Kuusi vuotta sitten Simon Anholt aloittaa parinkymmenen minuutin puheensa kertomalla, miten maailma on muuttunut viimeisten vuosikymmenten aikana. Ensimmäinen esimerkki herättää miettimään: ”Pari vuosikymmentä sitten, mikäli kana kuoli Kaukoidässä, se oli tietysti murheellista kyseiselle kanalle, mutta meidän ei tarvinnut pelätä maailmanlaajuista pandemiaa.” Tämä kirjoitus ei kuitenkaan käsittele koronapandemiaa, vaan globalisaatiota ja sen hyviä puolia.
Mikähän olisi hyvä tapa avata globalisaation merkitystä ja tarkoitusta, ilman että käytän ulkoisia lähteitä?
Kiintoisa tehtävä, otan sen vastaan. Yritän pitää pohdinnan maltillisessa mitassa, toivottakaa onnea.
Ihmiskunta
on järjestäytynyt erilaisiin ryhmiin; valtioihin ja erilaisiin
valtioiden osiin. Valtioilla voi olla eritasoista järjestäytymistä,
alkaen kauppa- ja rajasopimuksista aina liittovaltiota muistuttavaan
syvään liittoumaan saakka. Euroopan Unioni on tietysti hyvin
ilmeinen esimerkki jälkimmäisestä. YK ja sen alajärjestöt ovat
foorumeita, joissa laaditaan yhteisiä, lähes koko planeetan
kattavia perussopimuksia.
Anholt
sanoo, että hallituksilla on jopa psykoottisia piirteitä. Itse en
ehkä menisi aivan yhtä pitkälle, mutta asiassa lienee totuuden
siemen, kun toteamuksen laittaa kontekstiin: valtioiden politiikka
katsoo pitkälti sisäänpäin. Oman edun tavoittelu, kuin jossain
kilpailussa, on kyllä tunnistettavissa selkeästi oikeastaan minkä
tahansa valtion harjoittamasta politiikasta.
Kenties
voisin todeta globalisaation olevan jonkinlainen vastavoima
tällaiselle sisäryhmäajattelulle. Integraatiota, joka edistää
toimimista ihmiskuntatasolla. Tämä varmastikin riittää
kuvaukseksi tämän tekstin tarkoitus huomioiden. Tietysti
globalisaatioon liittyy myös ongelmia, kuten on hiljattain käynyt
selväksi. Toimiminen ihmiskuntana on kuitenkin välttämättömyys
paitsi ihmiskunnan tulevaisuuden suhteen, mutta valitettavasti myös
koko planeetan biosfäärin. Ilmastonmuutoksen torjunta on pitkä ja
vaativa projekti; käytännössä kaikki ihmistoiminnan rakenteet
tulee uusia. Kuinka globalisaatio auttaa ihmiskuntaa? Entä mitä
poliittiselle filosofialle pitää tapahtua, jotta polkumme vie kohti
parempaa ja kestävää tulevaisuutta?
Star
Trek -tulevaisuus rakentuu yhteistyölle. Keskitetään resurssit
mahdollisimman suuren kakun leivontaan sen sijasta, että
keskityttäisiin varmistamaan suuri osuus kakusta. Tämähän on
sinänsä hyvin ymmärretty konsepti liike-elämän puolella, mutta
sen poliittista ulottuvuutta ei ulkopolitiikassa ole pahemmin
näkynyt.
Kestävä
kasvu tulee innovaatioista ja tehokkuuden paranemisesta. Oli
innovaatio mistä tahansa, sen tulisi hyödyttää kaikkia ihmisiä.
Valitettavasti tämän suuntaisten näkemysten väärin ymmärtäminen
on sangen helppoa ja edustaminen vaikeaa. Tuo kakku, jota leivotaan,
pitää olla hyvin hahmotettuna. En tarkoita sillä ikuista talouden
kasvua, tai kenties mitään muutakaan konkreettista. Minä haluan
elää rikkaan maan sijasta hyvässä maassa, joka on osa hyvää
talousliittoa, hyvässä maailmassa. Haluan tulevien sukupolvien
tavoittelevan onnea rikkauksien sijaan. Ei sillä, etteikö hyvä
taloudellinen tilanne olisi osa tätä tulevaisuutta.
Utopian
kuvaus tietenkin kuulostaa utopistiselta. Niin on tarkoituskin.
Tällainen ajatuskokeilu ei tarkoita, etteikö vastuun pitäisi
säilyä ensisijaisesti yksilöillä ja valtioilla. Tietenkin pitää
säilyä. Toisten elättäminen ei ole kestävää toimintaa.
Sellaisesta tilanteesta, jossa näin on pakko toimia, tulee pyrkiä
eroon korjaamalla ongelman juurisyitä. Rakentamalla mahdollisuuksia
luovia yhteisöjä, luomme kestävää hyvinvointia. Kun
selviytyminen ei vie kaikkia resursseja, pystyy myös ympäristöstä
luopumaan turvaverkkona. Suomessa mielestäni perustulo vastaisi
kenties hyvin muuttuneeseen, pirstaleiseen työmarkkinaan. Perustulo
jos mikä nimenomaan luo mahdollisuuksia tehdä elämälle merkitystä
tuovaa työtä, perustaa yritys, vikasietokykyä yhteiskunnalle,
laajentaa veropohjaa.
Mielestäni Vihreissä politiikkaa tehdään kohti tätä tavoitetta. Ei anneta mölymystön häiritä, ei mennä sieltä mistä vaalivoitto helpoiten irtoaa. Tuetaan rohkeaa, tieteeseen perustuvaa päätöksentekoa.
Juho Laaksonen
Kauhava
Kirjoittajasta:
Työkseni pyrin edistämään uusiutuvien raaka-aineiden rakennusmateriaalien käyttöä. Olen teollisen puurakentamisen teknisen työryhmän jäsenenä kotimaassa, sekä useamman ryhmän jäsen Euroopan Standardointijärjestössä. Eurooppalaisessa standardointityössä edustan kasvikuituisten lämmöneristeiden työryhmää. Rakentamiseen ja rakennettuun ympäristöön liittyvien ammatillisten asioiden lisäksi olen kiinnostunut energiapolitiikasta, kiertotaloudesta ja erilaisista ympäristövaikutusarviointimenetelmistä ja päästövähennysstrategioista. Sienestys ja varsinkin metsäisissä maastoissa haahuilu on parasta ajanvietettä.