Toukokuussa eräässä kokouksessa mainitsin tehneeni erään asian, koska se oli mielestäni feministinen teko. Sain vastaukseksi ihmettelyn: ”Pitääkö siitä feminismistä aina puhua?” Sain kuulla, että esimerkiksi kuntapäättäjiksi kaikilla on yhtäläinen mahdollisuus hakeutua, joten tasa-arvo maassamme toteutuu.
Tuossa tilanteessa tunsin jonkinlaisen piston siitä, millaiseen tilanteeseen jouduin ja olo oli hieman kiusaantunut. Tunsin, että feminismi-sanan ympärillä leijuva musta pilvi on vaarassa laskeutua ylleni ja tahrata minut jollain tavalla pysyvästi.
Sitten
tuli kesäkuu, jonka aloitin kertomalla parille rakkaalle
työkaverille lounaalla aiheesta keskustellessamme, että mitä se
feminismi oikein pitää sisällään. Ei, feminismi ei tavoittele
naisten ylivaltaa miehiin nähden, vaan ihmisten välistä
tasa-arvoa. Joskus siihen täytyy pyrkiä myös positiivisen
syrjinnän keinoin, sillä mahdollisuuksien tasa-arvo ei välttämättä
vielä takaa todellista mahdollisuutta tasa-arvon toteutumiseen.
Tästä pääsemmekin viime päivinä hallituksen tasa-arvo-ohjelman
julkaisun myötä keskustelua herättäneeseen termiin
”intersektionaalinen feminismi”, joka kaikessa
yksinkertaisuudessaan tarkoittaa kaikkien niiden tekijöiden
huomioimista, jotka voivat haitata yksilön tasa-arvoista asemaa
yhteiskunnassa. On vaikea ymmärtää miksi asia herättää niin
laajaa vastustusta, tuntuu että pelkkä yksi sana riittää siihen,
että osa ärsyyntyy ja siirtyy puolustuskannalle.
Kesäkuu
jatkui omasta mielestäni erityisen synkkänä tasa-arvotyön
näkökulmasta katsottuna. Perussuomalaisten ajatushautomo julkaisi
teoksen verran rasistisia ja naisvihamielisiä näkemyksiä ja
kenttäpiispa haaveili paluusta vanhoihin hyviin aikoihin, jolloin
naisten paikka oli kotona. Lopuksi vielä eduskunta äänesti
kansanedustaja Mäenpään syytesuojan puolesta ja antoi siten lisää
tilaa yhteiskunnassa jatkuvasti muutenkin vahvistuvalle rasistiselle
puheelle. Etelä-Pohjanmaan kansanedustajista vain yksi äänesti
syytesuojaa vastaan.
Kesäkuussa
tapasin myös työni kautta nuoren naisen, joka kertoi naispuolisten
ikätovereidensa ja oman perheensäkin perustelleen hänen
kohtaamaansa kiusaamista muun muassa hänen käyttämillään
paljastavilla vaatteilla. Näin asia oli jo, kun minä olin
teini-ikäinen, varmasti myös, kun äitini ja mummuni olivat
teini-ikäisiä. Vieläkin naista saa monen mielestä huoritella, ja
joidenkin mielestä myös hänen koskemattomuuttaan loukata, jos hän
pukeutuu paljastavasti. Perussuomalaisten ajatushautomon julkaisu
veti nämäkin mutkat suoriksi toteamalla, että usein nainen
tarkoittaa kyllä, vaikka kieltäytyisikin seksistä. Näyttää
siltä, ettei tasa-arvo suinkaan ole valmis. Välillä tuntuu, että
askeleet astutaan itseasiassa taaksepäin.
Eduskunnassa
sukupuolijakauma alkaa olla tasapainossa, kuntapolitiikassa
Etelä-Pohjanmaalla tilanne ei kuitenkaan ole näin valoisa.
Kotikaupungissani Alajärvellä tilanne on maakunnan synkin,
valtuutetuista naisia on vain 17%, mutta koko maakunnan tasolla
katsottuna naisten edustus on heikkoa, positiivisen poikkeuksen tekee
ainoastaan Ähtäri. Myös valtuutettujen keski-ikä on monella
paikkakunnalla huomattavan korkea, Alajärvellä jopa 54 vuotta.
Jotta päätöksenteko olisi aidosti kaikkien kuntalaisten näköistä,
tulisi myös päättävissä elimissä erilaisten ihmisten edustus
toteutua. Kuten viimeiset viikot ovat todistaneet, tässä maassa
tarvitaan tasa-arvoa edistävää ja syrjinnän vastaista
politiikkaa, Etelä-Pohjanmaalla sitä tunnutaan tarvitsevan
erityisen kipeästi. Tällä hetkellä rakas maakuntamme rakentaa
ahkerasti profiilia konservatiivisena, rasistisena ja (Saako sen
sanoa?) – varsin takapajuisena maakuntana, joka lähinnä karkottaa
nuoret toisaalle.
Itse
annan nyt intersektionaalisen feminismin pilven laskeutua päälleni,
eikä se ole musta pilvi, vaan raikas tuulahdus. Feminismistä on
tehty kirosana sellaisten ihmisten toimesta, jotka eivät ole
aiheeseen perehtyneet, eivätkä usein tiedä siis mistä puhuvat.
Mitään ihmisryhmää tallovat teot eivät ole feminismiä.
Feministiksi itsensä esittelevästä henkilöstä et voi tehdä
juurikaan muita päätelmiä, kuin että hän on tasa-arvon
kannattaja. Feminististä politiikkaa voi myös toteuttaa erilaisin,
itselle sopivin tavoin. Ja kyllä, feminismistä pitää puhua yhä
ja jatkuvasti, ehkä entistä kovempaakin, eikä feminismiään
ainakaan pitäisi joutua pitämään piilossa.
Siis, naiset, nuoret, feministit, vähemmistöjen edustajat koko vaalipiirissä, asettukaa ehdolle kuntavaaleihin, jotta ihmisillä on mahdollisuus äänestää moniäänisempiä valtuustoja. Vihreät antavat hyvän alustan tasa-arvoa edistävälle ja syrjintää vastustavalle politiikalle, mutta tärkeintä on lähteä mukaan. Näytetään yhdessä, että meidän Etelä-Pohjanmaamme on tarkoitettu ihan kaikille.
Ilmoittaudu itse ehdolle, tai ehdota tuttavaa:
http://www.vihrealakeus.fi
Jenni Kuisti
Alajärveläinen varavaltuutettu, Etelä-Pohjanmaan vihreiden varapuheenjohtaja