Kohta kaksi vuotta olemme eläneet maailmassa, jossa koronavirus ja covid-19 -tauti määrää meille toiminnan rajoja, sekä politiikassa, elinkeinoelämässä ja jokaisen meistä arjessa. Rokotukset ovat Suomessa melko hyvin edenneet ja toiveita olikin jo paluusta jonkinlaiseen normaaliin. Mutta kuten odotettavissa oli, uudet variantit ovat muuttaneet pelin jälleen kerran. Tartuntamäärät ovat kivunneet uusiin ennätyksiin ja erittäin huolestuttavia uutisia on kuulunut tehohoitopaikkojen sekä muunkin hoitokapasiteetin täyttymisestä.
Opposition äärilaidalta kuuluu vaatimuksia tehohoitopaikkojen kasvattamisesta ja moitteita hallitukselle siitä, ettei paikkoja ole saatu kahden vuoden aikana lisättyä. Mutta onko tehohoitopaikkojen lisääminen todella paras ratkaisu taloudellisesti sekä terveydellisesti? Koronapotilaiden tehohoito on erittäin kallista ja sitoo ison määrän hoitohenkilökuntaa. Rahalla saisi kyllä uusia seiniä ja vuoteita sairaalaan sekä tehohoitoon tarvittavaa välineistöä, mutta mistä saadaan uusia terveydenhuollon ammattilaisia hoitamaan potilaita?
Sekä tartunnan saaneiden ihmisten terveyden, sairaaloiden ja terveydenhuollon ammattilaisten kuormituksen sekä veronmaksajien taakan kannalta kaikkein paras keino on huolehtia siitä, että tehohoitoon joutuu mahdollisimman vähän ihmisiä. Meillä on jo olemassa erittäin kustannustehokas keino tähän – rokotukset koronavirusta vastaan. Rokotukset tutkitusti sekä vähentää tartunnan todennäköisyyttä että etenkin ehkäisee taudin vakavan muodon puhkeamista. Onkin jotenkin outoa, että laitaoppositio vaatii samanaikaisesti panostuksia kalliiseen tehohoitoon, mutta esittää jopa kansanedustajien ja europarlamentaarikkojen toimesta julkisesti epäilyjä sitä halvinta ja todistetusti tehokkainta keinoa vastaan. Minusta tuo on vastuutonta taloudenhoitoa ja leikkiä ihmisten terveydellä.
Vaikka korona onkin ymmärrettävästi nyt se puhutuin asia sotesektorilla, toimii sama ennaltaehkäisyn periaate myös muualla. On monin verroin tehokkaampaa ja taloudellisempaa sijoittaa nuorten ilmaiseen ehkäisyyn kuin hoitaa sukupuolitauteja tai tehdä raskaudenkeskeytyksiä. Ja jos ennaltaehkäisyssä ei aina onnistuta, on edullisempaa tarjota mahdollisimman nopeasti tukea sitä tarvitsevalle. Kun nuoren mielenterveys horjuu, nopeasti tarjottu matalan kynnyksen apu on lopulta sekä nuoren itsensä ja koko yhteiskunnan etu. Tai lastensuojelun perheitä auttavat ja tukevat toimet, joilla estetään tilanteiden paheneminen ja kalliiden sekä vaikeiden sijoitusten tarve.
Tulevilla hyvinvointialueilla meidän tulee katsoa kvartaalia ja myös yhtä tilikautta pidemmälle. Lyhytnäköinen kulujen säästäminen nyt voi aiheuttaa moninkertaiset kulut tulevaisuudessa. Panostukset ongelmien ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen tukeen eivät ole vain kuluja – ne ovat investointeja parempaan hyvinvointiin ja kestävään talouteen. Seinien rakentamisen tai vanhojen rakenteiden säilyttämisen sijaan katse pitää olla ennaltaehkäisyssä ja yhdenvertaisissa palveluissa kaikille – asuinpaikasta riippumatta.
Taavi Horila
Seinäjoen Vihreät ry. varapuheenjohtaja