Kaksi karua teetä: turkis ja turve.

Mitä vastaan, kun tuttava tai läheinen alkaa kertomaan minulle miten me vihreät käymme poikkiteloin Pohjalaisia elinkeinoja, kuten turvetuotantoa ja turkistarhausta vastaan? Miten ihmeessä katsot toista silmiin ja perustelet sen, minkä suurin osa kansasta näkee vihreiden vaikutuksena suomalaiseen energia- tai elinkeinopolitiikkaan? Kaupungeissa se lienee helpompaa kuin täällä.

En aio vältellä vastuuta kummassakaan tapauksessa. En puhua muista puolueista, en väistellä. Mielestäni muutoksen aika oli jo ajat sitten. Jos se tarkoittaa, että olet eri mieltä kanssani, toivotan mielipiteesi tervetulleeksi.

Olen syntynyt sikatilalle 80-luvun alun Etelä-Pohjanmaalla, lähtökohdiltani olin siis kovin maalaisliittolainen. Paavo Väyrysen tappio Ahtisaarelle kirvotti itkun, kun “meidän joukkue” hävisi.

Kävin koulut loppuun, kurvasin intin kautta Mikkeliin opiskelemaan kulttuurituotantoa ja takaisin pohjanmaalle festarihommiin. Seuraaviin vuosiin kuuluu hullunmylly, johon mahtuu asumista Uudessa Seelannissa, Australiassa, työprojekteja ja yrittäjyyttä videopelibaarista Jyväskylässä festareihin ja hankkeisiin ympäri Eurooppaa ja Yhdysvalloissa. Maailma teki maalaisliittolaisesta pojasta liberaalin maailmankansalaisen, joka yrittää ymmärtää kaikkia.

Yrittää.

Elämä on kuitenkin kerta toisensa jälkeen tuonut takaisin Jalasjärvelle, paikkaan joka on ainoa oikea koti mitä minulla on koskaan ollut.

Miksi kuulit hissipuheen taustoistani? Että voisit ehkä pikakelauksena saada mielikuvan siitä, kuka olen, tai mistä tulen. En ole vaan joku vihreä. Toisen asemaan asettautuminen on minulle kaikki kaikessa, avain ongelmien ratkaisuun.

Kun viime vuonna eduskuntavaaliehdokkaana kävin Keski-Pohjanmaalla juttelemassa turkistarhaajille useammassa sukupolvessa, tunsin polttoa rinnassani. Empatiatajuni kertoi minulle miten väärältä se tuntuu, kun vaikka sata vuotta vanhaa perheen yritystoimintaa pyörittävälle tulee yhtäkkiä olo, että on yhteiskunnan vihollinen numero yksi. Tietenkään asia ei ole niin, mutta internet ja keskustelupalstat kärjistävät asioita. Eivätkä turkistarhaiskut auta, tai ole kenenkään hyväksi.

Silti kun näen aidon turkiksen, ensimmäinen ajatukseni on, että “kuinka vuonna 2020?”. Turkis on mielestäni menneiden vuosisatojen pukine, joka on toki luotettava, kestävä ja aidosti lämmin, mutta minulle eettisesti arveluttava. Silti en suostu syyttelemään ketään. Ajat muuttuvat, ihmiset hitaammin.

Näistä kahdesta t-kirjaimesta turve liippaa lähemmältä. Istun tälläkin hetkellä tätä kirjoittaessani turvelämmitteisessä elokuvateatterissa, jonka toiminta voi hyvinkin päättyä turveveron nousun myötä. Lapsuudessani muistan, miten moni teini-ikäinen kaveri sai elinkeinonsa nevalla traktoria ajaessa, ja edelleen ystäväpiirissäni on ihmisiä joiden elinkeino on täysin tai osittain kiinni turpeessa.

Silti en voi ymmärtää, miten turvetta voi pitää järkevänä energialähteenä. Keskusteluissa tulee välillä kuva että enää 4% maan energiatuotannosta kattava turpeen poistuminen olisi maailmanloppu. Jo vuosia on puhuttu astettaisesta alasajosta, joten yllätyksenä se tuskin tulee kenellekään. Ei se silti poista elinkeinossa kiinni olevien tuskaa, ei lainkaan.

Näen niin kunnanvaltuutettuna kuin maaseudun asukkinankin, miten turvekeskustelu ottaa kierroksia. Lehdissä ja somessa huudetaan kilpaa siitä miten nyt “korvaava polttoaine tuodaan Venäjältä”. Sehän olisi ihan pähkähullua, ja sotisi kaikkea järkeä vastaan. Miksei tosin turpeen kuivike- ja muun käytön verotuksen suhteen voisi olla armollisempi? Minun maailmassani turpeella on edelleen käyttöä, kunhan se tehdään ympäristön ja vesistöjen ehdoilla. Uskon myös järjen voittavan pitkällä tähtäimellä. Uskon hallitukseemme.

Nyt niin turkistarhaajille kuin turvealan yrittäjillekin on annettava apua, uudelleenkouluttautumisesta suoraan rahalliseen hyvitykseen, kun on aika kääntää sivua. Vihreä uudelleenrakennus vaatii investointia tärkeimpään, eli meihin.

Toivotan kaikille parempaa uutta vuotta 2021

Mikko Jokipii
Kirjoittaja on vaasan vaalipiirin vihreiden toiminnanjohtaja