Viime viikolla somen uutisvirrassa eteeni tuli liikuttava kuva puun rungosta, jonka edessä kuvitteelliset puun kädet pitivät pahvikylttiä, jossa luki englanniksi: “Tuotan joka päivä happea neljälle ihmiselle, enkö olisi säästämisen arvoinen.”
Lapseni näkivät kuvan ja tuumasivat ykskantaan, ettei yhtään puuta saisi kaataa ja he olivat ilman muuta säästämässä kylttiä pidelleen puun. Tämä on totta, puut ja niistä muodostuvat metsät ovat meille valtavan tärkeitä. Niiden muodostamat monimutkaiset ekosysteemit vaikuttavat sekä suoraan että välillisesti ihmisten hyvinvointiin. Jo kymmenen minuutin metsässä kävelyn on todettu alentavan verenpainetta ja laskevan stressihormonien määrää. Lisäksi on se puiden ja muun kasvillisuuden tuottama jokapäiväinen happemme.
Metsiemme tila on heikentynyt maailmanlaajuisesti hälyttävän nopeasti. Vaikka ilmaston lämpenemisen seurauksena puut kasvavat esimerkiksi Suomen metsäalueilla nopeammin, ei se riitä kompensoimaan niitä tuhoja, joita lämpeneminen äärimmäisine sääilmiöineen saa aikaa. Saksassa ja muualla Keski-Euroopassa ovat metsät kuivuneet käytännössä pystyyn. Laajat havumetsäalueet ovat kuivuneet ja kuolleet kuivien vuosien seuratessa toisiaan. Etelä-Amerikassa ja Australiassa laajat metsäpalot ovat vähentäneet metsäpinta-alaa kiihtyvään tahtiin. Suomessa ja muuallakin pohjoisilla alueilla on havaittu lisääntyneitä metsätuhoja, joko tuholaisten tai tautien lisääntymisen seurauksena. Aavikoituminen kiihtyy myös Afrikassa varsinkin Saharan eteläpuolisissa maissa. Sadekaudet myöhästelevät ja toisaalta kun taivaalliset hanat avautuvat, aiheutuu tulvia, jotka vievät pahimmassa tapauksessa maaperän kasvukerroksen mukanaan.
Mika Anttonen, Suomen suurin bensiinikauppias, St1 -omistaja piti Autoliiton 100-vuotisjuhlassa palopuheen siitä, miten “nykyisiin käyttöliittymiin” eli polttomoottoriautoihin tuotetaan edelleen polttoaineita, eikä loppua tarvitse olla näkyvissä. Hänen mielestään sähköautot ovat epäeettisiä, koska kobolttia kaivamaan käytetään lapsityövoimaa esimerkiksi Kongossa. Hän oli myös valmis rahoittamaan metsittämishankkeita Afrikassa sekä satsaamaan hiilidioksidin talteenottoon ilmakehästä, johon on jo tekniikka olemassa ja energia tuotettaisiin uusiutuvilla energiantuotantotavoilla. Hän puhui siitä, että hiili pitää saada kiertämään, eli kun polttomoottorit päästävät hiilidioksidia ilmakehään, se tulee sitoa ilmakehästä pois uudelleen polttoaineeseen. Tämä olisikin ideaali tilanne.
Mahdottomaksi tilanteen kuitenkin tekee se, että olemme päästäneet hiilidioksidia ilmakehään liikaa jo 100 vuoden ajan. Tällä hetkellä maailmassa ei riitä energiaa ja tekniikkaa siihen, että hiilidioksidia saataisiin poistettua ilmakehästä enemmän kuin sitä sinne päästetään. Tämän Mika Anttonen todisti itse seuraavassa lauseessaan, kun kertoi uusiutuviin, vähäpäästöisiin tai päästöttömiin tekniikoihin investoitavan rahamäärän. Se on auttamatta liian pieni ilmastopäästöjen tuotantoon nähden. Koska hiilidioksidia pitäisi todella saada vähennettyä, eli jos päästämme litran, pitäisi poistaa mielellään kaksi litraa, jotta se olisi järkevää. Myös metsittäminen on vaikeaa, jos puut kuolevat kuivina pystyyn, tai syttyvät palamaan.
Häiritsevää puheessa oli myös se, ettei koko aikana kuultu halaistua sanaa kulutuksen kohtuullistamisesta tai öljyteollisuuden haitallisuudesta ympäristölle. Ei edes sivulauseessa mainittu sitä määrää kaivos- ja betoniteollisuuden tuotteita, joita nämä energiantuotantolaitokset ja tuhannet tuuli- ja aurinkovoimalaitokset tarvitsevat raaka-aineikseen. Ja missä tällä hetkellä näitä uusiutuvan energiantuotannon välineitä eniten valmistetaan, on tietenkin Kiina, tuo eniten ilmastopäästöjä tuottava maa maailmassa.
Siitä seikasta emme pääse mihinkään, että tehokkain ilmakehästä hiilidioksidia poistava “laite” on elävä hyvässä kasvussa oleva puu. Sille ei löydy haastajaa. Energiantuotannossa syntyy aina ympäristövaikutuksia ja päästöjä. Vaikka energiaa tuotettaisiin näennäisesti uusiutuvasti, päästöjä syntyy silti. Tuulivoimaloihin tarvitaan paljon komposiittimuovia, joka on käytännössä mahdotonta kierrättää. Kaikkiin voimalaitoksiin tarvitaan vahvat betoniperustukset, mutta betonin valmistaminen itsessään tuottaa valtavan määrän hiilidioksidia. Sen lisäksi, että maaperä on poissa puiden kasvualustan määrästä, se valetaan ikuisiksi ajoiksi betonin sisään, jolloin paikalla ei koskaan kasva puita. Tai jos rakennetaan vesivoimalaitos, valetaan kalojen ja muiden vesieliöiden elinympäristö betoniin, ja pahimmassa tapauksessa hävitetään lajeja sukupuuton partaalle.
Mitä sitten pitäisi tehdä? Niin kuin Mika Anttonen sanoi puheessaan energiateollisuus ei ole 1,5 asteen tahdissa. Ja vaikuttaa siltä, ettei osa maailman maistakaan näe kokonaiskuvaa, miten päästöjä voisi vähentää kohtuullisesti ja nopeasti. Yksi keskeinen asia olisi kulutuksen kohtuullistaminen ja väestönkasvun hillitseminen. Tasaisemmin jakautuvat tulot mahdollistaisivat ihmisten kohtuullisen elintason. On laskettu, että maailmassa tuotetulla ruualla ruokkisi jopa yhdeksän miljardia ihmistä. Lisäksi esimerkiksi biokaasu tulisi ottaa käyttöön laajemmassa mittakaavassa liikenteen polttoaineena. Myös jätteistä ja teollisuuden sivuvirtamateriaaleista tehty polttoaine tulee ottaa käyttöön laajemmin. Näitä tekniikoita tulee ehdottomasti kehittää jatkossakin eteenpäin.Asiat eivät ole yhden valtion päätettävissä, mutta voimme vaikuttaa tekemällä yhteistyötä ja auttamalla toisia. Jokainen voi mielessään miettiä, miten elää, mikä riittää itselle, mikä on luonnonmukaista. Koska mitä luonnollisemmalla tavalla elää, sitä vähemmän tuottaa haitallisia ympäristövaikutuksia.
Kannattaisi myös alkaa varautua siihen, että ilmasto muuttuu ja että äärimmäisiä sääilmiöitä esiintyy jatkossa useammin kuin ennen. Kansat ovat liikkeellä, eikä niitä pysäytä mikään rajojen kiinni -julistus. Jo nyt osa Suomen alueista kärsii työvoimapulasta, kuten Järviseutu. Tarvitsemme toisiamme ja uusia idearikkaita ihmisiä. Toivon kaikille iloa elämään ja energiaa uusiin ideoihin!
Heli Hämäläinen, ammatillinen opettaja