Maanantaina 20. helmikuuta vietetään kansainvälistä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden päivää. Päivä on tärkeä muistutus siitä, että kaikki ihmiset ansaitsevat yhdenvertaiset mahdollisuudet ja oikeudet riippumatta taustastaan tai yhteiskunnallisesta asemastaan. Päivä on tärkeä myös siksi, että se korostaa tarvetta puuttua ihmisten epäoikeudenmukaiseen ja eriarvoiseen kohteluun eri puolilla maailmaa. Jokaisella tulisi olla oikeus perustarpeisiin, kuten ravintoon, terveydenhuoltoon, koulutukseen ja turvallisuuteen. Lisäksi jokaiselle kuuluu yhtäläiset perus- ja ihmisoikeudet.
Sosiaalinen oikeudenmukaisuus pyrkii edistämään yhdenvertaisuutta ja oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa, jossa kaikilla on mahdollisuus saavuttaa potentiaalinsa ja elää merkityksellistä elämää. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus edellyttää oikeudenmukaisia ja tasa-arvoisia rakenteita, jotka vähentävät epäoikeudenmukaisuutta ja eriarvoisuutta.
Sosiaalinen oikeudenmukaisuus ei kuitenkaan vielä toteudu. Monet kärsivät edelleen köyhyydestä, syrjinnästä, huonoista työoloista sekä puutteellisesta terveydenhuollosta ympäri maailmaa. Lisäksi ilmastonmuutos ja taloudellinen eriarvoisuus ovat edelleen vakavia globaaleja haasteita, jotka vaikuttavat erityisesti haavoittuvimmassa asemassa oleviin ihmisiin.
On tärkeää, että me kaikki teemme osamme sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistämiseksi ja pyrimme vaikuttamaan sosiaaliseen muutokseen yhteiskunnassa. Meidän tulee taistella epäoikeudenmukaisuuksia vastaan, edistää yhdenvertaisuutta ja puolustaa ihmisoikeuksia kaikkialla maailmassa. Tämä vaatii yhteistyötä yli valtiorajojen ja yhteistä sitoutumista tavoitteeseen oikeudenmukaisemmasta maailmasta kaikille.
Suomessa sosiaalista oikeudenmukaisuutta voidaan vahvistaa muun muassa seuraavin keinoin:
Köyhyyden torjunta ja koulutukseen panostaminen niin, että vahvistetaan yhteiskunnamme työllisyyttä. Työllisyyden parantamiseksi on panostettava koulutukseen sekä syrjäytymisen ennaltaehkäisyyn. Nuoria tulee tukea ja auttaa, jotta varmistetaan, ettei yksikään lapsi tai nuori putoa koulupolulta. Sosiaalityön, koulujen ja poliisin välistä yhteistyötä on parannettava, jotta jokainen nuori tulee kuulluksi ja saa tarvitsemaansa apua.
Mielenterveysongelmat ovat yleisin syy työkyvyttömyyseläkkeelle jäämiselle, joten mielenterveyspalveluihin tulee panostaa, jotta yhä useammat pysyvät työelämässä. Lisäksi varhaiskasvatuksessa ja kouluissa tulee varmistaa, ettei yksikään lapsi koe syrjintää tai kiusaamista. Kouluissa tulee panostaa vuorovaikutustaitoihin sekä syrjäytymistä ennaltaehkäisevään työhön, kuten kuraattoreiden ja opintopsykologien saatavuuteen.
Syrjinnän ehkäisyyn ja ennakkoluuloihin puuttumiseen tarvitaan antirasistista ja feminististä politiikkaa, jotta yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa voidaan vahvistaa yhteiskunnassamme. Antirasinen politiikka pyrkii siihen, että aktiivisesti tiedostetaan kaikki rasismin muodot ja tehdään työtä, jotta yhteiskunnan rakenteet pääsevät niistä eroon. Antirasistista toimintaa on se työ, joka vähentää etnistä syrjintää, syrjivien käytäntöjen vaikutuksia ja kielteisiä ennakkoluuloja. Feministisellä politiikalla tavoitellaan kaikille vapautta olla oma itsensä sekä yhteiskunnan eriarvoisuutta aiheuttavien valtarakenteiden aktiivista purkamista.
Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vahvistamiseen tulee siis panostaa, jotta voidaan edistää jokaiselle lapselle ja nuorelle turvallinen kasvuympäristö sekä jokaiselle aikuiselle yhdenvertainen mahdollisuus edetä omassa elämässään ja elää oman näköistä arkea.
Maria Saita
Opiskelija, kaupunginvaltuutettu, eduskuntavaaliehdokas