YK:n COP27 -ilmastokokous on käynnissä Egyptissä parhaillaan, ja sivusta ilmastokokouksia seuraavalle voi hyvinkin nousta esiin otsikossa esitetty kysymys: mitä iloa näistä on? Tämä kysymys saattaa käydä mielessä, kun asetettuihin tavoitteisiin pääseminen tuntuu etenevän huolestuttavan hitaasti. Hyötyjä ehdottomasti on, koska neuvotteluissa otetaan aina vähintään askelia ja joskus jopa harppauksia kohti tavoitteita.

Ennen tavoitteellista maailmanlaajuista ilmastopolitiikkaa, jonka ytimessä ilmastoneuvottelut ovat, maailmaa oli menossa kohti 3,5 asteen kuumenemista. Eli ennusteiden valossa elettiin maailmanlopun tunnelmissa.

Ilmasto on jo lämmennyt keskimäärin noin asteen esiteollisista ajoista lähtien. Seurauksetkin näkyvät eri puolilla maailmaa, on äärimmäistä kuivuutta, suuria tulvia, vaarallisia helleaaltoja ja tuhoisia metsäpaloja. Ilmastopolitiikan ja ilmastoneuvottelujen myötä tilanne ja tulevaisuuskuva on kuitenkin valoisampi.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana niin moni maailman maista on asettanut päästötavoitteensa sellaisiksi, että maailman kuumeneminen voidaan rajata 1,8 asteeseen. Mikä parasta, on löydetty keinot, joiden avulla jopa tavoiteltuun 1,5 asteen rajaan voidaan päästä. Tämä on vieläpä sekä teknisesti tehtävissä että taloudellisesti kannattavaa.

No mikä sitten hidastaa? Miksi emme ole jo maalissa? Vastaus on, ettei se ole ollut vielä poliittisesti mahdollista.

“Onneksi politiikkaa on kuitenkin helpompi muuttaa kuin luonnonlakeja.” Nämä viisaat ja rohkaisevat sanat lainaan ilmastoneuvottelujen konkarilta Oras Tynkkyseltä.

Vastaukseni otsikossa esitettyyn kysymykseen on siis: kyllä.

Suvi Syrjä, Vaasa
Eduskuntavaaliehdokas
Vihreät

Eräiden puolueiden poliitikot ovat ottaneet sellujättien viestin sellaisenaan osaksi omaa agendaa. Tämä näkyy irvokkaalla tavalla nyt käytävässä keskustelussa EU:n ennallistamisasetuksesta. Ennallistamista kauhistellaan aivan kuin se tarkoittaisi Suomen metsien “museointia” tai “sosialisointia Brysselin herroille”.

Olisihan se tietyllä tapaa imartelevaa, jos Euroopan poliittinen eliitti näkisi metsämme näin suuressa arvossa, mutta näin ei ole. Näillä museohömpötyksillä ei ole mitään todellisuuden kanssa.

Käydäänpä läpi yleisimmät virheelliset käsitykset:

1) ”Ennallistamisella pakkosuojellaan suomalaiset metsät.”

Suomessa olemme tottuneita siihen, että ennallistamisella tarkoitetaan yksinomaan ympäristön palauttamista luonnontilaan. EU:n vaikeaselkoisessa jargonissa ennallistaminen tarkoittaa kuitenkin yleisemmin luonnon tilan vahvistamista – ei sitä, että esimerkiksi metsien talouskäyttöä oltaisiin kieltämässä. Joissain tapauksissa ennallistaminen voisi edelleen tarkoittaa esimerkiksi kitukasvuisen metsän palauttamista suoksi. Useammin puhuttaisiin kuitenkin pienistä muutoksista esimerkiksi metsänhoidossa, joista suurin osa on jo suomalaisille tuttuja: esimerkiksi jatkuvan kasvatuksen suosimista ja lahopuiden säästämistä. Näiden keinojen valitsemisessa Suomella on vapaat kädet – asetuksella luodaan vain raamit.

2) ”Koko asetuksen tarkoituksena on kiristää EU:n otetta suomalaisiin metsiin.”

Metsäteollisuus on heittäytynyt vaivaannuttavaan marttyyrin rooliin, sillä ennallistamisasetuksen vaikutuksista vain murto-osa osuu metsiin. On toki totta, että Suomessa on muuhun Eurooppaan verrattuna paljon metsää, mutta asetus koskisi paljon muitakin luontotyyppejä. Suurimmaksi osin asetuksella vaikutettaisiin Suomen vesistöjen tilaan, joka on nykyisellään huolestuttava jokakesäisine sinilevälauttoineen ja rakennettuine jokineen. Näissä meillä on jo valmiiksi kansallista tahtoa tehdä paljon enemmän. Muualla Euroopassa huolehdittaisiin tarkemmalla silmällä kullekin alueelle tyypillisistä luontotyypeistä, esimerkiksi Keski-Euroopassa maaseudun perinneympäristöjen tilasta.

3) ”Ennallistaminen maksaa liikaa.”

Euroopan komissio on arvioinut, että ennallistamisasetuksen hintalappu olisi Suomelle yli 900 miljoonaa euroa vuodessa. Se on kieltämättä pirusti rahaa. Suomalaisten arvioiden mukaan tämä komission laskelma ampuu kuitenkin reippaasti yli, koska Suomessa tehdään jo monia asetuksen toimeenpanon kannalta olennaisia asioita, ja esimerkiksi vesiensuojelua tehdään usein ns. ”markkinahintaa” halvemmalla eri yhdistysten toimesta. Arvioiden mukaan suomalainen yhteiskunta kuitenkin hyötyisi ennallistamisesta lähes 10 miljardilla eurolla vuosittain vahvistuvana luontopääomana. Nämä hyödyt jäävät nyt saamatta. On myös mietittävä, mitä vaihtoehtoja meillä on: luontopääoman vahvistaminen tulee paljon halvemmaksi, jos aloitamme sen nyt. Jos jatkamme luontopääoman nakertamista nykyisellä tahdilla, tulevat välttämättömät suojelutoimet paljon kalliimmaksi kymmenen vuoden päästä.

Suomalaista luontoa voi suojella vain Suomessa. On yksin meidän käsissämme, miten huolehdimme luonnostamme. Näillä näkymin olemme jättämässä tuleville sukupolville perinnöksi ainoastaan raskaat velat. Ennallistamalla voimme kuitenkin vielä korjata asian, mutta kurssin kääntämisellä on kiire.

Teksti julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 2.11.2022

Jami Haavisto
Vihreiden nuorten pj.
Eduskuntavaaliehdokas
Seinäjoki

Venäjän sotatoimet ovat kriisiyttäneet energiansaantia. Tuottajien ja kuluttajien odotetaan, sinänsä täysin oikeutetusti, saavan apua valtiolta hankalaan tilanteeseen. Tukitoimet ovat kuitenkin vain välttämätöntä tekohengitystä, sillä tarvitsemme samanaikaisesti kestävämpiä, pidemmän tähtäimen ratkaisuja planetaariseen kriisiin: teollistumisesta asti olemme käyttäneet tulevienkin sukupolvien resursseja. Resurssien vähenemisellä on seurauksensa talouskasvulle ja väistämättä myös elintasolle.

Yksi tapa loiventaa tulevia haasteita on kiertotalouteen siirtyminen. Europan parlamentin määritelmän mukaan kiertotalous on ”tuotanto- ja kulutusmalli, jossa materiaalit ja tuotteet hyödynnetään mahdollisimman pitkälle lainaamalla, vuokraamalla, uudelleen käyttämällä, korjaamalla, kunnostamalla ja kierrättämällä”. Kiertotaloudessa tuotteiden elinkaari pitenee, jäte minimoituu ja materiaalit tuottavat lisäarvoa toistamiseen, toisin kuin sen vastakohdassa, lineaarisen talouden mallissa. Vihreiden poliittisessa ohjelmassa eduskuntakaudella 2023–27 halutaan kiertotalouden osalta parantaa materiaalitehokkuutta ja vähentää luonnonvarojen kulutusta, ajaa EU-tasolla tehokkaita kiertotaloustoimenpiteitä sekä valjastaa taloudellinen ohjaus kiertotalouden edistämiseen.

Valtioneuvoston periaatepäätös kiertotalouden strategisesta ohjelmasta pitää kiertotaloutta talouden ja työllisyyden kannalta merkittävänä mahdollisuutena. Lisäksi sillä vastataan luonnonvarojen vähenemiseen, hiilidioksidipäästöihin sekä muihin kriittisiin ympäristöongelmiin. Periaatepäätöksessä sanotaan siirtymän hiilineutraaliin kiertotalouteen edellyttävän kokonaisvaltaista muutosta valtion, yritysten sekä kotitalouksien asenteissa ja toiminnassa. Pidän tärkeimpinä valtion ohjaustoimenpiteitä, sillä erilaisilla organisaatioilla ja kansalaisilla on erilaisia resursseja ja vaikutusmahdollisuuksia ilman rakenteellisia muutoksia. Lisäksi me ihmiset emme useinkaan halua luopua saavutetuista eduista ilman kollektiivista odotusta.

Vaasan vaalipiirin maakunnat vaikuttavat ainakin strategisella tasolla olevan mukana kiertotalouden siirtymässä. Sekä Keski-Pohjanmaan maakuntastrategiassa 2040 ja -ohjelmassa 2022–25 että Pohjanmaan maakuntasuunnitelmassa 2050 ja -ohjelmassa 2022–2025 kiertotalous mainitaan 38 kertaa. Etelä-Pohjanmaan yhdistetyssä maakuntasuunnitelmassa 2050, maakuntaohjelmassa 2022–2025 sekä älykkään erikoistumisen strategiassa vuosille 2021–2027 taas on 14 kiertotalouden mainintaa. Maakunnissa kiertotaloudelle on määritetty erilaisia tavoitteita ja on haussa rahoitusta kiertotalouden toimenpiteisiin.

Alueemme toimijat voivat rahoitusta hakemalla määrittää alueemme tulevaisuutta kestävässä siirtymässä. Vaikka pidän tärkeänä globaalilla tasolla eri alueiden ja ihmisten tasavertaista hyvinvointia, uskon, että myös kestävässä siirtymässä on häviäjiä ja voittajia. Tulevaisuuttamme tässä kehityksessä määrittää mielestäni se, kuinka nopeasti olemme valmiita hyväksymään planeettamme tilaa koskevat realiteetit ja etsimään niiden rajoissa uudenlaista, kestävää elämäntapaa.

Ylläoleva teksti julkaistu myös to 3.11. Keskipohjanmaan verkkosivuilla.

Laura Sahlgren
Aluevaltuutettu, eduskuntavaaliehdokas
Kokkola

Keski-Pohjanmaan vihreät valitsivat viime viikolla uudeksi puheenjohtajakseen Minna Roukkio-Taipaleen. Kuka on Minna? Tässä lyhyt haastattelumme:

Kuka olet ja minkä alan ammattilainen olet?
Koulutukseltani olen AMK kemian prosessi-insinööri. Ympäristösuojelutekniikka oli minulle tärkein suuntautumisvaihtoehto, johon perehdyin koulussa. Työni teen LVI-suunnittelijana. Tärkein arvonimeni on kuitenkin äiti. Äidiksi minua kutsutaan kolmeäänisesti.

Miten päädyit mukaan vihreään toimintaan ja milloin? Oletko pitkään kokenut puolueen omaksi?
Vihreään toimintaan lähdin mukaan viime kuntavaaleissa. Olenkin ollut aina vihreä aatteiltani. Nauranut joskus, että vähän liiankin vihreä. Puolueeseen liittymistä minulla on aiemmin rajoittanut ajatus, että Vihreissä tulisi kaikkien olla samaa mieltä kaikista puolueen linjaamista asioista. Asian selvittyä ei sitten vaikeuksia ollutkaan.

Keski-Pohjanmaalla on suoriuduttu viimeisissä vaaleissa mukavasti ja uusia ehdokkaita on löytynyt hyvin – osaatko sanoa miksi?
Tämä kuulostaa hyvälle, mutta valitettavasti en voi ottaa kunniaa tästä. Olen vain erittäin tyytyväinen. Olen ollut sen verran vähän aikaa mukana että kuvittelen aina olleen näin. Tästä tosin on vielä varaa parantaa.

Miltä tulevat eduskuntavaalit näyttävät uuden puheenjohtajan silmin?
Olen iloinen että meillä on Keski-Pohjanmaalla vähintään yksi ehdokas. Tiedän Keski-Pohjanmaalla asuvien asenteista sen verran että paikallisen edustajan tulee olla oikeasti paikallinen, siis asua alueella. Paikallisuus auttaa paljon vaalikampanjointia, sekä äänten saamista maakunnasta. Näen että yhteisellä tekemisellä voidaan saada sekä Vihreitä ääniä ehdokkaamme taakse, että uusia ääniä.

Millä fiiliksillä lähdet puheenjohtamaan Keski-Pohjanmaan vihreitä?
Arvostan tätä tehtävää, ja otan tehtävän nöyränä vastaan. Vaikka tehtävän nimi on puheenjohtaja, ei se tarkoita että yksin olen meidän piiri, tai Vihreä maakunta. Yhdessä ideoiden, ja yhdessä tehden voimme saada positiivista nostetta. Lähiaikoina on ollut useat vaalit, ja ne ovat ottaneet veronsa, nyt vedetään henkeä ja lähdetään uuteen nousuun.

Minna Roukkio-Taipale valdes för ordförande av de Gröna i Mellersta Österbotten. Vem är Minna? Här hittar du vår kort intervju om Minna.

Vem är du?
Jag har examen i processingenjöring i Kemi. Miljövårdsteknik var mitt viktigaste inriktningsalternativ. Nuförtiden jobbar jag som VVS-planerare, men mitt viktigaste arbete I världen är att vara mamma till 3 barn

Hur började du med Gröna partiet och blev aktiv inom gröna politiken?
Jag blev bekant med gröna politiken några år sedan via kommunalvalet. Jag har alltid haft “ett grönt hjärta”, ibland lite överdrivet grönt. Att bli medlem I partiet hade jag var någonting som jag bara fundera, att I Gröna partiet måste man tänka likadant av hela ideologin. Då man fått veta, att man kan ha sina egna åsikter i vissa saker, fanns det inget problem nåmera att delta.’

I sista valet gick det bra för Mellestra Österbotten och nu har ni hittat många nya kandidater. Har du någon åsikt, att varför så?
Det här låter jätte bra, men tyvärr kan jag inte ta asvar av det. Jag är bara jätte nöjd, att vi har kunnat hitta bra kandidater och att Gröna politiken intresserar folk. Men det finns alltid möjligheten att förbättra!

Som ordförande, hur ser du fram till riksdagsvalet?
Jag är jätte nöjd att vi har åtminstone en kandidat för riksdagsvalet. Jag är medveten av attityder som folk har I Mellestra Österbotten, och vet, att kandidaten måste faktiskt bo I området. Lokaliteten betyder mycket här. Det är lättare att träffa folk, föra kampanj och skaffa gamla, samt nya röster, då man förstår lokalitetens betydelse.

Hur känns det att börja som ordförande?
Jag uppskattar att har blivit valt I arbetet, det får mig ödmjuk. Ensam är jag ingenting – tillsammans kan vi köra fram gröna ideologin, hitta nya ideer och växa I Mellestra Österbotten. Tiden har varit jobbig för oss alla med pandemin och flera olika val – nu är det dags att andas och börja på nytt. Bättre än tidigare.

Mustasaarelainen Elina Sahlgren on valittu Vaasan vaalipiirin vihreiden vaalityöntekijäksi. Vaasan vaalipiirin vihreät vahvistivat valinnan lokakuun kokouksessaan. Sahlgrenilla on vaalipiirin laajaa tuntemusta, sillä hän on viettänyt lapsuutensa Kokkolassa ja on asunut sittemmin Vaasassa ja Vaasan lähistöllä yli 10 vuotta. Sahlgren saavutti myös ensikertalaisena ehdokkaana kunnioitettavat 80 ääntä aluevaaleissa 2022 Pohjanmaan hyvinvointialueella.

“Politiikka on aina ollut salainen paheeni – nyt voi vihdoin jännityksellä sanoa, että pääsen toteuttamaan sitä hyveenä yhdessä mahtavien työkavereiden ja vihreiden eduskuntavaaliehdokkaiden kanssa. Seinäjoen kesän 2023 puoluekokouksen järjestäminen jännittää sekin, mutta hyvällä tavalla”, kertoo Elina Sahlgren.

Sahlgrenin tehtävänkuvaan kuuluu erityisesti viestinnälliset sisällöt sekä vaalipiirin vihreiden ehdokkaiden avustaminen matkalla kohti vuoden 2023 eduskuntavaaleja.

“Upea saada aiemmin ehdokkaana ollut Elina nyt mukaan työntekijätiimiin vahvistamaan koko vaalipiirin kattavaa osaamista ja monikielistä viestintää”, kommentoi Vaasan vaalipiirin vihreiden puheenjohtaja Lotta Alhonnoro.

Vaasan vaalipiirin vihreät ovat julkistamassa vielä 8 uutta ehdokasta eduskuntavaaleihin jo julkistettujen 8 henkilön lisäksi. Seuraavat julkistukset ovat luvassa marraskuussa.

Menneellä viikolla sosiaalisessa mediassa kiersi haaste, jossa jaettiin työelämän onnistumiset sekä listattiin aikaisempi työkokemus.

Haasteen myötä oli mielenkiintoista huomata, minkälaisia työpaikkoja monilla on ollut. On kuitenkin hyvä muistaa, että elämme suorituskeskeisessä yhteiskunnassa, jossa ihannoidaan määrätietoista ahertamista, joka saa usein mennä jopa hyvinvoinnin edelle. Olemmekin tottuneet sanontoihin kuten “ensin työ, sitten hupi”. 

Mediassa on helppoa jakaa onnistumisen hetket sekä pitkät ansioluettelomerkinnät. Näiden takana ovat kuitenkin usein kokemukset burn outista, mielenterveyshäiriöistä tai rahahuolista. Nämä kokemukset on helppo jättää sanomatta. On tärkeää huomioida se, että moni ahertaa oman jaksamisensa kustannuksella. Kaikkien lähtötilanne ei myöskään ole sama.

Suomessa mielenterveyspalvelut ovat erittäin ylikuormittuneita. Suurin syy siirtyä työkyvyttömyyseläkkeelle ovat mielenterveysongelmat. On valitettavaa, että tällä hetkellä kaikilla ei ole samanlaisia mahdollisuuksia saada apua nopeasti ja ennaltaehkäisevästi.

Lisäksi tulevat sukupolvet ovat jo ennen työelämään siirtymistä uupuneita ja väsyneitä. Eri tutkimusten mukaan noin 20–25 prosenttia nuorista kärsii mielenterveysongelmista. Erityisesti nuoret ja opiskelijat elävät jatkuvasti suorituskeskeisen yhteiskunnan paineiden alla. Opiskelijat ovat Suomessa ainoa ihmisryhmä, joka joutuu kustantamaan jokapäiväistä elämäänsä lainalla. Tämän lisäksi opiskelijoiden oletetaan tekevän töitä opiskeluiden ohessa ja lomillaan, joka on johtanut siihen, että opiskelijat uurtavat usein vuosiakin ilman lomaa.

Merkittävää on se, että verraten vuoteen 2021 tänä vuonna opintotuen tulorajat nousivat 25 prosentilla ja vuodesta 2023 eteenpäin tuloraja nousee 50 prosentilla. Tämä on tärkeä muutos, jolla osoitetaan opiskelijoille, että heitä on kuunneltu.

Nuorten ja opiskelijoiden huolia ja murheita on kuunneltava tarkasti jatkossakin. Nuoret ja opiskelijat varmistavat vauraan ja hyvinvoivan tulevaisuuden Suomen.

Maria Saita
Kaupunginvaltuutettu, eduskuntavaaliehdokas

Maaseudun naisten päivää vietetään tällä viikolla 15.10. YK:n teemapäivän tarkoituksena on nostaa esiin naisten merkitystä maaseudun ja sen elinvoiman ylläpitäjinä ja kehittäjinä. Naisten panos on kautta vuosien ollut merkittävää maataloudessa ja erityisesti maaseutuyhteisöissä, naisten osallistuessa aktiivisesti vapaaehtoistyöhön ja järjestötyöhön. 

Nykyään nuoret ja erityisesti nuoret naiset kuitenkin jättävät maaseudun, eikä se ole uusi ilmiö, vaan tämä kehityskulku on jatkunut jo pitkään. Alkusysäyksenä voidaan pitää 1960 -luvulta alkanutta maaseudun rakennemuutosta, jonka jälkeen muutto kaupunkeihin on vilkastunut (Vihreä liitto on perustettu puolueeksi vasta 1988, joten vaikutuksemme maaseudun autioitumiseen on usein liioiteltua).

Naiset eivät toimineet enää emäntinä, vaan lähtivät työhön kodin ulkopuolelle. Työ- ja koulutusmahdollisuudet olivat kaupungeissa paremmat. Maaseutu näyttäytyi ehkä nuorille naisille konservatiivisena elinympäristönä, jossa naisen paikan ajateltiin olevan kotona. Aikaa on kulunut vuosikymmeniä, mutta tällaisiin asenteisiin törmää valitettavasti yhä. 

Vaikka kuinka joku sitä voisi toivoa, emme palaa enää aikaan, jossa naiset toimivat laajamittaisesti maatalon emäntinä maaseudulla. Naisia maaseutu kuitenkin todella tarvitsee. Nykyisin etätyön mahdollisuudet, hyvät tietoliikenneyhteydet ja maaseudun edullisempi asuminen tekevät maaseudulle muutosta realistisen vaihtoehdon yhä useammalle. Itse aidosti myös uskon, että tulevaisuuden haasteet ilmastonmuutoksen ja luontokadon etenemisen seurausten myötä tekevät maaseudusta yhä useammalle houkuttelevan asuinpaikan.

Maaseudun naisten rooli kaipaa kuitenkin kirkastamista tähän päivään, jotta houkuttelisimme nuoria naisia paluumuuttajiksi. Tarvitsemme enemmän maaseudun naisia päättäjiksi ja johtaviin asemiin, jotta päätöksissä heidän näkemyksensä, tietonsa ja kokemuksensa näkyy ja kuuluu paremmin. Jotta maaseutu olisi enemmän heidän näköisensä. Meidän on tehtävä päätöksiä, jotka tukevat naisten mahdollisuuksia osallistua, vaikuttaa ja edetä urallaan. 

Etelä-Pohjanmaalla usein sanotaan, että viisaus asuu vanhoissa naisissa. Silti meillä useimmiten asioista päättävät miehet, joten käytännössä emme näytä vakuuttavasti uskoamme vanhojen naisten viisauteen, saatika sitten nuorempien. Edelleen vaalipiirimme kansanedustajistakin vain kaksi kuudestatoista on naisia. Toivottavasti asia korjaantuu tulevissa vaaleissa ja maaseudun naisten arvostus näkyy myös edustuksessa.

Jenni Kuisti
Puheenjohtaja, Etelä-Pohjanmaan vihreät
Sosiaalityöntekijä, maaseudun kehittäjä
Eduskuntavaaliehdokas

Att kommentera Sannfinländarnas finskhetsprogram känns som att slå in en öppen dörr vid det här laget. Som andra redan konstaterat upplevs deras påståenden mer som hets än ett vettigt resonemang och de vilar heller inte på någon solid forskning och kunskap. Faktum kvarstår ändå att många upplever förmånen att få lära sig språk i skolan som något betungande och negativt.

Jag hade själv stora svårigheter att lära mig finska i skolan. Den säregna grammatiken tillsammans med orden som inte liknar något annat språk blev en enda röra i mitt huvud. Ändlösa ordlistor och otaliga ändelser gjorde att motivationen sjönk till noll och med den följde betygen. Det hjälper ju inte att aldrig ha användning för språket heller, man klarar sig bra på svenska i Österbotten.

Det var inte förrän jag fick ett butiksjobb i Vasa jag blev tvungen att ge service på finska. Då dök motivationen att lära sig upp och språket började få fäste i mig. Sakta men säkert ökar ordförrådet och självförtroendet stiger. När jag sen bodde i Sverige några år infann sig en överraskande patriotism och stoltheten över Finland och finska kulturen och språket ökade. Idag kan jag stolt säga att jag klarar mig bra på finska, även om det fortfarande är en utmaning.

Jag tror många finlandssvenskar kan känna igen sig i det här. Och naturligtvis är situationen likadan för finskspråkiga som ska lära sig svenska. Man ser inte poängen och motivationen tryter. Det är här vi behöver satsa om vi vill öka förståelsen för varandra över språkgränsen. Hur höjer vi motivationen för eleverna? Hur kan vi göra det kul att lära sig språk?

Det allra bästa är ju när språket kommer på köpet medan man gör något annat. Engelskan går lätt för de allra flesta unga idag eftersom det är vad som dominerar på sociala medier och i spelvärlden. Gillar man manga lär man sig fort japanska. Kunde populärkultur hjälpa till att få upp intresset för finskan och svenskan också?

Jag skyller inte på lärarna, de gör sitt bästa utifrån de redskap de har till hands. Det är dem vi ska hjälpa och ge verktyg baserade på de senaste forskningsresultaten inom utbildning. Ny teknologi ger nya möjligheter, större flexibilitet och mer individuella lärostigar. Här ska vi göra medvetna satsningar inom skolväsendet. Även utbytesprogrammen över språkgränsen, vilka har gett positiva erfarenheter, kunde utvecklas ytterligare.

Ett språk är en ynnest att bära med sig genom livet. Låt oss ge så många vi kan åt våra barn.

Text släpptes på Vasabladet den 4.10.2022

Jonathan Hemming
Riksdagsvalskandidat
De Gröna

Jostain syystä monella on tapana asettaa vastakkain maaseutu ja kaupungit. Tai oikeammin sanottuna ihmiset, jotka asuvat maaseudulla ja kaupungeissa. Viimeksi tähän sortui maa- ja metsätalousministeri Antti Kurvinen väittäessään, että kriittinen suhtautuminen turkistarhaukseen on vain tietyn kaupunkilaiskuplan ajatus.

Hei ministeri Kurvinen, tässäpä sinulle esimerkki maaseudulla kasvaneesta ja pienissä tai keskisuurissa kaupungeissa aikuisikänsä eläneestä ihmisestä, jonka mielestä turkistarhaus tulee kieltää. 

Tiedän, etten ole ainoa laatuani. Tutkimusten mukaan 71 prosenttia suomalaisista ei tahdo turkistarhauksen jatkuvan nykymuodossaan ja lähes puolet suomalaisista kieltäisi sen kokonaan. Lähes puolet suomalaisista ei ole mikään pieni kaupunkilaisten kupla. On laiskaa ja ihmistä aliarvioivaa ajatella, että eri alueille ei mahtuisi erilaisia mielipiteitä.

On tärkeää myös ymmärtää, etteivät turkistarhauksen vastustajat vastusta turkistarhaajia ihmisinä. Päin vastoin, eläinten oikeuksien puolustajille myös ihmisoikeudet ja ihmisten hyvinvointi on tärkeää, enkä usko kenenkään toivovan, että tarhaajat kampitetaan maahan ja jätetään ilman tukea.

Siksi turkistarhauksesta onkin luovuttava siirtymäajalla varmistaen, ettei kukaan putoa toimeentulokuoppaan. Tuottajille on tarjottava esimerkiksi uraneuvontaa ja -valmennusta, muutos- ja investointitukia, opintoseteleitä, yritysneuvontaa ja mahdollistaa aikaisempi eläköityminen. Turkisalan kannattavuus on laskenut jo ennen koronaa, ja jo nyt monet tilat ovat taloudellisesti ahtaalla ja tarvitsevat yhteiskunnan tukea.

Näen ministerin kommenteillaan lietsoman vastakkainasettelun vastuuttomana toimintana myös maaseudun kannalta. Esimerkiksi nuoret, joista vain neljä prosenttia hyväksyy turkistarhauksen nykyisessä muodossaan, ovat tuikitärkeitä maaseudun tulevaisuudelle. Jos he ministerin kommenttien kaltaisten puheiden vuoksi eivät koe enää kuuluvansa tänne, on seudun elinvoima tulevaisuudessa huteralla pohjalla. Oli kyse sitten turkistarhauksesta tai jostain ihan muusta, myös maaseudulle mahtuu monenlaisia mielipiteitä.

Tahdon lopuksi kuitenkin kiittää ministeri Kurvista siitä, että hän on nostamallaan kohulla tuonut tämän tärkeän asian taas keskusteluun. Turkistarhauksen kieltämiseen tähtäävä eurooppalainen kansalaisaloite Fur Free Europe on saanut Suomesta jo 50 000 allekirjoitusta, joista ison osan Kurvisen kommenttien jälkeen.

Kirjoittaja on sikatilallisen tytär ja seinäjokinen kaupunginvaltuutettu

Artikkeli on julkaistu Seinäjoen Sanomissa 14.9.2022