Lueskelin mielenkiinnolla edellisten kirjoittajien blogitekstejä. On aina miellyttävää huomata, kuinka tärkeää ekologisuus ja luonto on jo monille. Teksteissä kiteytyi minunkin ajatukseni ja mielipiteeni; planeetan puolesta on toimittava nyt. Ekologisuus lähtee yksilötasolta, mutta kuntatasolla saadaan jo merkittäviä vaikutuksia. Minä en kuitenkaan kirjoita tänään ympäristöasioista. Kirjoitan paitsi kuntavaaliehdokkaana, myös ihan vain äitinä ja vanhempana.
Olemme eläneet poikkeusaikoja nyt reilun vuoden verran. Viime kesänä päätin, että käytän tämän ajan hyödyksi. Niinpä päätin hakea opiskelupaikkaa. Pääsin haastatteluun ja jo seuraavana päivänä sain tekstiviestitse ilmoituksen, että koulu alkaa ensi maanantaina. Minun aloittaessani opiskelun media-alalla, aloitti lapseni esikoulun. Olen tyytyväisenä seurannut vierestä, kuinka hienosti nämä pienet eskarilaiset tulevat toimeen keskenään. Pieniä erimielisyyksiä ja riitoja toki tulee välillä, mutta kaikki eripurat selvitetään aina heti. Siitä iso kiitos henkilökunnalle.
Silti ala-asteen aloittamista miettiessäni mieleeni hiipii sama pelko, joka on varmasti käynyt monen muunkin vanhemman mielessä; “mitä jos minun lastani kiusataan”. Yksi opettaja ei näe ja kuule kaikkea, eikä tieto kiusaamisesta välttämättä tavoita vanhempia, koska lapsi ei uskalla kertoa kenellekään. Kuulostaa lohduttomalta, mutta tarvitseeko sen olla sitä?
Kiusaaminen on valtava ongelma. Kiusaamista on aina ollut, on nyt ja pahoin pelkään, että tulee olemaan myös jatkossa. Tämä ongelma ei ratkea sormia napsauttamalla, mutta jokainen meistä voi siihen vaikuttaa. Ole esimerkki lapsillesi, sukulaislapsillesi ja jokaiselle kohtaamallesi lapselle.
Älä kiusaa, älä arvostele, vaan ole lempeä. Lapset ovat tulevaisuus ja me voimme ennaltaehkäistä syrjäytymistä ennaltaehkäisemällä kiusaamista. Meidän on keksittävä konkreettisia keinoja kiusaamisen ennaltaehkäisyyn, sekä kiusaamistilanteisiin puuttumiseen. Mielestäni me olemme aikuisina ja kaupunkina velvollisia huolehtimaan siitä, että meidän lapsemme voivat mennä turvallisin ja iloisin mielin kouluun.
Jokaisella on varmasti tuoreena mielessä Koskelan tragedia, jossa kiusaaminen vaihtui väkivaltaan ja lopulta raakaan murhaan. Tämä on se pahin kauhuskenaario, jota emme missään tapauksessa halua tapahtuvan enää koskaan. Vaikka minua ei kaupunginvaltuustoon valittaisikaan, toivon uusien valtuutettujen tarttuvan tähän asiaan, jotta lapsillamme olisi hyvä ja turvallinen oppimisympäristö.
Haastan jokaisen mukaan kiusaamisenvastaiseen toimintaan! Lapsiin ja nuoriin ei kuiva paasaaminen pure, vaan tarvitsemme tekemistä ja tempauksia. Minulla on jo paljon ideoita, toivottavasti sinullakin!
Susanna Yli-Tainio
Kokkola