Kuten tiedämme, kunnat ja kaupungit koostuvat kaupunginosista, alueista sekä erilaisista rajatuista sosiaalisista ympäristöistä. Nämä osaset sisältävät paljon tietoa yksittäisestä alueesta ja yhteisöistä, mutta myös laajemmin koko kaupungista/kunnasta. Varmasti jokainen meistä tunnistaa puheen siitä yhdestä paikasta, jossa asuu sellaista ”tietynlaista” väkeä. Tai kouriintuntuvampi toteamus, että tuolla alueella asunnot maksavat sitä ja tätä.
Alueiden tasa-arvoiseen kohteluun pyrkiminen on mielestäni elinvoimaisen ja kehittymiskykyisen kaupungin/kunnan merkki. Kun alueita kehitetään tasapainoisesti ja myös reuna-alueiden palveluista pidetään huolta, kantaa se pitkälle tulevaisuuteen niin asukkaiden hyvinvointina kuin alueiden vireytenä sekä toimivuutena. Melko suuri väestönosa on asunut kunnassa, joka on kohdannut kuntaliitoksen tai useita ja tietää, mitä muutoksia se tuo eteen mm. palveluiden suhteen. Etenkin kylät ja reuna-alueet tarvitsevat edelleen mm. julkisia kulkuyhteyksiä, tasa-arvoiset harrastusmahdollisuudet sekä peruspalveluita, myös siellä ns. ”perähikiällä”. Todettava kuitenkin on, että saavutettuja etuja on toisinaan hankala pitää – mutta hyvään kompromissiin tulee vähintään pyrkiä.
Alueilla on myös sellaisia ominaisuuksia, joista keskustellaan toisinaan hyvinkin värikkäästi. Näitä ovat esimerkiksi vanhat, vähän rähjäiset ja autiot, mutta ah niin rakkaat talot, jotka jököttävät arvokkaan tontin päällä vuosikymmenestä toiseen. Ne ovat tärkeä osa asukkaiden omaa kokemusta alueesta ja tätä rakennettua kulttuuriympäristöä on tärkeä arvostaa, kohteita löytyy joka kunnasta. Kun tällaiset kohteet vielä valjastetaan hyvinvoinnin, sosiaalisen osallisuuden ja syrjäytymisen ehkäisyn toiminta-alustoiksi – myös asukkaiden mahdollisuudet tasa-arvoiseen osallistumiseen nousevat edelleen. Tästä taas syntyy sitä aktiivista kuntalaisuutta ja alueen pitovoimaa, joita peräänkuulutetaan ahkerasti. Lisäksi hoidetut puistoalueet ja kevyen liikenteen väylät yhdessä luovat aluerakennetta, joka palvelee asukkaita riippumatta ulkoisista tekijöistä tai demografisista mittareista. On olemassa siis paljon toimenpiteitä, joilla alueellista eriytymistä voidaan torjua. Erilaisille hybridimallisille toimintamuodoille on myös nyt tilausta, kun kuntien palvelurakenteet ovat murroksessa. Yhteisöllisyyteen satsaaminen valuttaa lopulta euroja takaisin aina yhteiseen laariin ja hyvinvointivaikutukset kertaantuvat ajan saatossa.
Osallisuus on päivän sana ja sitä käytetään usein yhdessä sanojen ”kuntalaisaktiivisuus”, ”syrjäytymisen ehkäisy” tai ”vuorovaikutus” kanssa. Aktiivisuutta kuntalaisilta odotetaan ja siihen annetaan myös mahdollisuuksia. Kun asuinalueiden asukkaat voivat tuntea yhteisöllisyyttä, on tasa-arvoisella aluekehityksellä paremmat edellytykset – mahdollisuuksia ja edellytyksiä tällaiseen osallisuuteen on jatkossakin luotava.
Silloin kun maailman murheet tuntuvat liian suurilta tai (ilmasto)ahdistus valtaa mielen, on tärkeä voida keskittyä sellaisiin asioihin, joihin pystyy vaikuttamaan omassa lähiympäristössään. Voi tehdä vaikka aloitteen muovinkeräyspisteen hankinnasta, olla mukana lasten harrastustoiminnassa tai vaikkapa käydä naapurin kanssa lenkillä. Jokainen tällainen teko lisää hyvinvointia yhteisössä ja tekee siitä omasta asuinalueesta ainutlaatuisen ja merkittävän. Kuntapolitiikka on tekoja, joissa vaikutetaan arkipäivän asioihin, niihin jotka ovat jokaista lähellä. Elinvoimainen kaupunkiympäristö on viihtyisä, mutta se luo myös tasa-arvoa.
Heidi Väliaho
Kuntavaaliehdokas Seinäjoelta