Kirjoittajan näkökulmia kotikaupunkiinsa, seksuaalivähemmistöihin suhtautumiseen ja Priden merkitykseen
En väittäisi Lapuaa yhtään huonommaksi kodiksi kuin yksikään toinen >15 000 asukkaan kunta Suomessa. Historiallisesti Lapua on kulttuuriosaamisen ja siihen panostamisen keskus Etelä-Pohjanmaalla, edes 90-luvun lama ei vienyt meiltä halua panostaa viihtyvyyteen ja kulttuurin saavutettavuuteen. Meillä on myös vankka perusta paikallista yrittäjyyttä, etenkin laajalla kirjolla palveluyrittäjiä on suuri rooli luomassa kunnalle viihtyvyyttä.
Lapualla järjestettiin Pride-viikko ensikertaa tänä vuonna. Tapahtuma ja sen järjestäjätaho Lakeuden Sateenkaari ry. syntyi vuosi sitten vahvasti nimenomaan lapualaisten toimijoiden myötävaikutuksesta vastaiskuna ahdasmieliseen keskustelukulttuuriin ja vihanlietsontaan. Yhdistys on väsymättä pitänyt selkänsä suorassa ja jatkanut vastoinkäymisistä huolimatta missionsa toteuttamista, ihailen näiden ihmisten sisukkuutta ja periksiantamattomuutta. Edes paikallisen, itsestään liikoja luulevan teinikatraan putkireiskapommi ei katkonut tapahtumalta siipiään. Pakko tosin mainita tästä vielä tämän verran: Minkään tahallinen räjäyttäminen Paukun historiallisissa tiloissa pitäisi herättää “perilapualaasessa” ihmisessä vastenmielisiä tuntemuksia tai vähintään tämän kulttuurihistorialle sävykuuron tempun täyttä, selkeää tuomitsemista.
Keskustelu tapahtuneesta on siirtynyt jo kysymykseen “onko pommin räjäyttäminen vähemmän tuomittavaa jos se ei ollut kohdistettu Pride-tapahtumaa kohtaan?” Sinällään ymmärrän tätä diskurssia sen osalta että useampi paikallinen jolla ei ole mitään seksuaalivähemmistöjä vastaan pelkää leimautuvansa pelkän asuinpaikan takia tai kokee kunnan saavan mainehaittaa ansaitsemattomasti. Tähän kysymykseen toteaisin seuraavaa: Teko on luonteeltaan ihan tarpeeksi tuomittava vaikkei sen motiivina olisikaan Pride-tapahtumien häiriköinti, mitä minun on vaikea henkilökohtaisesti uskoa ottaen huomioon että sama teinikatras ilmeisesti oli syyllistynyt jo uutisoituun lippujen repimiseen ja muuhun häirintään. En tosin aio tehdä poliisin tai syyttäjän töitä heidän puolestaan, eikä ehkä mediankaan pitäisi. Ikävää että meistä lapualaisista olemassaoleva konnotaatio yhdistää tapahtuneen automaattisesti yleistykseen ahdas- ja vihamielisyydestä, vähän samalla tavalla kuin ulkomaalaistaustaisten henkilöiden rikoksista uutisoidessa viha ja olettamukset leviää koko väestönosaan.
Otin osaa lauantain kulkueeseen muina heteromiehinä solidaarisuudesta ja tietynlaisesta velvollisuudentunteesta paikallisia seksuaalivähemmistöjen edustajia kohtaan jotka tuntevat olonsa erityisen tukalaksi viimepäivien tapahtumien ja niistä syntyneen keskustelun takia. Väkimäärä yllätti minut todella positiivisesti ja itse tapahtumakin sai olla täysin rauhassa varsinaiselta häirinnältä. Väessä on voimaa. Edes maakuntakeskus Seinäjoen tapahtuma ei kerännyt näin vahvaa tukea ympärilleen, se jos jokin pitäisi lapualaisena ilahduttaa. Matkalla takaisin autolleni tosin sain kuulla jonkun paikallisen esiteinin suusta huutelua liikkuvasta mopoautosta, johtuen ilmeisesti kädessäni kantamistani Setan ja Amnestyn tarroista. On sinällään vaikea ottaa parikymppisenä heteromiehenä tällaista huutelua tosissaan esiteiniltä joka tuskin edes tuntee omaa seksuaalisuuttaan vielä, mutta samalla kannan huolta hänen epätyypillisten ikätovereiden puolesta, ei voi olla helppoa.
No mitä Pride sitten merkitsee tälle heteromiehelle?
Tasa-arvoinen kohtelu ja oikeus olla riippumatta identiteetistä tai henkilökohtaisista mieltymyksistä tuskin on kovin epäsuosittu ajatus, ihmisten välisen rakkauden halveksunta ei mahdu päähäni. Seksuaaliterveys on myös ihan kansanterveydellisesti perusteltavissa oleva asia. Väittäisin että aidosti lujatekoisen heterouden merkki on se, ettei kauhistele ei-heteroiden vaatimuksia tasapuolisuudesta. Pride on kapina seksuaalivähemmistöjen tasa-arvoisen kohtelun ja oikeuksien puolesta ja osanottoni tähän kapinaan näiden ryhmien ulkopuolelta on pieni, symbolinen osoitus solidaarisuudesta.
Pridella voisi olettaa olevan osansa myös meidän vinksallaan olevan seksuaalirikoksia koskevan lainsäädännön korjausliikkeessä. On yksiselitteisesti väärin, että tuomiot teoista jotka mahdollisesti pilaavat ihmisen loppuelämän eivät usein ole mitenkään suhteutettuja koettuun inhimilliseen kärsimykseen. On ainoastaan kohtuullista että samalla kun suvaitsemme aikuisten ihmisten suostumuksellista kanssakäymistä, suhtaudumme tiukemmin sen vastakohtaan ja etenkin tekijöiden vastuuseen teoistaan.
Seon jämpti nii.
Topias Lahdensuo