Suomi sai uuden presidentin 1.3.2024. Alexander Stubbin ja Pekka Haaviston välinen vaalitaisto oli historiallisen tiukka, ja moni suomalainen seurasi tiiviisti vaaleihin liittyviä keskusteluja. Aina ei pysytty ihan asialinjalla, etenkin virallisten vaalipaneelien ulkopuolella keskustelun taso oli usein ala-arvoista. Mediassa, etenkin somessa, keskustelun kantava teema tuntui olevan, voiko homo olla presidentti? Vaalien jälkeen MTV:n kysely paljasti, että 24 %:lle Stubbia äänestäneistä Haaviston seksuaalinen suuntautuminen ratkaisi äänestyspäätöksen.

Presidentinvaalien tulosta on turha tätä enempää spekuloida, mutta vaalien aikaisesta keskustelusta voisimme vielä oppia paljon. Ilmi tulleet asenteet luovat karua kuvaa suomalaisten erilaisuuden pelosta. Pohjanmaalla asenneilmapiiri tuntuu olevan vielä muuta maata rajoittuneempi, ja homofobiaa naamioidaan ”konservatiivisuudeksi” ja ”perinteisten arvojen kannattamiseksi”. No, mielipiteitähän saa olla erilaisia, joten miksi tämä on ongelma?

Siksi, että kun netissä, kahvipöytäkeskusteluissa tai Ilkka-Pohjalaisen haastatteluissa sanotaan, ettei homo kelpaa presidentiksi, ei puhuta vain Haavistosta. Sanoma iskee syvälle jokaiseen seksuaalivähemmistöön kuuluvaan. Suomessa on ja on aina ollut seksuaaliselta suuntautumiseltaan moninaisia ihmisiä. Vuoden 2023 kouluterveyskyselyssä 8. ja 9. luokkalaisista nuorista 14 %, lukiolaisista 16,9 % ja ammatillisten oppilaitosten oppilaista 12,2 % ilmoitti kuuluvansa seksuaalivähemmistöön. Määrä on suuri, emmekä siis puhu yksittäisistä Helsingin Kalliossa asuvista tyypeistä, vaan ihan meillä täällä Pohjanmaallakin on monenlaista väkeä.

Meille pohjanmaalaisille olisi tärkeää saada myös nämä vähemmistöihin kuuluvat nuoret tuntemaan, että he kuuluvat tänne. Muualla Suomessa jo ymmärretään, että ihmisiä on monenlaisia, eikä kaikkien tarvitse mahtua tiettyyn muottiin. Nuoret, jotka lähtevät  Pohjanmaalta muualle Suomeen opiskelemaan, eivät halua enää palata pohjalaiseen tunkkaiseen ilmapiiriin. Seksuaalivähemmistöön kuuluva voi löytää kaupungista paikan, jossa häntä ei haukuta, kiusata tai hänen pätevyyttään vähätellä, toisin kuin Pohjanmaalla.

Meillä Pohjanmaalla on siis valtavasti töitä omien ennakkoluulojemme kanssa. Maalle kyllä mahtuu monenlaista kulkijaa, eikä kenenkään asia ole arvostella toisia siksi, että joku ei sovi pieneen muottiin ”oikeanlaisesta” pohjalaisesta. Haluammeko todella olla alue, jossa joukkoon hyväksytään vain heterot?

Piia Äijö

Etelä-Pohjanmaan Vihreiden puheenjohtaja

Työttömyysetuudet ovat vastikkeellisia. Työttömällä on tiettyjä lain vaatimia velvollisuuksia täytettävänä, jotta hänelle myönnetään oikeus työttömyysetuuteen, ja se vaikuttaa myös muihin etuuksiin.

Esimerkkitapauksessa, joka on ollut viime aikoina paljon esillä, henkilö on tehnyt n. kolme vuotta vapaaehtoistyötä järjestössä, joka jakaa noin tuhannelle vähävaraiselle perheelle viikossa hävikkiruokaa.

Henkilö oli samassa työssä palkkatukioikeuden ajan palkallisena, ja palkka oli nettona noin 1 200 € kuukaudessa. Henkilöllä ei ole peruskoulun jälkeistä tutkintoa, ja hän on ollut työttömänä vuodesta 2015, eli nyt 8 vuotta.

Nyt, siis kolme vuotta myöhemmin, TE-toimisto ja Kela ovat alkaneet periä henkilöltä yli 25 000 € työttömyysetuuksia, koska lain tulkinnan mukaan, henkilö ei ole ollut työmarkkinoiden käytettävissä, koska on työskennellyt vapaaehtoistyössä, josta voisi maksaa palkkaa, koska hänelle lyhyen ajan siitä maksettiin palkkaa.

Henkilöltä on evätty nyt kaikki etuudet, myös asumistuki, ja hän elää n. kahden tuhannen euron säästöillään, ja kun ne loppuvat, hänellä on oikeus hakea harkinnanvaraista toimeentulotukea.

Huomioita tästä tapauksesta. Työttömän tulot kolmen vuoden aikana, ovat olleet yhteensä reilut 25 000 €, eli alle kymppitonnin työtön saa käteen vuodessa elämiseen, ja sekin on vastikkeellista tuloa. Erikoinen huomio on se, että tätä on jatkunut kolme vuotta, ja jostain syystä viranomaiset nyt vasta hoksasivat puuttua asiaan, ilman että olivat missään vaiheessa asiakkaaltaan asiasta pyytäneet selvitystä näiden vuosien aikana. Tulkinta on, että tämä vapaaehtoistyö lasketaan ilmaiseksi tehdyksi työksi, koska siitä voitaisiin maksaa palkkaa, ja että se työskentely estää henkilöä ottamasta palkkatyötä vastaan.

Järjestössä on työskennellyt yleensä viisi palkkatukioikeutettua palkallista ja 15 vapaaehtoistyöntekijää, eli noin 25 % työn suorittajista on ollut palkallisia, joilla on palkkatukioikeus pitkän työttömyyden tai muiden työllistymistä erityisen paljon hankaloittavien seikkojen takia, ja palkkatyö on ollut määräaikaisella sopimuksella palkkatukioikeuden, eli yleensä vuoden ajan.

TE-palveluiden sivuilla ohjeistetaan näin:

”Vapaaehtois- tai talkootyö ei vaikuta työttömyysturvaasi, jos se on palkatonta ja tavanomaista yleishyödyllistä työtä ja olet valmis vastaanottamaan kokoaikatyötä.

Vapaaehtois- tai talkootyön aikana sinulle tarjotaan työllistymistä edistäviä palveluita ja voit saada työtarjouksia. Vapaaehtois- tai talkootyö ei ole pätevä syy kieltäytyä tarjotusta työstä tai sovitusta palvelusta tai keskeyttää palvelu.

Kun asioit TE-toimiston tai kuntakokeilun kanssa, suullinen ilmoitus vapaaehtois- tai talkootyön tekemisestä yleensä riittää. TE-toimisto tai kuntakokeilu saattaa lähettää sinulle selvityspyynnön, jonka tavoitteena on selvittää, että kyse on työttömyysturvalain mukaisesta tavanomaisesta yleishyödyllisestä vapaaehtois- tai talkootyöstä.”

”Sinulla ei ole oikeutta työttömyysturvaan, jos työskentelet palkatta yrityksessä tai sellaisissa tehtävissä, jotka yleisesti tehdään työsuhteessa tai yritystoimintana.

Voit kuitenkin tehdä vapaaehtoistyötä yleishyödyllisessä yhteisössä, vaikka työ olisi yleisesti työsuhteessa tehtävää, jos se ei kohdistu elinkeinotoimintaan. Tuloverolaissa säädetään erikseen toiminnasta, jota ei pidetä yleishyödyllisen yhteisön elinkeinotoimintana.

Jos talkoo- tai vapaaehtoistyön järjestäjän palveluksessa on satunnaisesti ollut esimerkiksi palkkatuella palkattuja työntekijöitä samoissa tai samankaltaisissa tehtävissä, kyse ei ole tehtävistä, joita yleisesti tehdään työsuhteessa.

Urheilu- ja kulttuuritapahtumissa ja muissa yleisötapahtumissa voi olla sekä palkattuja työntekijöitä että vapaehtoisia tai talkoolaisia ilman, että kyse on tehtävistä, joita yleisesti tehdään työsuhteessa.”

”Palkkatukityö on normaali työsuhde. Jos jatkat samassa työssä samalla volyymilla, oletko käytettävissä kokoaikatyöhön?”, Uudenmaan TE-toimiston palkkatukitiimin johtava asiantuntija Niko Vähäkuopus pohtii.

Minä pohdin, että miksi henkilön vapaaehtoistyö estäisi olemasta käytettävissä kokoaikatyöhön? Vapaaehtoistyö on nimensä mukaan vapaaehtoista, ja se tarkoittaa sitä, että mitään sitovaa sopimusta ei ole.

Ymmärrän sen, että lain tarkoitus on estää tilanne, jossa työttömäksi ilmoittautunut henkilö, joka hakee, ja saa työttömyysetuutta, työskenteleekin ilmaiseksi tai ns. pimeästi, jossain yrityksessä. Mutta se, että tässä tapauksessa kyse on yleishyödyllinen voittoa tavoittelematon hyväntekeväisyysjärjestö tai -yhdistys on täysin eri asia kuin tavallinen yritys. Tässä ei pitäisi olla mitään erityistä tulkinnan varaa, koska lyhyen palkkatukityöpätkän tekeminen samassa paikassa pitäisi vaikuttaa asiaan millään tavalla. Tällaisissa järjestöissä ja yhdistyksissä ei ole mahdollista työllistyä palkallisena vakituisesti. Yleensä vain toiminnanjohtaja on vakituisessa palkkasuhteessa, joten ei voida tehdä tulkintaa, että henkilö voisi saada koko ajan palkkaa työstään kuten yrityksessä saisi.

Nykyään puhutaan paljon kansalaisten osallistamisesta, siitä että kansalaiset osallistuvat yhteiskuntaan monin eri tavoin, kaikilla elämän osa-alueilla, jotta heillä olisi parhaat mahdolliset mahdollisuudet vaikuttaa itseään ja läheisiään koskeviin asioihin, joita yhteiskunta hoitaa. Yhteiskuntahan olemme kaikki me kansalaiset. Kansalaisvaikuttaminen on meidän oikeutemme. Ja vapaaehtoistyö on juuri sitä.

Tutkitusti ja myös kokemusperäisesti, vapaaehtoistyö aktivoi ihmisiä, ja ennalta ehkäisee syrjäytymistä, pitää yllä ja parantaa mielenterveyttä, mutta myös fyysistä terveyttä, pitää yllä ja parantaa myös ammattitaitoa ja työkykyä. Ja nämä kaikki ovat erittäin tärkeitä asioita myös työttömän työllistymisen kannalta, eli ei mitään pikkujuttuja. Syrjäytyminen maksaa yhteiskunnalle todella suuria summia, joten voisi olettaa, että vapaaehtoistyöhön ja muuhun kansalaistoimintaan ennemminkin kannustettaisiin nimenomaan työttömiä.

Kyseinen tapaus on viranomaisten käsiteltävänä, koska on lain mukaan mahdollista, että näitä työttömyysetuuksia ei tarvitse maksaa takaisin. Mutta sen ajan, kun asia on käsittelyssä, tämä henkilö roikkuu löysässä hirressä, entistä köyhempänä, ja miettien, että mitä jos niskaan putoaa kolmen vuoden tulojen suuruinen velka maksettavaksi, niin että todennäköisesti seuraavat 15 vuotta joutuu olemaan ulosoton asiakkaana.

Tämä on yksi niistä työttömiä ja vähävaraisia koskevista asioista, joiden järkeistämisen eteen teen työtä.

Johanna Laakso
Eduskuntavaaliehdokas, toiminnanjohtaja

Tähän asti tuntui siltä, että koko aihetta on vältelty näissä vaaleissa. Aloin pohtimaan aihetta viikko sitten, ja kuin lahjana tipahti syliin kommentti kulttuurista luksuksena.

Miten kulttuuri voi olla luksusta? Onko niin, että vain osalla kansalaisista on oikeus tai saavutettavuus kulttuuriin, joka on maamme peruskiviä? Ajatus itsenäisestä Suomesta on syntynyt kulttuuripiireissä. Taiteilijoiden keskusteluissa syntynyt ajatus suomalaisuudesta synnytti vyöryn, joka johti kansallistunteen syntymiseen ja lopulta maamme itsenäisyyteen. Mitä me olisimme ilman kulttuuria?

Alle prosentti bkt:stä menee kulttuuriin, eikä se ole vain menoerä, koska se myös tuottaa reilusti enemmän kuin mitä se ottaa.

Kulttuurin rahoittaminen on myös työllisyyttä tulonsiirron kautta, esimerkkinä vaikka teatterit. Ne saavat valtionosuuksia, joilla työllistävät henkilökuntaa. Näytöksillä he antavat taidetta ja viihdettä kuntalaisille. Kuntalaiset taas kuluttavat varojaan, jolloin syntyy lisää työllisyyttä. Ravintolat, taksimatkat ehkä jopa vaateliikkeet saavat osansa. Joskus myös hotellit saavat majoittujia. Kuntalainen joka kuluttaa kulttuuripalvelua saa elämyksen, joka auttaa jaksamaan arjessa ja on siten tuottavampi työntekijä. Kulttuuri siis synnyttää hyvin erilaisia tulovirtoja hyvin erilaisille tahoille.

Oma aiheensa olisi kulttuurin terveysvaikutukset: tämä näkyy inhimillisellä tasolla mutta myös säästöinä, kun terveyspalveluita kulutetaan vähemmän. Hyvinvoiva ihminen myös antaa yhteiskunnalle takaisinpäin enemmän.

Kulttuuri on teollisuutta. Miksi tätä ei nähdä vieläkään? Suomesta viedään maailmalle teollisuustuotetta nimeltä kulttuuri. Se on elokuvien, televisiosarjojen ja musiikin muodossa. Se on maalauksia ja tanssia, sekä montaa muuta muotoa. Vienti tuo tuloja ja synnyttää työpaikkoja.

Miten se voisi olla luksusta, kun se leikkaa läpi jokaisen ihmisen elämänkaaren, lapsuudesta alkaen? Kulttuuri kouluttaa ja se kasvattaa, se hoitaa ja kuntouttaa, se kertoo historiaa ja selittää keitä me olemme. Se on työpaikkoja sekä viihdettä. Se on monimuotoista.

Korona-aikana koko kulttuuri ja tapahtuma-ala heitettiin bussin alle. Rakennettiin kiireessä mekanismeja, jotka eivät toimineet. Valtionhallinnon tasolla ei tunnettu alan rakenteita. Ei ymmärretty alan olevan täynnä keikkatyöläisiä ja mikroyrittäjiä, pientahoja jotka ovat riippuvaisia yleisöstä. Freelancereiden kohtalo oli karu. Hyvinä aikoina emme huomaa ja huomioi heitä, mutta taatusti nautimme heidän työn hedelmistä. Huonoina aikoina heitetään bussin alle.

Jatkossa perustulo ratkaisisi seuraavan kriisin tai pandemian aikana monta ongelmaa jotka nyt kohdattiin.

En osaa antaa yhdellekään puolueelle hyvää arvosanaa siitä, miten kulttuurialaa kohdeltiin. Kun puolueet pitävät puoluekokouksiaan, siellä on töissä jokunen tapahtuma-alan ammattilainen tavalla tai toisella rakentamassa ja avustamassa. Kun turuilla ja toreilla pidetään puheita, joku sen äänentoiston hoitaa. Ammattilaisten osaamisella tapahtuma sujuu ja yleisö saa nauttia.

Me eletään kulttuurista ja kulttuurille lapsesta alkaen. Mitä me oikeasti olisimme, jos meiltä otetaan pois kulttuuri? Ei olisi kirjastoja, ei kirjallisuutta. Maailma ilman musiikkia tai taidemaalauksia? Ei olisi teatteria eikä elokuvia. Minkä vuoksi me rakentaisimme maatamme?

Kulttuuri on elinehto.

Marko Perälä, muusikko
Eduskuntavaaliehdokas

P.S. Tervetuloa keskustelemaan kulttuurin tukemisesta ja arvostuksesta ensi viikolla järjestettävään keskustelutilaisuuteen Seinäjoen Still Standing -baariin, jossa mukana KULTA ry:n PJ Rosa Meriläinen sekä kulttuurivihreät ry:n hallituksen jäsen Anni Teerikangas (myös eduskuntavaaliehdokkaana!)

Nykyisin toisilla ihmisillä on valtava tarve heikentää sellaisia oikeuksia mitkä ei itseä koske lainkaan. Kunhan on muilta pois niin se on tärkeää. Joku joka ei ole itse sateenkaareva lainkaan, huutaa kovimmin Pridea vastaan. Kärsimme empatiavajauksesta. Empatia kun on kykyä ymmärtää mitä toinen kokee tämän näkökulmasta. Suurinta empatian puutos tuntuu joskus olevan ihmisillä jotka palvovat empatian ilmentymää – tehkää toisille niinkuin haluaisitte itsellenne tehtävän.

Kultainen sääntö.

Tämä sääntö pätee moniin asioihin, älkää tehkö luonnolle niinkuin ette haluaisi itsellenne tehtävän – että mitä jos pidettäisiin planeetta hengissä. Tai korjataan sen verran, planeetta selviää kyllä, me emme. Että todellisuudessa se mitä teemme luonnolle, teemme itsellemme.

Ihmiskunta tuntuu joskus innolla sahaavan omaa oksaansa.

Ja toisaalta tämä voi olla vain ajatusharha. Yritykset kun esimerkiksi ovat jo edellä, monet yritykset pyrkivät nopeammin hiilineutraaliuuteen kuin mitä vaaditaan. Puhtaassa teknologiassa ja puhtaassa energiassa on tulevaisuus, ja se tulevaisuus ei ole menneeseen palaamista. Menneestä voi vain oppia, sinne ei voi palata.

Näin vaalien alla pyörii paljon asioita mielessä, toiset on sellaisia joita suurin osa ei edes ajattele seuraavaan neljään vuoteen. Kuten esimerkiksi vaalikoneet ja vaalikoneiden historiasta löydetyt vaalikonekysymykset. Vaalikoneiden tarkoitus on tuottaa lööppejä, saada aikaan pöhinää ja pöyristymistä, luoda vastakkainasettelua. Kun taas seuraavan neljän vuoden aikana tarvitaan yhteistyötä, kompromisseja, ideota ja – toistan itseäni – yhteistyötä. Suomessa tarvitaan myös jatkuvuutta, sitä saadaan yhteistyön avulla. Mutta jatkuvuutta saisimme esimerkiksi myös korjaamalla kansalaisaloiteita koskeva lainsäädäntö siltä osalta, että kansalaisaloite ei raukea hallituskauden päättyessä.

Näin, suomalaisittain pyttipannu, espanjalaisille paella, ja näin kolumnistille ihan vain tajunnanvirtaa.

Loppuun tärkein: Muista käydä äänestämässä, jos et äänestä, joku toinen kyllä äänestää.

Irena Ulvinen
Eduskuntavaaliehdokas

Monipuolinen maatalousalueiden luonto on syntynyt evoluution kautta ihmisen, eläinten ja kasvien vuorovaikutuksessa. Maataloutta on tähän asti kehitetty parantamalla työn ja maatalousmaan tuottavuutta lisäämällä maan ulkopuolelta tuotujen uusiutumattomien panosten (lannoitteet, energia, torjunta-aineet) ja tuontirehun käyttöä.

Apuenergian ja agrokemian avulla onkin saatu aikaan suuria muutoksia niin hyvässä kuin pahassakin. Yksi huono puoli on, että maatalouden tehostuminen on johtanut sen yksipuolistumiseen sekä maatalousalueiden luonnonvaraisen eliöstön nopeaan köyhtymiseen.

Maataloustuotantomme on myös edelleen hyvin riippuvainen tuontienergian lisäksi muun muassa maahantuoduista kasvinsuojeluaineista, lannoitteista ja polttoaineista.

Maataloudesta löytyvät kuitenkin avaimet monien sen ongelmien ratkaisuun ja sopeutumiseen muuttuvaan tilanteeseen. Kiertotalouden tehokas soveltaminen maataloudessa tarkoittaa panostamista ravinteiden kierrätykseen: ravinteet hyödynnetään kasvuun, niiden valuminen vesistöihin estetään, vierasaineiden joutuminen ravinnekiertoon minimoidaan ja ravinteet palautetaan peltoon.

Seuraava maatalouden murros onkin syytä tapahtua kiertotalouden ja uusiutuvan energian kautta. Meidän on suljettava ravinnekiertoja ja kyettävä hyödyntämään yhä enemmän uusiutuvaa energiaa sekä viljelytoimenpiteissä että tuotantopanoksissa. Luken arvion mukaan esimerkiksi noin 90 prosenttia kasvien tarpeen mukaisesta fosforilannoituksesta voitaisiin jo tällä hetkellä kattaa erilaisilla biopohjaisilla lannoitteilla.

Venäjän julma hyökkäyssota Ukrainaan on näyttänyt miten haavoittuva meidän fossiilisista polttoaineista ja tuontilannoitteista riippuvainen maataloutemme on. Riippuvuuden vähentäminen on haaste, jota voidaan ratkoa ja ottaa askel kerrallaan kohti kestävämpää ja omavaraisempaa maataloutta. Samalla ravinteiden kierrätyksestä ja tilojen omasta uusiutuvasta energiasta on tullut huoltovarmuuden kautta kovaa turvallisuuspolitiikkaa.

Ilmastonmuutoksen suhteen puhutaan jo ilmastokatastrofista ja luonnon monimuotoisuus heikkenee edelleen. Maataloudella ja maatalousympäristöllä tulee olemaan merkittävä rooli matkalla kohti hiilineutraalia Suomea. Viljelytapoja ja maan hoitoa kehittämällä hiiltä sitoutuu peltoon entistä tehokkaammin.

Maaperän hyvästä rakenteesta huolehtiminen on olennaista, sillä humuspitoinen, tiivistymätön maa pidättää tehokkaasti vettä ja ravinteita. Se tarjoaa parhaat edellytykset maaperän hyödylliselle pieneliöstölle, joka puolestaan tehostaa ravinteiden kiertoa. Lisäksi perinnebiotooppien hoito ja ylläpitäminen sekä maatalousympäristön lajiston monimuotoisuudesta huolehtiminen ja haitallisten vieraslajien torjunta parantavat ympäristömme tilaa.

Ravinteiden kierrätys, biokaasulaitokset, nurmibiojalostamot, aurinkopaneelit ja -keräimet sekä paneeleihin yhdistyvä sähkön varastointi tarjoavat epävakaassa maailmassa rohkaisevia näkymiä nykyistä omavaraisemmalle ja ympäristön kannalta kestävämmälle maataloudelle. Tavoitteeksi on syytä asettaa ilmastonmuutoksen hidastaminen vähentämällä maatalouden hiilipäästöjä ja muuttamalla maatalous nettohiilipäästäjästä hiilinieluksi.

Rohkaistava on, että jo nyt löytyy näitä muutoksia tehneitä tiloja, jotka samalla pärjäävät paremmin. Maailma tarvitsee edelläkävijöitä, jotka vievät meitä kohti maaseudun uutta tulevaisuutta.

Hanna Holopainen Vihreiden varapuheenjohtaja
Lappeenranta

Thomas Snellman Maaseudun kehittäjä, viljelijä
Pedersöre

Taloudellinen kasvu on tuottanut hyvinvointia meille sekä viime vuosikymmeninä myös kehittyville maille. Kasvu on kuitenkin perustunut fossiilisista polttoaineista saatavalle halvalle energialle ja pitkällä tähtäimellä kestämättömälle luonnonvarojen käytölle. Kaikkien ihmisten pääsy mitattuna suomalaiseen elämäntapaan materiaalisesti vaatisi viiden maapallon verran luonnonvaroja. 

Alueellamme on käynnissä monia vihreän siirtymän energiahankkeita, joilla on myönteisiä vaikutuksia puhtaampaan energiansaantiin ja työllisyyteen. Suomi ja monet maat ovat asettaneet hyviä tavoitteita fossiilitalouden purkamiselle, mutta nykyiset toimenpiteet ovat viemässä meitä kohti 2,5–2,9 asteen lämpenemistä – kriittisenä pidetyn 1,5 asteen sijaan.

Sähköautojen, vedyn, biopolttoaineiden, aurinkopaneelien ja tuuliturbiinien valmistus sekä energian varastointi vaativat luonnonvaroja. Geologian tutkimuskeskus uutisoi viime huhtikuussa tutkimuksestaan, jonka mukaan mineraalivarat eivät tule riittämään edes yhden sukupolven sähköautoiluun globaalilla tasolla. Lisäksi tutkimuskeskus kertoo, että uusiutuvien polttoaineiden käyttö vaatii enemmän energiaa kuin aiemmin ja samanaikaisesti niiden teho on mahdollisesti pienempi sekä tuuli- ja aurinkoenergian varmuusvaraston tarve on aliarvoitu aiemmissa tutkimuksissa.

Kiertotalous tuo joitain mahdollisuuksia, sillä nykyisellään luonnonvaroista uusiokäytetään maailmalaajuisesti alle kymmenen prosenttia. Alueellisesti meillä on mahdollisuus olla siirtymässä kehityksen eturintamassa ja voittajien puolella sekä tuottaa taloudellista hyvinvointia globaalista tilanteesta huolimatta.  Näemme kuitenkin, että energia tulee maksamaan ja se tulee muuttamaan yhteiskuntaa. Edessä on energiankulutuksen hillitseminen joko hallitusti tai antaen tilanteen yllättää. Puhe vihreästä siirtymästä luo toivoa, mutta olisi oikein tuoda viestiä myös siitä, että joudumme sopeuttamaan elintasoamme. Emme voi enää nojata talouskasvuun hyvinvoinnin tuottajana käyttäessämme tulevien sukupolvien luontopääomia.

Allardtin määritelmän mukaan hyvinvointi on riittävää toimeentuloa, mielekästä tekemistä, merkityksellisiä suhteita ja itsensä toteuttamisen mahdollisuuksia. On todettu, että materiaalisesti korkea elintaso tuottaa jopa pahoinvointia. Luonnonvarojen, energiansaannin ja ilmaston kannalta kestävä elämäntapa vois siis tuottaa meille uudenlaista ei-materiaalista hyvinvointia. Saavutetuista eduista siis voi ja myös kannattaa luopua!

Laura Sahlgren
Eduskuntavaaliehdokas
Kokkola