Tällä hetkellä kuntatalous on täynnä ”valintojen mahdollisuuksia”. Koronan kurittamana talous on valitettavasti pahassa alenevassa syöksykierteessä. Kuntapäättäjät ovat nyt paljon vartioina.
Useilla pienillä maaseutupaikkakunnilla on jo ennen koronaa painiskeltu pienenevän väestöpohjan ja verokertymän kanssa. Mietitään, miten houkutellaan nuoria takaisin opiskelujen jälkeen kotiseudulle, miten saadaan yrityksiin osaavaa työvoimaa ja miten saadaan lapsiperheitä lisää. Mitkä ovat ne vetovoimatekijät, jotka kääntävät sen muuttoliikkeen suunnan kaupungeista maaseudulle, mitä pitää olla, jotta ihminen viihtyy?
Tarpeet
riippuvat paljon ihmisen iästä. Nuoremmat tarvitsevat koulutusta ja
haluavat opiskella, muuttaa paikkakuntaa, nähdä maailmaa eri
kantilta, kuin lapsuudenkodin nurkilta. Vanhemmat, jo perheelliset
kaipaavat palveluja, perhepäivähoitoa, päiväkoteja, kouluja,
terveys- ja neuvolapalveluja, sekä työtä. Vanhusväestön tarpeet
liittyvät myös pitkälti palveluihin, kotihoito-,
terveyspalveluihin ja asiointipalveluihin. Erityisryhmien
palvelutarpeista nyt puhumattakaan. Perustarpeet on syytä saada
tyydytettyä ilman sen suurempaa vaivannäköä. Harva oikeasti on
niin valmis syrjäseudun omavaraisteluun tai ”Linkolamökkielämään”.
Ensinnäkään niitä perikuntien ”Linkolamökkejä” ei saa
ostettua riitaisilta kuolinpesiltä edes rahalla. Tragikoomista etten
sanoisi!
Vetovoimaan
vaikuttaa myös paikkakunnan ilmapiiri. Ilmapiiriin vaikuttaa
puolestaan se, miten uusia ihmisiä tai asioita otetaan vastaan.
Miten uutta kohdataan, kuinka se osataan jäsentää osaksi yhteisöä?
Yhteisö, se on tärkeä monelle! Voiko yksilö tuntea olevansa
olennainen osa yhteisöä, kokea itsensä tarpeelliseksi? Löytääkö
jokainen oman sopivan paikkansa yhteisöstä ja kuinka paljon vaivaa
sen eteen joutuu näkemään? Millainen ”pöhinä” paikkakunnalla
vallitsee?
Esimerkiksi
Alajärven kaupunki on valinnut sen tien, että säästöjä haetaan
heikoimmassa asemassa olevilta ihmisiltä. Esimerkiksi toimintakeskus
ja terveysasema ovat lakkautusuhan alla Lehtimäellä, joka
liitettiin kuntaliitoksessa Alajärveen jo vuonna 2009.
Asiointisuunta tulisi olemaan toinen kuin Alajärven keskustaajama,
jos nämä lakkautettaisiin. Pahimmassa tapauksessa perheet
äänestävät jaloillaan ja muuttavat muualle. Se on sellainen ”paha
pyörä”, jos sen saa käyntiin, syntyy ketjureaktio, joka hävittää
loputkin tästä maaseudun vetovoimasta.
Alajärven
kuntapäättäjät ovat keski-iältään Suomen vanhimmasta päästä,
mutta tässä porukassa ei valitettavasti asu riittävästi tämän
päivän viisautta. Ehkä heillä on jo liian kauan lapsiperhearjesta
ja muistot ovat kultautuneet. Alajärvellä ei ole toteutettu
esimerkiksi lapsivaikutusten arviointeja, kun kyläkouluja
lakkautetaan liukuhihnalta. Ei ole järjestetty
kuntalaiskeskustelujakaan ennen isojen päätösten nuijimista. Nyt
tarvitaan uutta virtaa päättäjäkaartiin ja jos vetovoimaa
halutaan kasvattaa, ei heikommilta saa enempää säästää!
Tämän vuoksi olen Vihreiden ehdokkaana ensi kevään kuntavaaleissa. Lähde sinäkin ehdolle, niin saadaan vetovoimaa maaseudun kuntiin. Vihreille ovat tärkeitä koulutus, varhaiskasvatus, yhteisöllisyys, ihmisten tasa-arvoinen kohtelu ja hyvinvointi, mielenterveyspalvelut, sekä kestävä kehitys. Nyt pitää sijoittaa rohkeasti tulevaisuuteen ja lapset ja nuoret ovat tulevaisuuden yhteiskunta ja se, että pidetään kaikki mukana olennaisina osasina sitä yhteiskuntaa on tärkeää, koska Suomen kansa vanhentuu vauhdilla.
Vihreämpää huomista toivottaen,
Heli Hämäläinen
ammatillinen opettaja Alajärveltä, varavaltuutettu