Korona-kriisi on pysäyttänyt Suomen lähes kokonaan. Miljoona suomalaista tekee jo etätöitä kotonaan, mutta samalla kymmeniätuhansia ihmisiä on lomautettu tai irtisanottu ja sadoillatuhansilla uhka leijuu ilmassa. Useat yrittäjät ovat hätää kärsimässä ja tulot ovat byrokratian takia nollassa. Moni pelkää konkurssin olevan edessä.
Samaan aikaan kriisin eturintamassa työskentelee hoitajia päiväkodeissa, vanhustenpalveluissa ja tietenkin sairaaloissa. Kriisinkin keskellä opettajat tekevät parhaansa, että koululaiset ja opiskelijat saavat mahdollisimman tasokasta opetusta myös etänä. Kuntien virkamiehet tekevät pitkää päivää auttaakseen eri elämäntilanteessa olevia ihmisiä saamaan tietoa ja löytääkseen parhaat tavat auttaa jokaista.
Suurta huolta herättää etenkin usean ihmisen toimeentulo. Monet joutuvat varmasti ensimmäistä kertaa elämässään Suomen tukiviidakkoon, joka ei todellakaan ole helppo. Moni tulee varmasti yllättymään myös tukien pienuudesta. Onneksi työttömyyden omavastuu ajat on toistaiseksi poistettu ja myös tulonsa menettäneet yrittäjät pääsevät työttömyysturvan piiriin eikä heitä jätetä tyhjän päälle.
Kriisi luo uhan yhteiskunnan ja kansalaisten ylle, mutta myös opettaa asioista. Kriisin keskellä huomataan millainen merkitys sillä usein parjatullakin julkisella sektorilla on ja kuinka tärkeää työtä niillä pienipalkkaisilla naisvaltaisilla aloilla tehdään. Ehkä kriisin jälkeen puheet ylisuuresta turhasta julkisesta sektorista vähenevät.
Voisiko myös olla, että emme tämän jälkeen enää puhu isoilla sosiaalituilla helposti elävistä ihmisistä vaan ymmärrämme laajemmin, kuinka nykyinen systeemi toimii. Byrokratia, joka jopa lamauttaa on suuri este ihmisten jaloilleen nostamisessa. Ehkä useampi tämän kriisin jälkeen ymmärtää, että sosiaalitukien varassa eläminen ei ole mitään helppoa elämää, eikä sellaista elämää omasta halusta eletä. Voisiko kriisi aukaista paremmin myös keskustelun perustulosta. Kriisi selkeästi osoittaa, että se on mahdollisuus eikä uhka.
Ennen kaikkea meidän tulee kriisin jälkeen pitää huoli, että emme tee samoja virheitä kuin 90-luvulla vaan ymmärrämme hyvinvointiyhteiskunnan peruspilareiden tärkeyden. Kriisistä pitää nousta sosiaalisesti ja ekologisesti kestävästi. Yhtään sukupolvea emme voi menettää 90-luvun laman tavoin.
Arvostusta ja ymmärrystä jokaista ihmistä, heidän töitään ja tilannettaan kohtaan, sitä me tarvitsemme kriisin jälkeen entistäkin enemmän.
Tuomas Ojajärvi
puheenjohtaja, Vaasan vaalipiirin Vihreät