Viimeisen vuoden on käyty paljon keskustelua siitä, mikä valta medialla on vaikuttaa yhteiskunnalliseen keskusteluun ja siihen, mitkä asiat ovat milloinkin pinnalla.

Sananvapauden ja yhdenvertaisuuden vuoksi median tehtävä on tarjota kansalaisille tietoa yhteiskunnallisista ilmiöistä siitä huolimatta, ovatko nuo ilmiöt rasistisia, äärioikeistolaisia tai yleisesti halveksuttavia. Kuitenkaan ei voida kiistää sitä, etteikö medialla ole myös valta toisaalta päättää, mitä ja milloin he julkaisevat.

Medialle on suotava sen tarvitsema kansan luottamus sekä vapaus ottaa kantaa yhteiskunnallisiin ilmiöihin sen parhaaksi katsomalla tavalla. Suurempi vaikutus onkin mielestäni sillä, mitä me lukijat, somettajat ja pakinoitsijat kirjoitamme tai jaamme omissa sosiaalisen median verkostoissamme tai kahvilakeskusteluissamme. Jokaisella on vastuu siitä, minkälaista informaatiota jakaa, minkälaisia mielipiteitä ilmaisee ja missä.

Mistä meidän sitten pitäisi puhua? Lapsiperheistä, köyhyysrajalla olevista, vammaisten ja omaishoitajien palveluiden heikentämisestä, ruokajonoista, yhdenvertaisuuden tärkeydestä, ympäristöstä.

Voit valita nostaa päivän uutisista esiin hallituksen leikkauksien vaikutuksen työttömiin ja eläkkeensaajiin, jotta hallitus heräisi suomalaisten hätään heikoimmassa asemassa olevien kohdalla. Voit valita nostaa keskusteluun lastensuojelun tilanteen ja sen tarvitsemat lisäresurssit, jotta jokaisella lapsella olisi turvallinen koti. Voit valita jakaa Facebookissa artikkelin siitä, miten sairaalaverkoston heikentäminen ajaa haja-asutusalueilla asuvien terveydenhuollon tilaan, jossa ei voida enää olla varmoja, selviääkö sydänkohtauspotilas hengissä päivystykseen saakka.

Kun jokainen nostaa taukohuoneissa, toreilla ja pankin jonoissa keskusteluun asioita, jotka ovat suomalaisten arjelle kaikkein merkittävimpiä, ei tilaa tai näkyvyyttä jää sellaiselle keskustelulle, joka edesauttaa negatiivisten ja haitallisten aatemaailmojen leviämistä. Kun tällaisia keskusteluja kuitenkin syntyy, on meidän jokaisen vastuulla nousta puolustamaan yhdenvertaisuutta ja ihmisoikeuksia osoittamalla, että kaikki aatemaailmat eivät ole keskusteluun tervetulleita.

Elina Sahlgren

Kirjoittaja on Vaasan vaalipiirin Vihreiden varapuheenjohtaja

Päivittyneet ravitsemussuositukset jaksavat edelleen puhututtaa. On toki hienoa, että ravitsemus herättää keskustelua, mutta keskustelun laatu ei päätä huimaa. Nostan esiin joitain keskustelun ongelmakohtia.

Ensinnäkään ravitsemussuosituksia ei tunnuta ymmärrettävän suosituksiksi. Lihaa saa toki edelleen syödä, jopa niitä paljon puhuttuja leikkeleitä. Suositusten mukaan tosiaan olisi hyvä syödä kasviksia 800g päivässä ja vältellä leikkeleitä, mutta myös vältellä istumista, viettää vähemmän aikaa ruutujen äärellä, harrastaa urheilua ja olla tupakoimatta. Jokainen meistä ihan itse päättää joko noudattaa tai olla noudattamatta näitä suosituksia.

Toinen keskustelun ala-arvoiseksi tekevä asia on se, että keskustelijat eivät tunnu ymmärtävän kokemustiedon ja tutkitun tiedon eroa. Ravitsemussuositukset tehdään tutkittuun tietoon perustuen, eli niiden taustalla on useita laajoja tutkimusraportteja. Tutkitun tiedon perusteella voidaan esimerkiksi sanoa, että jos syöt runsaasti punaista lihaa, saat todennäköisemmin paksu- tai peräsuolen syövän. Nyt keskustelussa tämä tutkittu tieto on onnistuttu sivuuttamaan kokemustiedolla. Kokemustieto kuvaa yksittäisen ihmisen kokemuksiin perustuvaa tietoa asiasta. Kokemustietoa on esimerkiksi se, että naapurin Pena polttaa askin päivässä ja on terve 90-vuotias, joten tupakointi ei voi olla kovin vaarallista. Samoin kokemustietoa on se, että olen tähänkin päivään asti syönyt lihaa päivittäin ja hyvin pärjännyt, joten ei kannata muuttaa mitään.

Tiedon arviointiin liittyvä ongelma on myös se, että keskustelijat eivät harrasta lähdekritiikkiä. Virallista tietoa ravitsemuksesta, tai mistään muualtakaan, ei löydy Youtubesta tai Facebook-kommenteista. Laadukkaampaa tietoa ravitsemuksesta saat, niin, niistä ravitsemussuosituksista, joihin on koottu läjäpäin tutkittua tietoa.

Lopuksi haluaisin vielä nostaa esiin, että myös kasvisruokaa saa Suomesta. Kasvisruoan syönti ei ole hyökkäys suomalaista ruoantuotantoa kohtaan. Kotimaisen ruuan lisäksi meistä varmaankin jokainen, lihansyöjäkin, täydentää ruokaansa ulkomaisilla tuotteilla, esimerkiksi banaaneilla, kahvilla tai teellä. Soijan maahantuonti itse asiassa vähenisi, jos söisimme sen itse, emmekä syöttäisi ensin eläimille.

PS. Tarkkasilmäisimmät ehkä huomasivat otsikossa viittauksen Tatu ja Patu -kirjoihin. Loistavia kirjoja, vahva suositus.

Piia Äijö

Etelä-Pohjanmaan Vihreiden puheenjohtaja

Vaasan vaalipiirin Vihreät ry on valinnut alajärveläisen Jenni Kuistin jatkamaan puheenjohtajana vuonna 2025. Kuisti toimii valtuutettuna Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueella ja Alajärven kaupunginvaltuustossa.

-Olemme huolissamme osasta piirin alueelle kaavailluista tuulivoimapuistoista, jotka on kaavoitettu virkistysreittien ja arvokkaiden luontoalueiden ja eläinten elinympäristön, kuten merikotkan lentoreittien päälle. Uusiutuva energia on tärkeää ilmastomuutoksen torjunnassa, mutta samalla on huomioitava tärkeät elinympäristöt ja se, ettemme aiheuta kohtuutonta luontokatoa, Kuisti toteaa.

Kuisti on erikoistuva sosiaalityöntekijä ja on työskennellyt vuosia sosiaali- ja kriisipäivystyksessä Etelä-Pohjanmaalla.

 – Olen huolissani sosiaalipalveluiden kokonaisuudesta hyvinvointialueilla. Sosiaalipalvelut ovat perinteisesti jääneet terveyspalveluiden varjoon ja vaikuttaa siltä, että tilanne on vain heikentynyt hyvinvointialueiden myötä. Sosiaalipalveluilla on kokonaisuudessa ja erityisesti kustannusten hillinnässä merkittävä rooli. Esimerkiksi viimeaikaiset sosiaaliturvaleikkaukset lisäävät palvelutarvetta sosiaalipalveluissa. Nyt jo valtakunnallisesti raportoidaan haasteista vastata lisääntyviin palvelutarpeisiin. Nyt onkin toimittava sosiaalisen näkökulman ja sosiaalipalveluiden äänitorvena ja puolestapuhujana, se on aina myös heikoimmassa asemassa olevien puolustamista, kommentoi Kuisti.

Lisäksi Vaasan vaalipiirin Vihreiden vuoden vapaaehtoiseksi valittiin Seinäjoen Vihreiden puheenjohtajana toimiva Taavi Horila. Häntä  kuvailtiin vihreäksi voimapesäksi, joka ahkeroi ja edistää vihreitä arvoja oma-aloitteisesti aina siellä missä tarvitaan. Sen hän tekee iloisella ja kaikki mukaan ottavalla asenteella luoden ympärilleen hyvää fiilistä.

Hallituksessa ensi vuonna toimivat Minna Roukkio-Taipale, Tanja Kirsilä, Pia Kokko, Tiia Lumilaakso, Elina Sahlgren, Heidi Väliaho, Piia Äijö, Marko Perälä ja Anni Teerikangas. Varajäseninä ovat Taavi Horila, Laura Ala-Kokko, Hannele Salmela, Safa Hammad ja Topias Lahdensuo.

Soiten henkilöstöstä ei edelleenkään välitetä. Organisaatiomuutoksen vaikutusta henkilöstöön ei ole tutkittu tai raportoitu. Luulisi, että haluttaisiin selvittää, millaisia vaikutuksia sillä on ollut. Nyt sitä toteutetaan kiireellä ilman huolellista arviointia, ja katse on jo siirretty seuraaviin säästökohteisiin.

Onko tarkkaan arvioitu, millaisia todellisia säästöjä organisaatiomuutoksella on oikeasti saavutettu? Menetämme jatkuvasti osaavaa henkilöstöä irtisanoutumisten vuoksi. Voitaisiinko jo pysähtyä tarkkailemaan tämänhetkistä tilannetta ja seurauksia, sillä varmasti on kuultu, että henkilöstö ei ole tyytyväinen muutoksiin?

Olemme huomanneet jo, kuinka Soiten palvelut ovat menneet alaspäin. Monet vanhukset lähetetään sairaalasta nopeasti kotiin, kun vuodepaikkaa ei ollut tarjolla. Ambulanssit yhä herkemmin tuntuvat kieltäytyvän viemästä potilaita sairaalaan, ja asiakas joutuu maksamaan ambulanssimaksun lisäksi taksimaksun.

Vanhukset maksavat pienestä eläkkeestään kotihoidon, kauppakassipalvelun, ruokapalvelun, kotisairaanhoidon, lääkkeet, ambulanssimaksut ja sairaalamaksut, kunnes heillä ei enää ole mitään, millä maksaa, ja yhteiskunta joutuu maksamaan heidän puolestaan.

Olen kritisoinut paljon mm. Soiten organisaatiomuutosta ja säästötoimenpiteitä, ja sen vuoksi myös joutunut paljon miettimään rooliani valtuutettuna. Mielestäni roolini on edustaa äänestäjiäni ja valvoa heidän etujaan.

Tehtäväni on katsoa, että päätöksissä on läpinäkyvyyttä, ja kyseenalaistaa ja selventää saamaani informaatiota sekä korjata, jos huomaan väärää informaatiota. Päätösten tulee perustua tosiasioihin, eikä muiden mielipiteisiin.

Kokemukseni mukaan viranhaltija on joskus yrittänyt vaientaa mielipiteeni ja kyseenalaistanut oikeuteni esittää korjauksia hänen puheenvuoroonsa jopa mainiten kanteennoston mahdollisuuden. On tärkeää, että valtuutetuilla on oikeus puhua ja kysyä vaikeista asioista ilman pelkoa seurauksista, kunhan lakia noudatetaan.

Jos minä valtuutettuna en joidenkin mielestä saisi sanoa mielipiteitäni tai korjata jonkun puheita oikeaksi, voi vain kuvitella millaista on, jos joku henkilökunnasta yrittää samaa.

Soiten henkilökuntaa neuvoisin nyt vain pysymään mukana ja yrittämään selviytyä seuraaviin aluevaaleihin asti sekä valitsemaan tarkkaan, ketä vaaleissa äänestää. Seuraavissa vaaleissa äänestäjien kannattaisi laittaa poliittinen ideologia hetkeksi sivuun ja äänestää ehdokkaita, jotka ymmärtävät hyvinvointialaa ja aidosti välittävät eivätkä aja vain omaa etuaan.

Lisäksi kannustan lähtemään ehdokkaaksi, jos et ole tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen. Nyt on käytetty niin paljon aikaa ja energiaa siihen, kuka on aluehallituksessa ja kuka ei, mutta henkilökunta ja heidän kohtalonsa on unohdettu. He ovat vain numeroita ja prosentteja seuraavan vuoden säästösuunnitelmissa.

Nyt on valittu uusi johtaja Soitelle, ja toivon todella, että hän voi aloittaa uudelta pohjalta, tavoittaa henkilöstön, saa aikaan avoimen ja rehellisen suhteen henkilöstöön ja ottaa henkilökunnan mukaan päätöksentekoon. Toivon, että hän muistaa, että henkilöstö on Soiten sydän, eikä ilman heitä ole mitään.

Ihmiset eivät lakkaa sairastumasta tai vanhenemasta. Minne sairaat ja vanhukset laitetaan jatkossa? Mitä tapahtuu, kun joku tarvitsee leikkauksen? Potilaspaikkojen ja henkilökunnan vähentäminen on kyseenalainen säästötoimenpide, sillä lopulta ihmiset täytyy kuitenkin hoitaa.

Kun hyvinvointi murenee, tulemme kaipaamaan entisiä aikoja. Mutta haluan muistuttaa, että tulevaisuus on meidän käsissämme. On aika ottaa vastuuta teoista ja tehdä kestäviä valintoja. Pienikin teko voi muuttaa asioita.

Kansakunnan todellinen mitta löytyy siitä, kuinka se kohtelee heikompiaan, Mahatma Gandhi.

Faisa Egge

Kirjoittaja on aluevaltuutettu, kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen (vihr.).

Yhteiskuntajärjestys Suomessa perustuu Pohjoismaisen  hyvinvointiyhteiskunnan malliin. Valtio saa tulonsa veroina ja maksuina. Nämä kerätään työtä, pääomatuloa, ja kulutusta verottamalla. Veroina ja maksuina kerätyin tuloin hoidetaan sosiaali- terveys- ja pelastustoimi, koulutetaan ja hoidetaan lapset ja maksetaan turvallisuutta ja lakia valvoville, sekä yhteiskuntaa palveleville palkat ja autetaan vähävaraisia.  Kun verotulot eivät riitä, ottaa valtio velkaa joko omalta keskuspankilta tai ulkomailta. Suomessa on demokratian lisäksi sopimusyhteiskunta, jotka yhdessä takaavat yhteiskuntarauhan. Näitä asioita pidän faktoina. 

Suomessa ja myös muissa vastaavissa yhteiskunnissa työntekijöillä on oikeus lakkoilla. Tällä käytännöllä on varmistettu se että mahdollisuus hoitaa mielenilmaus mahdollisimman sivistyneesti, ja säilyttää luottamus seuraavaan sopimuskierrokseen. Luottamus ja sopiminen tukevat toisiaan. 

Ymmärrän valtion velan nouseen liian korkealle, ja sen pienentämiseksi tulee tehdä säästötoimia. En kuitenkaan ymmärrä miksi alennetaan verotusastetta ja otetaan samanaikaisesti lisää velkaa. Hallituspuolueiden puolelta haukutaan ay-liikettä, ja samalla puhutaan aloitettavaksi rasismin vastainen toiminta. Ei, ay-liikkeen haukkuminen ei ole rasismia, mutta ei sen haukkuminen ole myöskään kansanedustajan arvoista käytöstä. Käyttäytymisen taso pitäisi olla esimerkillistä kun on päässyt noin vaikuttavaan tehtävään. 

Hallituksen esityksessä väitetään edistettävän työllisyyttä, ja saman aikaisesti poistetaan aikuiskoulutustuki. Samaan ihmettelyyn menee kysymys, että miten on varaa lisätä yksityisen terveydenhuollon tukea, kun julkisen terveydenhuollon rahoitukseen ei ole varaa, ja julkinenhan hoitaa ne hyvätuloisten erikoissairaanhoidot. Hyvinvointivaltion tunnusmerkkeihin kuuluu Suomessa heikommista huolehtiminen. Ymmärrän että pitää säästää, mutta en sitä että murennetaan hyvinvointivaltio. 

Valtiolla on liikaa velkaa, siitä ovat lähes kaikki samaa mieltä. Korjaavista toimenpiteistä ei. Valtion ei ole tarkoitus olla velaton. Tavoitteena tulee olla että valtion velka olla hallittavissa, ja alle sovitun osuuden BKT:stä. Hallituspuolueiden leikkauksilla fantasiointi, ja niiden ihannointi osoittaa että käsityskyky tekojen seurauksista loppui. 

Useampi hallitus, kuten nykyinenkin, on väittänyt että talouden nousussa on avain onneen. Se onnen avain on hukassa niin kauan kun ei hoksata että kaiken lähtökohta on tuottavuus. Tuottavuutta kasvattamalla saamme sekä BKT nousuun että sen tuottavuuden, joka jää viivan alle, kun tuloista on menot poistettu. Tämä voidaan panostaa tutkimukseen ja kehitykseen tai tulouttaa voittona. 

Bruttokansantuote johon pääasiassa valtionvelkaa verrataan, on maan tuotannon arvo yhden vuoden ajalta. Eli se ei vielä kerro paljonko jäi viivan alle tulosta, vai menikö kaikki mitä tienattiin. 

Tietenkin tulee pitää järki verovarojen käytössä. Julkisen talouden kokoa tulee verrata vain toiseen vastaavaan valtioon, jossa julkisilla varoilla katetaan samat toiminnot.

Minna Roukkio-Taipale

Keski-Pohjanmaan Vihreiden puheenjohtaja

Hallitukselle oli esitetty kirjallinen kysymys aiheesta, kuinka hallitus aikoo estää Seta Ry:n vierailut Suomen peruskouluissa. Median mukaan kirjallisen kysymyksen allekirjoittaneet kansanedustajat kokevat Setan vierailut ideologisina ja tieteen vastaisina. Ilkka-Pohjalaisessa pohjalainen kansanedustaja Anne Rintamäki kommentoi, ettei ”alle 12-vuotiaille  tarvitse puhua seksiasioista vielä yhtään mitään”.

Koko kirjallinen kysymys ja Rintamäen kommentit aiheesta osoittavat uskomatonta tietämättömyyttä lasten ja nuorten kehityksestä sekä piittaamattomuutta lasten oikeuksista.

Setan vierailut kouluissa eivät tarkoita, että Seta kertoisi lapsille ”seksiasioista”. Sukupuoli ja seksuaalisuus ovat todella paljon laajempia asioita kuin pelkkä seksi. Seksuaalikasvatusta tehdään jo päiväkodeissa, joissa lapsille opetetaan mm. turvataitoja. Lapsen seksuaalisesta kehityksestä voi lukea luotettavaa tietoa esimerkiksi Väestöliiton sivuilta.

Toki kouluissa pitää puhua seksistäkin, ja olisi hyvä, että aiheesta kerrottaisiin lapsille ja nuorille ikätasoisesti myös kotona. Kertomatta jättäminen on lähinnä vaarallista. Tällöin lapsi kasvaa ajatukseen, että seksistä ei saa puhua tai että se on häpeällistä, mikä ei ainakaan edesauta teini-iän kasvua ja kehitystä.

On absurdia keskustella Setan vierailuista koulussa ja lapsille annettavasta seksuaalikasvatuksesta tähän sävyyn samaan aikaan, kun yhä nuoremmat lapset saavat aikuisilta dickpicejä ja näkevät pornovideoita. Eivät lapset pysty käsittelemään netissä näkemiään asioita ilman, että he kuulevat luotettavilta tahoilta luotettavaa tietoa seksistä ja seksuaalisuudesta. En usko kenenkään vakavissaan toivovan, että lapsi saa kaiken tietonsa seksuaalisuudesta ja seksistä netistä. Lapsilla ja nuorilla on oikeus opetukseen, myös seksuaalisuuteen liittyvään.

Mielestäni on selvää, että hallitukselle esitettyä kysymystä puoltavat kansanedustajat eivät oikein tiedä, mistä puhuvat. Tiede ei millään tapaa sodi seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuutta vastaan, päinvastoin. Toisekseen nämä kansanedustajat eivät ymmärrä sukupuolineutraalia kasvatusta. Sukupuolineutraalius huomioidaan lasten kasvatuksessa esimerkiksi antamalla kaikkien lasten leikkiä samoja leikkejä, tai pukeutua kuten haluavat. Sen tavoitteena ei ole poistaa naisia tai miehiä, vaan antaa jokaisen olla sellainen kuin on. Tämä ei ole mitään uutta tai ideologista eikä vaaraksi kenenkään kehitykselle, eikä liity juurikaan Setan vierailuihin kouluissa.

Lapset ja nuoret tarvitsevat kasvatusta ja tietoa, myös seksuaalisuudesta. Niin taitavat tarvita myös kansanedustajamme.

Piiä Äijö

Kirjoittaja on Etelä-Pohjanmaan Vihreiden puheenjohtaja