Maalla on lapsen hyvä kasvaa! Luonto on lähellä ja kotipihassa voi leikkiä turvallisesti. Ei ole niin paljon kaupungin vaaroja, eikä saasteita. Vastustuskyky vahvistuu pihapiirin metsäkuntasta. On ihana pieni päiväkoti ja koulu, jossa ryhmäkoot eivät ainakaan ihan vielä ole jättimäisiä.
Mutta ei ole sellaista kultapilveä, ettei siinä olisi myös ihan vähän kakkaa reunassa. Yleisenä esiintyvä ahdasmielisyys ja konservatiivisuus pistävät todella aina esiin noustessaan miettimään sitä, onko tämä hyvä kasvuympäristö sittenkään. Lapsia ei pienissä yhteisöissä mitenkään voi suojella ympäriltä jatkuvasti esiin tulevilta asenteilta, ja niiden vaikutuksilta. Yksi merkittävässä roolissa oleva henkilö voi saada aikaan paljon, hyvässä tai pahassa.
Haluaisin kasvattaa lapsia, jotka hyväksyvät erilaisuuden sekä haluavat edistää tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Monessa mielessä maaseutu on turvallinen kasvuympäristö verrattuna kaupunkiin, toki monet vaarat vaanivat nykyään yhtä lailla molemmissa. Henkisesti maaseutuympäristö ei kuitenkaan välttämättä ole turvallisin. Uskonto on liian usein lyömäase, rasismi kukoistaa ja sukupuolistereotypiat voivat vahvasti. Näiden kaikkien voimalla ollaan joskus henkisesti väkivaltaisia, eikä sitä usein tunnisteta. Ja jos tunnistetaan, ei uskalleta puuttua, ehkä oman leimaantumisen pelossa.
Toisaalta juuri meitä vihreitä tarvitaan muuttamaan näitä asioita, tuomaan edes toista näkökulmaa. Joten ehkäpä minuakin tarvitaan täällä kotikylässäni ja nykyisessä kotikaupungissani, johon tämä asuttamani kyläpahanen on liitetty jo yli vuosikymmen sitten. Mutta voinko tälle muutostyölle uhrata niin isoa asiaa kuin lasteni hyvinvointia? Saavatko he kasvaa rauhassa omana itsenään?
Valitettavasti näitä asioita on pakko miettiä, koska ihmiset tuntuvat usein viis veisaavan siitä, miltä muista tuntuu, vaikka kyseessä olisivat lapsetkin. Vastakkainasettelu tuntuu vahvistuvan jatkuvasti. Itse voin valita ystäväni ja seurani, ja onnekseni ympärilläni ja yhteystiedoissani onkin monia minua tukevia ihmisiä ympäri Suomen. Lapsi ei kuitenkaan voi valita itse yhteisöään.
En ihmettele, että vähemmistöihin kuuluvat valitsevat usein asuinpaikakseen muun kuin maaseudun, sillä ehkä isommissa kaupungeissa on edes vähän helpompi hengittää. Monet poismuuttaneet, ulkopuolisuuden tunteita kokeneet nuoret, ahdistuvat pelkistä käynneistä kotinurkilla.
Vihreät on nuorten keskuudessa ollut jo hetken suosittu puolue, joissain mittauksissa jopa suosituin. Vihreät on tulevaisuuspuolue, jonka keskeisiä arvoja ovat esimerkiksi vapaus ja tasa-arvo. Jos haluamme nuorten pysyvän tai muuttavan pikkukaupunkeihin ja maaseudulle, olisi myös vihreille arvoille oltava enemmän tilaa. Myös vähemmistöihin kuuluvien lasten tulee saada kasvurauha, tasa-arvotyö pitää ottaa tosissaan pienimmissäkin kunnissa, jokaisen osallisuuden toteutumista on vahvistettava.
Pitää olla kaikkien kaveri ja ketään ei saa kiusata, sanoi Ulla-mummu joka kerta kun saatteli minua kouluun. Yritän uskoa, että ne arvot kantavat tulevaisuudessakin ja vielä minunkin lapsiani. Minuakin ne yhä kantavat yrityksissäni muuttaa Järviseutua ja ehkä vähän muitakin seutuja, ja siksi olen valinnut puolueekseni juuri Vihreät. Lopulta kyse on yksinkertaisista asioista ja arvoista, jotka monet jakavat. Näytetään se siis joka puolella ja joka tasolla.
Kirjoittaja Jenni Kuisti on alajärveläinen kuntavaaliehdokas, sekä Etelä-Pohjanmaan vihreiden varapuheenjohtaja