Vuoden 2019 loppumisen myötä loppuu koko 2010-luku. Se on suuri helpotus. On kuitenkin itsestään selvää, että uuden vuosikymmenen alkua varjostaa nykyisen tapahtumat: äärioikeiston nousu Euroopassa, Amerikassa ja Japanissa; massiiviset mielenosoitukset Sudanissa, Hong Kongissa sekä Kataloniassa; Aasian islamvastaisuus, joka eskaloitui Myanmarissa rohingoyen kansanmurhaamiseen ja Kiinassa uiguurien lukitsemiseen keskitysleireille, molemmat “kansallisen puhdistamisen” nimissä.
Vastaaviin tekoihin on ryhtynyt myös Intia, joka hyväksyi pääministeri Narendra Modin
johdolla lain, jonka mukaan kansalaisuuden menettää, jos sitä ei pysty todistamaan. Laki
vaikuttaa kaikista eniten Assamin osavaltiossa, jonka asukkaista suurin osa on muslimeita.
Aiemmin syksyllä Modi poisti Kashmirin, toisen pääosin muslimeista koostuvan osavaltion,
autonomian, ja toi tilalle sotilaalliset joukkonsa.
Rasismi ja ksenofobia ovat globaaleja haittoja, jotka ovat omiaan aiheuttamaan kokonaisten
ihmisryhmien toiseuttamista siten edesauttaen ihmisoikeusrikkomuksia maanosaan ja
kansallisuuteen katsomatta.
Tulevaisuus ja 2020-luvulle siirtyminen ei siis selkeästikään näytä hirveän iloiselta ja
kauniilta. Ja tästä listasta olen täysin tarkoituksella jättänyt pois luonnonkatastrofit, kuten
jättimäiset maastopalot ensin Kaliforniassa, sitten Brasiliassa ja Australiassa.
Puhumattakaan sitten tämän vuosikymmenen aikana tapahtuneista tulvista, pitkistä
kuivuuskausista tai tsunameista.
Ongelmia löytyy myös täältä lähempää kotimaasta. Aina välillä otsikoihin ponnahtaa isoja
kokonaisuuksia kuten Suomen huononeva huoltosuhde ja kasvavat varallisuuserot. Rasismi
kukkii täälläkin, ja poliittisten kriisien määrä tuntuu vain kiihtyneen vuosikymmenen loppua
kohden.
Toivoa ole kuitenkaan kokonaan menetetty. Yhteiskunnalliset epäkohdat nimittäin lähes aina
tuovat yhteen niitä vastustavia ihmisiä synnyttäen vastavoiman. Tästä uusimpana
esimerkkinä toimii Italiassa syntynyt äärioikeistoa ja fasismia vastustava kansanliike
Sardiiniliike, jonka suomalaisena vastineena toimii tällä viikolla perustettu Silakkaliike.
Molempien toiminnan perusideana on, että suurin voima piilee joukossa. Avain
onnistumiseen piilee koheesiossa, ja sen molemmat kalaparvet ovat loistokkaasti
kääntäneet voitokseen.
Helppoa vaikuttamistyö ei kuitenkaan ole. Yhteiskunnallinen toiminta on automaattisesti
poliittista, ja poliittinen vaikuttaminen käy raskaaksi hyvinkin nopeasti. Kun pää on täynnä
maailmantuskaa ja jokainen mahdollinen informaatio- ja somekanava TikTokia myöten on
täynnä yhteiskunnan epäkohtia, globaaleja kriisejä ja loppumatonta hätää, maailman
erakoituminen oman mökin rauhaan kuulostaa parhaimmalta idealta sitten viipaloidun
paahtoleivän.
Vähemmälläkin väsyy.
Englannin kielessä tälle on termi, compassion fatigue, suomennettuna myötätuntouupumus.
Se syntyy, kun päässä on auki liian monta välilehteä, jokainen niistä oma, ahdistusta lisäävä
kriisinsä. Jokainen tietää, miten kymmenien välilehtien auki pitäminen hidastaa koko koneen
toimimista ja saattaa kaataa koko selaimen.
Vaikka kuinka yrittäisi vaikuttaa mahdollisimman moneen asiaan, kaikkeen ei yksinkertaisesti
yksi ihminen pysty. Myötätuntouupumus, kuten mikä tahansa uupumus, vaatii aikaa ja
tietoista työtä hellittääkseen. On täysin ymmärrettävää, että kapasiteetti tulee lopulta täyteen
pitkäjänteisimmälläkin maailmanmiettijällä, ja se on ok. On myös täysin ok yhdistellä
aihepiirejä, jopa sulkeakin joitain välilehtiä.
Oma jaksaminen ja terveys menee aina edelle: ilman itsestään huolehtimista ei jaksa
huolehtia muista, saatika sitten koko maailmasta.
Perinteisesti uudenvuodenlupaukset ovat pyörineet painonpudotuksen ja kuntopiirien
ympärillä, mutta minä ehdotan jotain muuta: sen sijaan, että lupaamme muuttua salihirmuiksi
heti kalenterivuoden vaihtuessa, pitäisimmekin huolta itsestämme toisella tavalla: suljetaan
ihan muutama ylimääräinen välilehti ja annetaan muiden huolehtia niistä. Vapautuvat
voimavarat voimme suunnata niihin aiheisiin, jotka ovat itselle kaikista tärkeimpiä, ja joiden
kanssa syntyy kehitystä.
Siinä, missä 2019 oli minulle itsensälöytämisen vuosi, olkoon 2020 itsestään huolehtimisen
vuosi.
Aisha Benahmed