Briteissä järjestettiin juhannuksen tietämissä silloisen pääministeri Cameronin henkilökohtainen pelastusoperaatio, joka meni järjestäjänsä tahdon vastaisesti, kun EU-eroa kannattanut kansanosa voitti neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä.
Britit eivät ole tehneet vielä elettäkään varsinaisen erohakemuksen toimittamisen suuntaan, mitä nyt uuteen kabinettiin on haalittu EU-kriittistä ainesta. Hakemuksen viivästymisen toisaalta ymmärtää, koska kukaan ei ollut valmistautunut eroon EU:sta, ehkä vähiten sitä ajaneet populistipoliitikot. Nyt brittien on siis neuvoteltava kahden väliset kauppasuhteet ja muut sopimukset muiden maiden kuin unionimaiden kanssa ja neuvotella myös uusi sopimus Euroopan Unionin kanssa.
Julkisuudessa on esiintynyt jokunen poliitikko, jotka ovat olleet sitä mieltä, että brittejä ei saa ”rankaista” tekemästään valinnasta. Näitä ovat olleet mm. ulkoministeri Soini (ps) ja Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtaja Jyri Häkämies (kok). Tuskin EU alkaa brittejä rankaisemaan millään muodoin mutta sopimusta tehdessä eräitä asioita ei voi ohittaa. Ensimmäisenä tietenkin se periaate, että sopimuksesta ei voi tulla yhtä hyvä tai parempi kuin jäsenyys EU:ssa olisi.
Populistien kampanjan selkein sanoma oli EU:n vapaan liikkuvuuden periaatetta vastaan. EU:ssa rajat on voitava ylittää paitsi raha ja tavara, myös ihmiset. Brexit-kampanja keskittyi varsinaisesti ulkomaisen työvoiman estämiseen saapumasta tekemään kuvitteellisesti briteille kuuluvia töitä. Mitä mahdollinen ero sitten vaikuttaa vaikkapa turismiin tai opiskeluun brittien maineikkaissa yliopistoissa. Sitä ei kukaan osaa vielä kertoa.
Joka tapauksessa uskon EU:n vaativan jonkinlaisen vapaan liikkuvuuden pykälän tulevaan sopimukseen. Ei voi olla vapauksia finanssi- ja hyödykemarkkinoilla ilman jonkin kaltaista sitoutumista EU-kansalaisten vapaaseen liikkumiseen.
Mitä tulee britti-populistien toiseen pääargumenttiin ylenmääräisistä direktiiveistä, joita EU suoltaa, on siihen todettava, että voi sitä tosissaan yrittää eurooppalaisille markkinoille ilman, että noudattaa noita lähinnä kansainvälisen kaupan mahdollistavia määräyksiä tuotteiden laadusta ja sisällöstä. Yhteiset säännöt takaavat koko Euroopan laajuiset markkinat ja ilman niiden noudattamista on pysyttävä kotimarkkinoilla.
Brittien tilanne brexitin jälkeen muistuttanee varsin paljon Norjan nykyistä asemaa suhteessa EU:in. Se maksaa melkein varsinaisen jäsenmaksun verran Unionille, jotta saa toimia sisämarkkinoilla ja joutuu ottamaan käyttöön suuren osan direktiiveistä, ilman, että voi niiden säätämiseen paljonkaan vaikuttaa. Sellaiselta näyttää todennäköisesti siis brittien tulevaisuus, jos he koskaan pääsevät siihen pisteeseen, että oikeasti hakevat eroa Euroopan Unionista.
Juha Ossi