“Onko maallamme malttia vaurastua?” kirjoitti Kekkonen osuvasti vuonna 1952.
Nyt tiedämme sanoa, että malttia kyllä oli: Suomi nousi parissa vuosikymmenessä köyhyydestä ympäri maailmaa ihailluksi hyvinvointivaltioksi. Tämä ei tietenkään tapahtunut itsestään, vaan Suomessa käytettiin huikeita summia investointeihin – 70-luvun huippuvuosina huimat 35 prosenttia kansantulosta.
Sittemmin Suomessa ei ole kyetty tekemään yhtä maltillista ja kauaskantoista politiikkaa. Suomalaisessa “vastuullisessa” talouspolitiikassa on siirrytty hekumoimaan pelkillä leikkauslistoilla, kun pidemmän päälle fiksua politiikkaa olisi ollut taata yrityksille otollinen maaperä uudistua ja kasvaa.
Nokia-huumassa ei osattu nähdä, että pinnan alla Suomessa tehty tutkimus- ja kehitystyö junnasi paikallaan eikä täällä pysytty investoinneissa kilpailijamaiden perässä.
Vuodenvaihteessa voimaan astunut TKI-laki takaa sen, että Suomi tulee käyttämään tutkimus- ja kehitysmenoihin neljä prosenttia BKT:sta vuoteen 2030 mennessä. Tämä on hieno asia Suomen taloudelle pitkällä aikavälillä.
VM:n arvion mukaan julkista taloutta tulisi tasapainottaa yhdeksällä miljardilla eurolla seuraavan kahdeksan vuoden aikana. On selvää, että valtion talous pitää saada kuntoon, jotta hyvinvointivaltiolla olisi tulevaisuus.
On myös aivan yhtä selvää, että meillä ei ole yksinkertaisesti varaa leikata valtion tärkeimmistä menokohteista; terveydenhuollosta, sosiaaliturvasta tai koulutuksesta. Näistä leikkaaminen söisi Suomen kasvun eväitä 2030-luvulta. Ilman terveitä, onnellisia ja osaavia ihmisiä voimme heittää hyvästit koko hyvinvointivaltion tulevaisuudelle.
Mahdollisesti tuleva pääministeri Petteri Orpo on lupaillut, että koulutus olisi kokoomuksen saksilta “erityissuojelussa”, eikä siihen kohdisteta leikkauksia kokoomuksen johdolla.
Minä en valitettavasti luota Orpoon.
Muistan varsin hyvin, miten Orpo poseerasi vuoden 2015 eduskuntavaalien alla kylttien kanssa, joissa luki kissankokoisin kirjaimin “koulutuksesta ei leikata”.
Muistan sitäkin paremmin, miten kokoomus oli vaalilupauksistaan huolimatta mukana leikkaamassa koulutuksesta 700 miljoonaa euroa. Ja minä muistan ikuisesti, miten kipeää nämä leikkaukset tekivät sukupolvelleni. Tämän 700 miljoonan loven paikkaaminen oli tälle hallitukselle suuri urakka. Tätä työtä olisi hyvä jatkaa myös tulevina hallituskausina.
Malttaako teräväsaksinen Petteri Orpo olla kajoamatta koulutukseen vai onko luvassa uusi koulutuspetos?
Onko maallamme jälleen kerran malttia vaurastua?
Teksti julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 19.2.2023
Jami Haavisto
Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton puheenjohtaja
Eduskuntavaaliehdokas
Seinäjoki