Erilainen kesä voidaan katsoa alkaneeksi. Ulkona näyttää tutulta, nenässä ja silmissä tuntuu kesältä ja lapsilla on alkanut kesäloma koulu taipaleelta. Osalle meistä kesä tarkoittaa töihin palaamista poikkeusoloissa, toisilla jatkuvat etätyöt, mutta kaikkien mieltä vaivaa epävarmuus.
Olen varsin mukautuva ihminen, joka ei pelkää muutoksia ja olen tottunut työelämän vaihteluihin. Mutta tämä, mitä tänä keväänä olemme käyneet läpi on jotain aivan muuta. Välillä huoli on suorastaan lamauttanut mielen ja ruumiin. Olen seurannut lasteni reagointia ja ollut huolissani myös heistä. Tavallisesti iloinen ekaluokkalainen on joinain päivinä vain maannut sängyssään apaattisena. Itkenyt hiljaa kaverin kaipuuta. Kokonaisvaltainen epävarmuus ja voimattomuus vallitsevan tilanteen edessä on pakottanut muistuttamaan itselleen, että voin vaikuttaa vain siihen miten itse tähän reagoin ja olla läsnä lapsilleni, ystävilleni ja perheelleni. Emme voi vaikutata muiden toimiin, siksi tuomitseminen on turhaa.
Näkymätön uhka on laittanut arjen ja juhlan uuteen järjestykseen. Arki on rauhoittunut, juhliminen siirtynyt pienempiin joukkoihin ja etäyhteyksiin. Tämän piti olla meidän perheessä melkoinen juhlavuosi kun useat meistä, minä mukaan lukien, täytämme pyöreitä vuosia. Aion edelleen juhlia, omassa pihassa ystävien kesken. Elämässäni ei liikaa ole viime vuosina juhlittu ja haluan ottaa uuden kymmenluvun vastaan maljoja nostellen hyvässä seurassa. Mutta jännittää, kuinka moni uskaltaa tulla paikalle.
Myös politiikkaa on värittänyt sama epävarmuus. Olen tavattoman kiitollinen ja ylpeä maamme hallituksesta ja naisten viisikosta, jotka tätä kriisiä etunenässä ratkovat. He ovat onnistuneet toisaalta luomaan rajoituksia, mutta myös tuomaan toivoa vallitsevissa olosuhteissa. Kaikki tiedämme, että tästä seuraa tiukat ajat. Tiedämme, että talous on kuralla ja kestävyysvaje entistä kurjemmassa jamassa, jos emme saa työllisyyslukuja nousemaan. Tiedämme myös, että sama tilanne vallitsee koko Euroopassa, kohta koko tällä pallolla. Voittajia ovat ne, jotka onnistuvat luomaan eniten toivoa ja pitämään ihmiset edelleen kiinni tulevaisuuden uskossa. Etenkään yhtään lasta tai nuorta meillä ei ole varaa menettää. Maksoi mitä maksoi, mukana pitäminen, kannustaminen ja auttaminen on joka tapauksessa halvempaa kuin menettäminen.
Mutta palataan lopuksi kesään ja lomasuunnitelmiin. Kirjoitin muutama vuosi takaperin Ilkan kolumnia ja palasin tänään vanhaan kirjoitukseeni kesälomasuunnitelmista. Pohdin miten toiset tekevät tiukkoja lomasuunnitelmia koko perheelle vaikka lapsille kokemukseksi riittäisi kotipihan teltassa nukkuminen. Niin, tänä kesänä ei suuremmin matkustella. Ei pääse festareille eikä monikaan uskalla lähteä edes Ruotsin laivalle. Kotimaan uusia nurkkia voi kuitenkin käydä kurkkimassa. Tämä on kannattavaa jo ihan kansantalouden kannalta. Ja omaan pihaan laittaa se teltta, ihan vaikka lasten iloksi! Syksyllä ei tarvitse ahdistua, kun ei ole päässyt ulkomaille. Ei sinne kukaan mukaan nyt uskalla. Ja sitten kun uskaltaa, niin toivotaan että raiteita pitkin voisi helpommin reissata myös Eurooppaan.
Aurinkoa ja rauhaa kesän viettoon kaikille!
Anna Granlund
…on Lakeuden Vihreiden naisten hallituksen jäsen sekä vihreä varavaltuutettu Seinäjoelta