Minna Roukkio-Taipale valdes för ordförande av de Gröna i Mellersta Österbotten. Vem är Minna? Här hittar du vår kort intervju om Minna.
Vem är du? Jag har examen i processingenjöring i Kemi. Miljövårdsteknik var mitt viktigaste inriktningsalternativ. Nuförtiden jobbar jag som VVS-planerare, men mitt viktigaste arbete I världen är att vara mamma till 3 barn
Hur började du med Gröna partiet och blev aktiv inom gröna politiken? Jag blev bekant med gröna politiken några år sedan via kommunalvalet. Jag har alltid haft “ett grönt hjärta”, ibland lite överdrivet grönt. Att bli medlem I partiet hade jag var någonting som jag bara fundera, att I Gröna partiet måste man tänka likadant av hela ideologin. Då man fått veta, att man kan ha sina egna åsikter i vissa saker, fanns det inget problem nåmera att delta.’
I sista valet gick det bra för Mellestra Österbotten och nu har ni hittat många nya kandidater. Har du någon åsikt, att varför så? Det här låter jätte bra, men tyvärr kan jag inte ta asvar av det. Jag är bara jätte nöjd, att vi har kunnat hitta bra kandidater och att Gröna politiken intresserar folk. Men det finns alltid möjligheten att förbättra!
Som ordförande, hur ser du fram till riksdagsvalet? Jag är jätte nöjd att vi har åtminstone en kandidat för riksdagsvalet. Jag är medveten av attityder som folk har I Mellestra Österbotten, och vet, att kandidaten måste faktiskt bo I området. Lokaliteten betyder mycket här. Det är lättare att träffa folk, föra kampanj och skaffa gamla, samt nya röster, då man förstår lokalitetens betydelse.
Hur känns det att börja som ordförande? Jag uppskattar att har blivit valt I arbetet, det får mig ödmjuk. Ensam är jag ingenting – tillsammans kan vi köra fram gröna ideologin, hitta nya ideer och växa I Mellestra Österbotten. Tiden har varit jobbig för oss alla med pandemin och flera olika val – nu är det dags att andas och börja på nytt. Bättre än tidigare.
Mustasaarelainen Elina Sahlgren on valittu Vaasan vaalipiirin vihreiden vaalityöntekijäksi. Vaasan vaalipiirin vihreät vahvistivat valinnan lokakuun kokouksessaan. Sahlgrenilla on vaalipiirin laajaa tuntemusta, sillä hän on viettänyt lapsuutensa Kokkolassa ja on asunut sittemmin Vaasassa ja Vaasan lähistöllä yli 10 vuotta. Sahlgren saavutti myös ensikertalaisena ehdokkaana kunnioitettavat 80 ääntä aluevaaleissa 2022 Pohjanmaan hyvinvointialueella.
“Politiikka on aina ollut salainen paheeni – nyt voi vihdoin jännityksellä sanoa, että pääsen toteuttamaan sitä hyveenä yhdessä mahtavien työkavereiden ja vihreiden eduskuntavaaliehdokkaiden kanssa. Seinäjoen kesän 2023 puoluekokouksen järjestäminen jännittää sekin, mutta hyvällä tavalla”, kertoo Elina Sahlgren.
Sahlgrenin tehtävänkuvaan kuuluu erityisesti viestinnälliset sisällöt sekä vaalipiirin vihreiden ehdokkaiden avustaminen matkalla kohti vuoden 2023 eduskuntavaaleja.
“Upea saada aiemmin ehdokkaana ollut Elina nyt mukaan työntekijätiimiin vahvistamaan koko vaalipiirin kattavaa osaamista ja monikielistä viestintää”, kommentoi Vaasan vaalipiirin vihreiden puheenjohtaja Lotta Alhonnoro.
Vaasan vaalipiirin vihreät ovat julkistamassa vielä 8 uutta ehdokasta eduskuntavaaleihin jo julkistettujen 8 henkilön lisäksi. Seuraavat julkistukset ovat luvassa marraskuussa.
Menneellä viikolla sosiaalisessa mediassa kiersi haaste, jossa jaettiin työelämän onnistumiset sekä listattiin aikaisempi työkokemus.
Haasteen myötä oli mielenkiintoista huomata, minkälaisia työpaikkoja monilla on ollut. On kuitenkin hyvä muistaa, että elämme suorituskeskeisessä yhteiskunnassa, jossa ihannoidaan määrätietoista ahertamista, joka saa usein mennä jopa hyvinvoinnin edelle. Olemmekin tottuneet sanontoihin kuten “ensin työ, sitten hupi”.
Mediassa on helppoa jakaa onnistumisen hetket sekä pitkät ansioluettelomerkinnät. Näiden takana ovat kuitenkin usein kokemukset burn outista, mielenterveyshäiriöistä tai rahahuolista. Nämä kokemukset on helppo jättää sanomatta. On tärkeää huomioida se, että moni ahertaa oman jaksamisensa kustannuksella. Kaikkien lähtötilanne ei myöskään ole sama.
Suomessa mielenterveyspalvelut ovat erittäin ylikuormittuneita. Suurin syy siirtyä työkyvyttömyyseläkkeelle ovat mielenterveysongelmat. On valitettavaa, että tällä hetkellä kaikilla ei ole samanlaisia mahdollisuuksia saada apua nopeasti ja ennaltaehkäisevästi.
Lisäksi tulevat sukupolvet ovat jo ennen työelämään siirtymistä uupuneita ja väsyneitä. Eri tutkimusten mukaan noin 20–25 prosenttia nuorista kärsii mielenterveysongelmista. Erityisesti nuoret ja opiskelijat elävät jatkuvasti suorituskeskeisen yhteiskunnan paineiden alla. Opiskelijat ovat Suomessa ainoa ihmisryhmä, joka joutuu kustantamaan jokapäiväistä elämäänsä lainalla. Tämän lisäksi opiskelijoiden oletetaan tekevän töitä opiskeluiden ohessa ja lomillaan, joka on johtanut siihen, että opiskelijat uurtavat usein vuosiakin ilman lomaa.
Merkittävää on se, että verraten vuoteen 2021 tänä vuonna opintotuen tulorajat nousivat 25 prosentilla ja vuodesta 2023 eteenpäin tuloraja nousee 50 prosentilla. Tämä on tärkeä muutos, jolla osoitetaan opiskelijoille, että heitä on kuunneltu.
Nuorten ja opiskelijoiden huolia ja murheita on kuunneltava tarkasti jatkossakin. Nuoret ja opiskelijat varmistavat vauraan ja hyvinvoivan tulevaisuuden Suomen.
Maria Saita Kaupunginvaltuutettu, eduskuntavaaliehdokas
Maaseudun naisten päivää vietetään tällä viikolla 15.10. YK:n teemapäivän tarkoituksena on nostaa esiin naisten merkitystä maaseudun ja sen elinvoiman ylläpitäjinä ja kehittäjinä. Naisten panos on kautta vuosien ollut merkittävää maataloudessa ja erityisesti maaseutuyhteisöissä, naisten osallistuessa aktiivisesti vapaaehtoistyöhön ja järjestötyöhön.
Nykyään nuoret ja erityisesti nuoret naiset kuitenkin jättävät maaseudun, eikä se ole uusi ilmiö, vaan tämä kehityskulku on jatkunut jo pitkään. Alkusysäyksenä voidaan pitää 1960 -luvulta alkanutta maaseudun rakennemuutosta, jonka jälkeen muutto kaupunkeihin on vilkastunut (Vihreä liitto on perustettu puolueeksi vasta 1988, joten vaikutuksemme maaseudun autioitumiseen on usein liioiteltua).
Naiset eivät toimineet enää emäntinä, vaan lähtivät työhön kodin ulkopuolelle. Työ- ja koulutusmahdollisuudet olivat kaupungeissa paremmat. Maaseutu näyttäytyi ehkä nuorille naisille konservatiivisena elinympäristönä, jossa naisen paikan ajateltiin olevan kotona. Aikaa on kulunut vuosikymmeniä, mutta tällaisiin asenteisiin törmää valitettavasti yhä.
Vaikka kuinka joku sitä voisi toivoa, emme palaa enää aikaan, jossa naiset toimivat laajamittaisesti maatalon emäntinä maaseudulla. Naisia maaseutu kuitenkin todella tarvitsee. Nykyisin etätyön mahdollisuudet, hyvät tietoliikenneyhteydet ja maaseudun edullisempi asuminen tekevät maaseudulle muutosta realistisen vaihtoehdon yhä useammalle. Itse aidosti myös uskon, että tulevaisuuden haasteet ilmastonmuutoksen ja luontokadon etenemisen seurausten myötä tekevät maaseudusta yhä useammalle houkuttelevan asuinpaikan.
Maaseudun naisten rooli kaipaa kuitenkin kirkastamista tähän päivään, jotta houkuttelisimme nuoria naisia paluumuuttajiksi. Tarvitsemme enemmän maaseudun naisia päättäjiksi ja johtaviin asemiin, jotta päätöksissä heidän näkemyksensä, tietonsa ja kokemuksensa näkyy ja kuuluu paremmin. Jotta maaseutu olisi enemmän heidän näköisensä. Meidän on tehtävä päätöksiä, jotka tukevat naisten mahdollisuuksia osallistua, vaikuttaa ja edetä urallaan.
Etelä-Pohjanmaalla usein sanotaan, että viisaus asuu vanhoissa naisissa. Silti meillä useimmiten asioista päättävät miehet, joten käytännössä emme näytä vakuuttavasti uskoamme vanhojen naisten viisauteen, saatika sitten nuorempien. Edelleen vaalipiirimme kansanedustajistakin vain kaksi kuudestatoista on naisia. Toivottavasti asia korjaantuu tulevissa vaaleissa ja maaseudun naisten arvostus näkyy myös edustuksessa.
Jenni Kuisti Puheenjohtaja, Etelä-Pohjanmaan vihreät Sosiaalityöntekijä, maaseudun kehittäjä Eduskuntavaaliehdokas
Att kommentera Sannfinländarnas finskhetsprogram känns som att slå in en öppen dörr vid det här laget. Som andra redan konstaterat upplevs deras påståenden mer som hets än ett vettigt resonemang och de vilar heller inte på någon solid forskning och kunskap. Faktum kvarstår ändå att många upplever förmånen att få lära sig språk i skolan som något betungande och negativt.
Jag hade själv stora svårigheter att lära mig finska i skolan. Den säregna grammatiken tillsammans med orden som inte liknar något annat språk blev en enda röra i mitt huvud. Ändlösa ordlistor och otaliga ändelser gjorde att motivationen sjönk till noll och med den följde betygen. Det hjälper ju inte att aldrig ha användning för språket heller, man klarar sig bra på svenska i Österbotten.
Det var inte förrän jag fick ett butiksjobb i Vasa jag blev tvungen att ge service på finska. Då dök motivationen att lära sig upp och språket började få fäste i mig. Sakta men säkert ökar ordförrådet och självförtroendet stiger. När jag sen bodde i Sverige några år infann sig en överraskande patriotism och stoltheten över Finland och finska kulturen och språket ökade. Idag kan jag stolt säga att jag klarar mig bra på finska, även om det fortfarande är en utmaning.
Jag tror många finlandssvenskar kan känna igen sig i det här. Och naturligtvis är situationen likadan för finskspråkiga som ska lära sig svenska. Man ser inte poängen och motivationen tryter. Det är här vi behöver satsa om vi vill öka förståelsen för varandra över språkgränsen. Hur höjer vi motivationen för eleverna? Hur kan vi göra det kul att lära sig språk?
Det allra bästa är ju när språket kommer på köpet medan man gör något annat. Engelskan går lätt för de allra flesta unga idag eftersom det är vad som dominerar på sociala medier och i spelvärlden. Gillar man manga lär man sig fort japanska. Kunde populärkultur hjälpa till att få upp intresset för finskan och svenskan också?
Jag skyller inte på lärarna, de gör sitt bästa utifrån de redskap de har till hands. Det är dem vi ska hjälpa och ge verktyg baserade på de senaste forskningsresultaten inom utbildning. Ny teknologi ger nya möjligheter, större flexibilitet och mer individuella lärostigar. Här ska vi göra medvetna satsningar inom skolväsendet. Även utbytesprogrammen över språkgränsen, vilka har gett positiva erfarenheter, kunde utvecklas ytterligare.
Ett språk är en ynnest att bära med sig genom livet. Låt oss ge så många vi kan åt våra barn.
Jostain syystä monella on tapana asettaa vastakkain maaseutu ja kaupungit. Tai oikeammin sanottuna ihmiset, jotka asuvat maaseudulla ja kaupungeissa. Viimeksi tähän sortui maa- ja metsätalousministeri Antti Kurvinen väittäessään, että kriittinen suhtautuminen turkistarhaukseen on vain tietyn kaupunkilaiskuplan ajatus.
Hei ministeri Kurvinen, tässäpä sinulle esimerkki maaseudulla kasvaneesta ja pienissä tai keskisuurissa kaupungeissa aikuisikänsä eläneestä ihmisestä, jonka mielestä turkistarhaus tulee kieltää.
Tiedän, etten ole ainoa laatuani. Tutkimusten mukaan 71 prosenttia suomalaisista ei tahdo turkistarhauksen jatkuvan nykymuodossaan ja lähes puolet suomalaisista kieltäisi sen kokonaan. Lähes puolet suomalaisista ei ole mikään pieni kaupunkilaisten kupla. On laiskaa ja ihmistä aliarvioivaa ajatella, että eri alueille ei mahtuisi erilaisia mielipiteitä.
On tärkeää myös ymmärtää, etteivät turkistarhauksen vastustajat vastusta turkistarhaajia ihmisinä. Päin vastoin, eläinten oikeuksien puolustajille myös ihmisoikeudet ja ihmisten hyvinvointi on tärkeää, enkä usko kenenkään toivovan, että tarhaajat kampitetaan maahan ja jätetään ilman tukea.
Siksi turkistarhauksesta onkin luovuttava siirtymäajalla varmistaen, ettei kukaan putoa toimeentulokuoppaan. Tuottajille on tarjottava esimerkiksi uraneuvontaa ja -valmennusta, muutos- ja investointitukia, opintoseteleitä, yritysneuvontaa ja mahdollistaa aikaisempi eläköityminen. Turkisalan kannattavuus on laskenut jo ennen koronaa, ja jo nyt monet tilat ovat taloudellisesti ahtaalla ja tarvitsevat yhteiskunnan tukea.
Näen ministerin kommenteillaan lietsoman vastakkainasettelun vastuuttomana toimintana myös maaseudun kannalta. Esimerkiksi nuoret, joista vain neljä prosenttia hyväksyy turkistarhauksen nykyisessä muodossaan, ovat tuikitärkeitä maaseudun tulevaisuudelle. Jos he ministerin kommenttien kaltaisten puheiden vuoksi eivät koe enää kuuluvansa tänne, on seudun elinvoima tulevaisuudessa huteralla pohjalla. Oli kyse sitten turkistarhauksesta tai jostain ihan muusta, myös maaseudulle mahtuu monenlaisia mielipiteitä.
Tahdon lopuksi kuitenkin kiittää ministeri Kurvista siitä, että hän on nostamallaan kohulla tuonut tämän tärkeän asian taas keskusteluun. Turkistarhauksen kieltämiseen tähtäävä eurooppalainen kansalaisaloite Fur Free Europe on saanut Suomesta jo 50 000 allekirjoitusta, joista ison osan Kurvisen kommenttien jälkeen.
Kirjoittaja on sikatilallisen tytär ja seinäjokinen kaupunginvaltuutettu
Artikkeli on julkaistu Seinäjoen Sanomissa 14.9.2022
Vaasan vaalipiirin vihreät ry nimesi eilisessä piirikokouksessaan neljä uutta ehdokasta kautta vaalipiirin eduskuntavaaleihin 2023. Ehdokkaat ovat Laura Ala-Kokko, Laura Sahlgren, Maria Saita sekä Suvi Syrjä.
Tulevat eduskuntavaalit ovat Laura Ala-Kokolle (42) järjestyksessään kolmannet. “Minulla on vahva luottamus omiin mahdollisuuksiini päästä läpi. Näkisin mielelläni Vaasan vaalipiiristä edustajan mahdollisimman monesta puolueesta. Näin varmistetaan, että alueen ääni tulee kuulluksi laajasti. Tarvitsemme laajaa edustusta saadaksemme läpi esimerkiksi erilaisia investointihankkeita vaikkapa raideliikenteeseen ja opiskelupaikkojen lisäämiseen” hän kommentoi nimitystä tuoreeltaan. Kauhajoelta lähtöisin oleva Ala-Kokko on toiminut Vaasan kaupunginvaltuustossa sekä mm. kaupunginhallituksessa vuodesta 2012 ja muutettuaan Seinäjoelle 2020 on hän palvellut Seinäjoella ensin varavaltuutettuna ja nyt kaupunginvaltuutettuna.
Laura Sahlgren (41) Kokkolasta on ensimmäistä kertaa ehdolla, ja hän on myös ensimmäinen piirin nimittämä vihreä ehdokas Keski-Pohjanmaalta tulevissa vaaleissa. Sahlgren on vihreä varavaltuutettu Keski-Pohjanmaan aluevaltuustossa, ammattiopiston kuraattori, sosiaalipolitiikan opiskelija sekä kolmen täysi-ikäisen lapsen äiti. “Yläkouluikäisenä haaveilin muuttavani maailmaa eduskunnasta käsin. Olen siis otettu luottamuksesta kun minua pyydettiin ehdokkaaksi” kertoo Sahlgren.“Keski-Pohjanmaa on rakas paikka ja mielelläni olisin edustamassa Vihreiden osalta tätä pienintä hyvinvointialuetta.”
Maria Saita (22) on paitsi Vaasan kaupunginvaltuuston nuorin jäsen, mutta myös Vaasan vaalipiirin vihreän listan nuorin ehdokas koskaan. Kolmatta vuotta hallintotieteitä Vaasan yliopistossa opiskeleva Saita toimii Vaasan kaupunkiympäristölautakunnassa. “Harkitsin ehdokkuutta pitkään, mutta aika tuntui oikealta, sillä haluan olla mukana tekemässä työtä tasa-arvon ja meidän arvokkaan luonnon puolesta. Vaasan vaalipiirissä nuorten äänet tulee nousta esiin paremmin, mutta myös naisten. Se on ydintärkeää maakuntiemme vetovoiman kannalta.”
Suvi Syrjän (41) juuret ovat Etelä-Pohjanmaalla, mutta hän on asunut Vaasassa jo puolet elämästään. Hän on listan kokeneimpia vihreitä: Syrjä on toiminut 2000-luvun alusta asti vihreässä politiikassa aktiivina, toiminnanjohtajana sekä viimeisimmät vuodet europarlamentaarikko Ville Niinistön kotimaan avustajana. Koulutukseltaan Syrjä on yhteiskuntatieteiden maisteri. “Ehdokkaana haluan olla ajamassa etenkin eriarvoistumisen ja huono-osaisuuden vähentämistä. Haluan olla luomassa ratkaisuja, joilla torjutaan ilmastonmuutosta ja luontokatoa.”
Vihreiden puoluehallitus päätti viikonlopun kokouksessaan järjestää puoluekokouksensa historiallisesti ensimmäistä kertaa Etelä-Pohjanmaalla. Kokous pidetään 11.-12. kesäkuuta 2023.
Vihreiden puoluekokousta on vietetty sen historiassa Vaasan vaalipiirissä kahdesti: Vaasassa (1996) sekä Kokkolassa (2005). Tulevan vuoden puoluekokous on kuitenkin isoin vihreiden historiassa, sekä samalla tärkeä henkilövalintakokous, jossa puoluejohto valitaan seuraaviksi vuosiksi.
Vaasan vaalipiirin vihreiden puheenjohtaja ja vihreiden puoluehallituksessa mukana oleva Lotta Alhonnoro kommentoi asiaa tuoreeltaan: “Seinäjoki on tapahtumakaupunkina täydellinen ja tarjoaa hienot puitteet tärkeälle puoluekokoukselle ensi kesänä. Puoluekokouksen eteen on tehty paljon töitä viimeisten vuosien aikana, ja on upeaa nähdä tämän kantavan nyt hedelmää. Erityisesti edeltäjäni Tuomas Ojajärven väsymätön työpanos on mainittava. ”
Seinäjoella järjestettävän puoluekokouksen pääpaikkana toimii Seinäjoki Areena, mutta myös ympäri kaupunkia tullaan järjestämään oheistapahtumia ja koulutusta. Etelä-Pohjanmaan avainasema ruokamaakuntana tullaan huomioimaan ohjelman suunnittelussa.Etelä-Pohjanmaan vihreiden puheenjohtaja Jenni Kuisti vastaanotti puoluejohdon vahvistuksen ilahtuneena: “Piirin vihreillä on nyt työhanskat kädessä, sillä tulevaan puoluekokoukseen mennessä aiomme vihdoin saavuttaa vaalit toisensa jälkeen lähempänä olleen kansanedustajan paikan. Toivotammekin kaikki lämpimästi tervetulleeksi vihreiden Seinäjoen puoluekokoukseen 2023”.
Topias Lahdensuo on Lapualta kotoisin oleva Pohjanmaan vihreiden nuorten puheenjohtaja.
Kirjoittajan näkökulmia kotikaupunkiinsa, seksuaalivähemmistöihin suhtautumiseen ja Priden merkitykseen
En väittäisi Lapuaa yhtään huonommaksi kodiksi kuin yksikään toinen >15 000 asukkaan kunta Suomessa. Historiallisesti Lapua on kulttuuriosaamisen ja siihen panostamisen keskus Etelä-Pohjanmaalla, edes 90-luvun lama ei vienyt meiltä halua panostaa viihtyvyyteen ja kulttuurin saavutettavuuteen. Meillä on myös vankka perusta paikallista yrittäjyyttä, etenkin laajalla kirjolla palveluyrittäjiä on suuri rooli luomassa kunnalle viihtyvyyttä.
Lapualla järjestettiin Pride-viikko ensikertaa tänä vuonna. Tapahtuma ja sen järjestäjätaho Lakeuden Sateenkaari ry. syntyi vuosi sitten vahvasti nimenomaan lapualaisten toimijoiden myötävaikutuksesta vastaiskuna ahdasmieliseen keskustelukulttuuriin ja vihanlietsontaan. Yhdistys on väsymättä pitänyt selkänsä suorassa ja jatkanut vastoinkäymisistä huolimatta missionsa toteuttamista, ihailen näiden ihmisten sisukkuutta ja periksiantamattomuutta. Edes paikallisen, itsestään liikoja luulevan teinikatraan putkireiskapommi ei katkonut tapahtumalta siipiään. Pakko tosin mainita tästä vielä tämän verran: Minkään tahallinen räjäyttäminen Paukun historiallisissa tiloissa pitäisi herättää “perilapualaasessa” ihmisessä vastenmielisiä tuntemuksia tai vähintään tämän kulttuurihistorialle sävykuuron tempun täyttä, selkeää tuomitsemista.
Keskustelu tapahtuneesta on siirtynyt jo kysymykseen “onko pommin räjäyttäminen vähemmän tuomittavaa jos se ei ollut kohdistettu Pride-tapahtumaa kohtaan?” Sinällään ymmärrän tätä diskurssia sen osalta että useampi paikallinen jolla ei ole mitään seksuaalivähemmistöjä vastaan pelkää leimautuvansa pelkän asuinpaikan takia tai kokee kunnan saavan mainehaittaa ansaitsemattomasti. Tähän kysymykseen toteaisin seuraavaa: Teko on luonteeltaan ihan tarpeeksi tuomittava vaikkei sen motiivina olisikaan Pride-tapahtumien häiriköinti, mitä minun on vaikea henkilökohtaisesti uskoa ottaen huomioon että sama teinikatras ilmeisesti oli syyllistynyt jo uutisoituun lippujen repimiseen ja muuhun häirintään. En tosin aio tehdä poliisin tai syyttäjän töitä heidän puolestaan, eikä ehkä mediankaan pitäisi. Ikävää että meistä lapualaisista olemassaoleva konnotaatio yhdistää tapahtuneen automaattisesti yleistykseen ahdas- ja vihamielisyydestä, vähän samalla tavalla kuin ulkomaalaistaustaisten henkilöiden rikoksista uutisoidessa viha ja olettamukset leviää koko väestönosaan.
Otin osaa lauantain kulkueeseen muina heteromiehinä solidaarisuudesta ja tietynlaisesta velvollisuudentunteesta paikallisia seksuaalivähemmistöjen edustajia kohtaan jotka tuntevat olonsa erityisen tukalaksi viimepäivien tapahtumien ja niistä syntyneen keskustelun takia. Väkimäärä yllätti minut todella positiivisesti ja itse tapahtumakin sai olla täysin rauhassa varsinaiselta häirinnältä. Väessä on voimaa. Edes maakuntakeskus Seinäjoen tapahtuma ei kerännyt näin vahvaa tukea ympärilleen, se jos jokin pitäisi lapualaisena ilahduttaa. Matkalla takaisin autolleni tosin sain kuulla jonkun paikallisen esiteinin suusta huutelua liikkuvasta mopoautosta, johtuen ilmeisesti kädessäni kantamistani Setan ja Amnestyn tarroista. On sinällään vaikea ottaa parikymppisenä heteromiehenä tällaista huutelua tosissaan esiteiniltä joka tuskin edes tuntee omaa seksuaalisuuttaan vielä, mutta samalla kannan huolta hänen epätyypillisten ikätovereiden puolesta, ei voi olla helppoa.
No mitä Pride sitten merkitsee tälle heteromiehelle?
Tasa-arvoinen kohtelu ja oikeus olla riippumatta identiteetistä tai henkilökohtaisista mieltymyksistä tuskin on kovin epäsuosittu ajatus, ihmisten välisen rakkauden halveksunta ei mahdu päähäni. Seksuaaliterveys on myös ihan kansanterveydellisesti perusteltavissa oleva asia. Väittäisin että aidosti lujatekoisen heterouden merkki on se, ettei kauhistele ei-heteroiden vaatimuksia tasapuolisuudesta. Pride on kapina seksuaalivähemmistöjen tasa-arvoisen kohtelun ja oikeuksien puolesta ja osanottoni tähän kapinaan näiden ryhmien ulkopuolelta on pieni, symbolinen osoitus solidaarisuudesta.
Pridella voisi olettaa olevan osansa myös meidän vinksallaan olevan seksuaalirikoksia koskevan lainsäädännön korjausliikkeessä. On yksiselitteisesti väärin, että tuomiot teoista jotka mahdollisesti pilaavat ihmisen loppuelämän eivät usein ole mitenkään suhteutettuja koettuun inhimilliseen kärsimykseen. On ainoastaan kohtuullista että samalla kun suvaitsemme aikuisten ihmisten suostumuksellista kanssakäymistä, suhtaudumme tiukemmin sen vastakohtaan ja etenkin tekijöiden vastuuseen teoistaan.
Kuvassa ylävasemmalta: Lotta Alhonnoro, Jami Haavisto, Jonathan Hemming, Jenni Kuisti
Vaasan vaalipiirin vihreiden piirihallitus on valinnut ensimmäiset neljä eduskuntavaaliehdokasta. He ovat Lotta Alhonnoro Vaasasta, Jami Haavisto Seinäjoelta, Jonathan Hemming Mustasaaresta sekä Jenni Kuisti Alajärveltä.
Lotta Alhonnoro on vaasalainen ruokahävikkitutkija ja kauppatieteiden tohtori. Alhonnoro valittiin vihreiden ääniharavana Pohjanmaan aluevaltuustoon ja jatkokaudelle Vaasan kaupunginvaltuustoon ja on myös kaupunginhallituksen jäsen. Lisäksi Alhonnoro toimii Vaasan vaalipiirin vihreiden puheenjohtajana. Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa Alhonnoro saavutti eniten ääniä vihreiden listalla Vaasan vaalipiirissä.
Kaikki seuraavat nimet ovat ensimmäistä kertaa ehdolla eduskuntavaaleissa.
Jami Haavisto on 24-vuotias seinäjokelainen tuleva ekonomisti. Haavisto johtaa päivätyökseen vihreiden valtakunnallista nuoriso- ja opiskelijajärjestöä ja opiskelee Helsingin yliopistossa ympäristö- ja luonnonvarataloustiedettä. Tuplatutkintoon tähtäävä Haavisto on ehtinyt vaikuttaa myös opiskelijaliikkeessä ja vihreiden puoluevaltuustossa.
Jonathan Hemming on mustasaarelainen ekologisen rakentamisen ammattilainen. Monta vuotta yrittäjänä toiminut Hemming on tullut ryminällä mukaan politiikkaan ja osallistuu aktiivisesti puolueen toimintaan. Hän oli ehdolla viimeisen vuoden aikana niin kunta- kuin aluevaaleissa pärjäten niissä hyvin.
Jenni Kuisti on alajärveläinen yhteiskuntatieteiden maisteri, sosiaalityöntekijä, maa- ja metsätalousyhtymän osakas sekä Etelä-Pohjanmaan vihreiden puheenjohtaja. Kuisti on menestynyt niin kuntavaaleissa kuin aluevaaleissakin mainiosti, saavuttaen paikan niin Alajärven kaupunginvaltuustossa kuin Etelä-Pohjanmaan aluevaltuustossa. Jenni Kuisti toimii myös Järvi-Pohjanmaan perusturvalautakunnan puheenjohtajana.
Tulevat vaalit ovat Vaasan vaalipiirin vihreille merkittävät, sillä viime vaaleissa puolue jäi vain noin kahden tuhannen äänen päähän kansanedustajapaikasta. Vuoden 2019 vaaleissa puolue nosti kannatustaan vaalipiirissa yli 5000 äänellä. Nyt vaalipiirin vihreillä on vain yksi tavoite: kansanedustaja vuonna 2023.
De Grönas första riksdagsvalskandidater i Vasa valkrets
De Grönas kretsstyrelse i Vasa valkrets har valt de fyra första riksdagsvalskandidaterna. De är Lotta Alhonnoro från Vasa, Jami Haavisto från Seinäjoki, Jonathan Hemming från Korsholm samt Jenni Kuisti från Alajärvi.
Lotta Alhonnoro är matsvinnsforskare och ekonomie doktor från Vasa. Alhonnoro valdes som De grönas röstmagnet till Österbottens välfärdsområdesfullmäktige och för en fortsättningsperiod till Vasa stadsfullmäktige. Hon är även ledamot i Vasa stadsstyrelse. Dessutom är Alhonnoro ordförande för De Gröna i Vasa valkrets. I riksdagsvalet 2019 samlade Alhonnoro flest röster på De Grönas lista i Vasa valkrets.
Alla följande namn kandiderar för första gången i riksdagsvalet.
Jami Haavisto är en 24-årig blivande ekonom. Haavisto leder De Grönas riksomfattande ungdoms- och studerandeorganisation och studerar miljö- och naturresursekonomi vid Helsingfors universitet. Haavisto, som siktar på dubbelexamen, har också hunnit påverka i studentrörelsen och De Grönas partifullmäktige.
Korsholmbon Jonathan Hemming är ett proffs inom ekologiskt byggande. Hemming, som har varit företagare i många år, har med besked kommit med i politiken och deltar aktivt i partiets verksamhet. Han ställde upp i både kommun- och välfärdsområdesvalet under det senaste året och klarade sig bra i båda.
Jenni Kuisti är magister i samhällsvetenskaper, socialarbetare, delägare i en jord- och skogsbrukssammanslutning samt ordförande för De Gröna i Södra Österbotten. Kuisti, som kommer från Alajärvi i Södra Österbotten, har utmärkt sig både i kommunalvalet och i välfärdsområdesvalet. Hon har tagit plats i såväl Alajärvi stadsfullmäktige som Södra Österbottens välfärdsområdesfullmäktige. Jenni Kuisti är också ordförande för grundtrygghetsnämnden i Järvi-Pohjanmaa samarbetsområden i Södra Österbotten.
Det kommande valet är mycket viktigt för De Gröna i Vasa valkrets, eftersom det i senaste valet saknades endast cirka två tusen röster för en riksdagsledamotsplats. I valet 2019 höjde partiet sitt väljarstöd i valkretsen med över 5000 röster. Nu har De Gröna i valkretsen bara ett mål: riksdagsledamot 2023.
