Jokin aika sitten tuli vanha tuttava vastaan vihaisesti kaupassa. Kertoi olevansa tuohtunut hallituksen aikeista nostaa polttoaineverotusta. Keskustelun lomassa ilmeni, että tuttava asui edelleen samassa paikassa noin 500 metrin päässä kaupasta ja töihinkään ei ollut matkaa kuin alle kilometri. Nämä matkat tuttava myönsi kulkevansa lähinnä autolla ja myönsi, ettei osannut perustella järkevin syin tätä auton käyttöä. Valittelipa myös, että onhan tässä vähän viime vuosina kunto heikentynyt.
Myönnän itsekin syyllistyväni siihen, että aivan liian lyhyitä matkoja tulee ajettua autolla. On muka kiire, huono sää, liian paljon kauppatavaroita kannettavana jne. jne. Aina löytyy sopiva selitys valehdella itselleen laiskuutta ja mukavuuden halukkuutta, että voi lähteä autolla pyörän tai kävelyn sijaan.
Tätä mukavuudenhalua on varmasti melko iso osa Suomen yksityisautoilusta. Liikenneviraston selvitys kertoi vuonna 2016, että automatkoista yli neljännes on alle kolme kilometriä ja lähes puolet jää alle viiteen kilometriin. Uusia tilastoja en löytänyt, mutta en jaksa uskoa, että hirveän paljon muutosta ainakaan parempaan olisi kolmessa vuodessa tullut.
Tämä mukavuudenhalu aiheuttaa sen, että yhä useampi suomalainen on jo nuoresta pitäen huonokuntoinen. Liikkumattomuus aiheuttaa huonon kunnon lisäksi monenlaisia muita terveysongelmia ja edistää työkyvyn heikkenemistä. Erilaisten laskelmien mukaan liikkumattomuuden kokonaiskustannukset Suomessa ovatkin jopa 4 miljardia euroa vuodessa.
Samaan aikaan, kun olemme huolissamme nuorten liikkumisen vähenemisestä ja aikuisten sairaslomapäivien lisääntymisestä, käy muutama puolue kiihkeää kamppailua jokaista polttoaineen hinnankorotusta vastaan ja vaalikampanjoita ”autot kuuluvat teille” – sloganeilla. Monissa maakuntakeskuksissa alkaa iso huuto, jos keskustassa jokaisen kaupan eteen ei pääsekään autolla ja mielellään ilmaisella pysäköinnillä. Suurin osa suomalaisista pystyisi säästämään omassa kukkarossa näkyvät mahdolliset polttoaineen hinnankorotukset jättämällä edes ne muutamat lyhyet matkat ajamatta. Samalla parantaisi omaa terveyttään ja hyvinvointia.
Polttoaineen hinnankorotuksia on helppo kritisoida ja poliitikkojen tehdä siitä populistisia avauksia. Asiaa pitää kuitenkin pystyä tarkastelemaan tarpeeksi monelta kannalta. Autoiluun kannustava Suomi maksaakin meille veronmaksajille huomaamatta valtavasti enemmän, kuin mitä mahdolliset polttoaineen hinnankorotukset lyhyellä tähtäimellä. Asennemuutos liikkumiseen pitää saada kuitenkin käyntiin nyt.
Tuttava ei muuten keskustelun jälkeen enää valitellut polttoaineeseen kaavailtua hinnankorotusta vaan jäi pohtimaan, että ehkäpä se viimein auttaisi jättämään sen auton välillä kotipihaan.
Tuomas Ojajärvi
Puheenjohtaja
Vaasan vaalipiirin Vihreät