Kritiikki Siat-näyttelyn ympärillä kertoo sen, että kyse ei enää ole millään tasolla ruuasta vaan siilipuolustukseen siirtymisestä ja identiteettipolitiikasta parhaimmillaan. Sen sijaan, että keskusteltaisiin oikeasti tehotuotannon tuomista ongelmista ja ruuan halpuutuksesta, osa kyläpoliitikoista osoittaa kiukustuksen taiteilijaan ja taiteeseen, jonka tehtäväkin on nostaa taiteen keinoin erilaisia yhteiskunnallisia asioita keskusteluun, eikä lyödä pöytään erilaisia eturyhmien haluamia faktoja.
Säälittävintä tämän taidekritiikin ympärillä on se, että aikuiset on muka huolissaan teini-ikäisistä nuorista. Tästä samasta ikäluokasta, joka pelaa räiskintäpelejä ja katsoo Netflixistä väkivaltaisia ohjelmia? Nyt ahdistus on kuitenkin liian suurta, kun teini kuulee teurastamoon matkalla olevien sikojen ääniä taidenäyttelyssä? Luulen, että se ahdistus on enemmän aikuisen itse aiheuttamaa. Tämän päivän nuoret kun osaavat kyllä ajatella näkemästään itse ja löytää oikeat faktat.
Taidenäyttelyn kieltäminen nuorilta on aikuisten tapa kertoa, kuinka he eivät vieläkään ole valmiita muutokseen, joka on väistämätöntä. Nykyisenkaltaista lihatuotantoa pitää vähentää ja lihan halpuutuksesta on päästävä eroon. Lihaa kannattaisi jo terveydellisistä syistä vähentää. Syödä vaikka vain kerran viikossa, kuten tekee myös presidentti Niinistö.
Onneksi suomalaiset yritykset ovat ymmärtäneet tämän muutoksen sekä kasvisruuan ympärillä olevan miljardibisneksen ja kehittävät jatkuvasti uusia tuotteita. Näin tekee myös suuret lihatalot ja luovat samalla jatkuvasti uutta työtä tulevaisuutta ajatellen.
Vaan miten tämä kasviruoka saataisiin hieman halvemmaksi? On jotenkin irvokasta, että suomalainen nyhtökaura maksaa kaupan hyllyllä 15,63€ / kg, mutta kauralla syötettyä viljaporsasta saa halvimmillaan reilusti alle kymmenen euron kilohintaan. Tässä on se ongelma, joka tulisi korjata. Kasvisruuan hintaa alaspäin, että se olisi järkevämpi valinta useammalle kuluttajalle ja lihan kuluttaja- ja tuottajahintaa ylöspäin, että vähemmällä tuotannolla on mahdollista saada yhtä hyvät tulot.
Mutta niin kauan, kuin meillä jokainen puheenvuoro lihansyönnin vähentämisestä aiheuttaa suuren luokan metelin ja nyt jo jopa taiteen kieltämistä, niin ollaan väärällä polulla. Missä on arvostus suomalaista maukasta, terveellistä ja ravitsevaa kasvisruokaa kohtaan? Tätä näytetään jopa vihaavan niin valtakunnan kuin kyläpoliitikkojen toimesta ja sen menestymistä estetään tällä nykyisellä lihakeskustelulla.
Otsikosta huolimatta, tuohon kasvisruuan vihaamiseen en kuitenkaan jaksa ja halua uskoa. Kyse on enemmän halusta ylläpitää nykyisenkaltaista tuotantoa ongelmista huolimatta, koska muutos nähdään aina isompana uhkana. Valitettavasti, kun liian kauan taistelee muutosta vastaan, jää käteen vain luu. Se on jo huomattu monta kertaa.
Tuomas Ojajärvi
kaupunginvaltuutettu (vihr.)
Seinäjoki