Ollaan kiinnostuneita ja sopivasti uteliaita miten ikääntynyt pärjää. Tarjotaan kyytiä tai kauppa-apua. Annetaan pieniin askareisiin auttavaa kättä.

Ja ennen kaikkea pysähdytään kuuntelemaan vastausta kysymykseen: Mitä sinulle tänään kuuluu?

Tiina Kankaanpää,
Kurikka

• 

Indelningen i välfärdsområden skapar konstgjorda gränser i vårdhelheten. Kronoby lyfts upp som exempel där befolkningen förväntas rösta i Österbottens välfärdsområde samtidigt som många önskar få sin vård i Karleby.

Tycker att Henrik Huhta på ett bra sätt belyste problematiken i sin insändare (4.1.). Landskapet Österbotten är 250 km långt och 30 km brett, vilket gör det till ett geografiskt problem men samtidigt en stark språklig enhet för de svenskspråkiga. Att hitta modeller för vård över gränsen torde säkert vara praktiskt möjligt, men betalningsrörelsen för utförda tjänster blir helt säkert en framtida utmaning så att alla parter är nöjda. Dessutom kommer detta inte att vara ett enbart österbottniskt problem utan motsvarande gränsöverskridande verksamhet finns på annat håll i landet också.

En annan utmaning är patientdatasystemen. Under året har vi kunnat följa hur en upphandling gått i stöpet till följd av starkt ökade kostnader. Men behöver vi över huvud taget ett nytt patientdatasystem? Vi har ju redan nu ett landsomfattande Omakanta system där mycket av vårdhistoriken redan finns inskriven.

Varför bygga upp två parallella system? Dessutom involverar Omakanta systemet också den privata vårdsektorn, vilket gör det mer heltäckande. Har sjukvårdssystemet behov av mer detaljinformation borde det gå att bygga ut med nya moduler. Via detta flyttar patientdatan med personen vid byte av välfärdsområde.

Förhoppningsvis kunde detta leda till att mer resurser frigörs för själva vårdarbetet.

Thomas Snellman, Pederöre
Kandidat i välfärdsområdesvalet, De Gröna

Hoitoalalla on tällä hetkellä kova kiire ja hoitajapula on todellinen. Itsellänikään ei ole ollut aikaa tehdä vaalikampanjaa, sillä työt vievät mennessään. Olen työskennellyt vanhusten ja vammaisten parissa yli 10 vuotta ja olen nähnyt sinä aikana paljon hoitoalaan kohdistuvia leikkauksia. Monikaan ei ymmärrä, kuinka nämä leikkaukset vaikuttavat vanhusten ja vammaisten elämään, ellei omassa lähipiirissä ole vanhuksia tai vammaisia. Palveluiden saannin kriteereistä on tullut tiukempia ja kaikelle on hintalappu. Yritetään säästää kuluista, ja palveluiden laatu kärsii. Yritetään olla tehokkaita ja menetetään inhimillisyys.

Kun vanhus ei enää pärjää turvallisesti kotonaan, Soite (Keski-Pohjanmaan sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymä) tulee kartoittamaan tilanteen, täyttyvätkö kotihoidon myöntämisen kriteerit asiakkaan kohdalla ja kuinka paljon apua hän tarvitsee. Asiakas voi saada apua 15 minuutista 2 tuntiin päivässä riippuen avun tarpeesta. Korkeintaan neljä käyntiä voi olla päivässä. Jos kriteerit täyttyvät ja Soitella on tilaa, he voivat tarjota palvelun, tai vaihtoehtoisesti voivat myöntää palvelusetelin. Mikäli todetaan, että avun tarve on suurempi kuin 2h tuntia päivässä, silloin täytyy hakea laitospaikkaa. Myös hoivakodit ovat täynnä, eikä paikkaa saa välittömästi.

Palvelusetelin arvo on kiinteä, ja loppuosan asiakas maksaa itse. Loppuosan määrä riippuu palveluntarjoajan hinnoista. Yksityiset palveluntarjoajat täydentävät hyvin julkisia palveluita, ja ne lisäävät asiakkaan valinnanvapautta. On kuitenkin tärkeää, että niiden laatua valvotaan ja että hinnat pysyvät asiakkaille kohtuullisina. Kotihoidon lisäksi asiakas maksaa tarvittaessa erikseen siivouspalvelut, ateriapalvelut, kotisairaanhoidon, lääkäri- ja sairaalapalvelut sekä esimerkiksi turvapuhelinpalvelun. Jos asiakkaalla on vain peruseläke, ei kaikkien maksujen jälkeen jää paljon jäljelle lääkkeisiin, vuokraan ja ruokaan.

Tulen itse 3. maailman maasta, jossa vain rikkaat saavat hyvää hoitoa. Meidän tulisi vaalia terveydenhoitojärjestelmäämme ja sosiaalipalveluitamme, ja vaatia, että siihen suunnataan tarpeeksi resursseja ja että se pidettäisiin tasa-arvoisena ja yhdenvertaisena kaikille.

Kaikilla vanhuksilla on oikeus elää kotona ja tuntea olonsa turvalliseksi mahdollisimman pitkään. Kotona asumista tukemalla tuetaan myös vanhuksen terveyttä, itsenäisyyttä ja oman arvon tuntoa. Kun kotona asuminen ei ole enää mahdollista heikentyneen kunnon tai muistisairauden vuoksi, on palvelupaikka taattava. Heille, jotka eivät täytä kotihoidon kriteereitä, mutta eivät kuitenkaan tunne oloaan turvalliseksi kotona, vaihtoehdot ovat joko maksaa kotihoito kokonaan itse tai yrittää selviytyä yksin ja soittaa tarvittaessa ambulanssia paikalle. Kaikilla ei kuitenkaan ole varaa maksaa kotihoitoa kokonaan itse. Usein on vaikea ymmärtää, miksi juuri omalla kohdalla kriteerit eivät täyty. Ainut vastaus on, että resurssit eivät riitä kaikille. Joskus täytyy taistella, että palvelua saa.

Yksi asia, jota Suomessa arvostan, on se, että sairaista ja vammaisista huolehditaan, mutta meidän tulee varmistaa, että näin on asia myös jatkossakin. Palveluista ei voi jatkuvasti leikata, vaan joskus voi myös ajatella, onko mitään muita keinoja ja voidaanko lisätä tuloja. Voitaisiin myös enemmän lisätä kuntouttavia toimia sekä parantaa omaishoitajien asemaa. Sote-alan henkilökunnasta täytyy myös pitää hyvää huolta, jotta he jaksaisivat paremmin. Heitä ei saa ylikuormittaa; se vaikuttaa myös palvelun laatuun.

Työni myötä olen kokenut myös, kuinka sairaalaankaan ei pääse helposti ja sieltä kotiutetaan heti kuin vain mahdollista. Tämä johtaa kierteeseen, jossa asiakas on vain muutamia päiviä kotona ja taas hänelle joudutaan soittamaan ambulanssia, kun hän ei pärjää kotona turvallisesti. Päättäjien tulee tietää, mitä todella tapahtuu terveydenhuollossa. Ehkä heidän pitäisi kokeilla työskennellä alalla hetken. Ehkä sitten päätökset voisivat olla parempia. Kaikkien tulee saada nopeasti palveluita riippumatta tulotasosta. Jatkuva resurssien vähentäminen johtaa siihen, että pian ei ole eroa kehittyvien maiden ja Suomen välillä, jolloin yksityiseltä puolelta saa laadukasta palvelua nopeasti, mutta he, joilla ei ole siihen varaa, kärsivät ja ovat todella eriarvoisessa asemassa.

Faisa Egge
Terveydenhoitaja, yrittäjä
Aluevaaliehdokas (Vihr.)
Kokkola

Aluevaalit lähestyvät, edessä ovat koko Suomea pysyvästi muovaavat vaalit, jonka seuraukset heijastuvat tuleville sukupolville. Väestön ikääntymisen ja yhä jatkuvan kaupungistumisen edetessä eri kuntien ja kaupunkien välinen kyky hoitaa peruspalveluitaan vaihtelee entistä enemmän. 

Laajempi hyvinvointialue mahdollistaa laajan palveluverkoston säilyttämisen yhdenvertaisena asuinpaikasta riippumatta. Yhtenäiset pelisäännöt ja toimintatavat mahdollistavat myös toimintojen joustavamman kehittämisen ja tehostamisen.  

Tuo mulle taivaalta kuusi kuuta,
Paa Saturnuksen renkaat sormeeni mun
Mikään ei mun hulluuttani muuta,
Siksi sinuun turvaudun

Ressu Redfordin kappale vuodelta 1993 kertoo kaipauksesta ja korkeista odotuksista. Sopii hyvin tähänkin hetkeen kun ja odotuksiin joita aluevaaliehdokkaisiin kohdistuu. 

Ehdokkaat sitten kiirehtivät lupaamaan kuita taivaalta ja Saturnuksen renkaita – vaalikoneetkin kyselevät asioita mustavalkoisten lasien läpi. Maailma ei vain ole mustavalkoinen. 

Jääthän yöksi untani vartioimaan?
Et pois saa mennä pitkäksi aikaa,
Laulusi jää sydämeeni soimaan
Ethän, hei, ethän kuole vuokseni mun?

Tunteiden varassa tehdään turvallisia valintoja  ilman että on riittävästi tietoa ja laaja-alaista näkemystä. Aluevaltuustoissa päätetään asioita, jotka koskettavat jokaista hyvinvointialueen ihmistä ja silloin vaakakupissa ei saa olla tärkeimpänä oma napa eikä naapurinkaan. 

Tärkeintä on huolehtia että mielenterveyspalvelut ovat käytettävissä nopeasti jo ennen kuin nuoren ihmisen sielun arvet ovat heijastuneet verta vuotaviksi haavoiksi käsivarsissa. Tärkeintä on saada nopeasti apu paikalle kun iäkäs sydän ei tahdo jaksaa lyödä riittävästi. Tärkeintä on että köyhyysrajalla kituuttava yh-äiti pystyy hoidattamaan itsensä  ilman pelkoa että se heijastuu loppukuussa  jääkaapin sisältöön.

Tuo mulle taivaalta kuusi kuuta,
Paa Saturnuksen renkaat sormeeni mun
Mikään ei mun hulluuttani muuta,
Siksi sinuun turvaudun

Käytä äänioikeuttasi. Möyhi pintaa syvemmältä ja kysy ja kyseenalaista. Oli sydän sitten vasemmalla tai oikealla tai keskellä niin jokainen haluaa tehdä hyvää. Minulle ihminen on keskiössä. 

Enkä vaadi liikaa. En
Teetkö vielä kaikkesi mun tähden?

En. Vaikka äänestäisitkin. Teen kaikkeni kaikkien tähden.

Marko Koivuniemi
Jalasjärveläinen aluevaltuustoehdokas