Olen ollut tämän kevään lukion opettajan sijaisena filosofiassa, elämänkatsomustiedossa, psykologiassa ja uskonnossa. Olemme pohtineet lukiolaisten kanssa tänä keväänä uskonnon lukion kursseilla muun muassa sitä, mikä on arkista ja mikä on pyhää. Pyhä on jotain, mikä on ihmisille erittäin tärkeää. Pyhä erotetaan arkisesta ja sitä halutaan suojella säännöin ja normein.
Aiheesta tuli myös viime viikon ylioppilaskirjoituksissa kysymys. Siinä piti analysoida tutkimusta siitä, mikä on suomalaisille pyhää. Ihmisten vastauksissa korostuivat katsomuksesta riippumatta aika arkiset asiat: yksilönvapaus, läheiset ihmiset, lapset, rakkaus, terveys, auttaminen, kotimaa, turvallisuus, taide ja kulttuuri sekä turvallisuus. Voisi siis sanoa: arkinen on pyhää kaikille ihmisille.
Viime viikolla arkeamme horjutettiin. Jouduimme eroon monista edelläolevista, pyhistä asioista. Ehkä vasta siinä vaiheessa, kun tavallinen arki tahtomatta ja odottamatta keskeytyy, huomaamme, miten tärkeää se meille on. Yksilötasolla tämä voi tapahtua yhteiskunnassamme oman tai läheisen äkillisen sairastumisen tai työttömyyden kohdatessa. Nyt erona on se, että koko maailman arki pysähtyi.
Tällä hetkellä arki on pysäytetty siksi, että se voisi mahdollisimman monella palautua ennalleen pandemian laannuttua. Olemme erossa rakkaistamme ja vapauttamme rajoitetaan hetkellisesti siksi, että suojelemme pitemmällä aikavälillä tavallista arkea, mahdollistamme sen säilymisen ja paluun. Säännöt ja normit ovat olemassa siksi, että halutaan suojella pyhää: arkea.
Ajattelen, että pohjimmiltaan kaikki poliittinen työ pyrkii samaan: mahdollisimman hyvän arjen turvaamiseen mahdollisimman monelle yhteiskuntamme jäsenelle. Puolueet ja kokoukset ovat olemassa samasta syystä kuin normit ja säännöt. Haluamme suojella pyhää: arkea. Kunnan ja valtion tärkeimmät toiminnot huolehtivat lasten hyvinvoinnista ja koulutuksesta, terveydestä ja turvallisuudesta sekä yksilönvapaudesta ja kulttuurista. Juuri niistä kaikille ihmisille tärkeistä asioista.
Hallinto, virkamiehet ja poliittiset päättäjät joutuvat myös poikkeustilanteessa koville ja suureen vastuuseen. Monissa yhteiskunnan kantavissa rakenteissa on jouduttu toteuttamaan isoja muutoksia lyhyessä aikataulussa. Se työ on enimmäkseen näkymätöntä. Jos siinä tapahtuu virheitä, ne kyllä huomataan. Paineet ovat siis suuret.
Toivottavasti nyt kriisin aikana myös politiikassa tulee näkyväksi se, mikä on todella tärkeää. Se, että tehdään yhteistyöllä töitä yhteisten asioiden ja sen tavallisen arjen hyväksi. Otetaan vastuuta toisistamme. Se kantaa pidemmälle kuin poliittisten irtopisteiden ja näyttävien irtiottojen tavoittelu.
Toivottavasti myös ymmärrämme paremmin nyt, miltä lähimmäisestä tuntuu, kun se oma arki pysähtyy sen yllättävän tilanteen vuoksi. Kun tämä yhteinen kriisi on ohi, toivottavasti kokemuksemme kannustaa meitä yhä paremmin huolehtimaan siitä, että kaikille kansalaisille saataisiin kaikkina aikoina taattua mahdollisimman hyvä arki. Yhteiskunnan yhteistyö ja turvaverkot pelastavat paitsi silloin, kun kriisi on kaikille yhteinen, niin myös silloin, kun se osuu vain joidenkin yksilöiden kohdalle.
Sillä kaikkina aikoina, ei vain pandemian aikana, kaikkien hyvä arki on meidän yhteinen asiamme. Yhden pahoinvointi vaikuttaa muihinkin ympärillä. Se on sinunkin asiasi, kun naapurisi seinä palaa. Korona-virus on siitä konkreettinen osoitus. Jos ei sairastuneesta huolehdita, epidemia leviää. Samallalailla, jos ei lapsen koulumenestyksestä huolehdita tarpeeksi varhain, se johtaa yhä pahempiin ongelmiin. Tai ihan maailman tasolla: jos ei luonnosta huolehdita, se johtaa yhä pahempiin ongelmiin.
Yhdessä luomme sellaisia sääntöjä ja normeja, lakeja ja rakenteita, joilla suojelemme ihmiskunnan tavallista arkea.
Henna Salo