Tilastojen mukaan ansiopäivärahan lisäpäivien poistaminen synnyttää 10 000 työpaikkaa. Mukava ajatus, mutta miten se käytännössä tapahtuu?
Lähellä eläkeikää uuden työpaikan saaminen on huomattavasti vaikeampaa kuin nuorempana, se on fakta.
Ennen koronaa tilastoista näki että keskimääräinen työttömyysaika oli parikymppisillä 20 viikkoa, ja minun ikäluokallani vajaa viisikymppisillä jo 60 viikkoa. Viikkojen määrä nousee tasaisesti iän kertyessä, ja kuusikymppisenä viikot nousee suhteessa reilusti enemmän eli 108 viikkoon.
Moni sanoo että tuo suuri nousu johtuu eläkeputkesta, pieni osa varmasti kyllä, mutta suurimmat syyt työttömyydelle on myös tuossa varttuneemmassa ikäluokassa osatyökykyisyys, työkyvyttömyys ja toisaalta se että työnantajat ottavat mieluummin nuoremman kuin vanhemman työntekijän, ja se että työpaikkoja ei vain riitä kaikille.
Ikävalikoinnin esiintyminen on toisaalta ymmärrettävääkin. Joissain töissä iän ja pitkän työuran tuoma kokemus on etu, ja joissain halutaan uutta näkemystä, tuoretta koulutusta ja nuorennusta henkilöstöön. Hyvähän se on vastavalmistuneidenkin töihin päästä.
Työnantajalla on aina oikeus valita omasta mielestään paras henkilö tarjoamaansa työpaikkaan, se joka palkan maksaa, se päättää. Jostain kumman syystä tuntuu että julkisessa keskustelussa tästä käytännöstä syyllistetään työnhakijoita, vaikka heidän valtansahan loppuu siinä kohdassa kun ovat hakemuksen työnantajalle lähettäneet.
Asiantuntija, professori Helsingin Yliopistolta, Roope Uusitalo kertoo että tämä työpaikkojen syntyminen eläkeputken poiston jälkeen johtuu pääosin siitä että lähellä eläkeikää oleviin ei kohdistu niin paljon irtisanomisia ”eläkejärjestelyin” ja henkilöstön vähennys hoidetaan toisella tavalla. Mysteeri minulle on se että mitä ne toiset tavat ovat jotka eivät aiheuta irtisanomisia lainkaan. Onko niin, että työnantajat tekevät ”eläkejärjestelyjä” turhaan kuusikymppisille ihan vain sen takia että eläkeputki on siinä odottamassa? Minua mietityttää myös se, että jos yrityksessä on tarve vähentää henkilöstöä, tavalla tai toisella, miten millään tavalla työpaikkoja voisi syntyä lisää?
Jos on sata työpaikkaa olemassa, ja on tarve vähentää kymmenen työpaikkaa, voidaan irtisanoa kymmenen vanhinta työntekijää koska heitä odottaa ihanan huoleton eläkeputki, tai voitaisiin irtisanoa vaikka kymmenen nuorinta työntekijää koska heillä on todennäköisintä saada nopeiten uusi työpaikka. Mutta oli miten oli, kymmenen työpaikkaa häviää tuosta kyseisestä yrityksestä. Yhtään uutta ei sinne synny riippuen irtisanooko nuoret vai vanhat.
Mutta jos niistä nuorista vaikka 8 saa uuden työpaikan muutamassa kuukaudessa, onko nyt syntynyt 8 uutta työpaikkaa? Ei. Niiden kahdeksan työpaikan syntymiseen ei mitenkään ole ollut vaikuttamassa se että yrityksestä X on irtisanottu 10 työntekijää. Jos juuri näitä työnhakijoita ei olisi ollut hakemassa kyseisiä uusia työpaikkoja, ne olisi annettu joillekin muille kahdeksalle työttömälle tai työpaikan vaihtajalle.
Joku ristiriita tässä jutussa nyt on. Miksi tilastot sanovat että syntyy työpaikkoja, mutta minun maalaisjärkeni sanoo että ei synny?
Työmarkkinaosapuolet eivät päässeet yhteisymmärrykseen siitä mitä sitten kun eläkeputki poistetaan. Molemmat ovat siis yksimielisiä siitä että eläkeputki pitää poistaa. Asia jää nyt hallituksen päätettäväksi, ja luultavasti myös hallitus on samaa mieltä että eläkeputki poistetaan.
Ministeri Haatainen sanoi asiasta että ketään (kuusikymppisiä työttömiä) ei jätetä tyhjän päälle vaikka putki poistuu, jotain pitää olla tilalle. Hän sanoi myös että asian valmistelee monta eri ministeriötä joita asia koskee. Toivottavasti tulevissa lakimuutoksissa otetaan aidosti vähävaraisten ihmisten asema huomioon. Siinä kuin lapsiköyhyys, myös vanhusköyhyys on lisääntynyt viime vuosina, nyt on tilaisuus tehdä hyviä lakeja joilla ei ainakaan lisätä eläkeläisköyhyyttä.
Ja kun aina sanotaan että jos jotain asiaa arvostelee, pitää olla itsellä ehdotuksia. Minun ehdotukseni ongelmaan on se, että poistetaan eläkeikää lähestyvien työntekijöiden työnantajakuluja reilusti, jopa kokonaan, viimeisten 3-5 vuoden ajalta ennen henkilön eläkeikää. Eli jokaisen henkilökohtaisen eläkeiän mukaan, ja raskasta ruumiillista työtä tekevillä pidempi aika kuin kevyttä toimistotyötä tehneille. Tämän lisäksi luonnollisesti koko työuraa koskevat työkykyä ylläpitävät toimet pitää saada tehokkaammiksi. Ennaltaehkäisy on aina edullisinta kaikille osapuolille.
Toinen hankala ongelma; että miten ehkäistään vaikeasti työllistyvässä iässä olevien työttömien eläkeläisköyhyys. Sillä että valtio ja kunnat sitoutuvat työllistämään kuusikymppisiä ihmisiä ihan oikeasti töihin, ei vain puolen vuoden palkkatukityöhön, vaan vähintään pariksi vuodeksi niin että sen päättymisen jälkeen 500 päivää ansiosidonnaista riittää ilman lisäpäiviä eläkkeeseen asti. Jos jää työttömäksi 55-60 vuotiaana, pitää olla tehostettua apua työllistymiseen, jos siitäkään huolimatta ei pääse töihin vapaille markkinoille, pitää saada takuutyöpaikka siihen asti että eläkeikään on enää se 500 päivää. Eli ei enää lisäpäiviä, eikä eläkeputkea, vaan takuutyöpaikka.
Ja työkyvyttömät sairaseläkkeelle ajoissa eikä vasta sitten kun ovat vuosia kituuttaneet työmarkkinatuella vailla minkäänlaista toivoa päästä töihin.
Kirjoittaja Johanna Laakso on työvalmentaja sekä kuntavaaliehdokas Kokkolassa