Dieselin hinta on todellinen uhka maaseudun julkisen liikenteen ja kuljetusalan harjoittajille, sekä luonnollisesti maanviljelijöille. Autoilu maaseudulla on erilaista kuin kaupungissa. Meillä täällä maalla arkea ei yksinkertaisesti voi hoitaa ilman autoa, kun välimatkat ovat pitkiä ja julkinen liikenne on lähes olematon. 

Dieselpolttoaineen hinta ja verotus vaikuttaa meihin autoilijoina, mutta välillinen vaikutus yrittäjille ja kuluttajille on vielä järeämpi. Suurin osa tavaraliikenteestä on dieselkäyttöisen ammattiautoilun varassa, mikä tarkoittaa sitä, että dieselpolttoaineen hinta näkyy kuluttajille kauppojen hyllyillä olevissa tuotteissa ja meille ruuantuottajille tuotteiden kokonaishinnasta jää vielä pienempi siivu kun aiemmin.

Monessa yhteydessä on väläytelty suoraan dieselveron alentamista, koska nykyisillä polttoaineen hinnoilla se ei enää palvele käyttötarkoitustaan. Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen. Toisella kädellä dieseliä verotetaan, mutta toisaalta sitä myös tuetaan valtion verohelpotuksella energiaverossa, juurikin julkisen liikenteen tukemiseksi. Mikäli dieselvero poistettaisiin tarkoittaisi se, että valtion verohelpotus samalla todennäköisesti haihtuisi, mikä nostaisi dieselpolttoaineen hintaa entisestään.

Diesel ei ole poistumassa maaseudun ja kuljetusyrittäjyyden arjesta ihan lähivuosina ja seuraavan hallituksen on pureuduttava ongelmaan tosissaan. Voisiko ratkaisuna olla jonkinlainen lisäverohelpotus kuljetusalalle ja ruuantuottajille, jolloin vaikutukset säteilisivät aidosti jokaisen suomalaisen kukkaroon?

Shirin Namiq, meijeriyrittäjä, eduskuntavaaliehdokas
Vihreät, Kurikka

Kuntien välinen nettomuutto on huolestuttavaa katsottavaa Etelä-Pohjanmaalla 15-24-vuotiaiden osalta. Tilastojen mukaan Etelä-Pohjanmaalta lähtee väkimäärään nähden muualle huomattavasti enemmän nuoria kuin muista maakunnista. Yhtenä syynä tähän on  korkeakoulutuksen puute. Kun tarkastellaan korkeakoulujen uusia opiskelijoita suhteessa 15-24 vuotiaiden ikäryhmään, Etelä-Pohjanmaa on kaukana jäljessä jopa listan toiseksi viimeisestä sijasta. Tähän tilanteeseen pitää puuttua nopeasti ja kaikin mahdollisin keinoin.

Sedun uuden koulurakennuksen viivästymisen myötä on paikallaan aito keskustelu siitä, tulisiko Seinäjoella katsoa koulutuksen sijainnin osalta kauemmas ja pyrkiä lisäämään alueen vetovoimaa ja nuorten opiskelumahdollisuuksia.

Seinäjoella on 2000-luvun alusta lähtien panostettu onnistuneesti Jouppilan peltojen jalostamiseen maailmanluokan kampusalueeksi. Suuri visio on rakentunut ajatukselle paikasta, jossa ainutlaatuisella tavalla kohtaavat yritysmaailma, ammattikorkeakoulu ja yliopistot.

Alueeseen kytkeytyy sillan välityksellä myös Tammikampuksena tunnettu vanha sairaala-alue ja siellä toimivat musiikkiopisto, kansalaisopisto sekä ammattikorkeakoulun toiminnot.

Framin alue on toteutunut kovan työn ja aktiivisten ihmisten ansiosta ja alue on rakentunut nykyisiin mittoihinsa 2010-luvun puolella. Tätä menestystarinaa on syytä pyrkiä jatkamaan kehittämällä aluetta edelleen.

Viime vuosina on ollut keskustelua myös lukiokoulutuksen integroimisesta samalle kampusalueelle. Seinäjoen lukiossa on noin 900 opiskelijaa ja 50 opettajaa ja tilojen rajallisuuden vuoksi sisäänpääsyn keskiarvoraja on noussut korkeaksi.

Sedulla ja Seinäjoella on tällä hetkellä ainutlaatuinen tilaisuus tehdä kauaskantoisia päätöksiä ja sijoittaa niin Sedun kuin lukionkin toiminnot Framin alueen yhteyteen. Samalla tulisi pyrkiä lisäämään entisestään niin ammattikorkeakoulu- kuin yliopisto-opintoja Seinäjoelle. Näin muodostuisi Suomessa ennennäkemätön superkampus, jossa kohtaavat yritykset, ammattikorkeakoulu, yliopistot, toisen asteen koulutus, taidekoulutus ja vapaa sivistystyö.

Superkampus mahdollistaa toisen asteen opiskelijoille luontevia yhteyksiä korkea-asteen koulutuksen pariin, joka sitouttaa heitä jatkamaan opintojaan omassa maakunnassa myös korkeakoulussa. Superkampus yhdistää usean tason koulutusta ja mahdollistaa tilojen ja resurssien tehokasta käyttöä, tuo opetuksen tarjoajien toimintoihin synergiaa ja toimii kiistämättömänä alueellisena koulutuksen veto- ja pitovoimatekijänä.

Superkampus ja korkeakoulutuksen lisääminen olisivat erinomaisia täsmäkeinoja muuttaa koko maakunnan suuntaa.

Tuomas Ojajärvi
Eduskuntavaaliehdokas, Seinäjoki

“Onko maallamme malttia vaurastua?” kirjoitti Kekkonen osuvasti vuonna 1952.

Nyt tiedämme sanoa, että malttia kyllä oli: Suomi nousi parissa vuosikymmenessä köyhyydestä ympäri maailmaa ihailluksi hyvinvointivaltioksi. Tämä ei tietenkään tapahtunut itsestään, vaan Suomessa käytettiin huikeita summia investointeihin – 70-luvun huippuvuosina huimat 35 prosenttia kansantulosta.

Sittemmin Suomessa ei ole kyetty tekemään yhtä maltillista ja kauaskantoista politiikkaa. Suomalaisessa “vastuullisessa” talouspolitiikassa on siirrytty hekumoimaan pelkillä leikkauslistoilla, kun pidemmän päälle fiksua politiikkaa olisi ollut taata yrityksille otollinen maaperä uudistua ja kasvaa.

Nokia-huumassa ei osattu nähdä, että pinnan alla Suomessa tehty tutkimus- ja kehitystyö junnasi paikallaan eikä täällä pysytty investoinneissa kilpailijamaiden perässä.

Vuodenvaihteessa voimaan astunut TKI-laki takaa sen, että Suomi tulee käyttämään tutkimus- ja kehitysmenoihin neljä prosenttia BKT:sta vuoteen 2030 mennessä. Tämä on hieno asia Suomen taloudelle pitkällä aikavälillä.

VM:n arvion mukaan julkista taloutta tulisi tasapainottaa yhdeksällä miljardilla eurolla seuraavan kahdeksan vuoden aikana. On selvää, että valtion talous pitää saada kuntoon, jotta hyvinvointivaltiolla olisi tulevaisuus.

On myös aivan yhtä selvää, että meillä ei ole yksinkertaisesti varaa leikata valtion tärkeimmistä menokohteista; terveydenhuollosta, sosiaaliturvasta tai koulutuksesta. Näistä leikkaaminen söisi Suomen kasvun eväitä 2030-luvulta. Ilman terveitä, onnellisia ja osaavia ihmisiä voimme heittää hyvästit koko hyvinvointivaltion tulevaisuudelle.

Mahdollisesti tuleva pääministeri Petteri Orpo on lupaillut, että koulutus olisi kokoomuksen saksilta “erityissuojelussa”, eikä siihen kohdisteta leikkauksia kokoomuksen johdolla.

Minä en valitettavasti luota Orpoon.

Muistan varsin hyvin, miten Orpo poseerasi vuoden 2015 eduskuntavaalien alla kylttien kanssa, joissa luki kissankokoisin kirjaimin “koulutuksesta ei leikata”.

Muistan sitäkin paremmin, miten kokoomus oli vaalilupauksistaan huolimatta mukana leikkaamassa koulutuksesta 700 miljoonaa euroa. Ja minä muistan ikuisesti, miten kipeää nämä leikkaukset tekivät sukupolvelleni. Tämän 700 miljoonan loven paikkaaminen oli tälle hallitukselle suuri urakka. Tätä työtä olisi hyvä jatkaa myös tulevina hallituskausina.

Malttaako teräväsaksinen Petteri Orpo olla kajoamatta koulutukseen vai onko luvassa uusi koulutuspetos?

Onko maallamme jälleen kerran malttia vaurastua?

Teksti julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 19.2.2023

Jami Haavisto
Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton puheenjohtaja
Eduskuntavaaliehdokas
Seinäjoki

Nuorten pahoinvointi on yksi aikamme suurimmista ongelmista. Etelä-Pohjanmaan lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmassa todetaan, että maakunnassa on perustason päihde- ja mielenterveyspalveluissa huomattava vaje, joka kuormittaa erityistason palveluita. Ilta-Sanomissa kirjoitettiin hiljattain nuorten huumeidenkäytöstä ja todettiin Seinäjoen olevan tämän hetken huumepääkaupunki nuorten huumerikollisuuden osalta. 

Koska perustason palvelut eivät toimi, kuormittuu esimerkiksi lastensuojelu. Ei ole tavatonta, että nuori sijoitetaan kiireellisesti vanhempien väsyessä tilanteeseen, jossa nuori ei saa apua mielenterveys- tai päihdeongelmiin. Vanhemmat kuvaavat liian usein, että apua on pyydetty mutta sitä ei ole saatu. Sosiaalityöntekijä joutuu tekemään sijoituspäätöksen tilanteessa, jossa kotiolot itsessään eivät vaaranna lapsen kasvuolosuhteita, mutta palveluiden puute sekä avun saamisen viivästyminen on johtanut tilanteeseen, jossa nuori ei voi enää asua kotona. Tällöin nuori on vaaraksi itselleen, ja vanhempien keinot auttaa lastaan ovat loppuneet.

Tällaiset nuoret sijoittuvat lähes poikkeuksetta lastensuojelulaitoksiin, ja apua tilanteeseen ei sijoituksesta aina saada. Nuoret verkostoituvat toisten päihteidenkäyttäjien kanssa entistä paremmin, ja sijoitus jatkuu usein täysi-ikäisyyteen saakka, värittyen edelleen päihteidenkäytöllä ja karkureissuilla lastensuojelulaitoksesta. Täysi-ikäisenä saatu lastensuojelun jälkihuolto perustuu vapaaehtoisuuteen. Monet nuoret aikuiset kärsivät sijoituksen jälkeen yhä päihde- ja mielenterveysongelmista ja syrjäytyvät. 

Inhimillisesti ajateltuna on tärkeää, että perheet saavat oikeat palvelut oikeaan aikaan. Lapsen sairastuminen riippuvuus- tai mielenterveyssairauteen on varmasti yksi raskaimmista asioista vanhemmuudessa. Puhumattakaan siitä, että tärkeät ja ainutkertaiset nuoruusvuodet kuluvat näiden asioiden kanssa kamppailuun. On myös pidemmän päälle taloudellisesti kestämätöntä, että osin korjaamme puuttuvien perustason palveluiden seurauksia kalliilla laitossijoituksilla.  Sosiaalialan ammattijärjestö Talentia tiedotti juuri, että edelleen lastensuojelussa tehdään töitä riittämättömin resurssein suuren paineen alla ja iso osa sosiaalityöntekijöistä harkitsee alan vaihtoa. 

Jokaisella nuorella on oltava mahdollisuus hyvään elämään. Jokainen nuori myös tarvitaan rakentamaan tulevaisuutta. Meidän on tarjottava nuorille riittävät perustason mielenterveys- ja päihdepalvelut ja riittävät oppilashuollon palvelut kouluihin sekä panostettava perheiden varhaisen tuen palveluihin. Samaan aikaan tarvitsemme riittävät resurssit myös korjaaviin palveluihin, jotta siellä työskentelevillä on mahdollisuus tehdä työnsä hyvin.

Kaikkein kallein vaihtoehto on antaa asioiden jatkua kuten tähänkin asti. Se on paitsi taloudellisesti, myös inhimillisesti kestämätön ratkaisu. Äänestämällä voit vaikuttaa siihen, löytyykö eduskunnasta ja hallituksesta nuorten ja perheiden puolustajia.

Saara Hyrkkö
Kansanedustaja (vihr)

Jenni Kuisti
Sosiaalityöntekijä, kansanedustajaehdokas

Maanantaina 20. helmikuuta vietetään kansainvälistä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden päivää. Päivä on tärkeä muistutus siitä, että kaikki ihmiset ansaitsevat yhdenvertaiset mahdollisuudet ja oikeudet riippumatta taustastaan tai yhteiskunnallisesta asemastaan. Päivä on tärkeä myös siksi, että se korostaa tarvetta puuttua ihmisten epäoikeudenmukaiseen ja eriarvoiseen kohteluun eri puolilla maailmaa. Jokaisella tulisi olla oikeus perustarpeisiin, kuten ravintoon, terveydenhuoltoon, koulutukseen ja turvallisuuteen. Lisäksi jokaiselle kuuluu yhtäläiset perus- ja ihmisoikeudet. 

Sosiaalinen oikeudenmukaisuus pyrkii edistämään yhdenvertaisuutta ja oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa, jossa kaikilla on mahdollisuus saavuttaa potentiaalinsa ja elää merkityksellistä elämää. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus edellyttää oikeudenmukaisia ja tasa-arvoisia rakenteita, jotka vähentävät epäoikeudenmukaisuutta ja eriarvoisuutta.

Sosiaalinen oikeudenmukaisuus ei kuitenkaan vielä toteudu. Monet kärsivät edelleen köyhyydestä, syrjinnästä, huonoista työoloista sekä puutteellisesta terveydenhuollosta ympäri maailmaa. Lisäksi ilmastonmuutos ja taloudellinen eriarvoisuus ovat edelleen vakavia globaaleja haasteita, jotka vaikuttavat erityisesti haavoittuvimmassa asemassa oleviin ihmisiin.

On tärkeää, että me kaikki teemme osamme sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistämiseksi ja pyrimme vaikuttamaan sosiaaliseen muutokseen yhteiskunnassa. Meidän tulee taistella epäoikeudenmukaisuuksia vastaan, edistää yhdenvertaisuutta ja puolustaa ihmisoikeuksia kaikkialla maailmassa. Tämä vaatii yhteistyötä yli valtiorajojen ja yhteistä sitoutumista tavoitteeseen oikeudenmukaisemmasta maailmasta kaikille.

Suomessa sosiaalista oikeudenmukaisuutta voidaan vahvistaa muun muassa seuraavin keinoin:

Köyhyyden torjunta ja koulutukseen panostaminen niin, että vahvistetaan yhteiskunnamme työllisyyttä. Työllisyyden parantamiseksi on panostettava koulutukseen sekä syrjäytymisen ennaltaehkäisyyn. Nuoria tulee tukea ja auttaa, jotta varmistetaan, ettei yksikään lapsi tai nuori putoa koulupolulta. Sosiaalityön, koulujen ja poliisin välistä yhteistyötä on parannettava, jotta jokainen nuori tulee kuulluksi ja saa tarvitsemaansa apua.  

Mielenterveysongelmat ovat yleisin syy työkyvyttömyyseläkkeelle jäämiselle, joten mielenterveyspalveluihin tulee panostaa, jotta yhä useammat pysyvät työelämässä. Lisäksi varhaiskasvatuksessa ja kouluissa tulee varmistaa, ettei yksikään lapsi koe syrjintää tai kiusaamista. Kouluissa tulee panostaa vuorovaikutustaitoihin sekä syrjäytymistä ennaltaehkäisevään työhön, kuten kuraattoreiden ja opintopsykologien saatavuuteen. 

Syrjinnän ehkäisyyn ja ennakkoluuloihin puuttumiseen tarvitaan antirasistista ja feminististä politiikkaa, jotta yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa voidaan vahvistaa yhteiskunnassamme. Antirasinen politiikka pyrkii siihen, että aktiivisesti tiedostetaan kaikki rasismin muodot ja tehdään työtä, jotta yhteiskunnan rakenteet pääsevät niistä eroon. Antirasistista toimintaa on se työ, joka vähentää etnistä syrjintää, syrjivien käytäntöjen vaikutuksia ja kielteisiä ennakkoluuloja. Feministisellä politiikalla tavoitellaan kaikille vapautta olla oma itsensä sekä yhteiskunnan eriarvoisuutta aiheuttavien valtarakenteiden aktiivista purkamista.

Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vahvistamiseen tulee siis panostaa, jotta voidaan edistää jokaiselle lapselle ja nuorelle turvallinen kasvuympäristö sekä jokaiselle aikuiselle yhdenvertainen mahdollisuus edetä omassa elämässään ja elää oman näköistä arkea.

Maria Saita
Opiskelija, kaupunginvaltuutettu, eduskuntavaaliehdokas

Det har gått 11 år sedan tågförbindelsen mellan Vasa och Seinäjoki elektrifierades. På den tiden motsatte man sig den som en olönsam och dyr matarledning till huvudlinjen. Efter elektrifieringen har dock särskilt pendeltågstrafiken ökat och Vasa ligger nu mycket närmare Seinäjoki och Tammerfors.

Detta är ett bra exempel på hur viktigt det är med bra järnvägsförbindelser. En investering i järnvägen är en investering i sysselsättning och affärsmöjligheter, men också i regionernas och landsbygdsområdenas livskraft. Ju snabbare och smidigare tågförbindelserna vi har, desto mindre behöver vi regionala flygplatser. Med de pengar som har spenderats på att ge konstgjord andning till de regionala flygplatserna, skulle man redan ha byggt en betydande mängd permanent järnvägsinfrastruktur i Finland.

I förhållande till Vasa har pendlingen ökat främst från kusten till inlandet. Orsaken är uppenbar: tidtabellerna för veckodagarna är inte anpassade för pendlingen till Vasa. Arbetskraftens rörlighet ska uppmuntras, och tågtidtabellerna kan ha stor betydelse för vilken typ av pendlingsområden som bildas runt städerna. En snabbare resa mellan Vasa och Seinäjoki ska vara ett långsiktigt mål, men vi kan genast öka turtätheten för att bättre tjäna pendlingen.

Fungerande järnvägsförbindelser kommer att föra städerna närmare varandra, och med det blir företag och arbetstillfällen lättare att nå. Förutom Tammerfors skulle Jyväskylä vara en naturlig destination för pendlare från Österbotten. Nu slösar vi bort den enorma potentialen hos en stor universitetsstad på grund av dåliga järnvägsförbindelser. Då det tar en timme med tåg från Seinäjoki till Tammerfors, tar det nästan tre timmar att ta sig till Jyväskylä via Haapamäki. Ett effektivt tvärgående transportsystem skulle kunna göra Vasa hamn till en lätt tillgänglig port till världen och öppna helt nya möjligheter för en snabb förflyttning av människor, idéer och investeringar mellan Mellersta Finland och Österbotten.

Vi behöver därför ett beslut under den kommande regeringsperioden om att renovera, snabba upp och elektrifiera Jyväskylä-banan.  Ett sådant beslut skulle inte betjäna bara städerna i Österbotten, utan även Keuruu, Hapamäki och Jyväskylä.

Det finns också ett liv mellan provinserna och deras städer; allt går inte från söder till norr eller tvärtom. Därför behöver vi smidiga och snabba järnvägsförbindelser mellan provinserna, inte bara en strävan efter de mest lönsamma linjerna. Det är enligt mig en hållbar landsbygdspolitik för företag, arbetstagare, miljön och provinsernas livskraft.

Laura Ala-Kokko, riksdagsvalskandidat, Seinäjoki
Bella Forsgrén, riksgadsledamot, Jyväskylä

Vaasan radan sähköistämisestä on 11 vuotta. Aikanaan sitä vastustettiin kannattamattomana ja kalliina syöttöratana pääradalle. Sähköistyksen jälkeen etenkin työmatkustajien määrä on kuitenkin kasvanut, ja Vaasa on nyt huomattavasti lähempänä Seinäjokea ja Tamperetta.

Tämä on hyvä esimerkki toimivien raideyhteyksien merkityksestä. Investointi rataan on investointi työllisyyteen ja yritysten toimintaedellytyksiin, mutta myös maakuntien ja maaseudun elinvoimaan. Mitä nopeammat ja sujuvammat junayhteydet Suomeen saadaan, sitä vähemmän tarvitsemme maakuntalentokenttiä. Niiden tekohengitykseen käytetyllä rahalla olisi rakentanut jo merkittävästi pysyvää ratainfrastruktuuria Suomeen.

Vaasan suhteen työmatkustus on kasvanut pääasiassa rannikolta sisämaahan Seinäjoen ja Tampereen suuntaan. Syy on ilmeinen: arkipäivien aikataulut eivät palvele työssäkäyntiä Vaasassa. Työvoiman liikkuvuuteen tarvitaan kipeästi apua, ja siksi junien aikatauluilla voi olla valtava merkitys siihen, millaiset työssäkäyntialueet kaupunkien ympärille muodostuvat. Yhteyden nopeuttaminen tulee olla myös pitkän aikavälin tavoitteena, mutta ensisijaisesti vuoroja on saatava tiheämmäksi ja työliikennettä paremmin palvelevaksi.

Toimivat raideyhteydet tuovat kaupungit lähemmäksi toisiaan, ja sitä myötä myös yritykset ja työpaikat paremmin saavutettaviksi. Tampereen lisäksi Jyväskylä olisi luonteva suunta pendelöinnille Pohjanmaalta. Nyt hukkaamme suuren yliopistokaupungin valtavan potentiaalin välttävien raideyhteyksien takia: kun Seinäjoelta Tampereelle menee junalla tunti, Jyväskylään körötellään Haapamäen kautta miltei kolme tuntia. Toimiva poikittaisliikenne voisi tehdä Vaasan satamasta helposti saavutettavan portin maailmalle ja avata täysin uusia mahdollisuuksia ihmisten, ideoiden ja investointien nopealle liikkumiselle Keski-Suomen ja Pohjanmaan välillä.

Tarvitsemme tulevalla hallituskaudella siis päätöksen Jyväskylän radan kunnostamisesta, nopeuden nostosta ja sähköistämisestä. Tämä palvelee paitsi pohjalaisia kaupunkeja, myös Keuruuta, Haapamäkeä ja Jyväskylää.

Elämää on myös maakuntien ja niiden kaupunkien välillä; kaikki siitä ei kulje etelästä pohjoiseen tai päinvastoin. Siksi tarvitsemme sujuvia ja nopeita raideyhteyksiä maakuntien välille eikä vain voitokkaimpien linjojen etsimistä. Se on mielestäni kestävää maaseutupolitiikkaa niin yritysten, työntekijöiden, ympäristön kuin maakuntien elinvoiman kannalta.

Laura Ala-Kokko, eduskuntavaaliehdokas, Seinäjoki
Bella Forsgrén, kansanedustaja, Jyväskylä

Många är de skogsägare som oroar sig för att staten ska blanda sig i deras skogsbruk. Man upplever det som orättvist att tvingas använda sin privata mark för att binda andra människors koldioxidutsläpp. Det är en rimlig reaktion, men det är samtidigt en rimlig begäran från finska folket.

Vårt viktigaste uppdrag gällande klimatkrisen är att kraftigt minska vår konsumtion av jungfruliga råvaror och fossil energi. Om vi lyckas med det så minskar också trycket på våra kolsänkor. Det betyder ändå inte att vi klarar oss utan dem. Vi har redan hunnit fylla atmosfären med så mycket koldioxid att vi behöver all hjälp vi kan få för att undvika de värsta scenarierna.

Utöver det så har vi en pågående utarmning av biodiversiteten. Här spelar skogen också en stor roll. Hur vi brukar skogen och med vilka metoder är avgörande om vi ska lyckas bromsa trenden.

Allt detta drabbar inte bara skogsägaren, utan alla vi som bor i det här landet. Naturen och klimatet är större än enskilda skogsskiften. Därför är det också av nationellt intresse att skogsbruket sker på ett hållbart sätt. Man kan likna det vid andra branschers bestämmelser och riktlinjer, till exempel gruvdrift eller fiskeri; båda har strikta regler om hur näringsverksamheten ska bedrivas. Lagar som har omarbetats och skärpts vartefter vi sett behov av det för att skydda människa och natur.

När vi gör upp regler som är lika för alla så blir det också mera rättvist. Då behöver ingen enskild skogsägare känna att hen måste bära ansvar för andras utsläpp. Istället hjälps alla åt för ett hållbart skogsbruk och ett välmående Finland.

Jonathan Hemming
Riksdagsvalkandidat
Korsholm

Viime vuoden väestötilastot Etelä-Pohjanmaan osalta olivat jälleen katastrofaalista luettavaa. Maakunnan väkimäärä tippui lähes tuhannella ja Seinäjokea lukuunottamatta väestö väheni lähes kaikissa alueen kunnissa. Järkyttävää tilastoa kaunisteli edes hiukan maahanmuutto, joka oli maakunnassa lähes 700 plussan puolella.

On toki selvää, että Etelä-Pohjanmaalla yksi iso tekijä muuttotappioon on korkeakoulutuksen puute. Opiskelun perässä muuttaa muualle vuosittain iso joukko nuoria. Isompi ongelma kuitenkin on se, että nämä muualle muuttaneet nuoret eivät muuta takaisin kotikonnuilleen. Suunta Etelä-Pohjanmaalla on juuri sellainen kuin on ennustettu, joten riittääkö maakunnassa rohkeutta muuttaa asenteita sellaisiksi, että maakunta olisi vetovoimaisempi.

Väestön väheneminen näkyy myös maakunnan työllisyystilanteessa. Työttömyysprosentit ovat toki maan alhaisimpia, mutta samalla yritykset kipuilevat kuitenkin työvoimapulan kanssa. Osa joutuu miettimään myös paikkakunnan vaihtoa työvoiman saamiseksi. Kevan teettämän kyselyn mukaan eteläpohjalaiskunnilla on vaikeuksia saada avoimiin virkoihin osaavia työntekijöitä. Moniin paikkoihin hakijoita ei meinaa löytyä ollenkaan. Kyse on siitä, että maakunta ei näytä houkuttelevalta vaihtoehdolta työntekijälle. Ollaan siis isoissa imago-ongelmissa, mutta miksi sitten näin on?

Syytä voi hyvin hakea maakunnasta esiin nousevista asenteista ja ilmapiiristä, joka näkyy ulospäin. Medioissa ja somekeskusteluissa nousee esiin, kuinka Etelä-Pohjanmaalla karsastetaan kasvis- ja vegaaniruokaa, vastustetaan Pride-tapahtumia, väheksytään ilmastonmuutosta, ei luoteta tutkittuun tietoon vaan koviten huutavan mielipiteeseen ja uskotaan edelleen turpeen ja turkistarhauksen voimaan, kunhan sitäkin työtä tekee vain joku muu, kuin maahanmuuttajat. Muun muassa nämä ovat kaikki asioita, josta syystä maakunta ei monia houkuta ja saavat useat nuoret jättämään maakunnan ja etsimään omaa paikkaa muualta.

Eteläpohjalaiset ovat aina olleet puheiden mukaan rehtejä, reiluja ja yrittelijäitä, mutta vieläkö nämä kuvaukset sopivat meihin? Olemmeko rehtejä ja reiluja erilaisuutta kohtaan? Olemmeko yritteliäitä, jos meillä on jämähdetty puolustusasemiin sen sijaan, että lähdettäisiin rohkeasti uudistumaan maailman mukana?

Maakunnassamme ollaan aikojen saatossa oltu luovia ja luotu vaurautta muun muassa tervanpoltolla ja maatalouden tuotteilla. Maataloudellakin on edelleen isot mahdollisuudet, mutta innovaatiot löytyvät kuitenkin muualta, kuin halvan, verovaroilla tuetun lihan viemisessä Kiinaan tai auringonlaskun turve- ja turkistuotannossa.

Etelä-Pohjanmaan suunta voidaan muuttaa, mutta se muutos pitää lähteä meistä eteläpohjalaisista itsestämme. Populismilla ja syyllisten osoittamisella muualta voidaan saavuttaa voittoja politiikassa, mutta maakuntaa ne eivät vie eteenpäin. Sen sijaan, että etsimme syyllisiä maakunnan väestökatoon muualta, olisi viimein aika katsoa peiliin ja muuttaa omia asenteita.

Tuomas Ojajärvi, Seinäjoki

Kuinka pitkään olemme valmiita oikeuttamaan turhaa kärsimystä eläimille aiheuttavan ja ihmisten tarpeisiin nähden täysin toissijaisen toiminnan?

Jos nykyisiltä pohjalaiskansanedustajilta kysytään, ovat he yksimielisesti turkistarhauksen kannalla, kertoo Yle:n kysely. Perusteluna on talous, vaikka turkistarhaus painii jatkuvien kannattamattomuusongelmien kanssa. Tarkemmin katsoen selviää, että kyselyyn on vastannut alueen 16 kansanedustajasta 11 ja muut ovat päättäneet olla hiljaa.

Minusta on reilua ja alan toimijoiden itsensä etu, että turkistarhauksen tulevaisuuskuva perustuu realismiin. Turkisten aika on ohi. On oikein sanoa tämä myös ääneen. Yhtä lailla tärkeää on tukea ja kouluttaa turkisalan yrittäjiä siirtymään uusiin ammatteihin.

Turkistarhojen määrä on laskenut Suomessa reippaasti. Kun vielä 1980-luvulla tarhoja oli Suomessa lähemmäs 6000, nyt niitä on enää noin 900.

Samalla työllistävä vaikutus on laskenut merkittävästi. Vuonna 2008 alan arvioitiin työllistävän suoraan keskimäärin 0,7 henkilöä tarhaa kohden, mikä tarkoittaisi tämän päivän tarhamäärällä noin 700:aa työvuotta. Alan itsensä teettämän laskelman mukaan ala työllistää noin 5 000 henkilötyövuotta, kun huomioidaan tarhojen työntekijöiden lisäksi markkinointi- ja huutokauppayhtiö Saga Fursin työntekijät sekä rehuntuotanto ja kuljetukset.

Koronapandemia ja Ukrainan sota ovat ajaneet alaa entistä enemmän kriisiin. Myynti Venäjälle ja Kiinaan on pysähtynyt. Turkisala sai pandemian aikaan tukia 33 miljoonaa euroa ja tukia ollaan myöntämässä taas lisää.

Ylen haastattelemista kansanedustajista kukaan ei kyseenalaista tarhattujen eläinten oloja. Kuluttajien mielipide on kuitenkin selvä: 80 prosenttia suomalaisista ei hyväksy nykyisen kaltaista turkistarhausta. Tarhaus on myös ympäristön kannalta ongelmallista. Turkiseläinten häkkien alle kertyvä lanta ja virtsa rehevöittävät vesistöjä ja aiheuttavat puustovaurioita.

Yhä useampi EU-maa on kieltänyt turkistarhauksen, viimeisimpinä Latvia. Eurooppalainen kansalaisaloite Fur Free Europe pyrkii kieltämään turkistarhauksen ja turkisten tuonnin ja myynnin EU:n alueella. Muutos on varmasti tulossa: myös 12 EU:n jäsenmaata on kehottanut Euroopan komissiota selvittämään vaihtoehtoja turkistarhauksen kieltämiseksi EU:ssa.

Toimintaympäristö on muuttunut. Epäeettisyyden lisäksi taloudelliset realiteetit on hyväksyttävä. Se ei kuitenkaan suinkaan tarkoita, että turkistarhaajat jätettäisiin omilleen. Päinvastoin! Eduskunnan tulee päättää erilaisista tukitoimista, joilla yrittäjiä ja alalta elantonsa saavia tuetaan siirtymään esimerkiksi kasvihuoneviljelyyn tai mukaan alueen tuulivoima- sekä bio- ja kiertotaloushankkeisiin. Tällaisia toimia tulee tehdä jo nyt, sillä mitä aiemmin ja pidemmällä siirtymäajalla päätöksiä tehdään, sitä joustavampi ja reilumpi muutos on yrittäjille.

Usein väitetään, että jos turkistarhaus Suomessa kiellettäisiin, tuotanto siirtyisi muihin maihin, joissa eläinten olosuhteet ovat vielä huonommat. Koskaan ei voi perustella eettisten periaatteiden sivuuttamista sillä, että joku muu tekisi vielä huonommin. Sillä silloin mikään hyvä ei etenisi.

EU:n turkiskieltoa koskeva aloite: www.furfreeeurope.fi

Lotta Alhonnoro
Puheenjohtaja, Vaasan vaalipiirin vihreät
Eduskuntavaaliehdokas