Vauva muuttaa vanhempiensa maailman, ja tuo mukanaan suuren vastuun pienen elämän edellytysten järjestämisestä. Toisaalta vauva ei paljoa vaadi, ravinto ja hellä hoiva ovat ne tärkeimmät. Suurin osa suomalaisäideistä haluaisi imettää lastaan, mutta vain osa onnistuu tavoitteessaan. THL:n ja WHO:n 6kk täysimetystavoitteeseen pääsee vain murto-osa äideistä, jo yhden kuukauden iässä vauvoista enää 58% on täysimetettyjä. Lisäksi asiaan liittyy sosioekonomisia eroja: nuoret ja vähemmän koulutetut äidit todennäköisemmin lopettavat imetyksen aikaisemmin. Syy ei ehdottomasti ole äideissä, eikä vauvoissa, vaan puutteellisessa ohjauksessa ja virheellisessä tiedossa jota perheet saavat läheisiltään ja terveydenhuollosta. Siksi imetyksen edistäminen on yhteiskunnallinen asia.
Vielä 1980-luvulla tieto ihmisen maidonerityksestä perustui siihen, mitä tiesimme nautaeläinten maidonerityksestä. Tietoa ihmislajin osalta ei ollut, suurelta osin koska ketään ei rahallisesti hyödyttänyt tutkia aihetta. Ei myöskään ymmärretty vauvan tarpeita, tiheän imun kausia tai rintaraivareita. Ratkaisuksi ihan jokaiseen ongelmaan tarjottiin korviketta tai kiinteiden ruokien aloitusta. Esimerkiksi toiselle meistä on aloitettu luumusoseen syöttäminen kuukauden ikäisenä vatsavaivojen vuoksi. Nykytietämyksen mukaan tällä on todennäköisesti lähinnä pahennettu vatsanväänteitä. Ja toisen meistä 70-luvun lopulla syntyneen imetys loppui, koska hyvää tarkoittanut kummitäti tuli hoitamaan ja antoi äidille lomaa juuri kriittisessä vaiheessa, jolloin maidon tulo ehtyi korvikkeen antamisen myötä.
Imetys on tärkeä asia ensinnäkin siksi, että se edistää koko perheen terveyttä. Vauvalla se vähentää mm. korvatulehduksia, sairaalahoitoa vaativia vatsatauteja, allergioita, astmaa ja jopa leukemiaa. Äideillä se taas auttaa synnytyksestä palautumisessa ja ehkäisee mm. sydän- ja verisuonitauteja, kakkostyypin diabetesta ja hormonaalisia syöpiä. Tutkitusti perheessä, jossa imetys sujuu hyvin, on vauvalla pienempi riski tulla pahoinpidellyksi tai laiminlyödyksi. Lisäksi imetys on perheelle taloudellisesti edullisempaa kuin korvikeruokinta.
Terveydellisten ja sosiaalisten asioiden lisäksi imetys on ekoteko. Rintamaito ei vaadi pakkaamista, kuljettamista tai lämmittämistä. Lisäksi korvikkeeseen verrattuna rintamaidon “tuottamiseen” tarvitaan vähemmän vettä ja vähemmän energiaa. Korvike myös useimmiten syötetään muovisesta tuttipullosta.
Onneksi nyt 2020-luvulla tiedämme enemmän imetyksestä ja tunnemme useita keinoja, joilla yhteiskuntamme voi tukea perheitä imetyksessä. WHO on laskenut, että jokainen imetyksen tukemiseen panostettu euro maksaa itsensä takaisin 35-kertaisena. Imetyksen edistäminen on siis kustannustehokasta ja ennaltaehkäisevää toimintaa, joka nostaa perheiden hyvinvoinnin tasoa. Perheet tarvitsisivat nykyistä nopeammin apua ja tukea imetysongelmiinsa. Sosioekonomisten erojen vuoksi mielestämme olisi perusteltua, että tämä apu olisi perheille ilmaista. Synnytyksen jälkeen ylimääräinen poliklinikkamaksu voi kaataa pienituloisen perheen talouden.
Imetys on siis edullinen ja konkreettinen tapa edistää perheiden yhdenvertaisuutta ja rakentaa kestävää yhteiskuntaa. Siksi imetyksen edistämiseen tulee panostaa jatkossa enemmän. Kirjoituksemme tarkoituksena ei ole painostaa ketään, mutta perheillä pitäisi olla käytössään riittävästi tietoa päätöksentekoon sekä riittävä tuki ja apu päätöksensä tueksi.
Piia Äijö, kätilö ja Heli Hämäläinen, ammatillinen opettaja
Lähteet:
https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/140536/URN_ISBN_978-952-343-555-1.pdf