Vaasan vaalipiirin vihreät ry nimesi eilisessä piirikokouksessaan neljä uutta ehdokasta kautta vaalipiirin eduskuntavaaleihin 2023. Ehdokkaat ovat Laura Ala-Kokko, Laura Sahlgren, Maria Saita sekä Suvi Syrjä.

Tulevat eduskuntavaalit ovat Laura Ala-Kokolle (42) järjestyksessään kolmannet. “Minulla on vahva luottamus omiin mahdollisuuksiini päästä läpi. Näkisin mielelläni Vaasan vaalipiiristä edustajan mahdollisimman monesta puolueesta. Näin varmistetaan, että alueen ääni tulee kuulluksi laajasti. Tarvitsemme laajaa edustusta saadaksemme läpi esimerkiksi erilaisia investointihankkeita vaikkapa raideliikenteeseen ja opiskelupaikkojen lisäämiseen” hän kommentoi nimitystä tuoreeltaan. Kauhajoelta lähtöisin oleva Ala-Kokko on toiminut Vaasan kaupunginvaltuustossa sekä mm. kaupunginhallituksessa vuodesta 2012 ja muutettuaan Seinäjoelle 2020 on hän palvellut Seinäjoella ensin varavaltuutettuna ja nyt kaupunginvaltuutettuna.

Laura Sahlgren (41) Kokkolasta on ensimmäistä kertaa ehdolla, ja hän on myös ensimmäinen piirin nimittämä vihreä ehdokas Keski-Pohjanmaalta tulevissa vaaleissa. Sahlgren on vihreä varavaltuutettu Keski-Pohjanmaan aluevaltuustossa, ammattiopiston kuraattori, sosiaalipolitiikan opiskelija sekä kolmen täysi-ikäisen lapsen äiti. “Yläkouluikäisenä haaveilin muuttavani maailmaa eduskunnasta käsin. Olen siis otettu luottamuksesta kun minua pyydettiin ehdokkaaksi” kertoo Sahlgren.“Keski-Pohjanmaa on rakas paikka ja mielelläni olisin edustamassa Vihreiden osalta tätä pienintä hyvinvointialuetta.”

Maria Saita (22) on paitsi Vaasan kaupunginvaltuuston nuorin jäsen, mutta myös Vaasan vaalipiirin vihreän listan nuorin ehdokas koskaan. Kolmatta vuotta hallintotieteitä Vaasan yliopistossa opiskeleva Saita toimii Vaasan kaupunkiympäristölautakunnassa. “Harkitsin ehdokkuutta pitkään, mutta aika tuntui oikealta, sillä haluan olla mukana tekemässä työtä tasa-arvon ja meidän arvokkaan luonnon puolesta. Vaasan vaalipiirissä nuorten äänet tulee nousta esiin paremmin, mutta myös naisten. Se on ydintärkeää maakuntiemme vetovoiman kannalta.”

Suvi Syrjän (41) juuret ovat Etelä-Pohjanmaalla, mutta hän on asunut Vaasassa jo puolet elämästään. Hän on listan kokeneimpia vihreitä: Syrjä on toiminut 2000-luvun alusta asti vihreässä politiikassa aktiivina, toiminnanjohtajana sekä viimeisimmät vuodet europarlamentaarikko Ville Niinistön kotimaan avustajana. Koulutukseltaan Syrjä on yhteiskuntatieteiden maisteri. “Ehdokkaana haluan olla ajamassa etenkin eriarvoistumisen ja huono-osaisuuden vähentämistä. Haluan olla luomassa ratkaisuja, joilla torjutaan ilmastonmuutosta ja luontokatoa.”

TIEDOTE
Julkaisuvapaa heti

Vihreiden 2023 puoluekokous pidetään Seinäjoella

Vihreiden puoluehallitus päätti viikonlopun kokouksessaan järjestää puoluekokouksensa historiallisesti ensimmäistä kertaa Etelä-Pohjanmaalla. Kokous pidetään 11.-12. kesäkuuta 2023.

Vihreiden puoluekokousta on vietetty sen historiassa Vaasan vaalipiirissä kahdesti: Vaasassa (1996) sekä Kokkolassa (2005). Tulevan vuoden puoluekokous on kuitenkin isoin vihreiden historiassa, sekä samalla tärkeä henkilövalintakokous, jossa puoluejohto valitaan seuraaviksi vuosiksi.

Vaasan vaalipiirin vihreiden puheenjohtaja ja vihreiden puoluehallituksessa mukana oleva Lotta Alhonnoro kommentoi asiaa tuoreeltaan: “Seinäjoki on tapahtumakaupunkina täydellinen ja tarjoaa hienot puitteet tärkeälle puoluekokoukselle ensi kesänä. Puoluekokouksen eteen on tehty paljon töitä viimeisten vuosien aikana, ja on upeaa nähdä tämän kantavan nyt hedelmää. Erityisesti edeltäjäni Tuomas Ojajärven väsymätön työpanos on mainittava. ”

Seinäjoella järjestettävän puoluekokouksen pääpaikkana toimii Seinäjoki Areena, mutta myös ympäri kaupunkia tullaan järjestämään oheistapahtumia ja koulutusta. Etelä-Pohjanmaan avainasema ruokamaakuntana tullaan huomioimaan ohjelman suunnittelussa.Etelä-Pohjanmaan vihreiden puheenjohtaja Jenni Kuisti vastaanotti puoluejohdon vahvistuksen ilahtuneena: “Piirin vihreillä on nyt työhanskat kädessä, sillä tulevaan puoluekokoukseen mennessä aiomme vihdoin saavuttaa vaalit toisensa jälkeen lähempänä olleen kansanedustajan paikan. Toivotammekin kaikki lämpimästi tervetulleeksi vihreiden Seinäjoen puoluekokoukseen 2023”.

Kirjoittajan näkökulmia kotikaupunkiinsa, seksuaalivähemmistöihin suhtautumiseen ja Priden merkitykseen

En väittäisi Lapuaa yhtään huonommaksi kodiksi kuin yksikään toinen >15 000 asukkaan kunta Suomessa. Historiallisesti Lapua on kulttuuriosaamisen ja siihen panostamisen keskus Etelä-Pohjanmaalla, edes 90-luvun lama ei vienyt meiltä halua panostaa viihtyvyyteen ja kulttuurin saavutettavuuteen. Meillä on myös vankka perusta paikallista yrittäjyyttä, etenkin laajalla kirjolla palveluyrittäjiä on suuri rooli luomassa kunnalle viihtyvyyttä.

Lapualla järjestettiin Pride-viikko ensikertaa tänä vuonna. Tapahtuma ja sen järjestäjätaho Lakeuden Sateenkaari ry. syntyi vuosi sitten vahvasti nimenomaan lapualaisten toimijoiden myötävaikutuksesta vastaiskuna ahdasmieliseen keskustelukulttuuriin ja vihanlietsontaan. Yhdistys on väsymättä pitänyt selkänsä suorassa ja jatkanut vastoinkäymisistä huolimatta missionsa toteuttamista, ihailen näiden ihmisten sisukkuutta ja periksiantamattomuutta. Edes paikallisen, itsestään liikoja luulevan teinikatraan putkireiskapommi ei katkonut tapahtumalta siipiään. Pakko tosin mainita tästä vielä tämän verran: Minkään tahallinen räjäyttäminen Paukun historiallisissa tiloissa pitäisi herättää “perilapualaasessa” ihmisessä vastenmielisiä tuntemuksia tai vähintään tämän kulttuurihistorialle sävykuuron tempun täyttä, selkeää tuomitsemista. 

Keskustelu tapahtuneesta on siirtynyt jo kysymykseen “onko pommin räjäyttäminen vähemmän tuomittavaa jos se ei ollut kohdistettu Pride-tapahtumaa kohtaan?” Sinällään ymmärrän tätä diskurssia sen osalta että useampi paikallinen jolla ei ole mitään seksuaalivähemmistöjä vastaan pelkää leimautuvansa pelkän asuinpaikan takia tai kokee kunnan saavan mainehaittaa ansaitsemattomasti. Tähän kysymykseen toteaisin seuraavaa: Teko on luonteeltaan ihan tarpeeksi tuomittava vaikkei sen motiivina olisikaan Pride-tapahtumien häiriköinti, mitä minun on vaikea henkilökohtaisesti uskoa ottaen huomioon että sama teinikatras ilmeisesti oli syyllistynyt jo uutisoituun lippujen repimiseen ja muuhun häirintään. En tosin aio tehdä poliisin tai syyttäjän töitä heidän puolestaan, eikä ehkä mediankaan pitäisi. Ikävää että meistä lapualaisista olemassaoleva konnotaatio yhdistää tapahtuneen automaattisesti yleistykseen ahdas- ja vihamielisyydestä, vähän samalla tavalla kuin ulkomaalaistaustaisten henkilöiden rikoksista uutisoidessa viha ja olettamukset leviää koko väestönosaan.

Otin osaa lauantain kulkueeseen muina heteromiehinä solidaarisuudesta ja tietynlaisesta velvollisuudentunteesta paikallisia seksuaalivähemmistöjen edustajia kohtaan jotka tuntevat olonsa erityisen tukalaksi viimepäivien tapahtumien ja niistä syntyneen keskustelun takia. Väkimäärä yllätti minut todella positiivisesti ja itse tapahtumakin sai olla täysin rauhassa varsinaiselta häirinnältä. Väessä on voimaa. Edes maakuntakeskus Seinäjoen tapahtuma ei kerännyt näin vahvaa tukea ympärilleen, se jos jokin pitäisi lapualaisena ilahduttaa. Matkalla takaisin autolleni tosin sain kuulla jonkun paikallisen esiteinin suusta huutelua liikkuvasta mopoautosta, johtuen ilmeisesti kädessäni kantamistani Setan ja Amnestyn tarroista. On sinällään vaikea ottaa parikymppisenä heteromiehenä tällaista huutelua tosissaan esiteiniltä joka tuskin edes tuntee omaa seksuaalisuuttaan vielä, mutta samalla kannan huolta hänen epätyypillisten ikätovereiden puolesta, ei voi olla helppoa.

No mitä Pride sitten merkitsee tälle heteromiehelle?

Tasa-arvoinen kohtelu ja oikeus olla riippumatta identiteetistä tai henkilökohtaisista mieltymyksistä tuskin on kovin epäsuosittu ajatus, ihmisten välisen rakkauden halveksunta ei mahdu päähäni. Seksuaaliterveys on myös ihan kansanterveydellisesti perusteltavissa oleva asia. Väittäisin että aidosti lujatekoisen heterouden merkki on se, ettei kauhistele ei-heteroiden vaatimuksia tasapuolisuudesta. Pride on kapina seksuaalivähemmistöjen tasa-arvoisen kohtelun ja oikeuksien puolesta ja osanottoni tähän kapinaan näiden ryhmien ulkopuolelta on pieni, symbolinen osoitus solidaarisuudesta. 

Pridella voisi olettaa olevan osansa myös meidän vinksallaan olevan seksuaalirikoksia koskevan lainsäädännön korjausliikkeessä. On yksiselitteisesti väärin, että tuomiot teoista jotka mahdollisesti pilaavat ihmisen loppuelämän eivät usein ole mitenkään suhteutettuja koettuun inhimilliseen kärsimykseen. On ainoastaan kohtuullista että samalla kun suvaitsemme aikuisten ihmisten suostumuksellista kanssakäymistä, suhtaudumme tiukemmin sen vastakohtaan ja etenkin tekijöiden vastuuseen teoistaan.

Seon jämpti nii.

Topias Lahdensuo

Vaasan vaalipiirin vihreiden piirihallitus on valinnut ensimmäiset neljä eduskuntavaaliehdokasta. He ovat Lotta Alhonnoro Vaasasta, Jami Haavisto Seinäjoelta, Jonathan Hemming Mustasaaresta sekä Jenni Kuisti Alajärveltä.

Lotta Alhonnoro on vaasalainen ruokahävikkitutkija ja kauppatieteiden tohtori. Alhonnoro valittiin vihreiden ääniharavana Pohjanmaan aluevaltuustoon ja jatkokaudelle Vaasan kaupunginvaltuustoon ja on myös kaupunginhallituksen jäsen. Lisäksi Alhonnoro toimii Vaasan vaalipiirin vihreiden puheenjohtajana. Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa Alhonnoro saavutti eniten ääniä vihreiden listalla Vaasan vaalipiirissä.

Kaikki seuraavat nimet ovat ensimmäistä kertaa ehdolla eduskuntavaaleissa.

Jami Haavisto on 24-vuotias seinäjokelainen tuleva ekonomisti. Haavisto johtaa päivätyökseen vihreiden valtakunnallista nuoriso- ja opiskelijajärjestöä ja opiskelee Helsingin yliopistossa ympäristö- ja luonnonvarataloustiedettä. Tuplatutkintoon tähtäävä Haavisto on ehtinyt vaikuttaa myös opiskelijaliikkeessä ja vihreiden puoluevaltuustossa.

Jonathan Hemming on mustasaarelainen ekologisen rakentamisen ammattilainen. Monta vuotta yrittäjänä toiminut Hemming on tullut ryminällä mukaan politiikkaan ja osallistuu aktiivisesti puolueen toimintaan. Hän oli ehdolla viimeisen vuoden aikana niin kunta- kuin aluevaaleissa pärjäten niissä hyvin.

Jenni Kuisti on alajärveläinen yhteiskuntatieteiden maisteri, sosiaalityöntekijä, maa- ja metsätalousyhtymän osakas sekä Etelä-Pohjanmaan vihreiden puheenjohtaja. Kuisti on menestynyt niin kuntavaaleissa kuin aluevaaleissakin mainiosti, saavuttaen paikan niin Alajärven kaupunginvaltuustossa kuin Etelä-Pohjanmaan aluevaltuustossa. Jenni Kuisti toimii myös Järvi-Pohjanmaan perusturvalautakunnan puheenjohtajana.

Tulevat vaalit ovat Vaasan vaalipiirin vihreille merkittävät, sillä viime vaaleissa puolue jäi vain noin kahden tuhannen äänen päähän kansanedustajapaikasta. Vuoden 2019 vaaleissa puolue nosti kannatustaan vaalipiirissa yli 5000 äänellä. Nyt vaalipiirin vihreillä on vain yksi tavoite: kansanedustaja vuonna 2023.

De Grönas första riksdagsvalskandidater i Vasa valkrets

De Grönas kretsstyrelse i Vasa valkrets har valt de fyra första riksdagsvalskandidaterna. De är Lotta Alhonnoro från Vasa, Jami Haavisto från Seinäjoki, Jonathan Hemming från Korsholm samt Jenni Kuisti från Alajärvi.

Lotta Alhonnoro är matsvinnsforskare och ekonomie doktor från Vasa. Alhonnoro valdes som De grönas röstmagnet till Österbottens välfärdsområdesfullmäktige och för en fortsättningsperiod till Vasa stadsfullmäktige. Hon är även ledamot i Vasa stadsstyrelse. Dessutom är Alhonnoro ordförande för De Gröna i Vasa valkrets. I riksdagsvalet 2019 samlade Alhonnoro flest röster på De Grönas lista i Vasa valkrets.

Alla följande namn kandiderar för första gången i riksdagsvalet.

Jami Haavisto är en 24-årig blivande ekonom. Haavisto leder De Grönas riksomfattande ungdoms- och studerandeorganisation och studerar miljö- och naturresursekonomi vid Helsingfors universitet. Haavisto, som siktar på dubbelexamen, har också hunnit påverka i studentrörelsen och De Grönas partifullmäktige.

Korsholmbon Jonathan Hemming är ett proffs inom ekologiskt byggande. Hemming, som har varit företagare i många år, har med besked kommit med i politiken och deltar aktivt i partiets verksamhet. Han ställde upp i både kommun- och välfärdsområdesvalet under det senaste året och klarade sig bra i båda.

Jenni Kuisti är magister i samhällsvetenskaper, socialarbetare, delägare i en jord- och skogsbrukssammanslutning samt ordförande för De Gröna i Södra Österbotten. Kuisti, som kommer från Alajärvi i Södra Österbotten, har utmärkt sig både i kommunalvalet och i välfärdsområdesvalet. Hon har tagit plats i såväl Alajärvi stadsfullmäktige som Södra Österbottens välfärdsområdesfullmäktige. Jenni Kuisti är också ordförande för grundtrygghetsnämnden i Järvi-Pohjanmaa samarbetsområden i Södra Österbotten.

Det kommande valet är mycket viktigt för De Gröna i Vasa valkrets, eftersom det i senaste valet saknades endast cirka två tusen röster för en riksdagsledamotsplats. I valet 2019 höjde partiet sitt väljarstöd i valkretsen med över 5000 röster. Nu har De Gröna i valkretsen bara ett mål: riksdagsledamot 2023.

Pietarsaaren vihreiden varapuheenjohtaja Anni Teerikangas jätti tänään aloitteen Pietarsaaren kaupunginvaltuustossa:

Ilmastoaloite Pietarsaaren kaupungin liittymiseksi Hinku-verkostoon

Suomen ympäristökeskus SYKE ylläpitää suomalaisten kuntien Hinku, eli Hiilineutraali kunta -verkostoa.

Hinku-verkosto on vuonna 2008 perustettu ilmastonmuutoksen hillinnän edelläkävijöiden verkosto, joka kokoaa yhteen kunnianhimoisiin päästövähennyksiin sitoutuneet kunnat, ilmastoystävällisiä tuotteita ja palveluita tarjoavat yritykset sekä energia- ja ilmastoalan asiantuntijat. Hinku-verkostossa on mukana myös maakuntia.

Verkostoon ja sen mukanaan tuomiin päästötavoitteisiin on sitoutunut jo yli 80 kuntaa sekä viisi maakuntaa. Pietarsaari olisi Pohjanmaan ensimmäinen Hinku-kunta.

Keskeinen tavoite on, että kunta on valtuuston päätöksellä sitoutunut tavoittelemaan koko alueensa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä 80 prosenttia vuoden 2007 tasosta vuoteen 2030 mennessä.

Haluan kertoa teille seitsemän asiaa, joita littyminen Hinku-kunnaksi Pietarsaarelle merkitsee:

1. Pietarsaari sitoutuu huomioimaan kasvihuonekaasupäästönäkökulman kaikessa merkittävässä päätöksenteossaan.

2. Kaupungissa sitoudutaan noudattamaan työ- ja elinkeinoministeriön, Energiaviraston ja Kuntaliiton välistä Kunta-alan energiatehokkuussopimusta.

3. Pietarsaareen perustetaan Hinku-työryhmä, jossa ovat edustettuna tärkeimmät hallinnonalat. Työryhmä pyrkii aktiivisesti vähentämään eri hallinnonalojen toiminnasta aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjä.

4. Pietarsaareen laaditaan vuosittain suunnitelma päästöjä vähentävistä investoinneista. Investoinnit sisällytetään talousarvioon.

5. Laaditaan vuosittain hillintätoimien suunnitelma eli vuosikello, joka osoittaa, millä toimenpiteillä ja investoinneilla kasvihuonekaasupäästöjä pyritään vähentämään koko kunnan alueella. Vuosikello sisältää suunnitellut investoinnit sekä keinoja asukkaiden ja paikallisten yritysten aktivoimiseen.

6. Pietarsaaren alueella toteutuneet merkittävimmät hillintätoimet kootaan vuosittain ja julkaistaan kunnan verkkosivuilla sekä Energialoikka-verkkopalvelussa. Toimenpiteisiin liitetään mahdollisuuksien mukaan saavutetut päästövähennykset. SYKE voi tarvittaessa täydentää tiedot Energialoikkaan.

7. Alueen asukkaille, yrityksille sekä maa- ja metsätalousyrittäjille viestitään ilmastonmuutoksen hillinnän tuomista mahdollisuuksista.

Hinku-verkoston jäsenenä Pietarsaari on mukana ilmastotekojen edelläkävijöiden joukossa. Se tuo alueelle osaamista, kontakteja alan toimijoihin, tietoa ja tukea päästövähennyksiin sekä näkyvyyttä omalle työlle, tuotteille ja palveluille.

Hinku-kriteerit ovat Pietarsaaren nykyisen ilmastostrategian mukaisia toimia. Liittymällä Hinku-verkostoon saamme nämä strategiassa jo olevat tavoitteet aktivoitua osaksi kaupungin, alueen elinkeinoelämän ja ihmisten toimintaa.

Pietarsaaressa 9.5.2022

Anni Teerikangas
Pietarsaaren vihreät, vpj.

Vuodesta 2013 Seinäjoen kaupunginvaltuustossa istunut Henna Rantasaari oli päättänyt jo ennakkoon luopuvansa paikastaan valtuustossa, jos hänet valitaan hyvinvointipäällikön virkaan.

– Mietin asiaa pitkään. Velvoitetta luopua ei ole, mutta koen tämän kaikille parhaimmaksi vaihtoehdoksi. Hyvinvointipäällikkönä teen tiivistä yhteistyötä kaikkien kaupungin toimialojen kanssa ja eteeni tulee väistämättäkin samoja asioita, joista valtuustossa päätetään. Ja koen myös, että vihreä ryhmä ansaitsee valtuutetun, joka pystyy tarkastelemaan päätöksiä täysin objektiivisesti.

Rantasaari oli ehdolla kuntavaaleissa jo vuonna 2008, ja tuli silloin valituksi varalle pitkään vihreiden valtuutettuna Seinäjoella olleelle Juha Koivistolle. Henna vaikutti tuon kauden myös nuorisolautakunnassa. Valtuustovuosiensa aikana Rantasaari ehti istumaan niin kaupunginhallituksessa, vetämään läpi kahdet eduskuntavaalit ja pyörittämään vihreiden järjestötoimintaa niin maakuntatasolla kuin Seinäjoella. Rantasaari oli vuosia vihreiden ainut valtuutettu Seinäjoella, kunnes vuoden 2017 vaaleissa paikkamäärä nousi kolmeen.

Laura Ala-Kokko nousee nyt ensimmäistä kertaa Seinäjoen kaupunginvaltuustoon, mutta hän saattaa olla historiallisesti ensimmäinen sekä Vaasassa että Seinäjoella palvellut kaupunginvaltuutettu. Ala-Kokko toimi Vaasassa kaupunginvaltuutettuna vuodesta 2013, kunnes muutti Seinäjoelle vuoden 2020 kesällä. Valtuustouransa aikana hän toimi myös kaupunginhallituksen jäsenenä vuodesta 2017 aina muuttoonsa saakka. Tällä hetkellä Ala-Kokko on Seinäjoen kaupunkiympäristölautakunnan jäsen, kaupunginhallituksen varajäsen ja on mukana Vihreät Naiset ry:n hallituksessa.

– Seinäjoelle muutettuani oli selvää, että tahdon jatkaa vaikuttamista myös uudessa kotikaupungissani. Varavaltuutetun paikka ja kaupunkiympäristölautakunnan jäsenyys olivat mieluisat tehtävät kuntavaalien jälkeen. Arvostan valtavasti Hennan vuosien varrella tekemää työtä niin Seinäjoen valtuustossa kuin Vihreissä, ja hänen valtuustopaikasta luopumisensa tuntuu tietenkin haikealta. Samalla olen valtavan innoissani varsinaisen valtuutetun paikasta, ja odotan entistä tiiviimpää yhteistyötä niin muiden valtuutettujen kuin viranhaltijoidenkin kanssa. Onneksi Henna jatkaa kaupungin kehittämistä omassa työssään, eikä yhteistyö hänenkään kanssaan lopu tähän.

Sekä Rantasaari sekä Ala-Kokko olivat myös vihreiden kärkiehdokkaina vuoden 2015 eduskuntavaaleissa, joissa he olivat kaksi puolueen listalla eniten ääniä saaneita, Ala-Kokko Vaasasta, Rantasaari Seinäjoelta. Kaksikko on myös johtanut Vaasan vaalipiirin vihreitä, Rantasaari ensin ja Ala-Kokko hänen jälkeensä.

Molemmat naiset ovat olleet näkyviä poliitikkoja kotikaupungeissaan, vaikka ovatkin edustaneet pientä ryhmää. Sosiaalisella medialla on ollut iso vaikutus, Henna ja Laura ovat ottaneet somen kanavat haltuun heti vaikuttajauransa alusta, mikä ei ollut vielä tuolloin kovin yleistä.

– Olo on haikea, mutta samaan aikaan luottavainen. On helppo väistyä, kun tietää, että valtuutettuna jatkaa juuri Laura. Oma työ Seinäjoen asukkaiden puolesta jatkuu, mutta vain eri roolissa.

Joka viides käyttää sosiaalipalveluita. Ne ovat yhteiskunnan toimivuuden, turvallisuuden ja myös yksilön hyvinvoinnin kannalta äärimmäisen tärkeitä palveluita. Niitä toteuttamassa on moninainen ammattilaisten joukko. Työ on monin tavoin vaativaa ja kuormittavaa. 

Sosiaalityöntekijä käyttää työssään merkittävää julkista valtaa. Lastensuojelun sosiaalityöntekijän työnkuvaan kuuluvat esimerkiksi huostaanoton valmistelut ja kiireellisen sijoituksen päätökset. Päätöksistään hän vastaa henkilökohtaisesti lain edessä. Kirjaimellisesti ihmishenget ovat ajoittain sosiaalityöntekijän päätösten varassa. 

Sosiaalipalvelut ovat myös paljon muuta kuin lastensuojelu. Myös esimerkiksi vammais- ja aikuissosiaalityössä tehdään merkittäviä yksilön elämään vaikuttavia päätöksiä. Erilaisissa sosiaalipalveluissa tuetaan ihmisiä ja heidän hyvinvointiaan eri elämäntilanteissa. Sosiaalipalveluissa ei mikään osa ihmiselämästä jää vieraaksi.

Monessa kunnassa sosiaalityöntekijät vaihtuvat tiuhasti ja sosiaalihuollon ammattihenkilölain vaatimukset täyttävistä ammattilaisista on pulaa, vaikka heitä on maassamme riittävästi olemassa nykyisiin virkoihin. Vaihtuvuus merkitsee suurempaa taakkaa niille, jotka töissä yhä jatkavat. Puuttuvat työntekijät voivat merkitä myös useampia kriisiytyneitä tilanteita, joita sosiaalihuollon viimeinen perälauta, sosiaali- ja kriisipäivystys, hoitaa. Asiakkaan ja yhteiskunnan etu tietysti on, että apu saataisiin mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. 

Se, että sosiaalityöntekijät eivät pysy tehtävissään tarkoittaa usein myös asiakkaalle oman työntekijän vaihtumista. Surullisessa Vilja Eerikan tapauksessa, jossa lapsi menehtyi vanhempansa surmaamana useista lastensuojeluilmoituksista huolimatta, merkittävänä tekijänä oli työntekijöiden vaihtuminen. Se mahdollisti tilannekuvan hämärtymisen ja sen, ettei kokonaiskuvaa lapsen tilanteesta ollut kellään. Pysyvällä omalla työntekijällä on siis suuri merkitys. 

Työntekijöiden vaihtuvuuteen vaikuttavat monet asiat, yksi merkittävä tekijä on kohtuuttoman suuri työkuorma. Sosiaalityöntekijät kärsivät moraalisesta stressistä, koska joutuvat muun muassa tinkimään työn laadusta kiireen alla. Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia muistutti hiljattain, että eläköityvistä sosiaalityöntekijöistä suurin osa jää työkyvyttömyyseläkkeelle. Työkyvyttömyyseläkkeelle jäävien keski-ikä on 55-vuotta. 

Vuoden 2022 alusta lastensuojeluun on tullut asiakasmitoitus. Sosiaalityöntekijällä voi olla kerrallaan korkeintaan 35 asiakkuutta hoidettavanaan. Asiakasmitoitukset tarvitaan mielestäni kuitenkin  kaikkeen sosiaalityöhön. Tarvitaan joustoja ja vaikuttamismahdollisuuksia, ei työajan pidennyksiä, joita valtakunnansovittelija sovintoesityksessään viimeksi tarjosi. Työajan pidennys valmiiksi kuormittuneille työntekijöille on täysin väärä signaali. Lisäksi tarvitaan riittävä palkkaus, sosiaalialan palkkakuopasta nostava palkkaohjelma, jotta asiantuntijamme eivät haikailisi muille aloille.

Sosiaalityöntekijän pätevyysvaatimuksena on maisterikoulutus, sosiaaliohjaajat ovat myös korkeakoulutuksen saaneita ammattilaisia. Sosiaalialan korkeakoulutettujen palkkauksessa työn vaativuutta, kuormittavuutta ja vastuuta ei tällä hetkellä tunnisteta. 

Jenni Kuisti (vihr) 

Sosiaalityöntekijä (YTM), sosionomi (AMK)

2020-luku tuntuu olevan monenlaisten kriisien aikaa. Jostain syystä meillä yleisesti tunnistetaan ongelmat maataloustuottajien, energiaitsenäisyyden ja maanpuolustuksen osalta, mutta terveydenhuoltoalan ongelmat lakaistaan maton alle. Tehy ja Super käyvät tällä hetkellä laaja-alaista työtaistelua hoitoalan palkkojen nostamiseksi. Hoitoala on erityisen naisvaltainen, ja siksi hoitoalan huonot työolot ja palkkakuoppa ovat naisspesifejä ongelmia.

Tasa-arvolain (1986/609) mukaan ”viranomaisten tulee kaikessa toiminnassaan edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti”. Kuitenkin ajatellaan, että hoitoala on kutsumus, ja että alalle hakeutuneet eivät motivoidu paremmasta palkkauksesta. Tällä hetkellä myös media toistaa viestiä, jonka mukaan hoitajien palkkoja ei ole varaa nostaa.

On totta, että pelkästään palkkojen korotus ei korjaa hoitoalan ongelmia. On kuitenkin tosiasia, että hoitajien palkkojen nostoa paljon kalliimmaksi tulee tilanne, jossa meillä ei ole työhönsä motivoituneita hoitajia.

Hoitajien palkkauksen historia on mielenkiintoinen. Vielä 1960-luvulle asti on ollut suositeltavaa ja laillista maksaa naisille vähemmän palkkaa kuin miehille. Työssäkäyvän miehenhän on täytynyt elättää koko perhe, jos nainen taas kävi palkkatöissä niin hän oli todennäköisesti itsellinen eikä hänen näin ollen täytynyt maksaa kuin oma elämisensä. 1963 Suomi ratifioi kansainvälisen sopimuksen, joka teki laittomaksi palkkasyrjinnän. Naisvaltaisen hoitoalan palkat jäivät kuitenkin kuoppaan, josta niiden on mahdotonta päästä nousemaan ilman yhteiskunnan tukea.

Muihin Pohjoismaihin verrattuna hoitajien palkat ovat huomattavasti matalammat. Ylen tammikuussa julkaistun artikkelin mukaan suomalainen sairaanhoitaja saa kuussa keskimäärin 3200e kuussa, kun taas tanskalainen sairaanhoitaja saa 4300e. Nämäkin luvut ovat mielestäni hyvin harhaanjohtavia, sillä palkkaan on laskettu mukaan myös vuorolisät. Vuorolisät ovat haittalisiä: yövuorot ja säännöllisen epäsäännöllinen päivärytmi altistavat mm. masennukselle, ylipainolle ja rintasyövälle. Todellisuudessa hoitajan peruspalkka on noin 2500e/kk, mikä on merkittävästi vähemmän kuin samantasoisen koulutuksen käyneen insinöörin peruspalkka.

Palkkauksen päälle monella muulla alalla saa esimerkiksi lämmityspaikan autolleen, kahvia, lounasseteleitä, tulospalkkioita, joululahjoja ja firman pikkujouluja. Hoitajat eivät saa näistä mitään. Palkka ei myöskään nouse työuran aikana kuin joitain kymppejä.

Huonon palkan lisäksi hoitoalaa on verotettu lean-ajatusmallin mukaisella tehostamisella. Ylhäältä käsin on helppo sanoa, että työn voi tehdä tehokkaamminkin. Tehostus on kuitenkin pois inhimillisestä kohtaamisesta: keskusteluista, kuuntelemisesta, rauhallisesta ilmapiiristä. On kamalaa lähteä töistä kotiin tietäen, että ei ole pystynyt kiireen vuoksi auttamaan hätää kärsiviä ihmisiä. Väitän, että jokainen hoitaja tunnistaa tämän tunteen. Kiirettä on toki muillakin aloilla, mutta hoitoalalla ero on siinä että kiireestä kärsivät sairaat, vanhukset ja vammaiset. Lisäksi hoitoalalla kiiretilanteessa tehdyt huonot päätökset voivat johtaa vakaviin vaaratilanteisiin, jopa vammautumisiin ja kuolemiin. Olen kuullut toki myös kommentin, että mm. rakennusalan ihmiset ovat aina myös vastuussa ihmishengistä. Varmasti ovatkin, mutta heidän päätöksensä varmistetaan monen ihmisen toimesta ja tietokoneohjelmien avulla, eikä päätöksiä tarvitse ikinä tehdä sekunnissa. Hoitajien täytyy.

Jos näitä hoitoalan ongelmia, palkkausta ja työoloja, ei korjata, näemme lopputuloksen lähitulevaisuudessa. Todellisuus muuttuu karuksi, kun hoitajiksi haluavia ei enää löydy ja osaajat katoavat parempipalkkaisiin toimistotöihin. Hoitajia ei voida rekrytoida tilalle ulkomailtakaan, sillä tämä synnyttää eettisiä ongelmia lähtömaihin hoitajakadon siirtyessä ja perheiden jäädessä ilman äitejään. Emme me voi viedä muiden maiden koulutettuja hoitajia, tarvitsemme omamme. Hoitajien puutteessa ajaudumme Etelä-Eurooppalaisten maiden tapaiseen tilanteeseen, jossa omaiset korvaavat puuttuvia hoitajia. Tällä hetkellä suomalainen sairaanhoito on tuloksiltaan maailman huippuluokkaa. Uskon, että haluamme pysyä huipulla jatkossakin.

Piia Äijö
Kauhajoki

Lähteet:

Tasa-arvolaki 8.8.1986/609

Yle: Sairaanhoitaja saa Suomessa yli tonnin vähemmän kuin Tanskassa – kansainvälinen vertailu paljastaa hoitajien palkkakuopan syvyyden. 22.2.2022

Mitä eroa on valtakunnanpoliitikolla ja työttömällä työnhakijalla?

Helsingin Sanomat haastatteli kykypuolueen puheenjohtajaa Lauantaivieras -osiossaan 26.3. Haastattelussaan Petteri Orpo moitti yleiseen tapaansa hallituksen talous- ja työllistämistoimia riittämättömyydestä ja toisti samat iänikuiset hokemat menokehyksistä ja priorisoinneista. Ilmeisesti kokoomuksen johto ei näe kehuttavaa historiallisen korkeassa työllisyysasteessa, mikään ei ole tarpeeksi. Älyllisesti epärehellisintä kuitenkin haastattelun annissa oli iänikuinen väite siitä, että sosiaaliturvan leikkaaminen jotenkin nostaisi työllisyyttä automaattisesti, tätä kantaa ei ilmeisesti tarvitse perustella mitenkään enää.

Sosiaaliturva ei ole kuluerä, vaan sijoitus. Se on yhteiskuntarauhan hinta raaistuvassa työnhakuympäristössä, jossa suurin työllistäjä ei ole avoimien hakujen perusteella kartoitettu pätevyys, vaan nepotismi – eli näin nykykielessä “verkostoituminen”. Kattava työttömän työnhakijan sosiaaliturva vähentää suoraa mm. omaisuusrikollisuutta ja tarvetta kodinturvajärjestelmille, joita poliitikkojen ykkös- ja kakkosasunnoissa kyllä riittää. Ei tule myöskään unohtaa, että Euroopan neuvosto on viimevuosina moittinut Suomea monesti sosiaaliturvan matalasta tasosta, eli näin rautalangasta vääntäen siis Euroopan suurimman ihmisoikeusjärjestön mukaan Suomen nykytasoinen sosiaaliturva ei mahdollista inhimillistä elämää.

Kuka kertoisi tämän kokoomukselle? Puolueen talousajattelu kaipaisi muutamaa modernia luentoa käsitteistä kuten näennäistalouskuri (lyhytnäköiset säästöt jotka kasvattaa kuluja pitkällä tähtäimellä).

Suomen viimeiset kolme hallitusta ovat todella pyrkineet kitkemään työttömyyttä, siis ainakin tilastoista. Työttömäksi ei siis lasketa kuntoutujaa, opiskelijaa tai sitä raukkaa joka kertoi bisnesideastaan TE-toimiston haastattelussa ja sai itsensä lueteltua yrittäjäksi täysin vailla alkupääomaa tai Y-tunnusta. Myöskin nollatuntisopimukset ja satunnaiset keikkatyöt kaunistavat listoja ja puhdistavat omaatuntoa mukavasti.

Kysymys kuuluu: onko maksettujen sosiaalietuuksien määrä laskenut nimellisen työllisyyden noustessa? Rohkenen epäillä. Uusi työnvälitysmalli tuskin tuo sen suurempaa apua niin kauan kuin osa työnantajista ei edes ilmoita avoimia paikkojaan TE-toimistolle, samalla valitellen kohtaantaongelmia. Hakuvelvoitteet eivät tähänkään asti ole luoneet yhtäkään uutta työpaikkaa muualle kuin TE-toimistoon. 

Suuri osa julkista sektoriamme joko on toteuttamassa tai suunnittelee työtaistelutoimia tällä hetkellä, suurimpana syynä nimenomaan palkkakehitys. Samaan aikaan hyvinvointialueiden luottamustoimien palkat asetetaan poskettoman korkeiksi, harvalla on niin hyväpalkkaista osa-aikatyötä kuin aluevaltuutetulla.

Tähän ajatukseen kiteytyykin tämän blogin otsikko; Työtön, lähde politiikkaan! Poliittisessa toiminnassa sinulla on viimeinkin mahdollisuus oikeasti vaikuttaa työllisyyspoliittiseen päätöksentekoon! Palkkaus vastaa viihdealan ruokapalkasta poskettomuuksiin -asteikkoa, saat keskustella vertaistesi kanssa avoimesti siitä, miksi tuleva työnvälitysmalli on tuhnu jo syntyessään kaikista niistä syistä jotka työnantajat itse antavat ja saat miellyttäviä yhteiskunnallisia vastuutehtäviä vaan niin paljon kuin viitsit hakea riippuen tietysti asioista kuten naamakerroin, sukupuoli-identiteetti, uskontokunta ja mikä lyhenne nimesi vierestä löytyy! Huipulle päästessäsi saat nauttia verovapaista asumistuista kauniissa pääkaupungissamme ja rajattomasta taksikortista ilman työssäolovelvoitetta, siinä tohinassa TE-toimiston tsemppipuhelu ei tunnu enää missään!

Ehkä sosiaaliturvan tärkeyskin unohtuu, ironian piillessä siinä että elät itse steroideilla pumpatuilla sosiaalituilla joita kukaan ei valvo, olethan parempi ihminen nyt.

Topias Lahdensuo, Lapua
Etelä-Pohjanmaan vihreät nuoret

Vauva muuttaa vanhempiensa maailman, ja tuo mukanaan suuren vastuun pienen elämän edellytysten järjestämisestä. Toisaalta vauva ei paljoa vaadi,  ravinto ja hellä hoiva ovat ne tärkeimmät. Suurin osa suomalaisäideistä haluaisi imettää lastaan, mutta vain osa onnistuu tavoitteessaan. THL:n ja WHO:n 6kk täysimetystavoitteeseen pääsee vain murto-osa äideistä, jo yhden kuukauden iässä vauvoista enää 58% on täysimetettyjä. Lisäksi asiaan liittyy sosioekonomisia eroja: nuoret ja vähemmän koulutetut äidit todennäköisemmin lopettavat imetyksen aikaisemmin. Syy ei ehdottomasti ole äideissä, eikä vauvoissa, vaan puutteellisessa ohjauksessa ja virheellisessä tiedossa jota perheet saavat läheisiltään ja terveydenhuollosta. Siksi imetyksen edistäminen on yhteiskunnallinen asia.

Vielä 1980-luvulla tieto ihmisen maidonerityksestä perustui siihen, mitä tiesimme nautaeläinten maidonerityksestä. Tietoa ihmislajin osalta ei ollut, suurelta osin koska ketään ei rahallisesti hyödyttänyt tutkia aihetta. Ei myöskään ymmärretty vauvan tarpeita, tiheän imun kausia tai rintaraivareita. Ratkaisuksi ihan jokaiseen ongelmaan tarjottiin korviketta tai kiinteiden ruokien aloitusta. Esimerkiksi toiselle meistä on aloitettu luumusoseen syöttäminen kuukauden ikäisenä vatsavaivojen vuoksi. Nykytietämyksen mukaan tällä on todennäköisesti lähinnä pahennettu vatsanväänteitä. Ja toisen meistä 70-luvun lopulla syntyneen imetys loppui, koska hyvää tarkoittanut kummitäti tuli hoitamaan ja antoi äidille lomaa juuri kriittisessä vaiheessa, jolloin maidon tulo ehtyi korvikkeen antamisen myötä. 

Imetys on tärkeä asia ensinnäkin siksi, että se edistää koko perheen terveyttä. Vauvalla se vähentää mm. korvatulehduksia, sairaalahoitoa vaativia vatsatauteja, allergioita, astmaa ja jopa leukemiaa. Äideillä se taas auttaa synnytyksestä palautumisessa ja ehkäisee mm. sydän- ja verisuonitauteja, kakkostyypin diabetesta ja hormonaalisia syöpiä. Tutkitusti perheessä, jossa imetys sujuu hyvin, on vauvalla pienempi riski tulla pahoinpidellyksi tai laiminlyödyksi. Lisäksi imetys on perheelle taloudellisesti edullisempaa kuin korvikeruokinta.

Terveydellisten ja sosiaalisten asioiden lisäksi imetys on ekoteko. Rintamaito ei vaadi pakkaamista, kuljettamista tai lämmittämistä. Lisäksi korvikkeeseen verrattuna rintamaidon “tuottamiseen” tarvitaan vähemmän vettä ja vähemmän energiaa. Korvike myös useimmiten syötetään muovisesta tuttipullosta.

Onneksi nyt 2020-luvulla tiedämme enemmän imetyksestä ja tunnemme useita keinoja, joilla yhteiskuntamme voi tukea perheitä imetyksessä. WHO on laskenut, että jokainen imetyksen tukemiseen panostettu euro maksaa itsensä takaisin 35-kertaisena. Imetyksen edistäminen on siis  kustannustehokasta ja ennaltaehkäisevää toimintaa, joka nostaa perheiden hyvinvoinnin tasoa. Perheet tarvitsisivat nykyistä nopeammin apua ja tukea imetysongelmiinsa. Sosioekonomisten erojen vuoksi mielestämme olisi perusteltua, että tämä apu olisi perheille ilmaista. Synnytyksen jälkeen ylimääräinen poliklinikkamaksu voi kaataa pienituloisen perheen talouden.

Imetys on siis edullinen ja konkreettinen tapa edistää perheiden yhdenvertaisuutta ja rakentaa kestävää yhteiskuntaa. Siksi imetyksen edistämiseen tulee panostaa jatkossa enemmän.  Kirjoituksemme tarkoituksena ei ole painostaa ketään, mutta perheillä pitäisi olla käytössään riittävästi tietoa päätöksentekoon sekä riittävä tuki ja apu päätöksensä tueksi.

Piia Äijö, kätilö ja Heli Hämäläinen, ammatillinen opettaja

Lähteet:

https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/140536/URN_ISBN_978-952-343-555-1.pdf

Breastfeeding and the environment

https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-949-1

https://www.euro.who.int/en/health-topics/disease-prevention/nutrition/publications/2020/the-best-start-in-life.-breastfeeding-for-the-prevention-of-noncommunicable-diseases-and-the-achievement-of-the-sustainable-development-goals-in-the-who-european-region-2020