Eräiden puolueiden poliitikot ovat ottaneet sellujättien viestin sellaisenaan osaksi omaa agendaa. Tämä näkyy irvokkaalla tavalla nyt käytävässä keskustelussa EU:n ennallistamisasetuksesta. Ennallistamista kauhistellaan aivan kuin se tarkoittaisi Suomen metsien “museointia” tai “sosialisointia Brysselin herroille”.
Olisihan se tietyllä tapaa imartelevaa, jos Euroopan poliittinen eliitti näkisi metsämme näin suuressa arvossa, mutta näin ei ole. Näillä museohömpötyksillä ei ole mitään todellisuuden kanssa.
Käydäänpä läpi yleisimmät virheelliset käsitykset:
1) ”Ennallistamisella pakkosuojellaan suomalaiset metsät.”
Suomessa olemme tottuneita siihen, että ennallistamisella tarkoitetaan yksinomaan ympäristön palauttamista luonnontilaan. EU:n vaikeaselkoisessa jargonissa ennallistaminen tarkoittaa kuitenkin yleisemmin luonnon tilan vahvistamista – ei sitä, että esimerkiksi metsien talouskäyttöä oltaisiin kieltämässä. Joissain tapauksissa ennallistaminen voisi edelleen tarkoittaa esimerkiksi kitukasvuisen metsän palauttamista suoksi. Useammin puhuttaisiin kuitenkin pienistä muutoksista esimerkiksi metsänhoidossa, joista suurin osa on jo suomalaisille tuttuja: esimerkiksi jatkuvan kasvatuksen suosimista ja lahopuiden säästämistä. Näiden keinojen valitsemisessa Suomella on vapaat kädet – asetuksella luodaan vain raamit.
2) ”Koko asetuksen tarkoituksena on kiristää EU:n otetta suomalaisiin metsiin.”
Metsäteollisuus on heittäytynyt vaivaannuttavaan marttyyrin rooliin, sillä ennallistamisasetuksen vaikutuksista vain murto-osa osuu metsiin. On toki totta, että Suomessa on muuhun Eurooppaan verrattuna paljon metsää, mutta asetus koskisi paljon muitakin luontotyyppejä. Suurimmaksi osin asetuksella vaikutettaisiin Suomen vesistöjen tilaan, joka on nykyisellään huolestuttava jokakesäisine sinilevälauttoineen ja rakennettuine jokineen. Näissä meillä on jo valmiiksi kansallista tahtoa tehdä paljon enemmän. Muualla Euroopassa huolehdittaisiin tarkemmalla silmällä kullekin alueelle tyypillisistä luontotyypeistä, esimerkiksi Keski-Euroopassa maaseudun perinneympäristöjen tilasta.
3) ”Ennallistaminen maksaa liikaa.”
Euroopan komissio on arvioinut, että ennallistamisasetuksen hintalappu olisi Suomelle yli 900 miljoonaa euroa vuodessa. Se on kieltämättä pirusti rahaa. Suomalaisten arvioiden mukaan tämä komission laskelma ampuu kuitenkin reippaasti yli, koska Suomessa tehdään jo monia asetuksen toimeenpanon kannalta olennaisia asioita, ja esimerkiksi vesiensuojelua tehdään usein ns. ”markkinahintaa” halvemmalla eri yhdistysten toimesta. Arvioiden mukaan suomalainen yhteiskunta kuitenkin hyötyisi ennallistamisesta lähes 10 miljardilla eurolla vuosittain vahvistuvana luontopääomana. Nämä hyödyt jäävät nyt saamatta. On myös mietittävä, mitä vaihtoehtoja meillä on: luontopääoman vahvistaminen tulee paljon halvemmaksi, jos aloitamme sen nyt. Jos jatkamme luontopääoman nakertamista nykyisellä tahdilla, tulevat välttämättömät suojelutoimet paljon kalliimmaksi kymmenen vuoden päästä.
Suomalaista luontoa voi suojella vain Suomessa. On yksin meidän käsissämme, miten huolehdimme luonnostamme. Näillä näkymin olemme jättämässä tuleville sukupolville perinnöksi ainoastaan raskaat velat. Ennallistamalla voimme kuitenkin vielä korjata asian, mutta kurssin kääntämisellä on kiire.
Teksti julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 2.11.2022
Jami Haavisto
Vihreiden nuorten pj.
Eduskuntavaaliehdokas
Seinäjoki