Koronavirus rantautui Suomeen. Valtioneuvosto käynnisti rajoittamistoimenpiteitä alkaen suosituksista päättyen poikkeustilan asettamiseen ja väliaikaisiin lakimuutoksiin. Ihmiset reagoivat välittömästi ja erityisesti pk-yrittäjiltä alkoi kuulua viestiä taloudellisesta ahdingosta. Yrittäjäperhettä lähellä elävänä, en minäkään välttynyt unettomilta öiltä – miten laajalti koronavirus tuleekaan mahdollisesti muuttamaan elämäämme?
Aloin vahvasti viestimään paikallisten yrittäjien tukemiseksi. Samalla aloitin myös poliittisen vaikuttamisrumban alueen kansanedustajiin. Yhteistyö yli puoluerajojen on aina toiminut meillä hyvin, joten tässäkin tilanteessa kansanedustajat ottivat mielellään vastaan kaiken tiedon kentältä – huolimatta puoluejäsenyydestä. Vahvoin viestini oli, että niille toimialoille, johon valtio asettaa elinkeinotoiminnan harjoittamiseen rajoittamispakotteita, pitäisi etukädessä kohdentaa taloudellisia tukimuotoja.
13.3.2020
Aluehallintovirastot antoivat määräyksen yli 500 hengen
yleisötilaisuuksien kieltämiseksi. Aluehallintovirastot antoivat
17.3.2020 määräyksen yli 10 hengen yleisten kokousten ja
yleisötilaisuuksien kieltämiseksi.
Olen
lähes 10 vuotta ollut enemmän tai vähemmän mukana
yökerhotoiminnan pyörittämisessä. Valtioneuvoston suositusten ja
Aluehallintoviraston määräysten myötä keskusteluun nousikin,
että saavatko ravintolat tai baarit olla enää auki? Samaan aikaan
kun mietittiin, että mitä linjaukset tarkoittavat konkreettisesti
ravintola-alalla, alkoivat paikallismediat tutkia miten erityisesti
yökerhot toimivat poikkeustilanteessa: sulkevatko he ovensa vai
toivottavatko edelleen asiakkaat tervetulleiksi. Jos joku yritys
olikin päättänyt pitää ovet auki asiakkaille yli 10 hengen
kokoontumista koskevan linjauksen jälkeen, niin asia nostettiin
lehtien palstoille tai vähintäänkin sosiaalisessa mediassa
keskusteluun. Yrittäjiä haukuttiin välinpitämättömiksi tai
kurittomiksi.
Sympatiani
olivat yrittäjien puolella.
Valtioneuvosto
ei ollut tehnyt vielä tässä vaiheessa linjausta siitä, että
ravitsemistoiminta tulisi sulkea. Kuitenkin sosiaalinen paine
vaikutti siihen, että moni ravintolayrittäjä (erityisesti baarit)
joutui laittamaan omasta tahdostaan tai kansalaisten painostuksesta
lapun luukulle ja käynnistämään henkilöstölomautukset ennen
virallisten rajoittamistoimenpiteiden voimaantulon.
Lopulta
30. maaliskuuta vahvistettiin majoitus- ja ravitsemistoiminnasta
annetun lain väliaikainen muuttaminen, millä rajoitettiin
ravitsemisliikkeiden toimintaa koko maassa. Rajoitukset
ovat voimassa (näillä tiedoin) toukokuun 2020 loppuun asti.
Ravitsemisliike ja siihen kuuluvat sisä- ja ulkotilat
on pidettävä suljettuina asiakkailta.
Tämä
oli tervetullut väliaikainen rajoittamistoimenpide, sillä
ravitsemisliikkeiden sulkemista voidaan pitää tehokkaana keinona
koronavirustartuntojen leviämisen ehkäisemiseksi.
On
kuitenkin huomattava, että perustuslakivaliokunta otti hyvin
perustellun kannanoton esitykseen: Ehdotus merkitsee tietyn
elinkeinon harjoittamisen kieltämistä lähes kokonaan määräajaksi
ja siten hyvin voimakasta puuttumista perustuslain 18 §:ssä
turvattuun elinkeinovapauteen. Lisäksi sääntely rajoittaa
ravintolatoiminnan harjoittajien perustuslain 15 §:ssä tarkoitettua
omaisuuden suojaa. Ehdotuksen arvioidaan lisäävän lomautuksia ja
irtisanomisia ravintola-alalla entisestään.
Lisäksi
perustuslakivaliokunta nosti kiellon aiheuttamien menetysten
kompensoimisen elinkeinonharjoittajille.
Lisäksi ravitsemisliikkeiden toiminnassa on tosiasiallisesti jo
tapahtunut merkittäviä muutoksia ihmisten käytöksen ja
viranomaissuositusten vuoksi. Ottaen huomioon nyt ehdotetun sääntelyn
poikkeuksellisen huomattavat vaikutukset ja vaikutusten äkillisyys
perustuslakivaliokunta pitää välttämättömänä, että lailla
säädetään sekä 3 a §:n mukaisen kiellon aiheuttamien menetysten
kohtuullisesta kompensoimisesta että vaikutuksia lieventävistä
järjestelyistä elinkeinonharjoittajille.
Miten
nykyiset tukipaketit vastaavat tämän hetken tarpeisiin
ravitsemistoiminnassa?
Yleisesti
todettakoon, että valtioneuvosto reagoi ihailtavan nopeasti
yritysten taloudelliseen ahdinkoon. Informaatioähky erilaisista
tukimahdollisuuksista alkoi valua mediaan nopeasti ja eri tukitoimet
eri kohderyhmille rytmitettiin alkavaksi eri ajankohtina: yrittäjien
työttömyysturva, ELY-keskuksen tuki enintään 5 henkeä
työllistäville, Business Finlandin tuki yli 5 henkeä
työllistäville, kuntien tuki yksinyrittäjille, maa-
ja puutarhatalouden tuet sekä Finnveran lainatakaukset
jne.
Ravitsemistoimintaan
lukeutuu: ravintolat ja vastaava ravitsemistoiminta; Ateriapalvelut
ja muut ravitsemispalvelut sekä Baarit ja kahvilat (tilastokeskuksen
yläluokitukset). Ne ovat siis samaan pääluokkaan
kuuluvaa toimialaa ja varmasti yksi pahiten koronatilanteen
sijaiskärsijöistä eritoten asetetun väliaikaislain myötä,
jolloin osa toimijoista ei voi/saa harjoittaa elinkeinotoimintaa
käytännössä ollenkaan.
Erityisen
tärkeä huomio: kehittämisavustukseksi nimetty avustus on nimensä
mukaisesti kehittämisavustusta. Näin ollen edellytyksenä on, että
toimintaan tulee luoda vähintäänkin uusia innovaatioita, joiden
avulla yritys pyrkii varmistamaan kassavirran kriisin keskelläkin.
Haluankin nostaa
rajoittamistoimenpiteiden vaikutukset ja nykytukien soveltuvuuden
baarien toimintaan.
Voivatko
nykyiset tukitoimet edesauttaa baarien selviytymistä
kriisitilanteessa kun suurimmat tukitoimet ovat
kehittämisrahoituksia? Miten baaritoiminnassa voidaan luoda
rahoituksissa tavoiteltavia innovaatioita, kun niiden pääasiallinen
tehtävä on alkoholin myyminen ja tapahtumien järjestäminen?
Ruokaravintoloille
suotiin edelleen take away toiminta, ja todella hienosti monet
päätyivätkin tähän ratkaisuun jo varhaisessa vaiheessa. Eli
ainakin osalla ravintoloista on mahdollista saada osittain myyntiä
poikkeusaikoinakin.
Puhtaasti
anniskeluravintoloina toimivilla baareilla on hyvin jyrkät
reunaehdot alkoholilainsäädännön vuoksi toiminnan kehittämiselle.
Harvalla on esimerkiksi lisenssejä alkoholituotteiden ulosmyyntiin,
sillä toiminta ei ole kannattavaa kilpailussa vähittäiskauppojen
kanssa. Myöskään tapahtumatoimintaa ei voi/saa toteuttaa. Samaan
aikaan kiinteät kustannukset pyörivät kuten vuokrat ja erilaiset
lisenssimaksut.
Hartain
toiveeni olisikin, että poliittiset päättäjät huomaisivat
ravitsemistoimijoiden ahdingon, ja luvatut uudet tukimuodot
suunnattaisiin mahdollisimman pian erityisesti ravitsemistoiminnan
pk-yrittäjille. Toivon myös erityisesti sen tunnistamista ja
tunnustamista, että ravitsemistoiminta on moninainen kenttä.
Rajoittamistoimenpiteet ovat rajoittaneet toisten alalla toimivien
toimintaa enemmän kuin toisten. Näin ollen myös tulevat tuet on
suhteutettava tähän tosiasiaan.
Lopuksi
haluan vielä tämän kirjoituksen myötä antaa suuret
tsemppiviestit ravintola-alan yrittäjille! Tästä varmasti
selvitään. Ja muistetaan, että tämä tilanne ei ole yrittäjistä
johtuvaa, vaan koronasta.
#Supportyourlocal
Emine Ehrström
Vaasan kaupunginvaltuutettu
Kasvatus- ja opetuslautakunnan jäsen
Työskentelee virkamiehenä, työllisyyden ja maahanmuuton parissa