Suomalaiset on maailman onnellisin kansa. Tämä ilmenee vuosittain useissa erilaisissa tutkimuksissa. Tänäkin vuonna lehdet ovat julistaneet tätä muutamaan otteeseen. Viimeksi viime viikolla kerrottiin, että 86 prosenttia suomalaisista on tyytyväisiä elämäänsä.
Miten siis on mahdollista, että lehtien kommenttipalstoilla tai monilla sosiaalisen median kanavilla, tästä onnellisuudesta ei välillä näy merkkiäkään? Näkyvissä on lähinnä katkeruutta, ilkeyttä ja vihaa. Suoranaista pahuutta toisia kanssaihmisiä kohtaan. Joka kerta mietin näitä kommentteja lukiessa, että puhuvatko nämä ihmiset toisilleen samalla tavalla myös kasvotusten, sillä ainakin minut on opetettu kunnioittamaan toisia ihmisiä erilaisuuksistamme huolimatta.
Viimeisen vuoden aikana tämä meno on tuntunut vain pahenevan. Osan käytössäännöt toisia kohtaan on unohtuneet täysin. Asiat eivät näissä todellakaan tappele vaan ainoa halu kommenteilla on halventaa toisia ja pelotella erimieltä olevat hiljaisiksi. Kyse ei ole siitä, etteikö asioista saisi olla eri mieltä. Sen sijaan kyse on siitä, miten asiat esitetään. Jos nyt vielä mietit, millaisista kommenteista on kyse, niin vilkaisepa esimerkiksi minkä tahansa maahanmuuttoon liittyvän uutisen kommenttiosiota tai käy katsomassa vaikka sisäministeri Maria Ohisalon sosiaalisen median tilien kommentointia. Näistä saa hyvän kuvan siitä, millaista on oikea vihapuhe ja miten ihmiset jopa omilla nimillään ja kasvoillaan toisista ihmisistä puhuvat. (Tätä tekstiä kirjoittaessani, uutisissa on muuten juuri kerrottu kuuden lapsen ja kahden aikuisen tuomisesta Suomeen Al-Holin pakolaisleiriltä. Tämän asian tiimoilta on taas someviha ryöpsähtänyt kunnolla liekkeihin. Aiheeseen liittyen suosittelen lukemaan blogisti Timosen hyvän Tämän joulun lapset -tekstin)
Tätä pohjatonta vihaa tuntuu löytyvän nyt ihan joka asiassa, mutta politiikassa tämän huomaa kaikista selvimmin. Tämä lisääntynyt vihan levittäminen näyttää kasvavan, mitä lähemmäs kuntavaaleja mennään ja se on näkynyt itsellekin jo ensimmäisiä kuntavaalimainoksia Facebookiin jakaessa nyt syksyllä. Kun vielä 2019 eduskuntavaaleissa kommentit pysyivät suhteellisen maltillisina, muutamia ylilyöntejä lukuunottamatta, niin nyt mainokset täyttyvät nopeasti kommenteista, joille ei ole mitään syytä antaa näkyvyyttä yhtään enempää. Kun kommentit ovat sellaisia, että mitään keskustelua on turha alkaa käymään, niin itse olen suoraan lähtenyt poistamisen ja blokkaamisen linjalle. Näyttääkin selkeästi siltä, että joku pandoran lipas on nyt lopulta avattu, kun esimerkkiä näytetään eduskunnasta asti.
Loppuvuodesta useat jaksoivat ihmetellä Yhdysvaltojen presidentinvaaleja ja kansan kahtiajakautuneisuutta, mutta kyllähän kansa jakaantuu kahtia, jos sitä lietsotaan useita vuosia toisiaan vastaan. Moni on myös vahvasti sitä mieltä, että tätä ei voi tapahtua meillä, mutta valitettavasti sitä tapahtuu jo.
Meilläkin löytyy vallanpitäjiä ja valtaan haluavia, jotka ovat ottaneet oppinsa Trumpilta ja muilta populisteilta, jossa totuudella ei ole enää väliä. On huomattu, että kun valhetta toistaa tarpeeksi pitkään, siitä alkaa syntyä ihmisille totuus. Siinä sivussa vain jaetaan ihmisiä entistä enemmän meihin ja heihin, kun todellisuudessa on vain me.
Kenellä on sitten vastuu tästä kasvavasta vihasta? Jokainen on tietysti vastuussa omista sanomisistaan, mutta toivoisin, että jos ystäväpiirissä näkee tällaista käytöstä, siihen muut puuttuisivat. Oma vastuunsa on myös medialla, joka kilpailee jatkuvasti enemmän siitä, kuka uutisoi asioista ensimmäisenä ja millä otsikoilla jutuista saataisiin mahdollisimman tunteita herättäviä ja paljon klikkauksia kerääviä. Valitettavasti viha leviää huomattavasti nopeammin kuin positiivisuus ja se näkyy myös uutisoinneissa. Perusteellisesti tutkivaa journalismia ei tehdä nopeasti ja siksi mennään helpointa tietä ja toistetaan esimerkiksi valtaapitävien sanomisia eikä taustoiteta sanomisia faktoilla.
Kuitenkin meistä suomalaisista suurin osa on ihan onnellisia ja siis tutkimuksen mukaan 86 prosenttia on tyytyväisiä elämäänsä. Miksi tätä onnellisuutta pitää siis tieten tahtoen yrittää hajottaa, kun meidän tulisi löytää keinot saada ne loput 14 prosenttiakin tyytyväisiksi. Se ei valitettavasti onnistu lietsomalla vihaa ja usuttamalla ihmiset vihaamaan toisiaan. Se tie johtaa ihan muunlaiseen tulevaisuuteen ja siitä meillä on valitettavasti esimerkkejä historia pullollaan.
Onneksi joulu on tulossa ja silloin suurin osa pitää taukoa myös vihastaan ja keskittyvät rauhalliseen joulun viettoon. Toivonkin todella, että tänä vuonna Nuutti ei veisi sitä joulumieltä pois, jonka Tuomas joka vuosi tuo.
Eiköhän siis tehdä joulun jälkeen asenneilmastonmuutos ja eletään kunnioittavasti toisia kohtaan ilman vihaa, myös juhlan vaihtuessa arjeksi.
Kirjoittaja Tuomas Ojajärvi on ehdokkuutensa tulevissa kuntavaaleissa julkaissut seinäjokelainen kaupunginvaltuutettu, sekä väistyvä Vaasan vaalipiirin vihreiden puheenjohtaja