Kolmen ässän hallitus pusersi ulos ehdotuksensa uudeksi sote-ratkaisuksi. Tosin sote olikin matkan varrella muuttunut painopisteeltään enemmänkin maakuntauudistukseksi.
Sotesta on keskusteltu jo pitkään ja asiantuntijat ovat olleet sitä mieltä, että sote-alueiksi olisi saatava jokin määrä, joka on korkeintaan näissä lausunnoissa ollut 12. Nyt siis jokaisesta maakunnasta tulee ns. itsehallintoalue eli uusi väliportaan hallinto: maakunta.
ITSEHALLINTOA?
Sinänsä demokratian lisääminen paikallistasolla on erittäin tervetullutta. Alueet voivat päättää itsenäisesti tekemisistään omien vahvuuksiensa mukaisesti. Mutta onko asia todella näin? Osana ratkaisua luodaan maakuntien yläpuolelle hallintokaavioon viiden ”miljoonapiirin” himmeli, joka päättää investoinneista. Maakunnilla on siis ainoastaan käyttöbudjetti, ilman mahdollisuutta ottaa lainaa vaikkapa terveyskeskuksen peruskorjaamiseen. Ja mistä tulevat nuokin määrärahat? No suoraan valtiolta. Tunnettuahan on, että rahakirstun haltijalla on juurikin valta siihen mitä tehdään. Maakunnat jäävät siis ilman verotusoikeutta ja siten ilman valtaa?
RAHOITUS?
Kuntien tilanne tulee olemaan mielenkiintoinen. Osana sovittua on SSS-hallitus luvannut, että sen ollessa vallassa eivät verot tule nousemaan. Soten rahoitus tulee siis suoraan valtion budjetista eli kuntien veroäyriä on vastaavasti laskettava. Tässä on vain se ongelma, että kunnat ovat Suomessa itsenäisiä toimijoita, jotka määräävät itse veroistaan. Millähän määräysvallalla hallitus aikoo veronmääräyksen toteuttaa ilman verojen kiristymistä? Kuntien budjeteista katoaa noin puolet. Toivottavasti maakunnille siirtyvästä omaisuudesta saadaan kunnon korvaus, jotta siihen otetut lainat saadaan maksuun, kun verotulot pienenevät. Tai että maakunta ottaa velat kontolleen.
VAPAUS?
Sopimukseen on leivottu Kokoomuksen halusta ns. valinnanvapaus. Sen on tarkoitus antaa asiakkaalle oikeus valita toimija, jolta palvelunsa haluaa. Todennäköisemmin se antaa valinnanvapauden hoiva-alan yhtiöille poimia rusinat pullasta. Maakunnat ovat niin pieniä yksiköitä, että niiden välille muodostuu välttämättä eriarvoisuutta valinnanmahdollisuuksissa, vaikka koko sote-uudistuksen tarkoituksena oli tasa-arvoisen ja tasalaatuisen hoidon takaaminen koko Suomessa. Voin kuvitella, että Uudellamaalla tai Varsinais-Suomessa löytyy yhtiöitä, jotka ovat kiinnostuneita ottamaan kokonaisvastuun hoidettavakseen, mutta vaikkapa Kainuussa voi olla vaikeampaa tehdä tulosta samalla laatutasolla. Itse en luota maakuntien tai edes miljoonapiirien kykyyn pyytää kansainvälisiltä toimijoilta sellaisia tarjouksia, joista jäisi jotain pois. Joka tapauksessa, jos toiminnasta vastaa ulkomainen yhtiö, on siitä tulevalla lisäarvolla tapana valua sellaisenaan ulkomaisille tileille. Se ei voi olla kansalaisten perustarpeiden tyydyttämisen hinta, kun vaihtoehtojakin on.
SÄÄSTÖ?
Sote-uudistuksen tarkoituksena on vähentää menoja noin kolmella miljardilla eurolla vuosittain. Siirtymävaiheessa ei säästöjä tietenkään voi odottaa tulevan, vaan muutos tulee maksamaan maltaita. Myös tulevat säästöt on asetettu kyseenalaisiksi. Sen sijaan odotetaan potilasmaksujen nousevan.
TYÖNTEKIJÄT?
Kyseessä on maamme suurin hallintouudistus ikinä. Sadat tuhannet työntekijät siirtyvät toisen työnantajan palvelukseen em. omaisuudensiirtojen lisäksi. Maakunnat luodaan tyhjästä eli niille on sorvattava uudet sopimukset työnantajien ja työntekijöiden välille. Osa työntekijöistä tulee olemaan ”maakuntavirkamiehiä”. Tämä osuus on se soten tilaajaosa, maakuntien kehittäjät ja muut valtion hallinnosta ja maakunnista siirtyvät. Näiden osalta asia on varsin selkeä: kunta- ja valtion sopimusten tapainen virkaehtosopimus tehdään ja palkat harmonisoidaan. En sano, että se tulee olemaan helppoa, mutta helpompaa kyllä kuin mitä varsinaisten sote-suorittajien asema. Hehän siirtyvät muodostettaviin yhtiöihin ”vanhoina työntekijöinä” liikkeenluovutuksen periaatteilla. Yhtiöillä vaan ei ole mitään velvollisuutta noudattaa mitään virkaehtosopimusta vaan siellä ollaan yksityisten sopimusten mukaisessa järjestyksessä. Tästä järjestelystä tulee mielenkiintoista, varsinkin, kun hallitus on jo tulehduttanut välinsä ammattiyhdistysliikkeeseen.
Kaiken edellä kuvatun ja muun ratkaisemiseksi on asetettu aikaraja: tämän hallituksen valtakausi. Kaiken on oltava lainsäädäntöä myöten valmista vuodenvaihteeseen 2018-19, jolloin uuden organisaation pitäisi aloittaa toimintansa. Aikataulu on tiukka ja se edellyttää, että lainsäädäntö on saatava lausunnolle jo tämän vuoden aikana.
Juha Ossi
Kirjoittaja on valtion virkamies ELY-keskuksessa, jonka tehtävät siirtyvät maakunnalle. Kirjoittaja toimii työpaikkansa luottamusmiehenä ja on mukana henkilöstön edustajana Pohjanmaan maakunnan asettamassa työryhmässä, joka pohtii itsehallintoalueuudistusta.