Olen tuskin ainoa, joka on jokseenkin väsynyt valtakunnan poliittiseen keskusteluun viimeisen vuoden aikana. Syksyllä poliittinen draama huipentui hallituksen hajoamiseen eli käytännössä pääministeri Rinteen eroon. Tuntuu että poliittisella framilla ovat olleet sivulauseet ja – juonteen varsinaisten suurten asioiden sijaan.
Muutaman ihmisen kohtalo jättää varjoonsa suuria poliittisia kysymyksiä, joilla ei olisi enää aikaa odottaa. Muutaman ihmisen kohtalo, jonka ratkaisu on perustuslain sekä ihmisoikeussopimusten valossa täysin selvä asia. Odottamaan ovat jääneet suuret kysymykset kuten ilmastotoimet, sosiaaliturvan uudistus sekä jo aikaan saadut aktiivimallin purku ja subjektiivisen päivähoito-oikeuden palautus. Väkisin pohtii, että ovatko nämä suuret kysymykset joillekin eduskuntapuolueille liian vaikeita?
Jalkoihin on jäänyt myös ikuisuuskysymys, SOTE. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta ovat yrittäneet jo liian monet hallitukset ennen istuvaa Marinin hallitusta. Edellisen hallituksen aikana päästiin jo hyvään vauhtiin, maakunnissa löydettiin halu tehdä yhteistä uudistusta, lähes kaikki sosiaali- ja terveydenhuollon sektorilla toimivat näkevät uudistuksen tarpeen. Mutta tuolla kertaa uudistus kaatui poliittisiin lehmänkauppoihin päähallituspuolueiden välillä. “Maakunnat mulle ja yksityistämisohjelma sulle”, sopivat keskusta ja kokoomus.
Edellisessä valmistelussa tehtiin kuitenkin paljon hyvää ja valmistelu saatiin jo pitkälle, mutta samalla jouduttiin kirjelmöimään ministeriöön, etteivät kaavaillut rahat, riitä palveluiden tuottamiseen. Uhkana oli heti alkuunsa, että viimeinen sammuttaa valot.
Olen kiitollinen, ettei kaikkea valmistelua tarvitse heittää maakunnissa hukkaan. Nykyinen hallitus on nostanut kärkeen peruspalvelut, kuten pääministeripuolue SDP viime kaudella oppositiosta käsin koitti tolkuttaa. Tämä vaikuttaa järkevältä tieltä. Tässä saadaan myös ruohonjuuritaso ymmärtämään mitä tehdään, eli asiakkaat ja työntekijät. Ilman työntekijöiden sitoutumista uudistukseen on työ tyhjää ja asiakkaille on oltava kristallin kirkasta mitä palveluita hän saa ja mistä.
Edelleen tavoitteena on painotuksen siirtäminen korjaavista palveluista ennaltaehkäiseviin ja ennakoiviin sekä kustannusten nousun hillitseminen. Valmistelussa ovat myös uudelleen maakuntien monialaisuus sekä verotusoikeus. Helpotusta tavallisille kansalaisille sekä kunnille toi, kun hallitus päätti perua työvoimapalveluiden yksityistämisen sekä niiden siirtämisen maakunnille. Myös aktiivimallin purkaminen vaikuttaa soteen, koska useat erityisesti pitkäaikaisesti työttömät tarvitsevat enemmän sosiaalipalveluita kuin työvoimahallinnon palveluita.
Korjaavasta ennaltaehkäiseviin painopisteen siirtäminen vaikuttaa vaativan ennemmin kuitenkin lainsäädännön painopisteen muuttumista kuin pelkkää uudistusta hallinnossa ja palvelutuottajassa. Jos edelleen jatkamme linjalla, jossa lakisääteisiä ovat vain raskaan pään palvelut, emme tule saavuttamaan mitään tällä hallintouudistuksella. Pelkkä hyvä tahto ei riitä, jos rahaa ei ole. Tämä sotii kulujen hillitsemisen tavoitetta vastaan. Väitänkin, että on alkuun laitettava lyhytkestoisesti rahaa molempiin niin korjaaviin kuin ennakoiviin palveluihin, jotta voidaan pitkässä juoksussa säästää erityisen tason korjaavista palveluista.
Viime päivinä on myös uutisoitu, että Uusimaa on saamassa oman soteratkaisunsa, Helsinki etunenässä. En pidä tätä välttämättä huonona asiana. Pääkaupunkiseutu ja eritoten Helsinkin on onnistunut monelta osin tuottamaan erinomaisia peruspalveluita ja niin suuren alueen hallinnon siirtäminen maakuntaan ei vaikuta järkevältä. Soisin myös muille suurille kaupungeille erillisratkaisun. Mikä ei ole rikki, sitä ei kannata korjata.
Jännityksellä odotan, päästäänkö viimein maaliin sotemaratonissa. Toivon, että saamme aikaan myös valtakunnan tason parlamentaarisen yhteisymmärryksen siinä mitä tehdään ja saadaan joko alkuun tai valmiiksi. On päivänselvää, että kaikkien eduskuntapuolueiden on sitouduttava sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukseen, että asia ei ole jälleen alkutekijöissä ja maratoni ala alusta seuraavien eduskuntavaalien koittaessa.
Jos jotain toivon tälle alkaneelle vuodelle, niin työrauhaa eduskuntaan. Kaikki tapahtuu kyllä aikanaan, kunhan kansanedustajien ja ministereiden työssä ja poliittisessa keskustelussa päästäisiin olennaisiin asioihin käsiksi.
Anna Granlund